Menetin vähän aikaa sitten minulle maailman tärkeimmän henkilön. Oman koirani. Hän oli/tulee aina olemaan minulle niin äärettömän rakas. Ikävä on suunnaton.
Kysymykseni teille wicoille on, että uskotteko te eläimien sielun elämiseen? Tarkoitan, että koirani olisi olemassa edelleen, jossakin, vaikka tuulessa, että hän pystyisi näkemään minut? hän on todella vahvasti sydämessäni, voisiko olla mahdollista että hän oikeasti olisi välillä läsnä kanssani..?
Kiitän suuresti, jos joku vastaa.
kysymys.
sunken
29
1005
Vastaukset
- minä
Itse uskon että kaikki olevainen jatkaa jossain muodossa. Koirasi sielu on siirtynyt henkimaailmaan ja tulet hänet vielä tapaamaan. Ja pystyyhän koirasi unissa tuomaan sinulle viestejä, ja miksei tuulen mukanakin jos olet oikein tarkkana. Uskon myös sielunkiertoon, eli ehkä hän syntyy uudelleen jokinlaisena olentona.
- sunken
Kiitos sinulle. Olen itsekin miettinyt vähän samanlaisia asioita mitä kirjoitit.. Kirjoitit kauniisti. Oletko wicca?
- minä
sunken kirjoitti:
Kiitos sinulle. Olen itsekin miettinyt vähän samanlaisia asioita mitä kirjoitit.. Kirjoitit kauniisti. Oletko wicca?
Joo, eli olen wicca tai uuspakana. Uskon Jumaluuteen joka on sekä nais- että mies puolinen. Kunnioitan luontoa ja pyrin edistämään tasa-arvoa kaikin tavoin.
Varsinaisia rituaaleja en tee kovinkaan usein, Lähinnä lausun mielessäni Jumalattarelle rukouksia ja toivomuksia. Usein jokin rituaali vain täydentää rukoustani.
Kannattaa perehtyä aiheeseen ja löytää se oma tie jota pitkin kulkea. Jumalatar ja Jumala pitää kyllä huolen. - sunken
minä kirjoitti:
Joo, eli olen wicca tai uuspakana. Uskon Jumaluuteen joka on sekä nais- että mies puolinen. Kunnioitan luontoa ja pyrin edistämään tasa-arvoa kaikin tavoin.
Varsinaisia rituaaleja en tee kovinkaan usein, Lähinnä lausun mielessäni Jumalattarelle rukouksia ja toivomuksia. Usein jokin rituaali vain täydentää rukoustani.
Kannattaa perehtyä aiheeseen ja löytää se oma tie jota pitkin kulkea. Jumalatar ja Jumala pitää kyllä huolen.Etsin vielä sitä omaa tietäni..
- Animal
"Menetin vähän aikaa sitten minulle maailman tärkeimmän henkilön. Oman koirani."
???- Repo
Meille, jotka elämme päivittäin eläintemme kanssa, ei tuota vaikeuksia ymmärtää, että läheisensä menettänyt valitsee juuri sanan "henkilö" kuvaamaan koiraansa. Moni eläimiä tuntematon ei huomaa heidän monimuotoisia persoonallisuuksiaan, tapojaan, tunteitaan ja monitahoista itseilmaisuaan. Ymmärrän, että varsinkin sureva kuvaa koira-lähimmäistään sanalla henkilö juuri siksi, että henkilönä on tuon lähimmäisensä kokenut. Monelle koira on myös maailman tärkein henkilö, se läheisin toveri, joka aina kuuntelee ja on läsnä. Suvaittakoon siis (yleensä) ihmisille varatun henkilö-termin käyttö tässä tapauksessa.
Ja siksi toisekseen, oletpa aika kyyninen, kun puutut sanamuotoon silloin kun toinen on juuri menettänyt läheisimmän ystävänsä ja tarvitsisi muiden lähimmäistensä tukea ja lempeitä sanoja. - sunken
Sinä et ilmeisesti ole koskaan tuntenut yhteyttä koiran tai jonkun muun eläimen kanssa.
Oma koirani oli upeampi ja kauniimpi sielustaan kuin moni, moni ihminen. - Animal
sunken kirjoitti:
Sinä et ilmeisesti ole koskaan tuntenut yhteyttä koiran tai jonkun muun eläimen kanssa.
Oma koirani oli upeampi ja kauniimpi sielustaan kuin moni, moni ihminen.aivan mahtava kissa.
