Mikä teidän mielestänne on pettämistä? Meneekö raja jo pienessä pusussa vai vasta seksissä? Jättäisitkö tyttöystäväsi, jos hän suutelisi vieraan naisen kanssa vai pystyisitkö ajan kanssa antamaan anteeksi ja jatkamaan suhdetta? Onko vasta seksi toisen kanssa niin vakava asia että jättäisit, vai riittääkö suudelma?
Itse en pystyisi hyväksymään pientäkään pusua jos kyseessä on joku vieras nainen (lesbo, ei siis mikään kumppanin ystävä ja "ystäväpusu").. Anteeksi kyllä pystyisin antamaan mutta en varmaan kykenisi luottamaan enää niin, että suhdetta olisi mielekästä jatkaa. Mietin vain olenko itse tiukkapipo, onko muilla löysemmät rajat?
Itse en pystyisi hyväksymään pientäkään pusua jos kyseessä on joku vieras nainen (lesbo, ei siis mikään kumppanin ystävä ja "ystäväpusu").. Anteeksi kyllä pystyisin antamaan mutta en varmaan kykenisi luottamaan enää niin, että suhdetta olisi mielekästä jatkaa. Mietin vain olenko itse tiukkapipo, onko muilla löysemmät rajat?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kaikki se mitä ei voi kumppani läsnäollessa tehdä.
omassa suhteessa kumpikin tietää rajat, kaikessa. Jos niiden yli menee, uskoisin että luottamus menisi. Mutta eipä ole ollu huolta ollu, suhde voi hyvin jos on kunnioitus toista kohtaa ja arvostaa suhdetta. Jos nää asiat huolestuttaa nii keskustelu kumppanin kanssa on paikallaa, ett molemmat tietää mistä jotain särkyy. Ja jos sen rajan yli menee, vois kuvitella ettei enää suhteessa ole kaikki kunnossa eikä rakkautta eikä tahtoa entiseen malliin.
Millä selityksellä sen voi paikata?
Raja menee siinä mihin sen kukin pari tai monisuhteessa elävä vetää.
Välttämättä en rajaisi yleisesti pettämistä konkreettisiin asioihin.
Ajattele vaikka jos tyttöystäväsi ei olisi mitään tehnyt mutta ihastuu ja ajattelee jotain muuta. Jos harrastatte seksiä, hän olisi ns. muualla eikä sinun kanssasi.
Ei ole pussannut tai hypännyt toiseen sänkyyn mutta on menettänyt sydämensä toiselle vaikka ei ole sinuakaan lopettanut rakastamasta.
Eikö se söisi sinua jonkin verran ja tuntuisi jollain lailla petetyltä?
En seurustele tai ole tuollaista käynyt mutta onhan niitä vaihtoehtoja kuin vain fyysinen puoli. Mutta eiköhän sekin tuntuisi typerältä jos näkisi parinsa kaulailevan ja pussailevan poskille ja suulle ihan selvänä.
Jokaisessa suhteessa tietty keskustellaan ne rajat ja niiden mukaan mennään. Mutta itse olen samoilla linjoilla ap:n kanssa; suutelu on jo pettämistä. "Kaveripusua", siis sellaista poskisuudelmaan rinnastettavissa olevaa, en näkisi pettämisenä, vaikka ehkä vierastankin sellaista tapaa. Mut mä ajattelen, että on myös henkistä uskottomuutta ja sen rajoja onkin ehkä vähän vaikeampi äkkiseltään määrittää.
Mä olin sellaisella tilanteessa, jossa tyttikseni ihastui toiseen ja sillä toisella oli myös tunteita. Yhtäkkiä he alkoivat viettää aikaa yhdessä niin paljon, että vaikutti ennemminkin siltä kuin he olisivat pari. Ilmeisesti tyttiskin ymmärsi ylittäneensä jonkin rajan, koska hän alkoi salailla ja valehdella heidän yhteydenpidostaan ja kaikesta muusta. Hän käytti jopa multa lainattua ruokarahaa yhteydenpitoon yms. Kun mä kysyin jotain, se sai mut aika helposti uskomaan, että mä oon vainoharhainen, se toinenhan on hetero ja kaikkea.
Se kyseinen "kaverisuhde" yltyi kuitenki nopeasti siihen, että tyttis jätti mut selitellen jotain epämääräisiä ja oikeastaan silloin mä tajusin, että mä mitään vainoharhaillut ja mulle valkeni mitä siinä oli ollut tekeillä. Heti kun eromuodollisuudet olivat ohi, hän läksikin nussimaan sitä kakkosta, heti kun se oli hoidettu, hän tuli häntä koipien välissä vinkumaan mua takaisin kertoen, että voi voi kun ero oli niin suuri virhe.
Uskottomuutta vai pelkkää paskamaista käytöstä, joka johtaa ihan samaan lopputulokseen kuin uskottomuus? Noista voi aina jäädä viilaamaan pilkkua, mutta oli miten oli sellasta käytöstä ei kantsi jäädä kattelemaan, jossa toista ei kunnioiteta ja arvosteta.