kuntoilua, voiko normaali tossunkuluttaja kuntoilla liikaa. Jokapuolella näkee ja kuulee miten ihmisten pitäisi liikkua enemmän. Mä olen elämäni varrella kulkenut kuntosaleilla, uimassa, lenkkeilemässä, jumppaamassa.....melkein väsyksiin saakka. Ja ollut kipeänä lähes jatkuvasti.
Viime kesänä sain ahaa-elämyksen ja minimoin liikunnan vain neljänä päivänä viikossa tapahtuvaksi lenkkeilyksi. Teen kohtuuraskasta työtä, joten työ käy lihaskuntoharjoittelusta. Yllättäen voinkin nyt paljon paremmin, poissa on jatkuva lihassärky, ja ainaiset flunssat.
Kertaakaan kukaan terveysalan ihminen ei ole suostunut sanomaan että vähennä liikuntaa, aina sitä vaan tuputetaan lääkkeeksi kaikkiin kremppoihin. Mutta kylläkai siinäkin rajansa on, mikä edistää terveyttä ja mikä alkaa jo menemään liikarasituksen puolelle.
Viime kesänä sain ahaa-elämyksen ja minimoin liikunnan vain neljänä päivänä viikossa tapahtuvaksi lenkkeilyksi. Teen kohtuuraskasta työtä, joten työ käy lihaskuntoharjoittelusta. Yllättäen voinkin nyt paljon paremmin, poissa on jatkuva lihassärky, ja ainaiset flunssat.
Kertaakaan kukaan terveysalan ihminen ei ole suostunut sanomaan että vähennä liikuntaa, aina sitä vaan tuputetaan lääkkeeksi kaikkiin kremppoihin. Mutta kylläkai siinäkin rajansa on, mikä edistää terveyttä ja mikä alkaa jo menemään liikarasituksen puolelle.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Jep, eikö se raja ole juuri siinä. Liikuntaa harrastetaan terveyden ylläpitämiseksi, siitä ei sovi tulla kipeäksi. Toinen juttu sitten on, jos liikkuu itselleen väärällä tavalla, kaikki ei sovi kaikille.
Täytyy löytää itselleen sopivimmat ja sattuvimmat lajit, liikuntaa on monenmoista, myös rauhallista, rauhoittavaa, tasoittavaa, mielen ja kehon tasapainoon tähtäävää, ei vauhdikkaasti tempomista ja repimistä.
Oikea laji taas on se, josta saa nautintoa ja tunteen, että tekee jotain ihanaa eikä väännä väkisin, kun on pakko.
Pikkasen tuntuu välillä siltä, että terveydenhoitohenkilöillä, esim työterveyshuollossa ja kuntoutuslaitoksissa ei edes pälkähdä päähän että joku voisi kuntoilla ja liikkua liian paljon. Saatikka että sitä sitten liikaa liikkuva kuuliainen kansalainen itsse tajuaisi kun jokapaikassa vain patistetaan liikkumaan lisää:))
Liike on lääke - hokemasta on tullut kaikkivoipa mantra jolla aiheutetaan turhaa huonoa omaatuntoa ihmisille jotka uskaltavat heittäytyä selälleen sohvalle työpäivän päälle.
Jassooo, mutta kun se mantra pitää paikkansa sillä lailla, että vain liikkuvat paikat pysyvät terveinä ja toimivina = "vierivä kivi ei sammaloidu". Kun tarpeeksi usein jämähtää paikoilleen, niin sitten loppujen lopuksi jämähtää lopullisesti, iän myötä.
Tiedätkö, että iäkäs ihminen, vanhus, vuoteenomaksi joutuessaan ei nouse sieltä ylös enää viikon - kahden jälkeen. Ja tämä on no. kiinni siitä, minkä verran sitä liikettä jäseniin ja liikkuvuutta kroppaan on elämän aikana jäseniin pantu ja kasattu.
Jokaisen oma keho lienee se paras mittari, joka kertoo mikä on sopiva määrä liikuntaa.
