Syysmasennusko kun ei jaksa?

Ei huvita mikään. Pahin on, etten jaksa tyttöystävääni! Oon väsynyt, oon niin väsynyt etten jaksa seurustella tyttöystäväni kanssa. En jaksais edes olla sen seurassa, puhua sen kanssa, antaa sille mitään huomiota.
Haluaisin olla itsekseni ajattelematta mitään. Hyvä että jaksan mennä töihin, syödä ja hoitaa muut asiat.

Silti sittenkin kun oon yksin kaipaan sen läheisyyttä. Haluaisin sen luokseni iltaisin ja käpertyä sen viereen peiton alle ja olla vaan hiljaa. Haluaisin hiljaista läsnäoloa ja sanatonta ymmärrystä. Katsoisin häntä silmiin sanomatta mitään ja hän ymmärtäisi. Puristais syliin ja silittäis.

Haluaisin että se olis kotona kun tuun töistä. Mutta väsyttää niin että toivon että se ei olis. En jaksa puhua, en jaksa kuunnella.

Meidän suhde on kriisissä. Ei se ymmärrä että oon väsynyt. En oo pelkästään väsynyt siihen, oon väsynyt kaikkeen. Ei se osaa olla mun kanssa. Mä ahdistan sitä. Mua ahdistaa etten jaksa rakastaa sitä.
9290
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

Väsymyksestäsi huolimatta jaksoit kirjoittaa tänne pitkän viestin asioista, joista sinun pitäisi kertoa sille tyttöystävällesi sen sijaan että avaudut niistä tänne.

Äänestä
  • Väsymyksestä huolimatta sukulaisen poika jaksoi kirjoittaa pitkän jäähyväiskirjeen ja suunnitella itsemurhansa, muttei jaksanut puhua kenellekkään masennuksestaan.
    Niin että sinä se et taida tietää tuollaisesta väsymyksestä mitään!!!

    Aloittajalle: Jaksaisitko mennä työpaikkalääkärille juttelemaan väsymyksestäsi? Jos mahdollista pitää hetken sairauslomaa töistä? Lepäisit ja heti kun jaksaisit, juttelisit tyttöystävällesi. Voi olla että on ihan kyse syysväsymyksestä. Itse kutakin nää ilmat väsyttää ja masentaa. Piristän itseäni vitamiineilla ja terveellisellä ruokavaliolla, liikunta auttaa myös.

    Äänestä

D-vitamiinia, omega 3:a, magnesiumia, unta jatsemppiä sulle!

Äänestä
  • D-vitamiinia on itse kunkin hyvä nauttia, mutta ei se tätä ongelmaa taida ratkaista. Kuulostaa tosiaan masennukselta. Kannattaa ihan oikeasti puhua siitä jonkun kanssa. Joku täällä ehdottikin työpaikkalääkäriä näin ensiksi. Kerro myös tyttöystävällesi, että olet masentunut ja mitä toivoisit häneltä.

    Äänestä

Pyydäppä sitä tyttistä tekemään sulle punajuurikeittoa..
En okkaan tommosta punajuuriperunamakkaraa kaupassa huomannutkaan..
No punajuuren raastaminen on kovasti haasteeelista kyllä..

http://www.pirkka.fi/ruoka/reseptit/25423-nopea-punajuurikeitto

Ite kyllä raastan punajuuret ja palsternakan ja laitan kiehumaan ...
Sitten voi pilkkoa sipulinkin sekaan jos tykkää.
Ja paljon naminamismetanaa sitten lautaselle keiton päälle...

Eli munkin mielestä sulla on syysväsymys, joten mietippä vähän mitä syöt...

Laita vaikka tuohon ostoskoriin mitä päivän aikana oot syöny..sit voit kattoo mitä niis on ollu...

http://www.fineli.fi/

Voi sulla olla joku piilevä flunssakin..sen tietää siitä, että välillä aivastelee

Kirkasvalolamppukin on ihan hyvä..Ja tosiaan noi D-vitamiinit yms..

Äänestä
  • Käy lääkärille juttelemassa,muuten olosi pahenee. Kaikki naiset eivät osaa olla tarpeeksi empaattisia,vaan vaativat liksa. Tarvitset läheisyyttä ja lämpöä :) Tiedän kokemuksesta..tosin nyt ilman rakasta. Pitäkää toisistanne huolta!!