Ei kuitenkaan tulisi mieleenikään käyttää siitä nimitystä "henkilö".
Jos eläimestä käytetään termiä "henkilö", niin silloin on jotakin pielessä... - sunken
Animal kirjoitti:
aivan mahtava kissa.
Ei kuitenkaan tulisi mieleenikään käyttää siitä nimitystä "henkilö".
Jos eläimestä käytetään termiä "henkilö", niin silloin on jotakin pielessä...Onneksi on olemassa sananvapaus.
- Animal
sunken kirjoitti:
Onneksi on olemassa sananvapaus.
On toki.
- Repo
Animal kirjoitti:
aivan mahtava kissa.
Ei kuitenkaan tulisi mieleenikään käyttää siitä nimitystä "henkilö".
Jos eläimestä käytetään termiä "henkilö", niin silloin on jotakin pielessä...mikä mahtaa olla se suuri asia, joka on "pielessä" jos eläimestä käytetään termiä henkilö. Haluaisitko määritellä mistä on kyse?
Vaikea on tuohon mielipiteeseesi muutoin ottaa kantaa. Ja milloin henkilö ei osaa perustella mielipidettään, voisi olettaa, että mielipiteessä on jotakin pielessä... *naurahdus* - Animal
Repo kirjoitti:
mikä mahtaa olla se suuri asia, joka on "pielessä" jos eläimestä käytetään termiä henkilö. Haluaisitko määritellä mistä on kyse?
Vaikea on tuohon mielipiteeseesi muutoin ottaa kantaa. Ja milloin henkilö ei osaa perustella mielipidettään, voisi olettaa, että mielipiteessä on jotakin pielessä... *naurahdus*on ihminen = henkilö = hän.
Eläin on eläin = se.
Vaikeaa? - Repo
Animal kirjoitti:
on ihminen = henkilö = hän.
Eläin on eläin = se.
Vaikeaa?Viestissäsi on pelkkä määritelmä ilman perusteluja. Se ei sisällä tietoa siitä, miksi pidät moista kahtiajakoa niin suunnattoman tärkeänä. Jo tiede on aikapäiviä sitten osoittanut sen, minkä moni eläinten ystävä on aina tiennyt, ettei jako ole kovin jyrkkä eikä edes kovin yksiselitteinen. Suurin osa niistä ihmisyyden tunnusmerkeistä, joilla tuota eroa on rakennettu, on todistettu lähemmissä tutkimuksissa haihatteluksi.
Kuinka voin sanoa, että ero ihmisen ja simpanssin välillä on suuri, kun jo fyysinen todellisuus kertoo meille, että fenotyypimme (genomimme) eroavat toisistaan vain muutaman onnettoman prosentin verran?
Samoin hajoavat käsiin funktionaaliset erot, siis ne, joilla on yritetty toiminnan avulla osoittaa eroavaisuuksia. Useat eläinlajit osaavat käyttää työkaluja, haudata vainajiaan, tunnistaa ja ymmärtää ihmiskielen sanoja (siis ovat sisäistäneet symbolifunktion merkityksen) ja käyttävät kommunikointiin omaa, vastaavaa symbolifunktion sisältävää kieltään.
Viimeinen linnake, ihmisen lähes pyhänä pidetty tunne-elämä, jota eläimille ei ole voitu myöntää, on sekin murtumassa, kun ihmisten tunnereaktiot on jäljitetty aivojen limbiseen järjestelmään, joka on kannaltaan varhaisin ihmisaivojen osa. Siis evolutiivisesti vanhin. Ja rakenteeltaan ja toiminnaltaan yhtenevä lähes kaikkien eläinkuntaan kuuluvien olentojen kanssa.
Tämä jyrkkä, ihminen = hän - eläin = se -kahtiajako tuntuu olevan siis vailla rationaalisia tahi loogisia perusteita ja sen ainoa peruste on täysin irrationaalinen tarve jollakin tapaa kohottautua kaiken muun luodun yläpuolelle ja todistaa omaa erilaisuuttaan ja erinomaisuuttaan. Minulta tosin jää ymmärtämättä miksi, mutta kenties se on vain minun käsityskykyni rajallisuutta?