Itselleni kaksi kertaa viikossa on liian vähän, viisi kertaa liikaa. Oma mieli ja keho pysyy parhaiten balanssissa, kun teen kaksi aerobista harjoitusta ja kaksi lihaskuntoharjoitusta viikossa.
Päälle vielä päivittäiset raittiin ilman treenit oman personal trainerin kanssa. :)
Vaan minullapa ei ole mikään paikka kipeä vaikka 70 -ikä ei ole kaukana. Minä kun en ole ns. liikkunut koskaan... Ei ollut isäukollakaan mikään paikka kipeä, 98 -vuotiaaksi eli. Eikä taatusti ns. liikkunut, ikänsä mökkiläisen raskaita töitä teki.
Ei urheilija tervettä päivää näe, se on totinen tosi. Työelämässäkin ne urheilijat eniten poissa olivat, milloin mikäkin vaiva.
Heh: " ... ikänsä mökkiläisen raskaita töitä teki." Mitähän mahtoi tehdä, kun liikkumatta niistä suoriutui?
Nämä urheiluhullut eivät liikunnaksi noteeraa muuta kuin jotakin tyhjän vatkausta tai tyhjän perässä juoksemista. Tässä tarkoituksessa kirjoitin mitä kirjoitin.
"Urheiluhullu" käyttää treenatessaan kaikkia lihaksiaan tasapuolisesti. Aikanaan raskasta fyysistä työtä tehneet, työstä riippuen, käyttivät vain joitain tiettyjä lihaksia ja ruumiin osia. Siitä seurasi ammattitauteja ja -sairauksia aivan samoin kuin nykyisinkin.
Jos työ on toimisto- tai muuta sellaista, joka ei rasita fyysisesti, niin kyllä immeinen on fiksuimmasta päästä, jos hakee ruumiin rasituksen vaikka salilta tai mistä tahansa liikkeestä. Tyhjäkin liike on paree kuin ei mitään.
Molemmissa tapauksissa on ihmisestä ja hänen aivokapasiteetistaan kiinni, pysyykö hän terveenä ja toimivana vaiko ei.
Kyllä voi. Eikä ole edes kovin harvinaistakaan.
Tässäkin asiassa näkyy yhteiskuntamme polarisoituminen.
On täysin veltto porukka ja itsestään huolehtiva sakki jolle liikunta on osa elämää.
Joukossa ylisuorittajia jotka ajautuvat ylikuntoon.
Näitä ei terveydenhuolto tunnista.
Testo >< kortisolisuhde kertoisi tilanteen mutta harvempi taitaa tutkituttaa sen.
Oman testotasoni tutkitutan pari kertaa vuodessa.
Jos touhuni alkaa tuntumaan tahmealta niin silloin seuraan aamusykkeen palautumista.
No, nyt minä taas harhaannuin itse asiasta.
Kokemukseni mukaan suuri osa Tk:n yleislääkäreistä on resepti- / läheteautomaatteja jotka eivät yritäkään paneutua kävijän ongelmaan.
Kun todella tarvitsen lääkäriä niin menen läheisen yksityisklinikan urheilulekurille joka todella selvittää kävijän olotilan monessakin mielessä.
Ko. lääkäri tunnisti vaimoni työkaverin ohutsuolisyövän munasarjatutkimuksen yhteydessä.
Samoin minun peräsuolisyöpäni vaikka olin 2kk aikaisemmin käynyt tk:ssa esittelemässä anustani.
Leikkauskunnossa olevan olkapääni tk-lekuri ohitti kehoittamalla käymään kaupassa tiheämmin kevyemmän kassin vuoksi. ( Vedin maasta silloin 180kg )
Kehumani lekuri passitti minut erikoislääkärille tutkimuksiin ja kuvauksiin.
Olkapääni leikattiin Eirassa kuntoon muutaman viikon sisällä.