    Äänestä

  • nemo kirjoitti:

    Käy lääkärille juttelemassa,muuten olosi pahenee. Kaikki naiset eivät osaa olla tarpeeksi empaattisia,vaan vaativat liksa. Tarvitset läheisyyttä ja lämpöä :) Tiedän kokemuksesta..tosin nyt ilman rakasta. Pitäkää toisistanne huolta!!

    *vaativat liikaa*

    Äänestä

Toihan juuri sitä mitä melkein meille kaikille on hyväksi: Olla hiljaa ja olla läsnä. Ei tarvitse puhua, vain olla siinä missä on. En tarkoita, että kokoajan olla puhumatta mutta joskus ei tarvita sanoja tai tekoja.

Se että koet tarvitsevasi hiljaisuutta, ei-tekemistä ja läsnäoloa, ei todellakaan tarkoita ettetkö rakastaisi. Rakkaus ei haihdu tekemättömyydestä tai sanomattomuudesta, muuten ei alun perin ollutkaan mitään rakkautta. Joten "en jaksa rakastaa" on absurdi lause.

Toi ei loppujen lopuksi ole niin paha kuin mitä antaisit ymmärtää, ellei alkujaan suhteessa jokin mätä ja mikä vain nyt ilmenee tuollaisena tapauksena. Jos on kyseessä "syysmasis", se hoituu kyllä ohi.

Miksette olisi yhdessä syys"masiksia" ja viettäkää hiljaista ja mukavaa aikaa yhdessä ja nukahtakaa toisiinne käpertyneinä. Kuiskuteltaa toisillenne tai jotain mikä ei veisi paljon energiaa.

Mikäli seurustelet juuri sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa sinä nimen omaan haluat olla ja olet ns. valinnut, olet varmasti sellaisen kanssa joka myös ymmärtää fiiliksesi. Unohda dramaattiset masiskohtaukset ja kerro hänelle selkeästi mikä sisälläsi velloo ja ehdotat rauhallista syksyä yhdessä ja pirteätä talven alkua.

Äänestä
  • Juuri näin trippis!

    Mä olen juuri sellainen ihminen että hiljennyn kesän hulinan jälkeen ja sitä toivon rakkaaltanikin. En tietty odota häneltä, että hänenkin pitäisi käpertyä kotipesään "masistelemaan". Mutta ihanaa että hän kuitenkin pimeinä syysiltoina ja öinä pysähtyy köllöttelemään viekkuuni. Maataan vaan sylikkäin ja kuunnellaan sateen ropinaa ikkunaan, ihanaa!
    Tyttikseni on persoonaltaan muutenkin sosiaalisempi menijä, joten arvostan häneltä sitä että hän välillä "vain on" kanssani. Me puhumme vain hajanaisia lauseita, yleensä toisen vain hymähtäen vastaukseksi. Tyttikseni nukahtaa poski poskeani vasten tai lusikkasentoon ja niinä hetkinä tuntee voimakkaimmin läheisyyden.

    Syksy ikäänkuin antaa luvan omaan rauhaan käpertymiseen! Masistellaan hyvällä omallatunnolla:)

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Väsynyt tyttöystävä kirjoitti:

Ei huvita mikään. Pahin on, etten jaksa tyttöystävääni! Oon väsynyt, oon niin väsynyt etten jaksa seurustella tyttöystäväni kanssa. En jaksais edes olla sen seurassa, puhua sen kanssa, antaa sille mitään huomiota.
Haluaisin olla itsekseni ajattelematta mitään. Hyvä että jaksan mennä töihin, syödä ja hoitaa muut asiat.

Silti sittenkin kun oon yksin kaipaan sen läheisyyttä. Haluaisin sen luokseni iltaisin ja käpertyä sen viereen peiton alle ja olla vaan hiljaa. Haluaisin hiljaista läsnäoloa ja sanatonta ymmärrystä. Katsoisin häntä silmiin sanomatta mitään ja hän ymmärtäisi. Puristais syliin ja silittäis.

Haluaisin että se olis kotona kun tuun töistä. Mutta väsyttää niin että toivon että se ei olis. En jaksa puhua, en jaksa kuunnella.

Meidän suhde on kriisissä. Ei se ymmärrä että oon väsynyt. En oo pelkästään väsynyt siihen, oon väsynyt kaikkeen. Ei se osaa olla mun kanssa. Mä ahdistan sitä. Mua ahdistaa etten jaksa rakastaa sitä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu