Siviilipalvelus ja yliopisto-opinnot?

Minä suoritin siviilipalveluksen lukiossa 1,5 vuotta sitten. Ennen siviilipalvelusta olin hakenut yliopistoon, vaan en päässyt ensimmäisellä yrityksellä, joten siviilipalveluksen ja (yliopisto-)opiskelun yhteensovittaminen ei ollut minulle ajankohtaista.

Pääsin yliopistoon syksyllä 2011, kolmisen kuukautta siviilipalveluksen päättymisen jälkeen. Jälkeenpäin ajateltuna olen varma, ettei sivariaikana kannata haaveilla ainakaan täyspainoitteisesta opiskelusta. Minulla oli siviilipalvelusaikana muistaakseni noin 8 tunnin työpäivät ja olin päivien päätteeksi aika väsynyt. Tosin jokainen päivä oli kovin erilainen, kuten koululta voi odottaa. Silti jaksoin opiskella siinä työn ohessa kaksiin pääsykokeisiin. Riippuu toki myös siitä, missä asuin-, opiskelu- ja siviilipalveluspaikkasi (tulevaisuudessa) ovat. Jos suoritat sivarin esim. Itä-Suomessa, voi olla hankala opiskella lähikursseja Länsi-Suomessa. ;)

Sivarin aikana voi jossain määrin opiskella kursseja, joilla läsnäolo ei ole niin tärkeää. Mutta sitten tulee tämä opintotuen ongelma. Opintoja pitäisi saada vuodessa kasaan semmoiset 45 op., jotta Kela pysyy tyytyväisenä, mutta 60 op. on aika tavallinen määrä, jos tavoitteena on valmistua viidessä vuodessa. Tämän vuoksi kannattaa todella punnita, onnistuuko opiskelu ja sivari samanaikaisesti!

Voithan sinä aloittaa opinnot, jos niihin pääset! Jatkaisit niitä niin pitkälle kuin mahdollista. Aina voit kokeilla, jaksatko olla ensin töissä sivarissa ja sitten päälle yliopiston opiskelut. Sivarin suorittaminen ei kuitenkaan ole pois opiskeluajasta tai tukikuukausista. Eräs opiskelukaverini aloitti opinnot samaan aikaan kuin minä (9/2011), jatkoi jouluun asti ja tammikuussa meni armeijaan. Hän jatkaa tällä hetkellä siitä, mihin aiemmin jäi.

Eli siis teoriassa mahdollista, kiitoksia. Ja kuten sanoin ekassa postauksessakin, ei tarvitsisi edes täysmääräistä opiskelua enkä välttämättä edes opintotukea koska saanen asua vanhempien kämpillä sivarin ajan, ja sivarin suoritan todennäkösesti Helsingissä missä asunkin, ja tänne olen siis pyrkimässä yliopistoonkin. Eli en välttämättä tarvitse sitä 45 op:täkään edes siinä vuodessa, ajatusmaailmani on semmonen että parempi vähän tai alle tavoitteen kuin ei mitään. Pointti lyhykäisyydessään on siis siinä ettei sivarin takia tarttisi kokonaan lykätä opintojen alottamista. Intin takia se olis käytännössä pakko, mutta valitten sivarin just tän opiskelun takia.

Eikö sun kannattaisi lykätä sitä sivaria vähän myöhemmäksi, jos onnistut pääsemään lääkikseen heti ensi yrittämällä. Opiskeluissa on kuitenkin aika paljon pakollista läsnäoloa vaativaa. Toisaalta taas sivarin suorittamisesta myöhemmin vaikkapa tutkijana voi saada enempi ammatillista hyötyä myöhemmässä vaiheessa opiskelua. Silloin saattaa onnistua jo jonkinlainen työntekokin sivarin ohessa, jos motivaatiota riittää.

Lääkiksessä on opiskelu enemmän koulumaista kun muissa yliopistoissa, sinulle käytännössä tehdään lukujärjestys, eikä ns. omaa vapautta ole paljoa. Lisäksi on paljon läsnäoloa vaativia luentoja, tms, jotka osuvat päivälle milloin olet töissä. Ei onnistu siis välttämättä tuollainen hitaammin opiskelu.

Tietysti parhaan vastauksen saat, kun pistät lääkikseen opintoneuvojalle tms. sähköpostia ja kysyt asiasta.