Jalkojen päällä liikkuminen käy ajanoloon nivelten turmaksi. Pyöräily on asfalttipohjalla parempi vaihtoehto. Maalle muuton jälkeen multa on hävinnyt nilkkojen aamujäykyys kokonaan. Olen tottunut käyttämään yleisiä kulkuneuvoja, ja sen vuoksi tulee käveltyä kilometrejäkin pysäkeille ja asemille ja asioitua kaupungilla jalkaisin. Joskus on painavia kantamuksiakin.
Minulta hävisi muu jäykkyys... Harjoituksen puutteessa nähtävästi?
On tuosta minusta puhuttu mediassa paljonkin. Kävely tai pyöräily riittää ja tunti muutaman kerran viikossa. Sydän pysyy paremmassa kunnossa jos syketason saa nousemaan tuonne toiselle sadalle, mutta nivelet ja keuhkot jne pysyvät kunnossa vähemmälläkin.
Kaiken maailman suorittaminen aiheuttaa vain vammoja. Tavallinen arjen hyötyliikunta riittää yllättävän pitkälle.
Pahinta pakonomaisuus.
Kaikki juu toitottaa liikunnasta. Ihan selkeää, harbempi ihminen liikkuu luontaisesti kovin paljon. Ennen liikuntaa tuli ruumiillisista töistä, niitäkään enää harvempi tekee ja net sitten siitä raskaimmasta päästä, raksahommia tms.
Suuri ero kaupungeilla ja maaseudulla. Kaupungeissa pitää melkein aina mennä "harrastamaan" jotain, eli haisteleen toisten hikeä jonnekin kuntosalille, jonkun ohjaajan huutaessa polttimo punaisena. Eipä oikein kiinnosta. Käveleskelemässä voi koittaa käydä, eipä paljon muuta omin päin. Maalla nyt on kaikenlaista, just halonhakkaamiset ja lumenluonnit. Kaupungissa lämpö tulee putkea pitkin ja huoltoyhtiö tekee lumityöt. Siis tää luontainen liikkuminen vähäistä.
Kyllä sen huomaa kunnosta.
Vaan, eupä nuo kovin terveiltä nuot urheiluidiootitkaan vaikuta. Aina menee jalka kipsiin jossain sählypelissä tai ollaan puoli vuotta leikkauttamassa jotain hiton urheiluvammaa kädestä. Ja niillä tuntuu olevan ainakin yhtä paljon kaikenmaailman keuhkokuumeita kuin tavallisillakin ihmisillä Yliviritetty kone herkempi häiriöille, tai jotain.
Kyllä lekurit aisiaa varmasti monesti puhuu, kun höpisevät liikunnasta. Siinä vaan just se, että jokaiselle pitäis löytyä jotain sopivaa puuhaa. Ite en ikinä ole tota salimeininkiä tms oikein ymmärtänyt, liikunnan pitäis olla jotenkin hyödyllistä tai kivaa. Joopajoo, koulussa aina valittiin viimeisenä pesäpallojoukkueeseen, siitä kai viha joukkuelajeja kohtaan, eikä tälle iälle enää viiti alkaa mäkihyppäämistä opettelemaan.
Yks laji on, mikä toimii ok. Sekä kesällä, että talvella. Market-kävely. Kesäisin ilmastoinnit, talvella lämmitys, tasainen alusta jne. Sen kun hinautuu jonnekin ostoshelvettiin ja kiertelee siellä muutaman tunnin. Periaatteessa vieläpä ilmainen harrastus, jos ei tee heräteostoksia >:/
=DW=
Kiitoksia teille kirjoittajat kommenteistanne. Mielenkiintoisia näkökulmia liikunnan tärkeydestä. Kyllä mediassa puhutaan liikunnasta paljon, mutta ainakin minä olen törmännyt lähes aina vain siihen puoleen, että liikuntaa pitäisi lisätä.... ja lisätä...ja lisätä..... eikä vastausta tahdo löytyä millään sellaiseen yhtälöön että jos teen 8 tuntia päivässä, viitenä päivänä viikossa, kohtuullisen raskasta työtä joka sisältää kymmenentuhatta askelta, kahdeksansataa kiloa nosteluita( 2-15 kg kerta-annoksina) kyykkyjä, kurotuksia, kiertoliikkeitä ynnä muuta lihastyötä...niin riittääkö se lihaskuntoilusta. :)
nimimerkki =DW=:n mainitsema marketkävely kuulostaa kyllä mukavalta
nimimerkki L-L mainitsee erilaisia joukkoja, joista olen tainnut kuulua siihen ylisuorittajaporukkaan joita terveydenhuolto ei tunnista.
