Annan periksi

Se herääminen on todella rankkaa ja en tiedä kuinka monta siihen kykenee pitkän alistuksen jälkeen. Itselleni se oli elämäni voimakkain kokemus, totaalinen helvetti. Menin sumussa useamman kuukauden, koko maailma näytti oudolta, rukoilin joka päivä kuolemaa, aivot työsti 24/7 kun yritin hahmottaa ettei elämääni elämää ollut koskaan ollut olemassakaan. Siinä vaiheessa olisi ollut aivan sama vaikka joku olisi ajanut päältäni autolla, mikään ei tuntunut miltään. Olisi ollut ihan yhdentekevää vaikka olisi tuomittu kuolemaan ja viety teloituskomppanian eteen. Nukuin parin tunnin yöunia, laihduin, sain fyysisiä oireita...

Luulin elämäni päättyneen, mutta terapiassa oivalsin helvetin päättyneen osaltani kuplan puhkeamisen myötä ja oikean (ei mielikuvitus) elämän alkavan. Kuplan puhkeaminen oli parasta, mitä elämässäni on ikinä tapahtunut, mutta olisin kuollut mielummin kuin kokenut reaalimaailmaan tuloon liittyvän tuskan.

"Minun" narsullani on uusi uhri, täysin alistuva ihminen, joka on menettänyt jo rahansa, identtiteettinsä ja paljon muuta. Se oli ehkä loppupeleissä onni sillä sain aikaa löytää itseni ja tajuta missä mennään. Kävin ihan pohjalla, mutta sieltä se uusi elämä alkoi, vaikka tuska oli jotain sanoin kuvailematonta.

Nämä narskut osaavat pyörittää järjestelmää miten tahtovat ja heillä on aina hyvät perutelut teoilleen. Nyt minulla on jo voimia laittaa hiukan vastaan ja yrittää saada yhteys lapsiini. Hän eristi lapseni koko meidän puolen suvusta ja minulla ei ole edes käsitystä miltä lapseni nykyään näyttää. Lait ja asetukset kun ei ikinä koske niitä.

raskastamuttakannatt kirjoitti:

Se herääminen on todella rankkaa ja en tiedä kuinka monta siihen kykenee pitkän alistuksen jälkeen. Itselleni se oli elämäni voimakkain kokemus, totaalinen helvetti. Menin sumussa useamman kuukauden, koko maailma näytti oudolta, rukoilin joka päivä kuolemaa, aivot työsti 24/7 kun yritin hahmottaa ettei elämääni elämää ollut koskaan ollut olemassakaan. Siinä vaiheessa olisi ollut aivan sama vaikka joku olisi ajanut päältäni autolla, mikään ei tuntunut miltään. Olisi ollut ihan yhdentekevää vaikka olisi tuomittu kuolemaan ja viety teloituskomppanian eteen. Nukuin parin tunnin yöunia, laihduin, sain fyysisiä oireita...

Luulin elämäni päättyneen, mutta terapiassa oivalsin helvetin päättyneen osaltani kuplan puhkeamisen myötä ja oikean (ei mielikuvitus) elämän alkavan. Kuplan puhkeaminen oli parasta, mitä elämässäni on ikinä tapahtunut, mutta olisin kuollut mielummin kuin kokenut reaalimaailmaan tuloon liittyvän tuskan.

"Minun" narsullani on uusi uhri, täysin alistuva ihminen, joka on menettänyt jo rahansa, identtiteettinsä ja paljon muuta. Se oli ehkä loppupeleissä onni sillä sain aikaa löytää itseni ja tajuta missä mennään. Kävin ihan pohjalla, mutta sieltä se uusi elämä alkoi, vaikka tuska oli jotain sanoin kuvailematonta.

Nämä narskut osaavat pyörittää järjestelmää miten tahtovat ja heillä on aina hyvät perutelut teoilleen. Nyt minulla on jo voimia laittaa hiukan vastaan ja yrittää saada yhteys lapsiini. Hän eristi lapseni koko meidän puolen suvusta ja minulla ei ole edes käsitystä miltä lapseni nykyään näyttää. Lait ja asetukset kun ei ikinä koske niitä.

Lue lisää

"Kuplan puhkeaminen oli parasta, mitä elämässäni on ikinä tapahtunut, mutta olisin kuollut mielummin kuin kokenut reaalimaailmaan tuloon liittyvän tuskan. "

Oleellisinta; kohtasit kivun, huolimatta siitä vaikka se satutti ja pelotti sinua. Kuitenkin sinä selvisit siitä. :)

Tämä on myös eräs selviytymisen murroskohta jatkoelämää ajatellen.

Hieman taaksepäin: Kohdattuaan alastomuutensa - vertaan sanaan haavoittuvaisuus - ihminen miettii mitä tästä eteenpäin? On ristiriitaisia tunteita, kun on ylittänyt jonkin käsittämättömän ja näkymättömän esteen, oivaltanut asioita ja päässyt eteenpäin. Voimat ovat kuitenkin vähissä. Ihmettelee, missä on euforia, joka kantaisi ehyempänä eteenpäin ja sallisi itsensä rentoutua. Jonkinlainen kuiviin puristettu riepuhan ihminen silloin on. Läheiset eivät aina juuri tätä ymmärrä. Monet saattavat ajatella tai ilmaista, että no selvisitpäs siitä, nythän kaikki on hyvin. Ymmärtämättä sitä, kuinka ihminen on väsynyt ja elää puolielämää selviytäkseen eteenpäin ja pyrkien kerätä voimia. Ja koko ajan alla sekä päällä on muita asioita, joista pitäisi pyrkiä etsiä se ratkaisumalli.

Ehkä juuri tuossa kohdin on se murrosvaihe. Ihminen alkaa tietoisesti tai tiedostamatta valita selviytymistiensä suunnan. Hän alkaa kulkea polkua, jonka eri haarat osoittavat itään tai länteen. Ja jommankumman suunnan hän valitsee.

Valitessaan toisen, henkilö selviytyäkseen suuntaa katseensa ulospäin toisiin ihmisiin. Kuinka he käyttäytyvät, kuinka he ovat viallisia ja kuinka toimia, ettei kipua tarvitse tuntea. Hän kasvattaa itselleen turkkia, joka saattaa ajan mittaan panssaroitua ja on kovettumisen myötä sitä tuskallisempi ja vaikeampi taas riisua.