Kysyn siis vielä kerran, osaisitko millään tavalla perustella kantaasi. Perustelu noin määritelmällisesti sisältää siis muutakin kuin toisiinsa liittymättömiä tuulesta temmattuja väitelauseita. - Animal
Repo kirjoitti:
Viestissäsi on pelkkä määritelmä ilman perusteluja. Se ei sisällä tietoa siitä, miksi pidät moista kahtiajakoa niin suunnattoman tärkeänä. Jo tiede on aikapäiviä sitten osoittanut sen, minkä moni eläinten ystävä on aina tiennyt, ettei jako ole kovin jyrkkä eikä edes kovin yksiselitteinen. Suurin osa niistä ihmisyyden tunnusmerkeistä, joilla tuota eroa on rakennettu, on todistettu lähemmissä tutkimuksissa haihatteluksi.
Kuinka voin sanoa, että ero ihmisen ja simpanssin välillä on suuri, kun jo fyysinen todellisuus kertoo meille, että fenotyypimme (genomimme) eroavat toisistaan vain muutaman onnettoman prosentin verran?
Samoin hajoavat käsiin funktionaaliset erot, siis ne, joilla on yritetty toiminnan avulla osoittaa eroavaisuuksia. Useat eläinlajit osaavat käyttää työkaluja, haudata vainajiaan, tunnistaa ja ymmärtää ihmiskielen sanoja (siis ovat sisäistäneet symbolifunktion merkityksen) ja käyttävät kommunikointiin omaa, vastaavaa symbolifunktion sisältävää kieltään.
Viimeinen linnake, ihmisen lähes pyhänä pidetty tunne-elämä, jota eläimille ei ole voitu myöntää, on sekin murtumassa, kun ihmisten tunnereaktiot on jäljitetty aivojen limbiseen järjestelmään, joka on kannaltaan varhaisin ihmisaivojen osa. Siis evolutiivisesti vanhin. Ja rakenteeltaan ja toiminnaltaan yhtenevä lähes kaikkien eläinkuntaan kuuluvien olentojen kanssa.
Tämä jyrkkä, ihminen = hän - eläin = se -kahtiajako tuntuu olevan siis vailla rationaalisia tahi loogisia perusteita ja sen ainoa peruste on täysin irrationaalinen tarve jollakin tapaa kohottautua kaiken muun luodun yläpuolelle ja todistaa omaa erilaisuuttaan ja erinomaisuuttaan. Minulta tosin jää ymmärtämättä miksi, mutta kenties se on vain minun käsityskykyni rajallisuutta?
Kysyn siis vielä kerran, osaisitko millään tavalla perustella kantaasi. Perustelu noin määritelmällisesti sisältää siis muutakin kuin toisiinsa liittymättömiä tuulesta temmattuja väitelauseita.ei muutu kikkailulla ja pitkillä jorinoilla miksikään:
Ihminen on ihminen = henkilö = hän.
Eläin on eläin = se. - sunken
Animal kirjoitti:
ei muutu kikkailulla ja pitkillä jorinoilla miksikään:
Ihminen on ihminen = henkilö = hän.
Eläin on eläin = se.Et tiedä mistä puhut. Kai kaikki ovat sen jo huomanneet?
- Animal
sunken kirjoitti:
Et tiedä mistä puhut. Kai kaikki ovat sen jo huomanneet?
joltakin muulta kuin wicca-noidalta, käytetäänkö seuraavista nimitystä "hän":
- kissa
- koira
- lehmä
- hevonen
- lammas
- hirvi
- hauki
- jänis
- hiiri
- varis
- jne.
Voit tiedustella asiaa vaikkapa:
- insinööriltä
- hitsarilta
- leipomotyöntekijältä
- lakimieheltä
- eläinlääkäriltä
- psykiatrilta
- torivalvojalta
- linja-autonkuljettajalta
- työkaluviilaajalta
- lukion biologian opettajalta
- jne.
Kunhan se on joku muu kuin wicca.
Kerro sitten tällä palstalla, kuinka moni 10 henkilöstä, joilta kysyit asiaa, käytti eläimestä nimitystä "hän". - Animal
sunken kirjoitti:
Et tiedä mistä puhut. Kai kaikki ovat sen jo huomanneet?
Siis kysy heiltä, ketkä mainituista käyttävät eläimistä nimitystä "henkilö". Ahvenesta ym.
"Sain tänään katiskasta 2 kg:n hauki-henkilön. Paistamme hänet lounaaksi."
