Äitiysloma = vapaa-aikaa ?!

Meillä 4kk vauva enkä minäkään ehdi miehen työpäivän aika siivota, laittaa ruokaa, pestä pyykkiä, käydä muskareissa ja kävelyillä sun muissa.Tosin tuntuu että vauvan kasvaessa saa enemmän aikaiseksi. Mieheni kyllä ymmärtää että äitiysvapaa ei ole mikään löhöloma. Miehesi pitäisi hoitaa vauvaanne vaikka viikonloppu yksin ja katsoa miten hyvin itse onnistuu siinä mitä sinulta vaatii:)

Avaajana miettisin, mihin aika kuluu. Jos se menee lapsenhoitoon, niin sitten se menee lapsenhoitoon.

itse nautin terveellisen ja monipuolisen ruuan valmistamisesta, mutta joka päivä se ei välttämättä onnistu. Ei ainakaan silloin, jos anoppi tulee aikaa tappamaan päiväkahville. :D

Mieti katsotko paljon tv:tä, luetko lehtiä tai jäätkö ratkomaan ristikoita, katselemaan valokuvia tai tuijottamaan tietokoneen ruutua tai puhutko pitkiä puheluja ystäville?
Tämä ei ole pottuilua, vaan listasin juuri omia aikavarkaitani. ;)

Itsellä aika kuluu myös kaupassakäyntiin kävellen vaunuja työnnellen ym. ihan hyödylliseenkin kotityöhön. Meidän vauvalla tosin on kaksi vanhempaa sisarusta (5v ja 2v), joita vien kävellen kerhoon. Silloin kun esikoinen oli ainoanani, minulla oli myös yksi hoitolapsi, koska muuten en olisi saanut aikaani kulumaan. Hoitolapsi tuli, kun esikoinen oli 5 kk ikäinen.

Silti ehdin kyllä nauttia kupin kahvia ja palan voileipää, vaikka silläkin uhalla, että sinä päivänä ei siivottu: imuroitu tai pyyhitty pölyjä tai vaihtoehtoisesti pesty pyykkiä. Luulen, että sinullakin parin on kuukauden kuluttua aikaa yllin kyllin.

Onko isä viettänyt vauvan kanssa kahdestaan aikaa? Meillä mies on huomannut vauvan kanssa kahdestaan ollessaan että ei siinä kauheasti mitään muuta ehdi aikaiseksi saamaan, vauva vie kaiken ajan.

Herranjestas. Jätät vaan hyvällä omalla tunnolla tekemättä ne hommat mitä et ehdi. Jos esim. laitat työläämmän kotiruuan, jätät tiskit korjaamatta. Jos leikit ja ulkoilet päivän lapsen kanssa, niin ostat sille päivää valmista ruokaa lounaaksi itsellesi ja lapselle. Laitat eri pyykkikorin miehesi pyykeille ja hän saa pestä ne itse jne. Näin minä rupesin tekemään kun uuvuin liiallisiin vaatimuksiin.

Minulla on samanlainen mies. Suurin kysymykseni on kuitenkin tällä hetkellä se, että miksi järkevänä (no, ainakin joskus olen ollut), akateemisesti kouluttautuneena ihmisenä suostun kotiorjan rooliin. Jo vain päivän saa kulumaan ruoanlaitossa, siivouksessa, pyykkäyksessä, lastenhoidossa (etenkin, kun niitä on useampi). Yhtäkkiä sitä huomaa, että kaikki pienet kodin askareet ovat omilla harteilla, eikä niiden hoitamisesta kukaan kiitä, päivastoin, vaatimukset vain kasvavat. Nyt olen vain jättänyt joinain päivinä siivoamatta, siivotkoot joku muu. Yritän nauttia pölypallosta nurkassa. En ota miehen pyykkejä narulta, ottakoot itse (alkoi nimittäin tulla valitusta ja opastusta siitä, kuinka ne tulisi viikata...meni jo liian pitkälle). Valmisruokia voi aivan hyvin syödä myös välillä, mitä väliä. Pohdin myös, kumpi on tärkeämpää, puhtauttaan hohtava koti vai se, että luen lapsille satuja.Tuo syyllistävä sovinistikin voisi mennä vaihtoon.

Fantasioin synkkyyden hetkillä tosin pienessä, kutistuneessa kotiäidin maailmassani siitä, että jonain päivänä tumppaan tupakan (no, jos polttaisin edes) pullataikinaan ja häivyn (vrt. PMMP:n Rakkaalleni- video). Siellä kokkailkoon, siivotkoon, hoitakoon pyykkisavotat, pyllyjen pyyhinnät, itkuraivarien selvittelyt, läksjen tarkistukset, sadut, kylvetykset, vauvan vaunulenkit, harrastukset, jatkuvan saatavilla olon univelkaisena. Ei tässä todellakaan lomasta ole kyse.

