Liian mustasukkanen

Loppuiko edelliset suhteet liittyen tuohon mustasukkaisuuteen? Hyvä, että haet ammattiapua ettet toista edellisestä suhteesta samaa virhettä ja siten taas yksi suhde loppuu.

Olen kokenut samanlaista. Mulla ei ole ratkaisua ongelmaasi. Itse koetan vain viimeiseen asti pitää nämä tunteet sisälläni, jotten kuormittaisi niillä tyttöystävääni. Tavalla tai toisella hän kuitenkin aina ennen pitkää aistii ahdistuneisuuteni, eikä se hänen hyvinvointiaan ainakaan lisää.

Omiin mustasukkaisuuden tunteisiini ei mielestäni liity kiukkua, vihaa tai tarvetta rajoittaa tyttöystävän elämää - päin vastoin, toivon kovasti että hänellä olisi ystäviä ja tekemistä kodin ulkopuolella, jotta hän jaksaisi minuakin. Usein vain tulee sellainen lähinnä surullinen tai hätäinen olo, että toinen on jo tunteilla sidottu toiseen eikä vain uskalla jättää minua, koska luulee etten pärjää... Siis tavallaan teen koko ajan sisäistä luopumistyötä. Surullista ja uuvuttavaa.

Välillä on onneksi helpompiakin ajanjaksoja, mutta kyllä mietin, onko tähän muuta oikeaa ratkaisua kuin päästää toinen vapaaksi. Ei hän nyt näytä kovin aktiivisesti olevan lähdössä, mutta mahtaisiko hän kuitenkin olla onnellisempi jonkun toisen kanssa.

Minusta tuntuu, että rakastan häntä, mutta olen lukenut, etteivät mustasukkaisuus ja rakkaus koskaan kulje käsikädessä, eli tällaisessa suhteessa koettu rakkaus ei olisi koskaan aitoa. Ehkä se on totta. Ehkä on tosiaan niin, ettei kaltaisteni ihmisten kannattaisi sitoutua keneenkään, koska silloin aiheuttaa vain toisellekin kärsimystä.

Toivottavasti saat myötäeläviä vastauksia, joissa olisi oikeasti tukea-antavia neuvoja ja ajatuksia. Olen itse kirjoittanut samasta aiheesta joskus, ja kaikkien saamieni vastausten sisältö oli, että ainoa hyvä asia, jonka mustasukkainen puoliso voi kumppanilleen tehdä, on laskea tämä vapaaksi.

Kun rakastat itseäsi, niin tiedät, että muutkin rakastavat ;)

Ja katkaset heti alkuunsa tylsät ajatusketjut, ne vaan ruokkii epävarmuutta.
Ja ei kannata pelätä suhteen loppumista. Jos loppuu, niin sitten loppuu.
Pitää nauttia suhteesta, silloin, kun siinä on ;)
Pelko lienee meitin immeisten pahin riesa.


http://www.nicehouse.fi/omahuone/elamanvo/itsevarm.htm



Keskity hyvään itsessäsi

Itsensä vertaamisesta toisiin pitäisi pyrkiä eroon. Hyödyttömän ja usein haitallisen vertailun sijasta meidän kannattaa määritellä itsemme uudelleen. Burton antaa reseptin, jolla itsetuntoaan voi alkaa kohottaa:
- Keskity viikon ajan hyviin puoliisi. Kiinnitä huomiota niihin hyviin ominaisuuksiin, joita sinulla on, siihen mikä sinussa on parasta.

Tämä voi tuntua aluksi teeskentelyltä, sillä monikaan meistä ei ole tottunut tarkastelemaan itseään myönteisessä valossa. Teeskentelykin kuitenkin kannattaa, sillä se, mihin keskitytään kasvaa. Kiinnittäessämme huomiota siihen, mikä meissä on parasta, se nousee esiin.
- Jokaisessa meissä on uskomaton jalokivi, vakuuttaa Burton ja kehottaa listaamaan heti aluksi kolme järisyttävän ihanaa ominaisuutta itsessään.

Siinä, että näkee itsensä hyvässä valossa, ei ole mitään pahaa.
- On olemassa myytti, että itsensä näkeminen hyvänä olisi jotenkin toisilta pois. Asia on kuitenkin ihan päinvastoin. Kun tykkää itsestään, voi tykätä myös toisista ihmisistä, Burton toteaa.

Mä ajattelen, että ns. sairaalloinen mustasukkaisuus on yksi merkki siitä, että syvällä sisimmässä on hieman tunne-elämän hommeleita solmussa ja mutkalla ja ne pitää avata. Puhuitkin jo riittämättömyyden tunteesta ja hylätyksi tulemisen pelosta. Todennäköisesti ne näkyvät jollain muullakin elämäsi saralla?

Rakkaus perustuu luottamukseen, arvostukseen ja kunnioittamiseen -ei vain sen toisen osapuolen vaan myös itsensä. Jos itseään ei osaa arvostaa, rakastaa yms. niin ei usko, että kukaan muukaan voisi. Silloin rakkaudesta voi tulla pelottavaa. Siinä ollaan niin herkkien asioiden ääressä, sydän auki.

Musta sun olisi hyvä miettiä mitä muita tuntemuksia mustasukkaisuuden taustalla on (kuin riittämättömyys), pohtia mistä ne tuntemukset kumpuavat ja yrittää alkaa käsitellä niitä. Ja ennenkaikkea opetella arvostamaan itseäsi. Juuri omana itsenäsi, riippumatta siitä mitä joku toinen ihminen on ja riippumatta siitä, arvostaako joku muu sua.