Jne. - Vilja
Animal kirjoitti:
Siis kysy heiltä, ketkä mainituista käyttävät eläimistä nimitystä "henkilö". Ahvenesta ym.
"Sain tänään katiskasta 2 kg:n hauki-henkilön. Paistamme hänet lounaaksi."
Jne.Tämäkin keskustelua lakaa jo junnata paikoillaan. Asiasta on ihmisillä erilaiset mielipiteet. Turha siitä on kinata, kumpi on oikeassa. Kysymys liittyy niin syvästi myös uskomukseen siitä ovatko eläimet ihmisen kanssa samanarvoisia ja samaa joukkiota (jolloin olisi sopivaa käyttää nimitystä hän) vai onko ihminen ainutlaatuinen ja ehkä jopa muiden eläinten yläpuolella. Itse olen sitä mieltä, että emme ole sen ylempänä kuin muutkaan eläimet ja täten määritys "hän" on sopiva. Voisin syntyä uudelleen vaikka linnuksi. Mutta länsimaissa on pitkään vaikuttanut kristillinen käsitys, jossa ihminen on jotain erityistä luonnon yläpuolella ja siten on koettu ihmistä alentavaksi rinnastaa eläin ihmineen kyttämällä nimnitystä hän. Siispä Suomen kielioppi neuvoo käyttämään eläimestä nimitystä se. Näistä syistä en ihmettele lainkaan, että pakana, joka kokee syvää yhteyttä luontoon ja eläinkuntaan, kutsuu eläintä nimityksellä hän.
- sunken
Animal kirjoitti:
joltakin muulta kuin wicca-noidalta, käytetäänkö seuraavista nimitystä "hän":
- kissa
- koira
- lehmä
- hevonen
- lammas
- hirvi
- hauki
- jänis
- hiiri
- varis
- jne.
Voit tiedustella asiaa vaikkapa:
- insinööriltä
- hitsarilta
- leipomotyöntekijältä
- lakimieheltä
- eläinlääkäriltä
- psykiatrilta
- torivalvojalta
- linja-autonkuljettajalta
- työkaluviilaajalta
- lukion biologian opettajalta
- jne.
Kunhan se on joku muu kuin wicca.
Kerro sitten tällä palstalla, kuinka moni 10 henkilöstä, joilta kysyit asiaa, käytti eläimestä nimitystä "hän".Olen luultavasti tuleva lääkäri. Minun ei tarvitse mennä kyselemään eri ammattikuntien edustajilta heidän mielipiteitään. Kaikilla on omat subjektiiviset näkemyksensä asiaan.
Et tunnu ymmärtävän mitä ajan takaa. Vertaa:
- mies, joka on raiskaaja, tappaja, julma, välinpitämätön ja itsekeskeinen.
- uroskoira, joka on uskollinen, ystävällinen, empaattinen, jalo ja hyväntahtoinen.
Kumpi on "se", ja kumpi on "hän" ?! - Animal
sunken kirjoitti:
Olen luultavasti tuleva lääkäri. Minun ei tarvitse mennä kyselemään eri ammattikuntien edustajilta heidän mielipiteitään. Kaikilla on omat subjektiiviset näkemyksensä asiaan.
Et tunnu ymmärtävän mitä ajan takaa. Vertaa:
- mies, joka on raiskaaja, tappaja, julma, välinpitämätön ja itsekeskeinen.
- uroskoira, joka on uskollinen, ystävällinen, empaattinen, jalo ja hyväntahtoinen.
Kumpi on "se", ja kumpi on "hän" ?!"Kumpi on "se", ja kumpi on "hän" ?!"
Ihminen on AINA hän.
Eläin on AINA se. - Animal
Vilja kirjoitti:
Tämäkin keskustelua lakaa jo junnata paikoillaan. Asiasta on ihmisillä erilaiset mielipiteet. Turha siitä on kinata, kumpi on oikeassa. Kysymys liittyy niin syvästi myös uskomukseen siitä ovatko eläimet ihmisen kanssa samanarvoisia ja samaa joukkiota (jolloin olisi sopivaa käyttää nimitystä hän) vai onko ihminen ainutlaatuinen ja ehkä jopa muiden eläinten yläpuolella. Itse olen sitä mieltä, että emme ole sen ylempänä kuin muutkaan eläimet ja täten määritys "hän" on sopiva. Voisin syntyä uudelleen vaikka linnuksi. Mutta länsimaissa on pitkään vaikuttanut kristillinen käsitys, jossa ihminen on jotain erityistä luonnon yläpuolella ja siten on koettu ihmistä alentavaksi rinnastaa eläin ihmineen kyttämällä nimnitystä hän. Siispä Suomen kielioppi neuvoo käyttämään eläimestä nimitystä se. Näistä syistä en ihmettele lainkaan, että pakana, joka kokee syvää yhteyttä luontoon ja eläinkuntaan, kutsuu eläintä nimityksellä hän.
Wicca-episodi:
"Se vei hänet henkilölääkärille leikattavaksi."
Suomennos:
"Kissan emäntä vei kissan eläinlääkärille leikattavaksi."
Fiksua? - Repo
Animal kirjoitti:
ei muutu kikkailulla ja pitkillä jorinoilla miksikään:
Ihminen on ihminen = henkilö = hän.
Eläin on eläin = se.Tästä kommentista arvelen, että olet yhtä hyvin kykenemätön perustelemaan, kuin myös lukutaidoton. Jos sinulla olisi käsityksillesi perusteet, sinun ei tarvitsisi rikkinäisen levyn tavoin toistella tuota dogmaasi. Jos olisit lukutaitoinen ja kykenevä itsenäiseen ajatteluun, kommentoisit muiden kirjoittamaa, muuten kuin nollaamalla lineaarisen päättelyn nimeämällä sen kikkailuksi. (Länsimainen tieteellinen ajattelu perustuu tähän aivan samaan "kikkailuun," onko sekin siis arvotonta?)
Olisin mielelläni kuullut minkä vuoksi ajattelet, kuten ajattelet. Mikä on se syy, minkä takia koet elollisten olentojen tasa-arvoistamisen niin pelottavana? Ebkä aio hyväksyä perusteeksi mitään ennalta oletettuja prosenttiosuuksia ihmisten mielipiteistä. Kysyn sinun perustettasi, en sitä, mitä joku muu tästä aiheesta ajattelee. Ja tuskin kukaan täysijärkinen hyväksyy perusteeksi maailmankatsomukselleen klassisen "kaikki muutkin ovat tätä mieltä" - argumentin.
Mutta ilmeisesti tämä viesti on turha ja perustelusi jäävät minulta kuulematta, sillä olet kykenemätön tarjoamaan mitään puoliksikaan rationaalista sanojesi taakse. - ....
Animal kirjoitti:
Wicca-episodi:
"Se vei hänet henkilölääkärille leikattavaksi."
Suomennos:
"Kissan emäntä vei kissan eläinlääkärille leikattavaksi."
Fiksua?Jos en nyt aivan väärin muista, niin on ollut aikoja jolloin ihmisiä jotka eivät olleet vaaleaihoisia kutsuttiin "se" eikä "hän"
Että missä mielestäsi sitten menee raja?
Ja puhuisitko todellakin ihmisestä joka on tappanut ja raiskannut läheisiä ihmisiäsi että "hän"??
Kun taas toisaalta saattaa olla että koira pelastaisi jonain päivänä henkesi...kumpi näistä on mielestäsi korkeammalla!?!
- Repo
Ystäväni,
varmasti jokainen, joka lukee lukee viestisi ja tietää mitä ystävyys on, ottaa osaa suruusi. On raskasta menettää rakas ystävä. Voimia sinulle surusta selviytymiseen!
Minä uskon, että kaikella mikä elää, on myös sielu. Minä uskon myös, että noiden sielujen välille rakentuvat ystävyydet ovat aikaa ja etäisyyttä vahvempia ja että verho tämän maailman ja tuonpuoleisen välillä ei ole niin vahva, kuin ihmiset välillä uskovat. Kaivattumme ovat luonamme usein, aina kun ajattelemme heitä, aina kun kaipaamme heitä, he tuntevat ja tietävät sen, emmekä sen vuoksi koskaan voi olla yksin.