Tulipa valitus- no, ainakin näet, että kohtalotovereita on, jaksamista sinulle!

Tuntuu uskomattomalta, ett tällaista vielä nykypäivän Suomessa tapahtuu. Poistukaa nyt hyvät rouvat sieltä hellan ja pyykkivuorten varjosta. Muistakaa että teitä kohdellaan juuri niin huonosti kuin annatte kohdella.
Jos ne kotityöt ovat niin kevyitä, ettei niistä voi miestenne mukaan rasittua, niin mikä sitten estää heitä niitä työpäivän jälkeen tekemästä?
Turha miesten on vedota raskaaseen työpäivään. Itse olen viimeiset seitsemän vuotta ollut "miesten" hommissa ja koskaan aiemmin ei työnteko ole ollut näin helppoa ja kevyttä. Aiemmin naisvaltaisella alalla olin työpäivän jälkeen aina ihan finaalissa...
Menkää lakkoon! Vallatkaa kotoa itsellenne pieni alue ja pitäkää se siistinä. Siivotkaa vain omat jälkenne, peskää vain omat pyykkinne. Tehkää ruokaa vain itselle. No, pienille lapsille tääsä asiassa täytyy tietenkin antaa heidän tarvitsemansa hoiva. Mutta mies hoitakoon omat sotkunsa ja ravintonsa. Jos haluaa äidin hoivaa, muuttakoon takaisin äidin luo.
Kyllä sitä melko pian ääni kellossa muuttuu, kun puhtaat kalsarit kaapista loppuu ja alkaa valmisruoka maistumaan puulta.
Nurkissa pyörivälle anopille löisin heti ovella imurin kouraan, tyyliin "Kiva kun tulit, nyt voidaan yhdessä siivota ja laittaa ruokaa pojallesi! Kun saat imuroitua niin ikkunatkin vaatii näköjään pesua..." Ja keität kahvit vasta kun huusholli on puunattu lattiasta kattoon ja gurmet ruoka porisee hellalla:)

heippa!

mitenkä nämä asiat hoituivat ennen vauvaa? teitkö jo silloin kaiken miehen puolesta, siis jos kävit töissä niin hoisitko nuo kaikki myös sitten töiden jälkeen? siivosit, kokkasit, pyykkäsit? meillä on koko parisuhteen ajan jaettu kotihommat.

kumpikin osaa laittaa pyykkikoneen päälle, itse en edes koe pyykkikoneen käyttöä kovin suurena kotityönä, en ikinä lajittele vaatteita, ainoastaa jos ekaa kertaa menossa katson ettei ole valkoisia samassa, enkä ole ikinä onnistunut värjäämään muita vaatteita ja laitan kaikki aina 40 asteeseen, ei ne kuitenkaan oo niin likaisia et tarvis kuumemoaa ja monissa onkin tuo 40.

samoin siivous, toinen imuroi toinen pyyhii, tosin nykyisin se on lapsen lempihommaa joten tehdään se päivisn kaksin, ei tietty voi vauvan kanssa näin touhuta :) ruoanlaitto onkin ehkä tällä hetkellä haastavinta siihen ei tyttö n.2v halua/jaksa oiken osallistua, mutta kyllä se arkiruoka siinä jotenkin tulee tehtyä..

mä jättäisin ihan huoletta ne työt tekemättä mitä en jaksa tai kerkeä päivän aikana tehdä...jos miestä haittaa tai puhtaat sukat loppuu tehköön itse! Lähde pois kotoa joinakin päivinä kun mies tulossa syömään, sano että olet ulkoilemassa lapsen kanssa, niinkuin hän toivookoin sinun tekevän :) ja hommaatkoon lounaansa itse, ethän ole mikään kotiorja!

Hei!

Tuttu tunne. Oli kuin olisit kuvannut meidän perhe -elämää. Sama tilanne - miehen asenne on, että sinä nyt vain lomailet. Nyt lapsi on jo isompi ja olen yrittänyt saada omaa aikaa ja tukosena on mahtavat riidat aina kun minulla jotain menoa jonnekin. Osittain olen jo töissä ja hoidan edelleen koko kodin ja lapsen. Olen todella väsynyt tilanteeseen. Olen hankkinut välillä lastenhoitajan, jotta pääsin jonnekin, mutta sekään ei ole hyvä, koska se on niin kallista miehen mielestä. Riidan jälkeen mies aina kauniisti puhuu, että ymmärtää kyllä, jos joskus pitää päästä tuulettumaan (en tarkoita ravintoloita tms. vaan pelkkaä k'ävelylenkki), mutta sitten kun on minun lenkki -ilta niin riita siitä saadaan aikaiseksi.