Toisen polun valitessaan ihminen keskittyy enemmän itsensä tarkasteluun. Mitä hänelle on tapahtunut ja millaisia vaikutuksia niillä tapahtumilla on ollut ja mikä on hänen roolinsa suhteessa muihin. Kipua ei voi välttää, koska ihminen joutuu kokemaan muunmuassa oman häpeänsä aiheuttaman kivun. Iho alastomuudessaan on hirvittävän arka. Olen verrannut tätä turkin repimiseen ja toisaalta noiden tunnekokemusten myötä myös pohjakosketukseen. Mutta se iho vahvistuu lopulta, eikä sitä seuraava kipukokemus ehkä olekaan enää niin vaikea.

Minä en ole oikea ihminen sanomaan kummin päin kenenkin tulee toimia. Vaikka sen haluaisikin tehdä kuten moni muukin ihminen (asia mikä näkyy kahdensuuntaisena sanomana palstallakin). Jokainen tekee valintansa itse. Ihmisen persoonalla on paljon tekemistä yleensä asioissa, joissa käyttäytymismalli valitaan. Käsitteekseni juuri murroskohdassa sitä suuntaa on mahdollisuus myös muuttaa, olipa aiempi minä toiminut miten tahansa.

Se kivun kokemus ei jää viimeiseksi. Miksi se on tapahtunut ja mikä sen on merkitys on juuri niissä tapahtumissa ja selvitymisessä mitä ihmiselle tapahtuu sen jälkeen. Sinä puhuit lapsista. Täysi myötätuntoni, mutta tämä kuten moni muukin asia on juuri se, mikä ihmisen täytyy itse kohdata ja selvittää. Sanoisin jopa, että tuntevien ihmisten kohdalla omien lasten kohdalla se kipu nousee vielä suuremmaksi kuinka minkään muun asian kohdalla koskaan. Menettäminen, luopuminen, taistelu, yrittäminen toisen puolesta. Joskus ja pahimmillaan jopa lapsen kuolema.

Muista että selvisit erittäin merkittävästä haasteesta. Sinulla on kaikki edellytykset selvitä tulevistakin. Usko itseen. Päivä ja hetki kerrallaan.

elisakettu kirjoitti:

"Kuplan puhkeaminen oli parasta, mitä elämässäni on ikinä tapahtunut, mutta olisin kuollut mielummin kuin kokenut reaalimaailmaan tuloon liittyvän tuskan. "

Oleellisinta; kohtasit kivun, huolimatta siitä vaikka se satutti ja pelotti sinua. Kuitenkin sinä selvisit siitä. :)

Tämä on myös eräs selviytymisen murroskohta jatkoelämää ajatellen.

Hieman taaksepäin: Kohdattuaan alastomuutensa - vertaan sanaan haavoittuvaisuus - ihminen miettii mitä tästä eteenpäin? On ristiriitaisia tunteita, kun on ylittänyt jonkin käsittämättömän ja näkymättömän esteen, oivaltanut asioita ja päässyt eteenpäin. Voimat ovat kuitenkin vähissä. Ihmettelee, missä on euforia, joka kantaisi ehyempänä eteenpäin ja sallisi itsensä rentoutua. Jonkinlainen kuiviin puristettu riepuhan ihminen silloin on. Läheiset eivät aina juuri tätä ymmärrä. Monet saattavat ajatella tai ilmaista, että no selvisitpäs siitä, nythän kaikki on hyvin. Ymmärtämättä sitä, kuinka ihminen on väsynyt ja elää puolielämää selviytäkseen eteenpäin ja pyrkien kerätä voimia. Ja koko ajan alla sekä päällä on muita asioita, joista pitäisi pyrkiä etsiä se ratkaisumalli.

Ehkä juuri tuossa kohdin on se murrosvaihe. Ihminen alkaa tietoisesti tai tiedostamatta valita selviytymistiensä suunnan. Hän alkaa kulkea polkua, jonka eri haarat osoittavat itään tai länteen. Ja jommankumman suunnan hän valitsee.

Valitessaan toisen, henkilö selviytyäkseen suuntaa katseensa ulospäin toisiin ihmisiin. Kuinka he käyttäytyvät, kuinka he ovat viallisia ja kuinka toimia, ettei kipua tarvitse tuntea. Hän kasvattaa itselleen turkkia, joka saattaa ajan mittaan panssaroitua ja on kovettumisen myötä sitä tuskallisempi ja vaikeampi taas riisua.

Toisen polun valitessaan ihminen keskittyy enemmän itsensä tarkasteluun. Mitä hänelle on tapahtunut ja millaisia vaikutuksia niillä tapahtumilla on ollut ja mikä on hänen roolinsa suhteessa muihin. Kipua ei voi välttää, koska ihminen joutuu kokemaan muunmuassa oman häpeänsä aiheuttaman kivun. Iho alastomuudessaan on hirvittävän arka. Olen verrannut tätä turkin repimiseen ja toisaalta noiden tunnekokemusten myötä myös pohjakosketukseen. Mutta se iho vahvistuu lopulta, eikä sitä seuraava kipukokemus ehkä olekaan enää niin vaikea.

Minä en ole oikea ihminen sanomaan kummin päin kenenkin tulee toimia. Vaikka sen haluaisikin tehdä kuten moni muukin ihminen (asia mikä näkyy kahdensuuntaisena sanomana palstallakin). Jokainen tekee valintansa itse. Ihmisen persoonalla on paljon tekemistä yleensä asioissa, joissa käyttäytymismalli valitaan. Käsitteekseni juuri murroskohdassa sitä suuntaa on mahdollisuus myös muuttaa, olipa aiempi minä toiminut miten tahansa.

Se kivun kokemus ei jää viimeiseksi. Miksi se on tapahtunut ja mikä sen on merkitys on juuri niissä tapahtumissa ja selvitymisessä mitä ihmiselle tapahtuu sen jälkeen. Sinä puhuit lapsista. Täysi myötätuntoni, mutta tämä kuten moni muukin asia on juuri se, mikä ihmisen täytyy itse kohdata ja selvittää. Sanoisin jopa, että tuntevien ihmisten kohdalla omien lasten kohdalla se kipu nousee vielä suuremmaksi kuinka minkään muun asian kohdalla koskaan. Menettäminen, luopuminen, taistelu, yrittäminen toisen puolesta. Joskus ja pahimmillaan jopa lapsen kuolema.

Muista että selvisit erittäin merkittävästä haasteesta. Sinulla on kaikki edellytykset selvitä tulevistakin. Usko itseen. Päivä ja hetki kerrallaan.

Lue lisää

Itse asiassa omien vikojen löytäminen oli hyvin helpottavaa, tosin osasyy siihen oli se pakonomainen tarve löytää syy itsestänsä. Minulla oli oma ongelma, joka alisti minut hakemaan hyväksyntää, nyt työstän omaa ongelmaani ja yritän saada järkeni ymmärtämään, että vaikka minä omasta viastani johtuen alistuin, niin "syy" ei ollut 50/50 molempien. Se, että toista voi hyvöksikäyttää, niin ei anna toiselle oikeutta tehdä sitä.

Paraneminen on käynnissä, mutta matka on vielä pitkä. Vaikka olen työstänyt omia lapsuuden traumoja, niin siellä on vielä paljon savottaa jäljellä.

Vaikka tilanne on täysin metsässä, minut täysin mustamaalattu, niin silti asiat on paremmin kuin ennen. Lapsillani on edes yksi aikuinen, joka on reaalimaailmassa (jollain tavalla) ja se jo on paljon.

raskastamuttakannatt kirjoitti:

Itse asiassa omien vikojen löytäminen oli hyvin helpottavaa, tosin osasyy siihen oli se pakonomainen tarve löytää syy itsestänsä. Minulla oli oma ongelma, joka alisti minut hakemaan hyväksyntää, nyt työstän omaa ongelmaani ja yritän saada järkeni ymmärtämään, että vaikka minä omasta viastani johtuen alistuin, niin "syy" ei ollut 50/50 molempien. Se, että toista voi hyvöksikäyttää, niin ei anna toiselle oikeutta tehdä sitä.

Paraneminen on käynnissä, mutta matka on vielä pitkä. Vaikka olen työstänyt omia lapsuuden traumoja, niin siellä on vielä paljon savottaa jäljellä.

Vaikka tilanne on täysin metsässä, minut täysin mustamaalattu, niin silti asiat on paremmin kuin ennen. Lapsillani on edes yksi aikuinen, joka on reaalimaailmassa (jollain tavalla) ja se jo on paljon.

Lue lisää

Selviytymisprosessin etenemisessä, sen kovuudessa ja ajassa lienee myös merkittävää se, kuinka pitkäaikainen tuo alisteinen suhde on ollut. Ehkä siksi lyhyemmän linjan kokijalla on vaikeuksia ymmärtää se toisen subjektiivinen kokemus. Eihän tapaukset koskaan samanlaisia ole, samankaltaisia voivat kyllä olla. Huomaan oman ymmärtämättömyyteni usein juuri tässä. Ja ne henkilökohtaiset kokemukset voivat olla muitakin kuin narsistisuhteita.

Sanoit tuossa ettei toisen hyväksikäyttö ole oikeutettua. Ja olet siinä oikeassa. Voidaan puhua myös kaltoinkohtelusta. Alisteisesta semasta lähteneen on oivallettava mikä keskinäisessä suhteessa oli väärää ja mikä oikeaa. Asiat läpikäytyään ihminen vain jää yksin ja on jäljellä ainoastaan se minä, jota voi auttaa.

Kertomuksesi on positiivinen kuva selviytymisestä ja antaa varmasti toivoa muillekin. Hienoa kun toit sen esille. Kaikesta kokemastasi kivusta huolimatta.

Uskon että moni palstakirjoittaja toivoo vaikka ohikiitävän hetken laillani seesteistä matkaa sinulle ja samassa tilanteessa kulkeville. Ajan saatossa helpompaa tietä kulkea, jonka päässä näkyy valoa.

raskastamuttakannatt kirjoitti:

Itse asiassa omien vikojen löytäminen oli hyvin helpottavaa, tosin osasyy siihen oli se pakonomainen tarve löytää syy itsestänsä. Minulla oli oma ongelma, joka alisti minut hakemaan hyväksyntää, nyt työstän omaa ongelmaani ja yritän saada järkeni ymmärtämään, että vaikka minä omasta viastani johtuen alistuin, niin "syy" ei ollut 50/50 molempien. Se, että toista voi hyvöksikäyttää, niin ei anna toiselle oikeutta tehdä sitä.

Paraneminen on käynnissä, mutta matka on vielä pitkä. Vaikka olen työstänyt omia lapsuuden traumoja, niin siellä on vielä paljon savottaa jäljellä.

Vaikka tilanne on täysin metsässä, minut täysin mustamaalattu, niin silti asiat on paremmin kuin ennen. Lapsillani on edes yksi aikuinen, joka on reaalimaailmassa (jollain tavalla) ja se jo on paljon.

Lue lisää

Kyllä, elisaketun tavoin, seesteistä henkistä tutkimusmatkaa toivon minäkin sinulle.

Lauseesi, 'paraneminen on käynnissä, ...' antaa uskoa että olet ohittanut jonkin hankalan rajapyykin elämässäsi. Vaikeuksien kautta voittoon, vai miten se meni.. :)

Ongelmien työstämiseen pieni ajatus; kun kirjoitin toisaalla siitä miten keinot selvitä elämässä muuttuvat ensin tavoiksi, ja lopulta osaksi persoonallisuutta, niin uskon että tuon prosessin voi käydä takaperin läpi ja purkaa.

Jonkinlaisena mukamas selventävänä esimerkkinä; lapsi varastaa tikkarin koska ei sitä muuten saa (keino). Varastaa 10 tikkaria lisää (keinon onnistumisesta seurannut tapa). Ja lopulta varastaminen muuttuu osaksi persoonallisuutta.

Joku toinen taas on saattanut oppia että kiukuttelemalla saa tahtonsa läpi jne.

Sama pätenee muihinkin tapoihin mistä kanssaihmiset eivät pidä, tai, huom, mistä itse kärsii.

Tiedostamalla oma pimeä puolensa, ihminen voi valita vaihtoehtoisen tavan toimia.

elisakettu kirjoitti:

"Kuplan puhkeaminen oli parasta, mitä elämässäni on ikinä tapahtunut, mutta olisin kuollut mielummin kuin kokenut reaalimaailmaan tuloon liittyvän tuskan. "

Oleellisinta; kohtasit kivun, huolimatta siitä vaikka se satutti ja pelotti sinua. Kuitenkin sinä selvisit siitä. :)

Tämä on myös eräs selviytymisen murroskohta jatkoelämää ajatellen.

Hieman taaksepäin: Kohdattuaan alastomuutensa - vertaan sanaan haavoittuvaisuus - ihminen miettii mitä tästä eteenpäin? On ristiriitaisia tunteita, kun on ylittänyt jonkin käsittämättömän ja näkymättömän esteen, oivaltanut asioita ja päässyt eteenpäin. Voimat ovat kuitenkin vähissä. Ihmettelee, missä on euforia, joka kantaisi ehyempänä eteenpäin ja sallisi itsensä rentoutua. Jonkinlainen kuiviin puristettu riepuhan ihminen silloin on. Läheiset eivät aina juuri tätä ymmärrä. Monet saattavat ajatella tai ilmaista, että no selvisitpäs siitä, nythän kaikki on hyvin. Ymmärtämättä sitä, kuinka ihminen on väsynyt ja elää puolielämää selviytäkseen eteenpäin ja pyrkien kerätä voimia. Ja koko ajan alla sekä päällä on muita asioita, joista pitäisi pyrkiä etsiä se ratkaisumalli.

Ehkä juuri tuossa kohdin on se murrosvaihe. Ihminen alkaa tietoisesti tai tiedostamatta valita selviytymistiensä suunnan. Hän alkaa kulkea polkua, jonka eri haarat osoittavat itään tai länteen. Ja jommankumman suunnan hän valitsee.

Valitessaan toisen, henkilö selviytyäkseen suuntaa katseensa ulospäin toisiin ihmisiin. Kuinka he käyttäytyvät, kuinka he ovat viallisia ja kuinka toimia, ettei kipua tarvitse tuntea. Hän kasvattaa itselleen turkkia, joka saattaa ajan mittaan panssaroitua ja on kovettumisen myötä sitä tuskallisempi ja vaikeampi taas riisua.

Toisen polun valitessaan ihminen keskittyy enemmän itsensä tarkasteluun. Mitä hänelle on tapahtunut ja millaisia vaikutuksia niillä tapahtumilla on ollut ja mikä on hänen roolinsa suhteessa muihin. Kipua ei voi välttää, koska ihminen joutuu kokemaan muunmuassa oman häpeänsä aiheuttaman kivun. Iho alastomuudessaan on hirvittävän arka. Olen verrannut tätä turkin repimiseen ja toisaalta noiden tunnekokemusten myötä myös pohjakosketukseen. Mutta se iho vahvistuu lopulta, eikä sitä seuraava kipukokemus ehkä olekaan enää niin vaikea.

Minä en ole oikea ihminen sanomaan kummin päin kenenkin tulee toimia. Vaikka sen haluaisikin tehdä kuten moni muukin ihminen (asia mikä näkyy kahdensuuntaisena sanomana palstallakin). Jokainen tekee valintansa itse. Ihmisen persoonalla on paljon tekemistä yleensä asioissa, joissa käyttäytymismalli valitaan. Käsitteekseni juuri murroskohdassa sitä suuntaa on mahdollisuus myös muuttaa, olipa aiempi minä toiminut miten tahansa.

Se kivun kokemus ei jää viimeiseksi. Miksi se on tapahtunut ja mikä sen on merkitys on juuri niissä tapahtumissa ja selvitymisessä mitä ihmiselle tapahtuu sen jälkeen. Sinä puhuit lapsista. Täysi myötätuntoni, mutta tämä kuten moni muukin asia on juuri se, mikä ihmisen täytyy itse kohdata ja selvittää. Sanoisin jopa, että tuntevien ihmisten kohdalla omien lasten kohdalla se kipu nousee vielä suuremmaksi kuinka minkään muun asian kohdalla koskaan. Menettäminen, luopuminen, taistelu, yrittäminen toisen puolesta. Joskus ja pahimmillaan jopa lapsen kuolema.

Muista että selvisit erittäin merkittävästä haasteesta. Sinulla on kaikki edellytykset selvitä tulevistakin. Usko itseen. Päivä ja hetki kerrallaan.

Lue lisää

"Valitessaan toisen, henkilö selviytyäkseen suuntaa katseensa ulospäin toisiin ihmisiin. Kuinka he käyttäytyvät, kuinka he ovat viallisia ja kuinka toimia, ettei kipua tarvitse tuntea. Hän kasvattaa itselleen turkkia, joka saattaa ajan mittaan panssaroitua ja on kovettumisen myötä sitä tuskallisempi ja vaikeampi taas riisua.

Toisen polun valitessaan ihminen keskittyy enemmän itsensä tarkasteluun. Mitä hänelle on tapahtunut ja millaisia vaikutuksia niillä tapahtumilla on ollut ja mikä on hänen roolinsa suhteessa muihin. Kipua ei voi välttää, koska ihminen joutuu kokemaan muunmuassa oman häpeänsä aiheuttaman kivun."

Luin taas kerran ajatuksella tämän Elisaketun kirjoituksen...ja täytyy jälleen kerran mainita, että hän osaa hienosti esittää asiansa...ketään tuomitsematta...

Monestakin asiasta olen hyvin samaa mieltä, mutta joo...minä monesti esitän saman asian ikäänkuin tösäyttämällä...tyyliin, tee niinkuin minä...

vaikka periatteessa olen samaa mieltä, että ihminen itse valitsee sen tien...mihin suuntaan lähtee...katsooko itseensä vaiko siihen toiseen...

"että tuntevien ihmisten kohdalla omien lasten kohdalla se kipu nousee vielä suuremmaksi kuinka minkään muun asian kohdalla koskaan."

Tuohon tekee mieli vielä kommentoida...että aikoinaan minun viimeinen "niittini" avioliittoni päättämiseen...oli juurikin lapset...yhä vieläkin muistan/kuulen korvissani silloin 14 vuotiaan tyttäreni lohduttoman itkun..."miksi meillä on aina tällaista"

Siinä hetkessä päätin, ettei koskaan enää meillä ole tällaista ...vaikka sanotaankin ettei niin saisi sanoa...mutta joskus ehkä tuo "ei koskaan"...on se viimeinen oljenkorsi, joka auttaa pysymään päätöksessä...

Nykyään tuo sama tytär 28v...sanoi minulle, kun oltiin samassa baarissa ja minä pikkusen anteeksi pyytelin olemistani siellä, että nauti nyt elämästä äiti kun pääsit siitä h'lvetistä...

Jäin miettimään...miten ikävältä sekin tuntui edelleen, että hän koki lapsuutensa niin...joskus me aikuiset olemme niin kiinni niissä puolison/oman elämämme ongelmissa, että lapset "unohtuvat" tyystin...

Vaikka eivät minun nyt aikuiset lapset mitenkään syyllistä minua, että heidän elämänsä olisi jotenkin lapsuuden takia mennyt pilalle...

Enemmänkin meillä on sellaista..."me selvisimme" henkeä kaikesta huolimatta...iloitsemista siitä, että nyt on paremmin...

9+5=14 kirjoitti:

"Valitessaan toisen, henkilö selviytyäkseen suuntaa katseensa ulospäin toisiin ihmisiin. Kuinka he käyttäytyvät, kuinka he ovat viallisia ja kuinka toimia, ettei kipua tarvitse tuntea. Hän kasvattaa itselleen turkkia, joka saattaa ajan mittaan panssaroitua ja on kovettumisen myötä sitä tuskallisempi ja vaikeampi taas riisua.

Toisen polun valitessaan ihminen keskittyy enemmän itsensä tarkasteluun. Mitä hänelle on tapahtunut ja millaisia vaikutuksia niillä tapahtumilla on ollut ja mikä on hänen roolinsa suhteessa muihin. Kipua ei voi välttää, koska ihminen joutuu kokemaan muunmuassa oman häpeänsä aiheuttaman kivun."

Luin taas kerran ajatuksella tämän Elisaketun kirjoituksen...ja täytyy jälleen kerran mainita, että hän osaa hienosti esittää asiansa...ketään tuomitsematta...

Monestakin asiasta olen hyvin samaa mieltä, mutta joo...minä monesti esitän saman asian ikäänkuin tösäyttämällä...tyyliin, tee niinkuin minä...

vaikka periatteessa olen samaa mieltä, että ihminen itse valitsee sen tien...mihin suuntaan lähtee...katsooko itseensä vaiko siihen toiseen...

"että tuntevien ihmisten kohdalla omien lasten kohdalla se kipu nousee vielä suuremmaksi kuinka minkään muun asian kohdalla koskaan."

Tuohon tekee mieli vielä kommentoida...että aikoinaan minun viimeinen "niittini" avioliittoni päättämiseen...oli juurikin lapset...yhä vieläkin muistan/kuulen korvissani silloin 14 vuotiaan tyttäreni lohduttoman itkun..."miksi meillä on aina tällaista"

Siinä hetkessä päätin, ettei koskaan enää meillä ole tällaista ...vaikka sanotaankin ettei niin saisi sanoa...mutta joskus ehkä tuo "ei koskaan"...on se viimeinen oljenkorsi, joka auttaa pysymään päätöksessä...

Nykyään tuo sama tytär 28v...sanoi minulle, kun oltiin samassa baarissa ja minä pikkusen anteeksi pyytelin olemistani siellä, että nauti nyt elämästä äiti kun pääsit siitä h'lvetistä...

Jäin miettimään...miten ikävältä sekin tuntui edelleen, että hän koki lapsuutensa niin...joskus me aikuiset olemme niin kiinni niissä puolison/oman elämämme ongelmissa, että lapset "unohtuvat" tyystin...

Vaikka eivät minun nyt aikuiset lapset mitenkään syyllistä minua, että heidän elämänsä olisi jotenkin lapsuuden takia mennyt pilalle...

Enemmänkin meillä on sellaista..."me selvisimme" henkeä kaikesta huolimatta...iloitsemista siitä, että nyt on paremmin...

Lue lisää

"..että hän osaa hienosti esittää asiansa...ketään tuomitsematta..."

On ihmisiä, joille tuo on luontainen kyky. Minulle se ei suinkaan sitä ole. Sen opettelu vaatii kärsivällisyyttä, kuuntelun ja vastaanottokyvyn harjoittelua. Tein viime talvena tietoisen päätöksen yrittää hahmottaa tapahtumia sieltä minäkeskeisyyden ilmapiiristä. Ketun toisen aikamatkan tarinat/aika luopua kertoo juuri siitä turkin repimisestä, mikä on äärettömän kivualiasta ja alastomuuden välttämättömyydestä yrittää hieman ymmärtää muitakin, mutta omien kokemusten kautta. Olen opetellut kärsivällisyyttä, mikä on ollut minulle hyväksi. Mutta ei se aina helppoa ja yksinkertaista ole. Ristiriitainen kuvani ehkä tulee juuri siitä, että pyrin tarkastelemaan itseäni ja toisia sekä myönteisen että kielteisen minäkeskeisyyden myötä. Haluaisin nähdä ihmisen kokonaisuutena, en negaationa tai posiitiona.

Minulla on vaikeuksia välillä ilmaisuun. Minulla on ollut vaikeuksia puhua. Lapsena opittuani lukemaan etsin kirjoista sanoja sille tunnemaailmalle, minkä tunsin, mutta josta ei voinut ääneen puhua. Se ei opettanut minua juurikaan ääneen puhumaan, mutta ymmärtämään paremmin ihmisten käyttäytymistä. Huomattavasti myöhemmin aikuisena aloin kirjoittaa. Muutamia kertoja olen itselleni merkittävän pukenut satuun tai tarinaan, koska sen tunteen pystyn sitä kautta paremmin tuomaan esille. Vaikka olin aina halunnut kirjoittaa, en sitä ollut tehnyt ja olin hämmästynyt kun kirjoitin ensimmäisen tarinani. Tällä toisella aikamatkalla kirjoittaminen (vertaa puhuminen) on vain ollut työläämpää. Minulta alkavat sanat loppua. Mutta kirjoittamisen kautta saan silti ne oivallukset, jotka tarvitsen kulkeakseni tätä omaa matkaani. Ja olen saanut kohdata häpeän lukuisia kertoja kirjoitusteni perusteella, mutta yritän oppia tunnistamaan itseäni niidenkin seuranneiden ajatusten myötä.

Minulta kysyttiin äskettäin palstalla, mitä ihmisten pitäisi tehdä jotta se miellyttäisi minua. Se ei ole oleellista, mikä miellyttää minua. Oleellista on, että ihminen oppii tunnistamaan omat tarpeensa, vahvuutensa ja heikkoutensa omien päätösten ja tekojensa seurauksena. Kuka hän on, millaiseksi aikoo tulla ja miten toimii saavuttaakseen haluamansa. Se matka on jokaisen itse taivallettava ja havaittava ne polulla eteen tulevat merkitykset itselle. Sitä ei voi toinen opettaa. Jokainen meistä voi kertoa omaa tarinaansa. Lukemansa perusteella saattaa jokin oivallus syttyä omista muistoista, joka prosessoi tietä itseymmärtämisen tielle. Itseymmärtämisellä voi taas vaikuttaa kaltoinkohtelun mahdollistamisen ehkäisyyn.

Arvelen että tässä piilee myös avain lasten paremman kehityksen ja kasvattamisen perusteisiin. Mitä meidän jokaisen tulisi tehdä, että ehkäisisimme tehokkaammin tulevaisuudessa tunnevaurioiden syntymistä. Se on se tehtävä, mitä voimme tehdä, jos haluamme vähentää tulevien sukupolvien kaltoinkohtelua ja lisätä henkistä hyvivointia.

Eikä anneta periksi.

elisakettu kirjoitti:

"..että hän osaa hienosti esittää asiansa...ketään tuomitsematta..."

On ihmisiä, joille tuo on luontainen kyky. Minulle se ei suinkaan sitä ole. Sen opettelu vaatii kärsivällisyyttä, kuuntelun ja vastaanottokyvyn harjoittelua. Tein viime talvena tietoisen päätöksen yrittää hahmottaa tapahtumia sieltä minäkeskeisyyden ilmapiiristä. Ketun toisen aikamatkan tarinat/aika luopua kertoo juuri siitä turkin repimisestä, mikä on äärettömän kivualiasta ja alastomuuden välttämättömyydestä yrittää hieman ymmärtää muitakin, mutta omien kokemusten kautta. Olen opetellut kärsivällisyyttä, mikä on ollut minulle hyväksi. Mutta ei se aina helppoa ja yksinkertaista ole. Ristiriitainen kuvani ehkä tulee juuri siitä, että pyrin tarkastelemaan itseäni ja toisia sekä myönteisen että kielteisen minäkeskeisyyden myötä. Haluaisin nähdä ihmisen kokonaisuutena, en negaationa tai posiitiona.

Minulla on vaikeuksia välillä ilmaisuun. Minulla on ollut vaikeuksia puhua. Lapsena opittuani lukemaan etsin kirjoista sanoja sille tunnemaailmalle, minkä tunsin, mutta josta ei voinut ääneen puhua. Se ei opettanut minua juurikaan ääneen puhumaan, mutta ymmärtämään paremmin ihmisten käyttäytymistä. Huomattavasti myöhemmin aikuisena aloin kirjoittaa. Muutamia kertoja olen itselleni merkittävän pukenut satuun tai tarinaan, koska sen tunteen pystyn sitä kautta paremmin tuomaan esille. Vaikka olin aina halunnut kirjoittaa, en sitä ollut tehnyt ja olin hämmästynyt kun kirjoitin ensimmäisen tarinani. Tällä toisella aikamatkalla kirjoittaminen (vertaa puhuminen) on vain ollut työläämpää. Minulta alkavat sanat loppua. Mutta kirjoittamisen kautta saan silti ne oivallukset, jotka tarvitsen kulkeakseni tätä omaa matkaani. Ja olen saanut kohdata häpeän lukuisia kertoja kirjoitusteni perusteella, mutta yritän oppia tunnistamaan itseäni niidenkin seuranneiden ajatusten myötä.

Minulta kysyttiin äskettäin palstalla, mitä ihmisten pitäisi tehdä jotta se miellyttäisi minua. Se ei ole oleellista, mikä miellyttää minua. Oleellista on, että ihminen oppii tunnistamaan omat tarpeensa, vahvuutensa ja heikkoutensa omien päätösten ja tekojensa seurauksena. Kuka hän on, millaiseksi aikoo tulla ja miten toimii saavuttaakseen haluamansa. Se matka on jokaisen itse taivallettava ja havaittava ne polulla eteen tulevat merkitykset itselle. Sitä ei voi toinen opettaa. Jokainen meistä voi kertoa omaa tarinaansa. Lukemansa perusteella saattaa jokin oivallus syttyä omista muistoista, joka prosessoi tietä itseymmärtämisen tielle. Itseymmärtämisellä voi taas vaikuttaa kaltoinkohtelun mahdollistamisen ehkäisyyn.

Arvelen että tässä piilee myös avain lasten paremman kehityksen ja kasvattamisen perusteisiin. Mitä meidän jokaisen tulisi tehdä, että ehkäisisimme tehokkaammin tulevaisuudessa tunnevaurioiden syntymistä. Se on se tehtävä, mitä voimme tehdä, jos haluamme vähentää tulevien sukupolvien kaltoinkohtelua ja lisätä henkistä hyvivointia.

Eikä anneta periksi.

Lue lisää

"Oleellista on, että ihminen oppii tunnistamaan omat tarpeensa, vahvuutensa ja heikkoutensa omien päätösten ja tekojensa seurauksena. Kuka hän on, millaiseksi aikoo tulla ja miten toimii saavuttaakseen haluamansa. Se matka on jokaisen itse taivallettava ja havaittava ne polulla eteen tulevat merkitykset itselle. Sitä ei voi toinen opettaa. Jokainen meistä voi kertoa omaa tarinaansa"

Niin itsekin mietin joskus, miksi ihmisenä oleminen on joskus niin vaikeaa...mutta joskus lukenut jostain ajatuksen, että hyvä ei tarkoita sitä, että täydellinen, vaan sitä että on inhimillinnen...

Mutta toisaalta yks päivä tuos ku kudoin villasukkia tyttärelleni...tuli mieleen keväällä edesmennyt anoppinikin...ja oma jo vuosia sitten kuollut äitinikin...

Ja jäin miettimään sitäkin, että niinkin se elämä menee...että jonain päivänä meitä ei enää ole...ei minuakaan...eikä mene kauaakaan kun jäämme sukupolvien ketjussa täysin unholaan...vain nimeksi...että sellainen eli/oli silloin kauan sitten...

mutta ehkä kuitenkin meistä jää joku jälki läheisiimme...kuten kaikista kohtaamistanne ihmisistä jää meihin jälki...vaikka emme sitä aina tiedostakkaan...

Sen vuoksi kannattaisi ehkä useinkin miettiä...millaisen jäljen itse jättää toiseen ihmiseen...ettei kenenkään tarvitse selvityä elämästään yksin ja voittajana, täältä on lupa lähteä pois missä kunnossa tahansa silti ihmisyytensä säilyttäen...

noh, tässä kohtaa ny toivon kuitenkin, että elämä jatkuu, syystä että itse koen että minulla on ns. elämätöntä elämää vielä jäljellä paljonkin, kun vasta viisissäkymmenissä olen enempi oppinut iloitsemaan ja nauttimaan siitä...

9+3=12 kirjoitti:

"Oleellista on, että ihminen oppii tunnistamaan omat tarpeensa, vahvuutensa ja heikkoutensa omien päätösten ja tekojensa seurauksena. Kuka hän on, millaiseksi aikoo tulla ja miten toimii saavuttaakseen haluamansa. Se matka on jokaisen itse taivallettava ja havaittava ne polulla eteen tulevat merkitykset itselle. Sitä ei voi toinen opettaa. Jokainen meistä voi kertoa omaa tarinaansa"

Niin itsekin mietin joskus, miksi ihmisenä oleminen on joskus niin vaikeaa...mutta joskus lukenut jostain ajatuksen, että hyvä ei tarkoita sitä, että täydellinen, vaan sitä että on inhimillinnen...

