halutessaan saavuttaa
alistuu kuumeelle
piinan luola
joka uhraa
elämän laivan
pettämällä
tutun ja turvallisen
maailman
antaen vetten
kuohua hukkuneen
ruumiin yli
piirtäen jyrisevän
halun, joka
on koristeltu
salamoilla,
leimahduksilla
levittäen kynnyksen
tulen ja
tulvan sekoittua
mielensä kaikkoaviin
sanaparsiin
ja kun huudan,
puhe ei uskalla
liikahtaa
tietää olevansa
yksin kaikessa
vaikenemisessaan
matkustaja tietää
maansa olevan
luomatta,
rukoilee hulluuden
johdattavan
toivoo kaiken
lähtevän merelle
yön pimeydessä ja
toivoo putoavansa
paikkaan, jossa
värit sekoittuvat
mustavalkoiseen
saattaa näkevät
sopuun sokeaan
pisteeseen, jossa
mykkä tai
äänetön
herättää nukahtaneen
laulaen pois
pelot ja parannukset,
kaikki ilon
hylkäämät
unohtaen totuuden
sydämen ja avaruuden
välimatkasta
kivistä, jotka
muistuttavat kasvoista,
jotka on
heitettävä
äärirajoille
voidakseen saada
ulottuvuudet ohjaamaan
kantamaan kaipausta,
joka harhailee sanojen
tuulessa
voi kuinka minä
rakasta kiviä,
niitä pallon
pyöreydellä palautuvia
flirttejä,
jotka jättävät
ihanasti alleen
nostavat sykettä
kirjoittamalla
huulille
tulevasta ajasta
ruokkien
pitkien kynsien
neuvottomuudella
raapien
rakastamisen rikosta
sovituksen armolla
kovemmin kuin
tappion keihäät
lentävät halun
ensimmäisissä askeleissa
juuri minä
haluan nähdä sen
lumouksen
ne hedelmälliset
juuret ankkuroituna
kuohkean kuoren alle
siellä missä pilvet
ja valo kohtaavat
ahmien kitaansa
kuumeen ja harhailun
elämällä, jotta
jokainen solu
oksallani
tavoittaisi syvyyden
katkaisisi pidättyvyyden
köydet,
sitoisi ratsunsa
ohjat
kaatumalla huulilleni,
lyömällä rumpua
tuomalla käden
yli selän
yli vatsan
kuin tyyni vesi
helähtelee
villiksi laukaksi
heittäytyen
kuolaavalle hietikolle
liikuttaen suuta
tuntien
kun alastomaksi
riisuttu lumme
kohtaa ruusunsa
nauttien vielä
yhden kerran
kuten sielu elää
ruumiille se
on vain
nousu ja lasku
meno paluu
uusiutuvan erektion
voima, jonka
voimalla jaksamme
mutta kun haluaa
ja saa
haluaako saamaansa
alistuu kuumeelle
piinan luola
joka uhraa
elämän laivan
pettämällä
tutun ja turvallisen
maailman
antaen vetten
kuohua hukkuneen
ruumiin yli
piirtäen jyrisevän
halun, joka
on koristeltu
salamoilla,
leimahduksilla
levittäen kynnyksen
tulen ja
tulvan sekoittua
mielensä kaikkoaviin
sanaparsiin
ja kun huudan,
puhe ei uskalla
liikahtaa
tietää olevansa
yksin kaikessa
vaikenemisessaan
matkustaja tietää
maansa olevan
luomatta,
rukoilee hulluuden
johdattavan
toivoo kaiken
lähtevän merelle
yön pimeydessä ja
toivoo putoavansa
paikkaan, jossa
värit sekoittuvat
mustavalkoiseen
saattaa näkevät
sopuun sokeaan
pisteeseen, jossa
mykkä tai
äänetön
herättää nukahtaneen
laulaen pois
pelot ja parannukset,
kaikki ilon
hylkäämät
unohtaen totuuden
sydämen ja avaruuden
välimatkasta
kivistä, jotka
muistuttavat kasvoista,
jotka on
heitettävä
äärirajoille
voidakseen saada
ulottuvuudet ohjaamaan
kantamaan kaipausta,
joka harhailee sanojen
tuulessa
voi kuinka minä
rakasta kiviä,
niitä pallon
pyöreydellä palautuvia
flirttejä,
jotka jättävät
ihanasti alleen
nostavat sykettä
kirjoittamalla
huulille
tulevasta ajasta
ruokkien
pitkien kynsien
neuvottomuudella
raapien
rakastamisen rikosta
sovituksen armolla
kovemmin kuin
tappion keihäät
lentävät halun
ensimmäisissä askeleissa
juuri minä
haluan nähdä sen
lumouksen
ne hedelmälliset
juuret ankkuroituna
kuohkean kuoren alle
siellä missä pilvet
ja valo kohtaavat
ahmien kitaansa
kuumeen ja harhailun
elämällä, jotta
jokainen solu
oksallani
tavoittaisi syvyyden
katkaisisi pidättyvyyden
köydet,
sitoisi ratsunsa
ohjat
kaatumalla huulilleni,
lyömällä rumpua
tuomalla käden
yli selän
yli vatsan
kuin tyyni vesi
helähtelee
villiksi laukaksi
heittäytyen
kuolaavalle hietikolle
liikuttaen suuta
tuntien
kun alastomaksi
riisuttu lumme
kohtaa ruusunsa
nauttien vielä
yhden kerran
kuten sielu elää
ruumiille se
on vain
nousu ja lasku
meno paluu
uusiutuvan erektion
voima, jonka
voimalla jaksamme
mutta kun haluaa
ja saa
haluaako saamaansa
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.