Minä menetin ensimmäisen koirani, joka oli myös rakast ystäväni ollessani yhdentoista ikäinen. Olin liian nuori tietääkseni vielä silloin pakanuudesta, joten olin murheen murtama. Tuo pieni, pikinokkainen, ruskeasilmäinen toveri oli ollut ystäväni silloin kun koko muu maailma käänsi selkänsä. Monta vuotta itkin ja ikävöin, vaikka perheessämme jo tuolloin oli uusi koira. Sitten kerran huomasin, että unissani usein esiintyi pieni, musta koira. Ihmettelin tuota, mutta en perehtynyt asiaan sen kummemmin. Sitten kun lopulta hurahdin pakanuuteen, huomasin, että tuo pieni seuralainen ei silloinkaan jättänyt minua, vaan saattoi ilmestyä astraaliharjoitusten aikana, vain näyttäytyä ja kadota jälleen. Samoin saatoin tuntea hänen läheisyytensä silloin kun satuin olemaan peloissani tai murheellinen, erityisen iloinen tai kun kaipasin häntä. Muutaman kerran tuo aistimus oli niin vahva, että saatoin nähdä hänen hahmonsa vilaukselta silmäkulmastani. Ystäväni ei hyljännyt minua kuoltuaankaan.
Nyt ensimmäinen oma koirani on saavuttanut kymmenen vuoden kunnioitettavan iän ja tiedän, ettei hänellä ole enää monta vuotta jäljellä. Harmaus valtaa turkkia ja ikä alkaa painaa ennen niin vetreitä jalkoja. Katselen häntä, kun hän köllöttää jaloissani kirjoittaessani tätä ja tiedän, että kuolema ei ole kyllin vahva muuri erottamaan minua ja häntä. Että myös tämä koira palaa luokseni kerran toisensa jälkeen myös silloin, kun hänen fyysinen ruumiinsa on jo aikaa sitten palannut Suuren Äidin syliin.
Älä siis pelkää. Ne joita rakastat, ovat aina kanssasi.- sunken
Kirjoituksesi koskettivat minua paljon. En tiedä miten osaisin kiittää, joten sanon vain; kiitos paljon.
"Samoin saatoin tuntea hänen läheisyytensä silloin kun satuin olemaan peloissani tai murheellinen, erityisen iloinen tai kun kaipasin häntä. Muutaman kerran tuo aistimus oli niin vahva, että saatoin nähdä hänen hahmonsa vilaukselta silmäkulmastani. Ystäväni ei hyljännyt minua kuoltuaankaan. "
Minulle on käyny juuri noin.. Jos koen jotain pelottavaa tai kaunista, jotain mikä koskettaa minua, ystäväni tulee mieleeni. Juuri näinä hetkinä kaipaan häntä kaikkein eniten. Tuntuu kuin sydän pakahtuisi, kuin tukehtuisi siihen ikävään.
Kohta on jo kuukausi poikakoirani kuolemasta, silti eilinen ja toissapäiväinen ovat olleet todella vaikeita. Tuntui, kuin en pystyisi kestämään enää.
Koirani todella oli minulle se kaikkein läheisin koko maailmassa. Tiesin hänen rakastavan minua, hän olisi saattanut uhrata henkensä puolestani, ja samoin olisin tehnyt hänen puolestaan. Tunsin(tunnen edelleen tavallaan) yhteyden välillämme, me todella välitimme toisistamme.
Rakastan häntä aina. Hänen nimensä oli Jalo.
Kristinusko ei kerro oikeastaan mitään eläimistä. Toisaalta en ole kerinnyt vielä tutkimaan asiaa esim. raamatusta, mutta silti.
Eräs helluntailainen Jumalaan ´vahvasti uskova ystäväni sanoo, ettei eläimillä ole sielua. Minä en ole koskaan hyväksynyt tätä väitettä.
Tietääkö kukaan, mitä kristinusko sanoo eläimien sielusta?
Olen vakavasti alkanut harkita kääntymistä johonkin muuhun uskontoon, jos kristinusko tosiaan on sitä mieltä.
Wiccalaisuus ainakin puhuu elämästä,kuolemasta, eläimistä ja sieluista hyvin kauniisti. - Repo
sunken kirjoitti:
Kirjoituksesi koskettivat minua paljon. En tiedä miten osaisin kiittää, joten sanon vain; kiitos paljon.
"Samoin saatoin tuntea hänen läheisyytensä silloin kun satuin olemaan peloissani tai murheellinen, erityisen iloinen tai kun kaipasin häntä. Muutaman kerran tuo aistimus oli niin vahva, että saatoin nähdä hänen hahmonsa vilaukselta silmäkulmastani. Ystäväni ei hyljännyt minua kuoltuaankaan. "
Minulle on käyny juuri noin.. Jos koen jotain pelottavaa tai kaunista, jotain mikä koskettaa minua, ystäväni tulee mieleeni. Juuri näinä hetkinä kaipaan häntä kaikkein eniten. Tuntuu kuin sydän pakahtuisi, kuin tukehtuisi siihen ikävään.
