Salaisuuden sinetit

Mihin loppuu kohtuus kirjoitti:

missä olet
mistä tulet

nahkasi tuntuu
pehmeältä

pitämällä oman
pääsi, sen
jota ei
ole naarmutettu

sitä joka on
asettunut salaisuuteni
alle,
sille joka on
saatanan sukua

pystyttämällä
vaatimuksensa
kuihtuneiden
syksyisten lehtien
nöyriin nupuihin

ravistamalla runkoa,
etsien turvaa
kääriytymällä
sieluni kerälle

levähtäen
vereni paineessa
leviten kuin
ruoste

ja pimeyden
hiukkaset lisääntyvät

kantaen kukkasia
metsästä toiseen,
talloen juuria
ja kelloja
pilkaten luvattua
päivää

jatkumatonta puiden
saattuetta, jossa
jokaisella askeleella
herättää vastaantulevien
mielenkiinnon

heiluttelemalla
hermostuksen oksia
ja unettomuuden
toimettomuutta

aamu herättää
vieraan, joka
riisuu salaisuuteni
sinetit

ja jos tunnustaisin
väriä
osaisin kuvitella ja
käsittää sen
muodon ja
päämäärät

se vain
tulee aamun,
luokseni
epätoivon pellolle

kuin kaksi
aliravittua lasta,
jotka kutsuvat sanoillaan

sanoilla, jotka
sitovat silmät
epätoivon ilmapiirissä

kutoen pimeydelle
raskaat askeleet
kietoutumalla
mustaan

pitämällä raskaat
luomet kiinni

kadottamalla paluun
ja itkien kyynelten
karahvin täyteen

huomaten ettei
kukaan odottanut
kolkuttamatta ovelle
nostamatta verhoja

ja niissä
murheen pelloissa
itsesääli piirtää
kiviset pitkät
päivät

rikkoen kasvojen
peilin,
lohkeilevat
päkiöiden
uloimmat kerrokset

on päiviä
jolloin lunta ja
tulta sekoittamalla
on mahdollisuus
säilyttää mysteerinsä

kuten taikuudessa,
kaikki näyttää
mahdottomalta

heijastamalla itsensä
samean veden
pinnasta

lapsikin kastetaan
vedestä ja
huudetaan veden nimeen

muodostaen kaksoset

minä ja vesi
rakastavaiset,
helmi joka
ui silmissäni

imetyksen ja sen
vieroituksen
kärsimys

tuntuen kuin
puut juoksisivat
perässäni,
langettaisivat varjonsa
synnille, jota
ei ole armahdettu

paljastaen kaikki
linnoitukset
ja saaret,
orvot huulet,
jotka kiihottuneena
odottavat suudelmaa

kyltymättömässä nälässä,
jota ei voi
giljotiinilla ja
jumalalla tyydyttää

hylkäyksen helvetti,
tuhottu maa ja
sen tien
piiritys

voi kun
voisin pestä
haluni kasvoistani
syyttämättä taivasta,
itseäni

antaen päivien
pudota käsiin,
antaen syntisen
rukoilla uhrille
rukouksen,
haukottelematta
sanoissani enempää

siirtämällä kiven
sydämestäni ja
antamalla viattomuudelle
mahdollisuuden
olemalla hautajaiskulkue,
joka herättää
lapsen kuten

naisen käsi ja
kasvot herättävät
miehen,

miehen joka
on turvassa halunsa
pelastusveneessä

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä