onko väkivaltaa??

kysytkö ihan tosissaan..?! Mitä muuta toi sitten ois?

Mun exä teki juuri vastaavaa, ei koskaan lyöny kuitenkaan jotta en päässy syyttään hakkaamisesta. Kuitenkin tukisteli, potki, väänsi käsiä selän taa niin että sattu, kerran nosti jalkovälistä yllättäen niin että horjahdin eteenpäin ja löin pääni lattiaan. En pystyny nouseen siitä hetkeen, silmissä sumeni ja näin tähtiä. Yks vaan naureskeli siinä vieressä että "oho"... lisäksi väkivalta oli henkistäkin, haukkui mm. huo'raksi. Kerran tuli yöllä kännissä kotio ja olin jo nukkumassa ja halusin nukkuakin rauhassa. Menin sohvalle mutta tuli raahaan mut takasin sänkyyn koska halus seksiä! Pakkohan se sitten oli suostua, vaikka ensin yritin sanoo etten jaksais, ois ollu turha tapella vastaan ja asia ois vaan menny vaikeemmaks.. antamalla heti koko hommasta pääsi nopeiten eroon ja takasin nukkumaan.

Vasta jäkeenpäin tajusin että oli ollu väkivaltanen mua kohtaan eikä tollanen todellakaan kuulu normaaliin suhteeseen! Olin sillon nuori ja kokematon kun aloin olla sen kanssa. En koskaan enää aio alistua vastaavaan.
Jätä tuollainen mies niin pian kuin mahdollista, ne ei parane.

Miten erilaisia ihmiset kokemukset ja käsitykset voivatkaan olla!
"Normaalia" rauhallista elämää elänyt ei edes ymmärrä, miten joku voi toista noin kohdella, eikä varsinkaan voi käsittää, miksi joku jää pahoinpideltäväksi toista kertaa!
Omalla kohdallani olisi varmasti lähtenyt ensi kerrasta. Itse en voisi edes lyödä takaisin. Mutta olisin pitkävihainen, en antaisi koskaan anteeksi. Mikään anteeksipyyntö ei korjaisi tilannetta. Hautoisin tapahtunutta vuosia ja aivan varmaa on, etten sormeanikaan liikauttaisi, jos pahoinpitelijälleni kävisi jotenkin pahasti. Hänen kannattaisi pelätä minua.
Minulle kehittyisi varmasti juuri se "valkoinen raivo", josta oli juuri dokumentti tv-ykkösellä.

Ja taas hyvä esimerkki siitä kuinka typeriä naiset voivat olla. Tämänkin aloittajan olisi pitänyt häippäistä tuosta parisuhteesta jo ensimmäisen, tai ihan viimeistään toisen kerran jälkeen, mutta ei.

Jostain kumman syystä vain tilanne jatkuu ennallaan kunnes tarpeeksi pahan tapauksen jälkeen ollaan joko sairaalassa tai "nollakerroksessa" kylmäkaapissa.

Ja sitten revitään otsikoita, ja kaikki suomalaiset miehet leimataan juopoiksi vaimonhakkaajiksi.

Välillä tuntuu siltä, että enemmän kuin puolet meidän ns. "parisuhdeväkivaltaongelmasta" ratkeaisi ihan sillä, että naiset eivät olisi niin saatanan typeriä, että keksivät keksimällä tekosyitä itselleen, jotta eivät joutuisi näkemään parisuhteesta lähtemisen vaivaa, vaikka kuka tahansa näkee otsaallaankin, että tilanteelle ainoa suunta on alaspäin.

En jaksa tuntea empatiaa moisen johdosta.

Rikosuhripäivystyksen amatööritkin vain tarjoilevat auttavaa puhelintaan, siteeraavat rikoslain pykäliä ja tarjoavat apua rikosilmoituksen tekoon, mutta ei sanaakaan siitä ainoasta ratkaisevasta keinosta, joka tuohon tilanteeseen oikeasti tuo muutosta: pois ja äkkiä.