Suoraan sanottuna tämän äititysloma ja hoitavapaa rumban aikana olen tuntenut itseni niin täysin mittätömäksi tiskirätiksi etten olisi kuuna päivä uskonut minulle käyvän näin. Ainut lohtu on ihana poikani jonka vuoksi jaksan, mutta mieheeni olen niin pettynyt, että jos voimia olisi, niin pellolle olisin heittänyt. Paljon helpommalla olisin päässyt, jos olisin mennyt töihin. Kerran päivässä saisi syödä rauhassa ja juoda kupin kahvia rauhassa.

Ihmettelit miten ajan saa riittämään, niin ei oikein mitenkään muuten kuin tosi hyvin aikatauluttamalla ja laittamalla kellon herättämään viideltä ja tehdä osan hommista hiljaa aamulla ja toisen osan hommista puoleta öin hiljaa!

Tähän on ihan yksinkertainen ratkaisu. Sinullahan alkaa tuo pelkästään äideille suunnattu äitiysloma olla loppu, joten sitä seuraavaa vanhempain vapaata voi yhtä hyvin miehesi pitää. Vaihdatte vaikkapa muutamaksi kuukaudeksi osia ja sen jälkeen molemmilla on perspektiiviä katsella asioita uudestaa. Suosittelen lämpimästi tätä ratkaisua.

No meilläkin oli aikamoista vääntämistä alussa,mikä on äitiysloma/hoitovapaa.
Äitiyslomalla alussa,kun mies oli isyyslomalla kotityöt meni oikeestaan puoliksi tai kokonaan miehen vastuulle,kun noihin aikoihin lapsemme syntyi maailmaan.
Kummallekkin tosissaan "vauvan tulo" oli paljon uutta ja ihmeellistä,sekä se tuli yllätyksenä,miten aika kuuluu vain ja ainoastaan vauvan hoitoon.
Nyt tässä oma esikoispoikani on reilu 10kk ja olen saannut kotitöitäkint tehtyä, kun poika mukana touhuamassa.Osaan siis asettua sinun rooliisi enemmänkin kuin hyvin..koska mustakin tuntuu,että olen joku siivous/lapsenhoitokone ja jos mies sattuu töistä tulemaan kotiin ja sanonut,että olen tosi väsynyt,voisinko laittaa itseni hetkenajaksi pitkäkseni.Mies kohottaa kulmiaan,just sillein,että miten voi olla väsynyt kun koko päivän ootte enimmäkseen olleet kotona? Miehet kun ei osaa asettua äidin rooliin ja tajua mitä se oikeasti on? en yleistä,mutta suurimmalla osalla se on näin.*Mekin tässä väännelty monta kertaa asiasta...otin puheeksi asian, että ei pelkästään lapsenhoito ole vain äidinvastuulla?voi mieskin osallistua varsinkin silloin,jos lapsi on korvikemaidolla...antaa jompana kumpana viikonloppu päivänä äidin nukkua univelkojaan poies...ja isää herätä aikaisemmin.."sitten kerroin,että ei äidit pysty nukkumaan sikeää unta,vain periaatteessa se sellasta liskojen unta koko aika valmiina,jos lapsi herää. Minun mieheni tajusi asian ja osaa suhtautua minuun ihan eri tavalla nyt.
Pieniä rautalangasta vääntelyä ja kinastelua tulee aina pienten lasten perhe-elämässä,onneksi me selvitty niistä ihan ok,vaikka jostain asioista saakin kinata kauan...
Arksin me kaksikko herätään tässä 07:00-08:00 aikaan ja siitä alkaakin meidän arjen aherrus,lataan tiskit koneeseen,jos ei ole jaksanut edellispäivänä koneeseen laittaa...jos täysi kone jylläämään.
Sama pyykkikoneen kanssa...jos on kasaantunut tarpeeksi kone pyörimään,, pyykithän ne itekseen sielä pyöriskelee.
Sitten imuroimme 2päivän välein,koska talouteemme kuuluu 4 kissaa ja karvanlähtö on aikamoista...tossa toi pieni mukana tulee ja touhuaa...
Ei ole siis mitään vit***** vain kertoilin miten ite saannut tehtyä kotityöt jotenkuten.

