Moi, olen kohta 15vuotta vanha tyttö.
Fyysinen murrosvaiheeni on jo alkanut, rinnat on alkanut kasvaa ja menkatkin alkanu.
Mua pelottaa henkiset muutokset, mitä mussa on alkanu tapahtua.
Ennen juttelin äitille,isille ja veljelle paljon. Ennen huolehdin innokkaasti kissoistani, ennen mua kiinnosti maalaaminen ja instrumenttien soitto.
Nykyään mieleni ailahtelee, joskus vain itken ilman syytä huoneessani, vietän melkein koko pvän kavereita lukuunottamatta yksin huoneessani. En puhu enää äitille paljoa, ja huomaan, etten halua olla hänen kanssaan niin usein, uskallan huutaa hänelle enemmän ja sanoa vastaan. Lemmikit ja taiteet ei kiinnosta enää ollenkaan.
Nykyään ajattelen VAIN kavereita, seksiä ja poikia. Oon paljon yksin ka itsenäisempi. Mikään muu kui kaverit pojat ja seksi ei kiinnosta.
Onko tää normaalia, mua pelottaa usein!
Fyysinen murrosvaiheeni on jo alkanut, rinnat on alkanut kasvaa ja menkatkin alkanu.
Mua pelottaa henkiset muutokset, mitä mussa on alkanu tapahtua.
Ennen juttelin äitille,isille ja veljelle paljon. Ennen huolehdin innokkaasti kissoistani, ennen mua kiinnosti maalaaminen ja instrumenttien soitto.
Nykyään mieleni ailahtelee, joskus vain itken ilman syytä huoneessani, vietän melkein koko pvän kavereita lukuunottamatta yksin huoneessani. En puhu enää äitille paljoa, ja huomaan, etten halua olla hänen kanssaan niin usein, uskallan huutaa hänelle enemmän ja sanoa vastaan. Lemmikit ja taiteet ei kiinnosta enää ollenkaan.
Nykyään ajattelen VAIN kavereita, seksiä ja poikia. Oon paljon yksin ka itsenäisempi. Mikään muu kui kaverit pojat ja seksi ei kiinnosta.
Onko tää normaalia, mua pelottaa usein!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kuvaat hienosti kokemaasi murrosiän ryöpsähtämistä itsessäsi. Kuvauksesi on tuttu hyvin useille nuorille, mutta harva osaa sanoittaa sitä noin hyvin. Tavallaan kuvaat sitä, miten hormonimyrsky toimii sinussa murrosiässä.
Kavereista kiinnostuminen kuuluu asiaan. Tahtonet kuulua porukkaan. Sukupuolisuus on monesti hämmentävä ja pojat sekä seksi kiinnostavat. Tuolloin on kuitenkin olemassa vaara, että ajatus kiinnittyy 1-2 asiaan, mitkä vievät kaiken energian.
Sun olisi hyvö opetella kuuntelemaan omia tunteitasi, puhumaan niistä ja samalla huomaat, miten esimerkiksi lemmikit ja taiteen voivat saada kiinnostuksestasi uuden otteen--joskin erilaisessa muodossa.
Olet normaalilla murrosiän tiellä.
kiitos toi auttoi :) eli nähtävästi tää on siiis normaalia tässä iässä:D
täysin normaalia että on tollasia mielialavaihteluita ja muutenki vähän "kapinointia".
huh kiitos ;D
Täysin sama, tosin laitoin kuriin tunteeni vaikka se ei olisikaan hyväksi, käännän aina huomioni toisaalle kun alan ajatella esimerkiksi poikia.
Oon 13 vuotias tyttö ja huomaan et oon tulossa tollaseen samanlaiseen vaiheeseen missä sinä oot mut tsemppiä sinne ja nauti kavereistas ja muoruuden uusista ihmeistä :)
Mulla oli sama tilanne. Tai no, on ehkä vieläkin ;
Rinnat on alkanu kasvaa, menkat on alkanu, häpykarvoja on tullu ja mieliala ja kiinnostuksenkohteet muuttuvat. Tosin nyt musta tuntuu, että oon löytäny ne pysyvät kiinnostuksen aiheet. Joo, pojat ja kaverit siihen kuuluvat, mutta myös kaikki psykologinen ja sen sellainen ;D Ennen aina juttelin sisarusteni ja vanhempieni kanssa, mutta nyt en enää halua. Kapinoin myös joskus, riippuu mielialasta. Eli aika usein.
Sillon kun aloin muuttumaan niin henkisesti kuin fyysisestikkin, minua pelotti myös. En halunnut muuttua ns. teiniksi, vaan halusin pysyä lapsena. Lapsena, jota kiinnostaa taiteet, lelut ja perhe. En tieniksi, jota kiinnostaa pojat, seksi ja kaverit. Mutta ajan myötä olen muuttunut muutenkin; minua kiinnostaa taas taiteet hiukan enemmän, perhekkin on rakas ja esiin on astunut uusia kiinnostuksenkohteita, kuten psykologia, astrologia ja kaikki yliluonnollinen ja pelottava ;D Sama tyyppi silti olen.
Olen jo oppinut jotenkin tykkäämään "uudesta" itsestäni. Ajan kuluessa alkaa pitämään itsestään. Tietenkin ymmärrän, että sinua pelottaa, mutta pelkoon ei kannata jumittua pitkäksi aikaa. Olet nyt teini, ja kaikki on luonnollista, jopa nuo mielialan nopeat vaihtelut. Tuo on niin tuttua ja normaalia, että kiinnostut pojista, seksistä ja kavereista. Sekin kuuluu ikään. Toisin sanoen, olisi jo vähän outoa jos noin ei tapahtuisi. "Älä anna pelon rajoittaa elämääsi", niinkuin Tove Jansson sanoi.
Sinusta tulee vähän niinkuin uusi ihminen teini-iän myötä. Tai no, ainakin muutut aika radikaalisti. Se on jännittävää, pelottavaa ja seikkailu, jossa opit tuntemaan itsesi paremmin.
Tsemppiä sinulle, toi kaikki on AIVAN normaalia :)
Mulla on iha sama homma, mut sehän on kait iha normii :]
Mullakin oli toi ihan sama juttu pari vuotta sitten ja tiedän et se on ihan normaalii ja menee ajan myötä ohi.