Kohta on jo kuukausi poikakoirani kuolemasta, silti eilinen ja toissapäiväinen ovat olleet todella vaikeita. Tuntui, kuin en pystyisi kestämään enää.
Koirani todella oli minulle se kaikkein läheisin koko maailmassa. Tiesin hänen rakastavan minua, hän olisi saattanut uhrata henkensä puolestani, ja samoin olisin tehnyt hänen puolestaan. Tunsin(tunnen edelleen tavallaan) yhteyden välillämme, me todella välitimme toisistamme.
Rakastan häntä aina. Hänen nimensä oli Jalo.
Kristinusko ei kerro oikeastaan mitään eläimistä. Toisaalta en ole kerinnyt vielä tutkimaan asiaa esim. raamatusta, mutta silti.
Eräs helluntailainen Jumalaan ´vahvasti uskova ystäväni sanoo, ettei eläimillä ole sielua. Minä en ole koskaan hyväksynyt tätä väitettä.
Tietääkö kukaan, mitä kristinusko sanoo eläimien sielusta?
Olen vakavasti alkanut harkita kääntymistä johonkin muuhun uskontoon, jos kristinusko tosiaan on sitä mieltä.
Wiccalaisuus ainakin puhuu elämästä,kuolemasta, eläimistä ja sieluista hyvin kauniisti.En halua, että tämä nyt kuulostaa käännytykseltä. Muistan kuitenkin, että ensimmäisiä asioita, jotka saivat minut harkitsemaan suhdettani valtauskontoon uudelleen oli juuri tämä kysymys eläimistä. Kymmenvuotias ei vain ymmärrä miksi Jumala vaatii karitsan uhrikseen ja miksi ihmeessä se ei elävänä ole enemmän Jumalalle mieleen.
Tarkemmin minulla ei ole käsitystä siitä, mitä kristinusko sanoo eläimistä, mutta luomiskertomus on minusta aika yksiselitteinen asettaessaan kaiken muun elävän ihmisen käyttöön. Ja joku kristitty ystäväni perusteli minulle lihansyöntiään sillä, ettei elämillä ole sielua. (Mikä oli minusta sinänsä jokseenkin ristiriitaista.)
Wiccana minä taasen uskon, että kaikki, mikä elää ja jakaa tämän maailman kanssani on yhtälailla Suuren Äidin luomaa kuin minäkin. Jos minulla on sielu, miksei sitä olisi myös koirallani tahi rakkailla hevosillani? Mikä erottaa ihmisen muusta elonkehästä, nostaa sen yläpuolelle? Minusta ei mikään. Olen mielelläni osa tätä suurta kaikkeutta, yhtä arvokas osa, kuin pihassani kasvava tammi tai niityllä kirmaava kauris.
Elämän suuret tapahtumat saavat meidät harkitsemaan uudelleen koko elämänkatsomustamme ja siihen liittyviä valintojamme. Älä kuitenkaan anna pelkästään surusi ohjata etsintääsi. Anna itsellesi ja uskonnollisuudellesi aikaa ja mahdollisuuksia kasvaa ja etsiä omaa tietäsi. Haluat kuitenkin olla sinut uskonnollisuutesi kanssa myös silloin kun kyyneleesi ovat kuivuneet ja pakahduttava ikävä muuttunut onneksi siitä, että sinulla on (ja on ollut) rakas ystävä.
Onnea matkallesi ja muista, ettet koskaan ole yksin. On aina meitä muita, jotka olemme eläneet samanlaisissa tilanteissa.
Hännänheilutuksia kesääsi!
toivoopi Repolainen - sunken
Repo kirjoitti:
En halua, että tämä nyt kuulostaa käännytykseltä. Muistan kuitenkin, että ensimmäisiä asioita, jotka saivat minut harkitsemaan suhdettani valtauskontoon uudelleen oli juuri tämä kysymys eläimistä. Kymmenvuotias ei vain ymmärrä miksi Jumala vaatii karitsan uhrikseen ja miksi ihmeessä se ei elävänä ole enemmän Jumalalle mieleen.
Tarkemmin minulla ei ole käsitystä siitä, mitä kristinusko sanoo eläimistä, mutta luomiskertomus on minusta aika yksiselitteinen asettaessaan kaiken muun elävän ihmisen käyttöön. Ja joku kristitty ystäväni perusteli minulle lihansyöntiään sillä, ettei elämillä ole sielua. (Mikä oli minusta sinänsä jokseenkin ristiriitaista.)