Sulla kyseessä kumminkin pienempi vauva sielä ja se istuskelee sitterissä?
Viihtyykö siinä?
Itse tuon ikäisenä liikuttelin vain poikaa mukana sitterin kanssa,tykkäsi seurailla mitä äiti seuraavaksi tekee.

Ollut tuossa vaiheessa kun minunkin esikoinen oli tuon ikäinen aikamoisen yksinäinen..ja oli lähellä masentuminenkin,koska tunsin itseni kotikoneeksi ja mies edes osannut kiittää tekemästä ruoasta yms..onneksi sain koulutettua vähän asioita mieheni päähän ja hän tajuaa nyt millainen on äidinkin rooli,kaikki ei osaa samaistua siihen.

Kuulostaa tosi tutulta huh huh. Pakkasin kimpsut ja kampsut ja lähdin 7 kuukautisen ja 5v kanssa mummolaan.
Tuli mitta täyteen ukon löhöilystä ja anopin kahvilla ravaamisesta, anoppi vielä kehtasi omia vieraitaan kutsua meille kahville niinkuin mulla ei muuta tekemistä olisi ollut kun kuunnella heidän juttujaan. Lastenhoito apua en ole saanut ja masennuin täysin enkä enää liikkunut kotoa mihinkään. Ukko ollessaan kotona sairasti nuha kuumeitaan tai vain muutenvain löhöili ja nukkui eikä edes kaupassa käynyt.
Täällä mummolassa (vanhempieni luona) olen saanut levätä ja nukkua eikä minun tarvitse herralle laittaa ruokaa ja siivota yksin omakotitaloa ja hoitaa hänen kissaansa. Kotiin palaan kun olen levännyt tarpeeksi ja siltä tuntuu ja tietysti sitten kun tulee seuraavat vanheimpainpäivärahat, koska eipä toi rahallisesti ole panostanut meidän elämään. Tyttö tuumasi ruokapöydässä tänään että meidän poikavauva käyttää tyttöjen vaatteita kun rahaa on niin vähän. Siinä tuli taas yksi totuus lastensuusta.

Ei oo todellista!
Kyllä se, joka on kotona tekee kotityöt ja ruuan ja hoitaa lapset. Se, joka käy töissä, tuo rahaa taloon...
Kyllä mä oon ehtiny tuon kaiken tehdä, vaikka yhdessä välissä oli kolme alle kouluikästä. Ulkoiltiinki joka päivä kaks eri kertaa... hyvänen aika, lapsethan syö ja nukkuu päikkäritki paremmin ku on ulkoiltu...Sitte sain mäki tehdä mitä halusin, lukea, kattella telkkua, nukkua...
Vähänkö ootte noloja...

Ku nuorin täytti kolme vuotta, menin töihin. Nykyään mies hoitaa tiskit koneeseen ja koneesta, imuroikin joskus...

Itsellä on kokemusta sekä kotiäitinä olemisesta (olin lähes 4 vuotta kahden lapsemme kanssa, jotka syntyivät peräkkäisinä vuosina) että työäidin roolista nyt muutaman kuukauden. Faktaa: mikäli lapsen (lapset) ja kodin hoitaa hyvin, niin kotiäidin homma on rankempi, sillä siinä pitää tehdä "monta asiaa yhtä aikaa" ja olla lehmän hermot jos lapset huutavat/kitisevät/tappelevat keskenään. Työssä on taas enemmän vaihtelua päivän aikana, on aikuiset kontaktit ja "rauha" varsinkin kun itselläni on oma työhuone ja olen toimistotyössä, olen paljon vähemmän kiukkuinen ja hermostunut nyt kun käyn töissä kuin kotiäitinä ollessa. Sen sijaan sitä en (ihan) ymmärrä, kuinka yhden vauvan kanssa ei ehdi tehdä ruokia/kotitöitä, KOSKA SE VAUVAHAN NUKKUU VIELÄ MELKEIN SUURIMMAN OSAN PÄIVÄSTÄ TAI JOS EI NUKU, NIIN AINAKAAN HÄN EI LIIKU VIELÄ MIHINKÄÄN, JOTEN EI EDES SOTKE VIELÄ. Toista se oli kun olin 1- ja 2-vuotiaiden uhmaikäisten kanssa, joilla oli eri rytmi, molemmilla uhma, jatkuva kaaos kotona, toista opettelin kuivaksi ja toinen konttaili niihin vahinkolammikoihin lattialla :-). Siitä huolimatta ulkoilimme 2 krt/päivä ja tein ruoat siivoukset kotona ollessani. Olinkin kyllä tosi väsynyt ja odotin töihin paluuta kuin kuuta nousevaa. Musta tuntui, että kukaan tajunnut ettei se mun kotonaolo ollut mitään "lomailua". Ihanuus koitti kun lähdin töihin, tosin miehelle se olikin pienoinen järkytys :-). Nyt kotityöt jaetaan kun olen töissä. Siis minusta äitiysloma ei ole loma, mutta kyllä se vauva nukkuu vielä paljon ja toisaalta jos ei nuku, niin vauvan voi aina laittaa viereen lattialle köllöttelemään, sitteriin tai kantoliinaan siksi aikaa kun tekee ruokaa. KYSE ON VAIN ORGANISOINNISTA.

