Ahdistus

Ei oo pakko seurustella. Jätä se äijä ja tee se ennen kun alat pettää sitä niinku nykyisin useat mieleltään siinä asiassa poikkeavat tekee. Lopeta koko touhu ja tee se selväksi ennenkuin jompikumpi tekee ikuiset arvet toiselle...Pettäminen on pahin mitä voit tehä itsellesi ja ennenkaikkea kumppanillesi, sekä maineellesi.

Olet jo viisikymppinen. Olen pari kertaa nuorempi kuin sinä, mutta sama tilanne oli minulla takanani. Näemmä nämä tilanteet eivät katso ikää.

Tämä pojankloppi silloin halusi jatkuvasti olla kanssani. Hän jaksoi pitkään viekoitella minua, hän teki oikeastaan mitä vain että suostuisin hänen tyttöystäväkseen. Hän kirjaimellisesti oli todella sinnikäs. Sitten kun lopulta myönnyin, niin olihan se ihanaa aikaa. Mutta se ei kestänyt kovinkaan kauaa.

Sitten hän oikeastaan alkoi viettämään enemmän aikaa taas ystäviensä kesken, ja aloin tulla mustasukkaiseksi, sillä hänellä oli kyllä tyttökavereitakin.. Lisäksi ynnätään mukaan nuori ikä, ja se että mies oli sitten jatkuvasti ns. tavoittamattomissa. Yritin olla välittämättä, yritin olla myöntämättä itselleni että asia raivostutti, ja minua suorastaan hävetti, että olin antanut itseni kiintyä hiljalleen mieheen.

Aloin itse kiintyä siinä vaiheessa aika paljonkin. Huomasin, että mitä enemmän välitin, sitä vähemmän mies halusi olla kanssani. Ja jos minä yritin viettää omaa elämääni, mies taas tarttui minuun. Huomasin, etten oikeastaan saanut viettää ystävieni kanssa aikaa, vaan minun piti olla jatkuvasti hänen saatavillaan.

Kun minä pistin pelin poikki, tämä mies alkoi piirittää taas entiseen malliin. Hetken kun viimein taas myönnyin hänen "vaimokseen" hän oli taas todella ihana. Mutta kun parisuhde jälleen tasaantui, hän oli jälleen poissa. Samaa kaavaa toistui pitkään.

Uskon että tällä sinun miehelläsi vähän sama homma: hän kaipaa elämäänsä suuria tunteita, mutta ei kuitenkaan jatkuvaa sitoutumista. Hän ei ehkä ole ikinä valmis välittämään toisesta täysin. Tämä mies tuli aina luokseni kun meillä meni huonommin, hän vaati ja teki ihan mitä vaan, että saisi minut omakseen. Mutta aina kun lopulta olin hänen omansa, hän taas vähän kuin katosi, kaikkoni. Minulle se ei riittänyt.

Lopulta pääsin eroon tyypistä, on nykyinen ihana mies minulla. Tämä entinen on vaihtanut sen jälkeen naista kuin sukkaa. Aina suhteesta toiseen, aina ottaen uudelleen kuin kokeillakseen kepillä jäätä, että josko olisin hänelle taas suotuisa. En ole ollut. Yhä hän jaksaa käydä lapsuudenkodissani ja piirittämässä, vaikka hän asuukin avoliitossa toisen kanssa. Hänen naisensa tuskin tietää tämän toilailuista.. En ymmärrä lainkaan kuinka tyyppi on niin omistushaluinen. Hän ei koskaan pysty sitoutumaan naiseen joka on hänen rinnallaan, vaan aina yrittää minuakin saada takaisin. Hän ei vain kykene normaaliin suhteeseen.

Toivon että pysyt lujana, ja voisit jättää tämän miehen taaksesi. Hän ei ole arvoisesi. Se, että hän taas jaksaa piirittää sinua, on niin samanlaista kuin tämä minunkin vuosien takainen eksäni. Miehellä on jotain pahoja ongelmia, mutta et voi muuttaa häntä. Minäkään en voinut muuttaa tätä eksääni, eikä kukaan muukaan voi häntä muuttaa. Hän vain on sellainen. Ja en ihmettele yhtään, että sinun ei tee mieli olla hänen kanssaan enää, että tunteet ovat latistuneet. Se johtuu kenties siitä, että tämä mies on tosiaan kuin ilmetty eksäni, eli hänessä ei lopulta ole mitään kiinnostavaa. Tyhjä kuori, joka ei pysty mihinkään syvempään lopulta. Minusta ainakin tämä eksäni oli todella tylsä, mukavinta olivat vain ne hetket kun seikkailtiin aallon harjalla. Normi arki oli ihan kuollettavan tylsää, kun miehessä ei vain ollut mitään kiintopistettä.

Kiitos kommenteista!
Pitäishän mun sentään tähän ikään mennessä tajuta,että tästä ei tuu mitään!
Ja myönnän,että itehän oon antanut tämän jostain kumman syystä jatkua näin pitkään! Välillä olen yrittänyt eroa tosissaan.,mutta ku toinen on noin sinnikäs,sitten taas antanut periks ja kuvitellut,että kaikki jatkuu hyvänä.Ei se näköjään ikää katso=)
En täydellinen ole itekään,mutta rehellinen kuitenkin,enkä sen takia ymmärrä kaikkia noita kaverin tempauksia,jotka sitten hiertää mieltä,ku multa vaadittas
lämmintä syliä,aina ku siltä tuntuu:(

Olet varmasti empaattinen ihminen, ja juuri sitä tyyppi on voinut vähän hyväkseen käyttää. Toki se itseä hävettää, mutta itse arvostan ihmisiä, jotka osaavat olla empaattisia. Ihan kuten itseänikin, vaikka juuri tuo piirre itselleen huolta aiheuttaakin aina silloin tällöin. :) Ei auta kai kun kohteliaasti sanoa, että ei tule tästä mitään. Et suostu olemaan rätti joka heitetään nurkkaan kun kyllästytään. Tokihan ystäviä voitte vielä olla, mutta muista arvostaa itseäsi :)

hankalien ihmisten kanssa ei kannata olla tekemisissä. sellaisessa kurjistaa vain omaa elämäänsä.

tuumasta toimeen: kiitos kommentista!
Vaikka muuten olen ihminen,joka saa paljon aikaiseks,tämä juttu mulla nyt jotenkin junnaa.....sääliä liikaa,pitää joka hetki ajatella ITSEÄ,HYVÄ MINÄ!
(Tämä onkin mulle uutta,siks niin vaikeaa,kiitos opista,vanhalle muorille=)