Mutta toisaalta yks päivä tuos ku kudoin villasukkia tyttärelleni...tuli mieleen keväällä edesmennyt anoppinikin...ja oma jo vuosia sitten kuollut äitinikin...

Ja jäin miettimään sitäkin, että niinkin se elämä menee...että jonain päivänä meitä ei enää ole...ei minuakaan...eikä mene kauaakaan kun jäämme sukupolvien ketjussa täysin unholaan...vain nimeksi...että sellainen eli/oli silloin kauan sitten...

mutta ehkä kuitenkin meistä jää joku jälki läheisiimme...kuten kaikista kohtaamistanne ihmisistä jää meihin jälki...vaikka emme sitä aina tiedostakkaan...

Sen vuoksi kannattaisi ehkä useinkin miettiä...millaisen jäljen itse jättää toiseen ihmiseen...ettei kenenkään tarvitse selvityä elämästään yksin ja voittajana, täältä on lupa lähteä pois missä kunnossa tahansa silti ihmisyytensä säilyttäen...

noh, tässä kohtaa ny toivon kuitenkin, että elämä jatkuu, syystä että itse koen että minulla on ns. elämätöntä elämää vielä jäljellä paljonkin, kun vasta viisissäkymmenissä olen enempi oppinut iloitsemaan ja nauttimaan siitä...

Lue lisää

Ei anneta periksi.

Viisikymppinen ymmärtää helpommin sen että tarvetyydyttymättömyys ulkoistuu helposti vihaksi sitä henkilöä kohtaan, jonka olettaisi tarpeen tyydyttävän, ja joka ei sitä syystä tai toisesta tee.

Kärsivällisyys ja harkinta on hyveitä joka monelta nuorelta puuttuu, tai on puutteellinen. Yhtä oppimistahan tämä elämä on.

Ai niin, se perjantain juutuubi:

http://www.youtube.com/watch?v=ZrPaEUjtYvQ&feature=relmfu

yxex kirjoitti:

Ai niin, se perjantain juutuubi:

http://www.youtube.com/watch?v=ZrPaEUjtYvQ&feature=relmfu

Lue lisää

Taas jälleen kerran yxex:n avunhuuto. Toivottavasti hän saisi jostain apua, tai täällä kirjoittelu auttaa hänen pahaa oloaan. Hänen tuskansa on helppo lukea rivien välistä.
Aloittaja on päässyt jo alkuun ongelmansa kanssa.
Toivottavasti yxex saa myös projektin käyntiin.

juhani lehtinen kirjoitti:

Taas jälleen kerran yxex:n avunhuuto. Toivottavasti hän saisi jostain apua, tai täällä kirjoittelu auttaa hänen pahaa oloaan. Hänen tuskansa on helppo lukea rivien välistä.
Aloittaja on päässyt jo alkuun ongelmansa kanssa.
Toivottavasti yxex saa myös projektin käyntiin.

Lue lisää

Voi sinua.

Olet kyllä kovin kiltti kun olet minusta huolissasi. Eikö sinulla ole omaa miestä tai poikaystävää josta huolehtisit? Minä en voi sinua rakastaa terveeksi, sinun tulisi rakastaa itse itseäsi. Sekään että luet kommentteja ja kirjoittelet tänne ei ole vakavaa, eikä sinun tulisi kokea siitä syyllisyyttä.

*käynnistelee projektia* ;D

yxex kirjoitti:

Voi sinua.

Olet kyllä kovin kiltti kun olet minusta huolissasi. Eikö sinulla ole omaa miestä tai poikaystävää josta huolehtisit? Minä en voi sinua rakastaa terveeksi, sinun tulisi rakastaa itse itseäsi. Sekään että luet kommentteja ja kirjoittelet tänne ei ole vakavaa, eikä sinun tulisi kokea siitä syyllisyyttä.

*käynnistelee projektia* ;D

Lue lisää

Hei te kaikki muutkin, joita yxex:n terrorisointi häiritsee, niin rohkeasti tekemään ilmoituksia valvojalle (ilmoita asiaton viesti painike löytyy oikealta alhaalta)
niin saadaan tämä kiusanteko loppumaan.

ensallikiusaa kirjoitti:

Hei te kaikki muutkin, joita yxex:n terrorisointi häiritsee, niin rohkeasti tekemään ilmoituksia valvojalle (ilmoita asiaton viesti painike löytyy oikealta alhaalta)
niin saadaan tämä kiusanteko loppumaan.

Lue lisää

Millä saadaan loppumaan se, että koet sinua kiusattavan, vaikkei sellaista tapahdukaan?

Kaikkea hyvää sinulle. :)

yxex kirjoitti:

Millä saadaan loppumaan se, että koet sinua kiusattavan, vaikkei sellaista tapahdukaan?

Kaikkea hyvää sinulle. :)

Luin, että toivot juhanin löytävän itselleen poikaystävän???

Olen varmaan ollut liian kauan palstailun rajapinnalla satunnaisine piipahteluineni, mutta mitä ihmettä täällä tapahtuu ja miksi juhanin pitäisi löytää poikaystävä? Kysymys lukeutuu ainakin minun silmieni eteen hieman kyseenalaisena ja kyllä.. sinne vähän kiusaamisenpuolelle menevästi, ellei jossain juhani sitten myönnä poikaystävää etsivänsä.

Perheautoilukin on ihan hyvä vaihtoehto. Tämä siis Juhanille :)

Kaikille muille myös tämä:
http://www.youtube.com/watch?v=XMbvcp480Y4

Hyvää lauantaita..

M.B. kirjoitti:

Luin, että toivot juhanin löytävän itselleen poikaystävän???

Olen varmaan ollut liian kauan palstailun rajapinnalla satunnaisine piipahteluineni, mutta mitä ihmettä täällä tapahtuu ja miksi juhanin pitäisi löytää poikaystävä? Kysymys lukeutuu ainakin minun silmieni eteen hieman kyseenalaisena ja kyllä.. sinne vähän kiusaamisenpuolelle menevästi, ellei jossain juhani sitten myönnä poikaystävää etsivänsä.

Perheautoilukin on ihan hyvä vaihtoehto. Tämä siis Juhanille :)

Kaikille muille myös tämä:
http://www.youtube.com/watch?v=XMbvcp480Y4

Hyvää lauantaita..

Lue lisää

Uskalsit kysyä asiaa terroristilta ;D

Ystäväiseni hyvä.

Missään ei varmaan tipahda kärryiltä niin nopeasti kuin tunne-palsta narsismilla.