Wiccana minä taasen uskon, että kaikki, mikä elää ja jakaa tämän maailman kanssani on yhtälailla Suuren Äidin luomaa kuin minäkin. Jos minulla on sielu, miksei sitä olisi myös koirallani tahi rakkailla hevosillani? Mikä erottaa ihmisen muusta elonkehästä, nostaa sen yläpuolelle? Minusta ei mikään. Olen mielelläni osa tätä suurta kaikkeutta, yhtä arvokas osa, kuin pihassani kasvava tammi tai niityllä kirmaava kauris.
Elämän suuret tapahtumat saavat meidät harkitsemaan uudelleen koko elämänkatsomustamme ja siihen liittyviä valintojamme. Älä kuitenkaan anna pelkästään surusi ohjata etsintääsi. Anna itsellesi ja uskonnollisuudellesi aikaa ja mahdollisuuksia kasvaa ja etsiä omaa tietäsi. Haluat kuitenkin olla sinut uskonnollisuutesi kanssa myös silloin kun kyyneleesi ovat kuivuneet ja pakahduttava ikävä muuttunut onneksi siitä, että sinulla on (ja on ollut) rakas ystävä.
Onnea matkallesi ja muista, ettet koskaan ole yksin. On aina meitä muita, jotka olemme eläneet samanlaisissa tilanteissa.
Hännänheilutuksia kesääsi!
toivoopi RepolainenKiitos sinulle kun jaksoit vastailla. Arvostan kommenttejasi.
Hyvää kesänjatkoa, ja tulen muistamaan.
- Valotar
Uskon että eläimillä on samanlainen sielu kuin ihmisilläkin, eiväthän ne muuten olisi sitä mitä ovat. Mielästämi ihmisen sielu voi siirtyä kuoleman jälkeen millaiseen kehoon tahansa ja sen takia se voi syntyä uudelleen vaikka eläimenä... Ja varmasti koirasi siis on jossain ja odottaa että tapaatte uudelleen ja sitäpaitsi ne jotka elävät muistoissamme, eivät ole oikeasti kuolleet...
- Animal
huh!
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikka Purra leikkasi alimmalta tulodesiililtä 15 %
Muistaako kukaan Riikka Purran kovaäänisen vaalilupauksen ennen eduskuntavaaleja? https://yle.fi/a/74-20221152 "THL o2955981Muistele nainen niitä meidän yhteisiä hetkiä
Miltä ne tuntui? Enkö aina huokunut välittämistä, kiintymystä. Eikö sinulla aina ollut hyvä olo kanssani? Minulla ainaki473533Sofia Virta: bänet!
Matkailuautoilija metsänomistaja puoliso on nyt entisen teeren poikia, ja Sofia tekee comebackin vapaille markkinoille.1462710"Suomi voisi ottaa taloudessa oppia Espanjasta"
"Espanjassa talouspolitiikka on löysempää, mutta velka-aste on kääntynyt jopa laskuun.", pohdiskelee Suomen seuraava pää2242141Kokoomus: SDP johtaa kansalaisia harhaan
(Umpityhmät palstademarit ovat taas uskoneet Lindtmanin höpötykset Espanjasta.) SDP harhaanjohtaa kansalaisia talouspol951686- 671114
Niin että miten
Haluatko oikeasti olla minun kanssa oikeassa elämässä, vai onko tämä vain kirjoittelua771001Nuoriso on tyhmää tutkijat ovat todenneet
Nyt se on todettu ääneen mitä kaikki ovat jo pitkään epäilleet. Nuoriso on tyhmentynyt tasaiseen tahtiin. Kohta pitää ni134905Ikävä tilanne rikoksen vuoksi Espanjassa - Jari Sillanpää pistää uutta matoa koukkuun
Jari Sillanpää on ehkä yksi suosituimmista tangokuninkaallisista. Ex-tangokuningas juhli viime syksynä 30 vuotista uraan10898Tätä ei tv:ssä: Farmi-tippuja Amski rehellisenä ongelmista kuvauksissa
Ennakkosuosikki Amskidabamski Anne-Mari Tarkkio joutui ulos Farmi Suomi -realitystä. Voimatehtävässä vastakkain asettui11854