Opettele tekemään helppoja ruokia, siis tyyliin ainekset vuokaan ja uuniin ja sitten tenavan kanssa pihalle kypsymisen ajaksi. Ja tee isoja annoksia, josta voit syödä seuraavana päivänä tai pakastaa myöhempää käyttöä varten. Tuo on etenkin lapsen ruokien kanssa tärkeää, jos et meinaa pilttejä syöttää. Pyykkikone päälle aamulla kun heräät ja ripustat vaikka tenavan nukkuessa, jos et ennen ehdi. Käytä surutta valmisruokia etenkin pakasteissa on hyviä vaihtoehtoja. Tee viikonloppuna seuraavan viikon ruokalista ja pistä mies kauppaan hakemaan kaikki tarvittava. Tee itsellesi kaikki helpoksi, pienen vauvan kanssa ei nurkkien tarvitse kiiltää ja myöhemmin vauva nuohoaa ne puolestasi. ;)

Ihan oikeasti, työmäärä lisääntyy lapsen kasvaessa. Kohta väkräät lapselle soseita ja liikkeelle lähdön jälkeen menee kuukausia, jolloin lasta ei voi laskea silmistään hereilläoloaikana muuhun kuin leikkikehään tai sänkyynsä. Pistä mies ruotuun nyt kun vielä voit.

Ei minullakaan tuntunut aika riittävän mihinkään, kun lapsi oli muutaman kuukauden ikäinen. Enkä todellakaan halunnut mihinkään muskariin tuon ikäisen vauvan kanssa, puhumattakaan muita äitejä ja vauvoja tapaamaan. Koko aika oli jotenkin niin herkkää, että mielsin kodin suorastaan pesäksi missä oli paras lapsen kanssa olla. Ei kukaan mun tutuistakaan ole käynyt noin pienen kans muualla kuin vaunulenkillä (oman mielenterveyden takia) tai vaan ystävän luona kahvilla, kerran tai kaks.

Miehesihän on ihan sika, jos on sitä mieltä että vauva ja koti ovat täysin sinun vastuulla.

Ainut mitä voit tehdä, on lähteä päiväksi tai edes puoleksi pois kotoa jonain lauantaina/sunnuntaina ja jättää mies kahden vauvan ja tuttelipullojen kera ja kysyä palatessasi, että miten se sinun lomailusi on sujunut.

Melkoista paskaa saat kestää kyllä...

Niin ja kun kysyit miten muut äidit ehtivät muskareihin jne. niin se tilanne helpottaa kyllä kun lapsi kasvaa. Esikoisen ollessa puolenvuoden ikäinen tapahtui käänne: arki jotenkin vain yhtäkkiä sujui rutiinilla, kevyesti ja lapsikin käyttäytyi jotenkin itsenäisemmin. Tällä hetkellä tärkein on sinä ja vauva, muu kyllä saa joutaa.

ps. ja kauhea anoppi sulla :/ :/ :/

Mä en kanssa ymmärrä, että miksi ette vaihda välillä miehesi kanssa osia?

Aloittaja: kuulostat ihan vaimoltani. Erotuksena kuitenkin, että minä teen ruuan ja hoidan yleensä pyykit sekä käyn kaupassa.

Duunipäivän jälkeen kun tulen kotiin rättiväsyneenä, ja heti pitäisi syöttää ja muutoinkin hoitaa lastamme, voimani loppuvat kesken. Ainakin minä tarvitsen hetken lepoa ja mielellään myös liikuntaa. Vaimoni yleensä käy päälle kuin yleinen syyttäjä, heti kun astun sisään. Ymmärrän, että kotona oleminen ei ole lomailua, mutta toisaalta toivoisin ymmärrystä myös minun suuntaani.

Vaimoni on päivät facebookissa, kun vauvamme nukkuu tai leikkii itsekseen. Ei mielestäni tunnu mahdottomalta, että joskus esim. siivoaisi siinä samalla, mutta eipä ole tähän päivään mennessä tämä ihme tapahtunut.