"On sellainen riittämättömyyden tunne ja pelko, että kyllä tuolla joku muu nyt varmasti on mua kauniimpi, mukavampi ja joka lailla parempi."

Kuulostaa siltä, kuin ajattelisit, että jos tyttöystäväsi pettäisi, jättäisi tai ihastuisi toiseen niin sä menettäisit arvosi ja olisit jotenkin totaalisen epäonnistunut, huono ja viallinen, että vika on juuri sussa. Kannattaa haastaa tuota ajattelutapaa; onko se realistinen vai kenties aika mustavalkoinen ja kärjistetty. Tarkoittaisiko se oikeasti sitä, että olisit huonompi? Tod.näk sut laitetaan sielä terapiassa miettimään läpi, että jos sun pahin pelkos kävis toteen ni mitä siitä oikeasti seurais. Niin mitä?

Uskon myös, että tyttiksen kanssa kannattaa istua alas ja yrittää keskustella näistä tuntemuksistasi. Kun ahdistuksen vaan pitää sisällä, jossain vaiheessa se räjähtää. Hienoa, että oot hakemassa apua ja voimia.

Mun ex oli mustasukkainen kaikesta mun muusta elämästä. Jopa nimestä! En jaksanut kun piti olla kotona
mutta ei saanut oikein tehdä muuta kuin lukea ja odottaa että tää paukkupää rauhoittui telkkarin ääreen.

Huh huh - jaksoin piruvie vuoden ja sitten vaan lopetin, en mennyt enää tapaamisiin enkä vastannut puhelimeen kun oli niin taitava suostuttelemaan.

Turha varmaan sanoa että hänellä oli myös muita naisia.

Joo tiedän todellakin ettei ole ruusuilla tanssimista ja pettymyksiä tulee, vaikka ei haluais. On takana neljä pitkää suhdetta, niistä jotakin kyllä oppinut. En vaan halua että mun epävarmuus itsestäni ja mustasukkasuus seuraa mukana uusissa ushteissa, varsinkin jos ei ole varsinaista syytä siihen. En vaan osaa ratkoa tätä ongelmakimppua yksin, joten menen sen takia terapiaan. Mun on tuskasta ja todella stressaavaa omien vainoharhojeni varassa, ku energia kuluu pohtimiseen mitä jos..ja Mulla on toki hyviä ystäviä, joilta sain esim viime erossa paljon tukea ja se oli kullan arvosta, vaikka välistä tuntuukin että elän kumppanin kautta.
Mutta ei oikeesti ole normaalia miettiä vaikka jokaista uutta fb kaveria että kuka ja mistä tuntee jne. ilman ett mielikuvitus pääsee valloilleen ja alkaa kuvitella kaikenlaista. Tästä tuskasta haluan eroon, koska on kuluttavaa elää näin. Elämästä ja rakkaudesta pitäisi vaan nauttia!

Sulle mustistyttis, kuulostaa niin tutulta, tuntuu että oisit mun ajatuksiani kirjottanu. Et oo yksin asian kanssa, varmaan on muitakin samanlaisia, mut ite en ainakaan mielelläni tätä kuuluta kaikelle kansalle koska tuntuu jotenkin tosi häpeälliseltä olla näin mustasukkainen.

Itselläkin nykyistä suhdetta hieman yli vuosi takana ja välillä tuntuu että en yksinkertaisesti kestä itseäni näiden ajatusten kanssa. Edellisissäkin suhteissa on sama mustasukkaisuus vaivannut ja nykyiseni ei pahemmin ole aihetta antanut näille tuntemuksille. Koen siis, että asia on nimenomaan henkilökohtainen haasteeni ja tavallaan kuuluu ennemminkin omien pään sisäisten ongelmien (riittämättömyyden tunne, huono itsetunto, muihin vertailu) kirjoon, vaikka toki se tyttistäkin koskettaa koska hän on kanssani suhteessa. Tästä ollaan monet riidat riidelty ja tyttikseni on koittanut vakuutella ettei halua muita ja rakastaa mua, kehuu mua ym. mutta tuntuu että mikään ei riitä. Kyse on varmaan nimenomaan siitä meillä molemmilla, että kun ei riitä itselleen niin ei osaa ajatella riittävänsä toisellekaan.

Minulla on myös lähes jokaisesta uudesta tuttavuudesta mielessä, että kukahan tuo on, jos baarissa on lesbotuttuja niin pelkään että hän katselee heitä sillä silmällä ja silloin koen itseni mitättömän näköiseksi ym.

Onko sinulla asian tiimoilta häpeän tunteita, oletko pystynyt puhumaan mustasukkaisuudesta ystävillesi ja tyttöystävällesi kunnolla? Itselläni asia aiheuttaa sen verran häpeän tunteita, että ainoastaan yhdelle ystävälleni olen avautunut aivan kunnolla ja paljastanut todelliset tuntemukseni, muille olen vähätellyt sanomalla että jonkin verran olen toisinaan mustasukkainen.

Itsekin olen toisinaan miettinyt puhumista ammattilaiselle, mutta olen tyrmännyt ajatuksen sillä, että ei minua kukaan kuitenkaan ota tosissaan, että minulla pitäisi olla "vakavampia" ongelmia (ts. itsemurha-ajatuksia tms) että voin hakea apua. Mutta tosiasiassa tämä mustasukkaisuus syö mua sisältä ihan toden teolla ja aiheuttaa ongelmia sekä suhteessani että oman pääni sisällä. Mua kiinnostaiskin kuulla miten sun asiat etenee ja olis kiva keskustella lisää. Varasitko ajan ensin ihan normaalille terveyskeskuslääkärille ja sitä kautta yrität saada aikaa psykologille tms?

[email protected]

Odottelen postias!25