Olen ollut teinivuosina paljon rippikouluissa isosena, samoin lasten leireillä ja muussa kerhotoiminnassa mukana. Kun erosin kirkosta, potkittiin minut pellolle myös kaikesta nuorisotoiminnasta, koska kirkko oli melkein kaikessa mukana.
Kaverini etelä-suomessa ei kuulu kirkkoon, mutta auttaa koulukodissa olevia nuoria vapaaehtoisena, on heille isosiskona ja vie harrastuksiin ja viettää heidän kanssaan aikaa. Olen itse kysynyt Keski-suomessa vastaavanlaiseen hommaan nuorisokodeissa, mutta tarvetta ei kuulemma tällä hetkellä ole, nimi ja tiedot otettiin kumminkin ylös jos tarvetta ilmenee.
Onko kellään neuvoja, mistä kannattaisi hakea vapaaehtoistyöntekijän paikkaa vielä? Muistan hyvin itse yläasten ja jopa lukio/amisaikoina, että apua ei saanut masennukseen ja kiusaamiseen vaikka sellaista haki, koska resursseja ei ollut ja vapaaehtoisia ei ollut tarpeeksi. Tiedän siis sen tunteen kun ketään ei ole ja haluaisin olla osa ratkaisua siihen.
Kirkko ei ole minua varten, eli sinne en voi hakea. Agnostikko on heille pakana ja apu on turhaa. Nuorisokodit eivät tarvitse vapaaehtoisia ja SPR:n ystäväkursseja järjestetään kerran vuodessa ja he kouluttavat siinä samalla myös vanhusten ystäväksi, mihin minusta ei ikävä kyllä ole. Tulen paljon paremmin toimeen nuorison kanssa.
Onko teillä vinkkejä, minne voisin yrittää keski-suomen alueella tyrkyttää vielä itseäni auttamaan?
Kaverini etelä-suomessa ei kuulu kirkkoon, mutta auttaa koulukodissa olevia nuoria vapaaehtoisena, on heille isosiskona ja vie harrastuksiin ja viettää heidän kanssaan aikaa. Olen itse kysynyt Keski-suomessa vastaavanlaiseen hommaan nuorisokodeissa, mutta tarvetta ei kuulemma tällä hetkellä ole, nimi ja tiedot otettiin kumminkin ylös jos tarvetta ilmenee.
Onko kellään neuvoja, mistä kannattaisi hakea vapaaehtoistyöntekijän paikkaa vielä? Muistan hyvin itse yläasten ja jopa lukio/amisaikoina, että apua ei saanut masennukseen ja kiusaamiseen vaikka sellaista haki, koska resursseja ei ollut ja vapaaehtoisia ei ollut tarpeeksi. Tiedän siis sen tunteen kun ketään ei ole ja haluaisin olla osa ratkaisua siihen.
Kirkko ei ole minua varten, eli sinne en voi hakea. Agnostikko on heille pakana ja apu on turhaa. Nuorisokodit eivät tarvitse vapaaehtoisia ja SPR:n ystäväkursseja järjestetään kerran vuodessa ja he kouluttavat siinä samalla myös vanhusten ystäväksi, mihin minusta ei ikävä kyllä ole. Tulen paljon paremmin toimeen nuorison kanssa.
Onko teillä vinkkejä, minne voisin yrittää keski-suomen alueella tyrkyttää vielä itseäni auttamaan?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.