Näiden juttujen takia ihmisille pitäis säätää pakollinen "Faktaa vanhemmuudesta" -kurssi ennen kuin saavat luvan lisääntyä. Uskomatonta, että tällaiset asiat tulee yllätyksenä vasta vauvan synnyttyä... kannattaa valita puolisoksi sellainen ihminen, jonka kanssa asiat sujuvat.

Täytyy taas ihmetellä, miten moni ei ymmärrä, että vauvoja on niin ERILAISIA! Oma 5 kk vanha vauvani nukkuu maksimissaan puoli tuntia päiväunia ja öisinkin herää tunnin, parin välein syömään tai havahtuu muuten johonkin niin että oma uni aina katkeaa. Oon ihan poikki, oon viimeksi nukkunut edes neljä tuntia putkeen joskus kesäkuun alussa. Eksyin nyt tälle palstalle, kun googlettelin kohtalotovereita eli muita väsyneitä äitejä. Vauva just nukahti ja "kuuliaisena vaimona" oon menossa justiinsa laittamaan miehelle ruokaa. Mutta täytyy kyllä sanoa, että kun on aamukuudesta asti valvonut ja ollut pienen vauvan kanssa tiiviisti koko päivän (en pistä vauvaa sitterissä telkkarin eteen vaan leikimme yhdessä yms.) ja hädin tuskin ehtinyt leipää välissä syömään niin ymmärrän kyllä hyvin aloittajan vuodatusta! Äitiysloma ei todellakaan ole mitään lomaa, kaukana siitä! Missä tahansa työssä olen ollut, olen ollut paljon pirteämpi ja jaksavampi. Yöt on sentään saanut nukkua silloin! Mulla on onneksi ihana mies, joka osallistuu itsestäänselvyytenä kotitöihin ja jos mä olen niin väsynyt, etten jaksa vauvan nukahtamisen jälkeen laittaa ruokaa niin kyllä mies sen laittaa, ilomielin. Totta kai ymmärrän, että hänelläkin on raskasta töissä ja mielelläni laitan ruoan valmiiksi ja pidän kodin siistinä (vauvanhoidolle on ihanaa vastapainoa saada siivota!!!) mutta pointtini on se, että vaikka olisi vain yksikin vauva, voi se vauva olla haastava ja huonouninen eikä siinä todellakaan aina ehdi loihtia gourmeta tai kahvitella anoppia! Tsemppiä ap:lle ja muillekin arjen sankareille!

Se on juuri näin: on "helpompia" ja "vaativampia" vauvoja. On huonosti nukkuvia ja hyvin nukkuvia... Jatkuvaa kantamista/ syliä vaativia ja sitterissä tai puuhamatolla hetkittäin yksinkin viihtyviä palleroita. Omani oli 4kk iässäkin vielä tissitakiainen ja söi aina pitkään kerrallaan. Vasta 5kk iässä alkoi helpottaa ja ehdin tehdä kotitöitäkin. Oikeesti ekat 3-4kk todellakin imetin täyspäiväisesti! 10-12x/ vrk 30min ainakin kerrallaan. Ei kaikki tosiaan hotase ruokaansa 5 minuutissa 4h välein ja nuku synnärillä jo läpi yön! Ja sit 5,5kk iässä meillä alkoi hampaiden tulo. Että ei juuri vauvavuonna nukuttu!

Mikä ihme teitä naiset vaivaa? Miten joku voi väittää että "viideltä aloitan ja puolilta öin lopetan", mitä v****!
Ja talossa on yksi lapsi? okei, ruuan laitto on oma prosessinsa mutta pyykkiä ei pestä,sen tekee kone. Jos ei ole koiraa/kissaa, imuoroidakaan ei tarvii joka päivä. Astiat pesee kone yleensä, senku lapat sisään ja ulos, menee noin kaks minuuttia.
Mitä sitä kotona muutakaan voi tehdä kun hoitaa lasta ja pitää paikat kunnossa? Mikä karibian loma sen äitiysloman pitäis sitten olla?

Minusta tässä on kyseessä lähinnä vastuunpakoilu perin laiskoilta ihmisiltä. Kenenkään sylkykupiksi ei tietenkään pidä alkaa mutta tuollainen "hoida itse omat pyykksi narulta ja pese itse sukkasi" ihmetyttää kovasti. Onko se jollain tapaa tasa-arvosta pois jos vaikka koittas tehdä päivän aikana muutakin kun roikkua facessa? Mitä vierailijoihin tulee (anoppiin) sen voi aina heitää pihalle jos siitä on vaivaa ja hankaloittaa omia rutiineja. Itsehän me näihin suostutaan ei kukaan muu.

Siinäpä kysymys.