Sitten kun siitä tulee neuroosi, luulisin.
Jokainen liikkuu tai on liikkumatta.
Se riippuu mielialasta ja tahdosta.
Aivan. Kysymys oli: "paljonko on liikaa" ja itseäni ajatellen, kun jokin asia tulee pakoksi niin silloin se on jo neuroottista, luulisin.
Kehon rakennusaineet koostuu liikunnasta, ruuasta ja levosta. Jos ne ei ole tasapainossa, keho taantuu. Siis väsyy, sairastuu.
Mulle kävi kanssa nuorena kuten sulle. Päivät olivat yhtä liikuntaa töissä, 32 km pyöräilyä arkisin, koiran kanssa tunnin lenkki. 4 kertaa viikossa juosten salille. Ihmettelin kun en jaksanut mitään ja syytin aikaisia aamuja kun piti olla töissä jo viideltä. Kerran meillä kävi sukulaisia Italiasta, ja olin niin väsynyt etten ollut jaksanut kolmeen päivään imuroida. Tätini ihmetteli että pitääkö vielä kengätkin ottaa jalasta noilla lattioilla ;D Taidan edelleen olla tietyssä maineessa tuon jälkeen.
Sillä on oma nimensäkin, kun on liikunnasta riippuvainen yhdistettynä pakkomielteiseen terveellisen ruuan syömiseen. Ortoreksia. Tulee hiljaa hiipien, etkä edes muista kuunnella kehoa. Kunnes keho ei enää jaksa.
Mulla tyssäs liikunta melko lailla kesän aikana. Selän välilevyt ovat olemattomat ristiselän kohdalla, ja koska mulla on lievää skolioosia, yksi nikamista ei pysy enää paikaallaan. Juoksu loppui siihen, mun elämäni suola :/ Ajattelin että nyt loppui suklaansyönti, paino nousee korkeuksiin ja verenpainetauti pääsee takaisin. Eipä käynytkään niin! Paino pysyy samana. Ei minkäänlaista vaikutusta. Olenkohan rehkinyt kaikki nämä vuodet ihan väärin kuvitelmin. Voiko sittenkin olla niin, kuten sitroen kirjoitti, että hyötyliikuntaa riittää?
Tuossa sopivasti silmään sattunutta tietoa:
http://yle.fi/uutiset/kevyt_holkyttely_pidentaa_ikaa_parhaiten/6343995
Paljosta sitä on jäänyt elämästä paitsi, kun en ole kulkenut kuntosaleilla, en uimassa, en lenkkeilemässä, tuosta jumppaamisesta en tiedä, mitä se tarkoittaa.
En omista verryttelypukua, en lenkkitossuja, en edes uimahousuja.
Liikkunut olen ihan väsyksiin asti, ja vähän enemmänkin..Ja kyllä sitä kipeeksi tulee, jos sitä sillä lailla vähän enemmän väsyksiin asti liikkuu.
En ole terveysalan ihmisiä pahemmin vaivannut.
Oli mulla kerran terveystarkastus, oli siinä kuntotestikin.
Erittäin hyväkuntoiseksi ne siinä minut testas, Saattaa siitä olla jo kymmenkunta vuotta aikaa.
Ei sillä testillä kyllä mitään virkaa ole, lienee tarkoitettu enemmän naisille.
Enemmän sitä vois omalla kohdalla voimisteluliikkeitä ja venytyksiä harjoittaa, että liikeradat pysyisi avarampina..