Kannattaa jättää joku viikonloppu isä kahdestaan lapsen kanssa, että huomaa miten lasten kodinhoitokin käy työstä. Teet omien voimien mukaan kotitöitä. Tossa mielessä tua "äitiysloma" on harhaanjohtava nimi. Kaukana lomasta. Hienoahan se olisi käydä muskareissa yms, mutta jo jatkuvat yö-heräilyt pitkäkestoisena saa niin väsyneeksi, että ei vaan jaksa. Univelkaa kertyy pidemmältä ajalta. Yritä huilata silloin kun lapsikin ja unohda puolison ruokkiminen. Kun puoliso tulee kotiin yritä nukkua tai lähteä käymään jossain välillä ilman lastakin...

Kyllähän sitä jotakin aina "päikkyvapaalla" ehtii tehdä, mutta ei tosiaankaan mitää kummepaa. EIkä kaikki pieet niin hyvin nuku niitä päiväunia..Vaikka mullakin on "vain" yksi lapsi niin silti riittää kiirettä. Pidemmän tauon ehtii päiväunien aikana pitää. Ihan alussa aikaa vei erityisesti pitkät imetykset vielä pullorumba päälle kun mulla ei täysimetykseen asti maito riittänyt, Ja imuote oli hakusessa pitkään niin ei tullu mikään juostessa imetys kyseeseen.. sitten alkoikin kohta lisäruokien tekeminen/ kiinteiden maisteluhommat, hammaspesut,vauvajumppa 1x vk, talviulkoilut, pissatukset jne.. Ja nyt sitte 2v kanssa pitää jo paljon leikkiä pelata ja vahtia vilperttiä niin, että silmät pitäs olla selässäkin. Ja reilu v tarvii vielä paljon apua kaikessa (vessahommat, käsienpesut, syömiset jne) Kyllä välillä ois tosiaan kiva vaihtaa isännän kans osia ja mennä töihin. Sais ainakin kunnon lounastauon ja juua kahvinkin rauhassa :) Ehkä mä vaan oo liian vaativakin.. Voisha sitä 2v laittaa koko päiväks muumin ääreenkin tai antaa sen vaan kitistä vieressä ja tehä omia juttuja..

Se mikä mielestäni on huvittavaa, niin silloin harvoin kun miehet ovat kotona hoitamassa lapsia, niin A) he eivät voi keskittyä kuin yhteen asiaan kerrallaan eli tarkoittaa; enhän minä voi tehdä sitä ja tätä kun pitää vahtia lapsia....öö...miksi sitten se sama mies odottaa että nainen kuitenkin tekee molemmat samanaikaisesti eli hoitaa lapset ja kodin? Minä hoidin kaksi pientä lasta ja kodin samanaikaisesti, mutta jos mieheni on lasten kanssa, niin ei hän pysty samanaikaisesti kokkaamaan, tekemään kotihommia yksin jos kaksi vauvaa roikkuu lahkeessa :-). Itselläni on kokemusta kotiäitydestä sekä työäidin roolista ja kyllä kaikista helpoimmalla pääsee se, joka on töissä ja se toinen hoitaa kodin ja lapset...ehkä sen yhden vauvan kanssa on vielä helppoa mutta ei todellakaan ollut enää kun oli 1v ja 2v kotihoidossa ja yritin tehdä kotihommat lisäksi yksin....helpommalla pääsen nyt töissä eikä hermo kiristä niin paljon :-) Nyt kesällä mies on pari viikkoa yksin lasten kanssa lomalla ja minä töissä - aion odottaa siistiä kämppää, iloisia lapsia ja valmista terveellistä kotiruokaa kun tulen väsyneenä töistä kotiin :-) Voi olla, että pitsakuskille on kysyntää tuolloin...

Äitiysloma on nimensä mukaan lomaa. Lomaa jolloin voi viettää vauvan kanssa aikaa. Silloin ei tarvitse huolehtia töistä. Äitiyslomasta vielä lisäksi maksetaankin. Nauttikaa niistä vauvoistanne.

Lapset ovat erilaisia. Oma lapseni nukkui lyhyitä unia, ja parhaiten nukahti&nukkui sylissä. Ja viihtyi muutenkin sylissä, sitterissä ja lattialla hyvin vähän aikaa. Joku sanoi, että olen opettanut lapsen siihen, kun otan heti syliin kun vähän itkee. Voi olla, mutta on kai olemassakin suuritarpeisia lapsia? Ja omallani oli masuvaivojakin 5 kk. Ja olen aika herkka vauvan itkulle, en kestä kuunnella sitä. En halunnut lähteäkään mihinkään kyläilemään tai harrastuksiin, kun lapsi ei ollut kauaa itkemättä. Katselin juuri kun temppujumpassa oli mukana jonkun pienempi sisarus ja tämä vauva tyytyväisenä makoili lattialla. Mulla ei ole kauheasti muistikuvia, että lapsemme olisi makoillut lattialla. Selkä ja niskat kipeänä kanniskelin ja vaunuissa työntelin. Taaperonakin on ollut aikalailla kiinni minussa. Iloinen lapsi on kyllä, eikä ole (koputtaa puuta) pahaa uhmaakaan ollut.

Johonkin se aika vaan meni äitiyslomalla ja voin sanoa, että en kyllä laiskotellut, en puhellut pitkiä puheluita kuin pari krt kun kyselin lastenhoitoneuvoja ystäviltä, en surffaillut netissä tms.. Telkkaria en ole juuri katsellut. Aina en ehtinyt edes syömään tai samalla kun söin keinutin lapsen istuinta toisella jalalla, että ei itkisi. Kun lapsi nukkui, yleensä itsekin nukuin. Siihen kieltämättä aikaani meni. Mutta olin niin rättipoikki, oli pakko saada nukkua. Rintojakin piti pumppailla ja pulloja desinfioida. Tissit oli tupaten täynnä maitoa. Vauva imikin pitkiä aikoja (pisimmillään 2 h putkeen) menihän siihen aikaa.

Toiset ovat ehkä tehokkaampiakin.

Mun mies myös usein viikonloppuna, teki lumityöt, kesällä leikkas ruohon tms. aina löytyi jotain hommaa. Mitenkään vähättelemättä, tärkeitä nekin ja pakko tehdä. Toisaalta minäkin olisin voinut leikata sen ruohon ja täten saanut omaa aikaa ilman lasta... Kodin siivottomuudesta olen saanut kuulla. Ja ihmettelyjä miten muka kotihommia ei voi tehdä lapsen kanssa. Yritin ja yritin tehdä enemmän. Kokeilin kaikenmaailman konsteja miten saisin hommat tehtyä. Mutta silti tuli valitusta, että en siivoa tms. joten lopetin stressaamasta (ja enempää ei kuitenkaan voi tehdä kuin parhaansa ja itseään ei kannata uuvuttaa ihan loppuun) ja annoin kodin olla vähän epäsiisti.

Mutta kyllä se onneksi helpottuu pikkuhiljaa lapsen kasvaessa.

Taitaapa olla ihan luonnollista, että äidit tuntevat syyllisyyttä ja riittämättömyyttä.

http://yle.fi/uutiset/huonosta_aidista_voi_tulla_syyllisyytensa_orja/6694673

Yhden lapsen kanssa äitiysloma on lomaa. Kolmen tai useamman kanssa alkaa olla jo vähän sutinaa, jos meinaa kaiken hoitaa perfektionistisesti.

Esikoinen: pvuni 45minuuttia jonka ajan imuroin ku nukkui ulkona. Moppaus ja muut siivoukset vauvan kanssa, ulkoilun ohessa kauppaan ja ruoan laitto sit illalla ku vauva yökkärillä. Pyykit kaiken ohessa.
Omaa aikaa ei koskaan. Mies ei osallistunut, haukkui vain. Lisäksi vauva allerginen jonka vuoksi herätti öisin 6-10 kertaa. Olin zombi jonka itsearvo nolla.

Jätin miehen kun aloin odottaa toista.

Hoidin yksin taaperon, vauvan ja kodin yms.
Se oli tavallaan helppoa kun ei tarvinnut kuunnella sen miehen kiukuttelua.

Nyt kaksi taaperoa, koti ja työ. Välillä väsyttää mut en valita.
Meinasin ostaa oman talon.
Olen vissiin ahkera ihminen.

Äitiysloma yhden kanssa on kyllä vapaa-aikaa! Odotapa kun työt alkavat, niin samat hommat on eessä, mutta vähintään 8 tuntia päivässä VÄHEMMÄN aikaa niiden tekemiseen ( tietty päiväkotirumba). Koita nyt nauttia niin kauan kun voit.
Minullakin on se yksi lapsi, sattuneesta syystä....jo teini, mutta nyt kun katson taaksepäin, en pitäisi mitään kiirettä työelämään vaan olisin kotona sen 3 vuotta, sen verran lomaa se on kuitenkin :)

Ensin hommataan lapsia ja sitten valitetaan... Miettikää ihmiset ennenkuin hommaatte lapsia, mitä on tulossa. Se unelmien mies ei välttämättä tarkoita unelmaisää.