Jos olisin väittänyt 'juhani lehtistä' naiseksi tai homoksi, lukeutuisin omastakin mielestäni kiusaajiin.

'juhani lehtinen' on useassa (=enemmän kuin yksi) kommentissaan osoittanut olevansa huolissaan minusta. Minusta on outoa että mies on väkisin huolissaan toisesta (peräti tuntemattomasta) miehestä, joka ei ole apua häneltä pyytänyt. Tästä voin päätellä että 'juhanilta' puuttuu läheinen ihmis-suhde, vaikkapa isä tai miesystävä, josta hän haluaisi pitää huolta.
'juhani' yrittää roolittaa minut oman mielensisältönsä mukaisesti, ja sehän on puhtaasti 'juhanin' ongelma, kunnes hän on motivoitunut pyytämään apua.

'juhani' on myös huolissaan nettiriippuvuudestani. Koska en itse kärsi tällaisesta riippuvuudesta, jäljelle jää vaihtoehto että hän itse kärsii siitä.

Kiusaamisesta puheenollen; eikö yxex.än vastaiseen rintamaan usuttaminen ole kiusaamista(?) En tee kuitenkaan siitä ilmoitusta ylläpidolle, koska en kärsi tuollaisista kommenteista. Olen sellainen kuin olen, enkä sellainen mitä muut luulee..

Btw...oivalsin eräänä päivänä että täytän erään tarpeen; sen ihmisen tarpeen, joka näkee punaista nähdessään sinistä, joka haluaa y r i t t ä ä siirtää ärtymyksensä ja turhautumisensa minuun. Jokainen saamani alapeukku kertoo minulle tärkeydestäni...hähä

Nyt on muuten sunnuntai. ;)

Vihelsin pienen matkaa tuota klassikkoa...kaunis sävellys. Kiitos!

yxex kirjoitti:

Uskalsit kysyä asiaa terroristilta ;D

Ystäväiseni hyvä.

Missään ei varmaan tipahda kärryiltä niin nopeasti kuin tunne-palsta narsismilla.

Jos olisin väittänyt 'juhani lehtistä' naiseksi tai homoksi, lukeutuisin omastakin mielestäni kiusaajiin.

'juhani lehtinen' on useassa (=enemmän kuin yksi) kommentissaan osoittanut olevansa huolissaan minusta. Minusta on outoa että mies on väkisin huolissaan toisesta (peräti tuntemattomasta) miehestä, joka ei ole apua häneltä pyytänyt. Tästä voin päätellä että 'juhanilta' puuttuu läheinen ihmis-suhde, vaikkapa isä tai miesystävä, josta hän haluaisi pitää huolta.
'juhani' yrittää roolittaa minut oman mielensisältönsä mukaisesti, ja sehän on puhtaasti 'juhanin' ongelma, kunnes hän on motivoitunut pyytämään apua.

'juhani' on myös huolissaan nettiriippuvuudestani. Koska en itse kärsi tällaisesta riippuvuudesta, jäljelle jää vaihtoehto että hän itse kärsii siitä.

Kiusaamisesta puheenollen; eikö yxex.än vastaiseen rintamaan usuttaminen ole kiusaamista(?) En tee kuitenkaan siitä ilmoitusta ylläpidolle, koska en kärsi tuollaisista kommenteista. Olen sellainen kuin olen, enkä sellainen mitä muut luulee..

Btw...oivalsin eräänä päivänä että täytän erään tarpeen; sen ihmisen tarpeen, joka näkee punaista nähdessään sinistä, joka haluaa y r i t t ä ä siirtää ärtymyksensä ja turhautumisensa minuun. Jokainen saamani alapeukku kertoo minulle tärkeydestäni...hähä

Nyt on muuten sunnuntai. ;)

Vihelsin pienen matkaa tuota klassikkoa...kaunis sävellys. Kiitos!

Lue lisää

A-haa.. Nythän tälläkin vintillä välähti valoisasti :D

Entistä paremmin passaa biisi, kun on sunnuntai. Aivan ihana :)

yxex kirjoitti:

Uskalsit kysyä asiaa terroristilta ;D

Ystäväiseni hyvä.

Missään ei varmaan tipahda kärryiltä niin nopeasti kuin tunne-palsta narsismilla.

Jos olisin väittänyt 'juhani lehtistä' naiseksi tai homoksi, lukeutuisin omastakin mielestäni kiusaajiin.

'juhani lehtinen' on useassa (=enemmän kuin yksi) kommentissaan osoittanut olevansa huolissaan minusta. Minusta on outoa että mies on väkisin huolissaan toisesta (peräti tuntemattomasta) miehestä, joka ei ole apua häneltä pyytänyt. Tästä voin päätellä että 'juhanilta' puuttuu läheinen ihmis-suhde, vaikkapa isä tai miesystävä, josta hän haluaisi pitää huolta.
'juhani' yrittää roolittaa minut oman mielensisältönsä mukaisesti, ja sehän on puhtaasti 'juhanin' ongelma, kunnes hän on motivoitunut pyytämään apua.

'juhani' on myös huolissaan nettiriippuvuudestani. Koska en itse kärsi tällaisesta riippuvuudesta, jäljelle jää vaihtoehto että hän itse kärsii siitä.

Kiusaamisesta puheenollen; eikö yxex.än vastaiseen rintamaan usuttaminen ole kiusaamista(?) En tee kuitenkaan siitä ilmoitusta ylläpidolle, koska en kärsi tuollaisista kommenteista. Olen sellainen kuin olen, enkä sellainen mitä muut luulee..

Btw...oivalsin eräänä päivänä että täytän erään tarpeen; sen ihmisen tarpeen, joka näkee punaista nähdessään sinistä, joka haluaa y r i t t ä ä siirtää ärtymyksensä ja turhautumisensa minuun. Jokainen saamani alapeukku kertoo minulle tärkeydestäni...hähä

Nyt on muuten sunnuntai. ;)

Vihelsin pienen matkaa tuota klassikkoa...kaunis sävellys. Kiitos!

Lue lisää

Kiitoksia - nythän me tiedämme molemmat kuka on kuka ja hauskuus voi alkaa, vai mitä?

Noh, jos minäkin sen perjantai biisin...ihmisenä olemisesta...

http://www.youtube.com/watch?v=ScxZ2Z4-HeM

:) voidaaks olla kavereita.

"Toisaalta sinun kautta olen paljon oppinut psykologiasta, koska kirjoituksiesi takia olen hakenut ihan oikeaa tietoa ja samalla yrittänyt myös sinulle kertoa näitä faktoja"

Niin minunkin psykologinen tietämykseni on toki lisääntynyt tämän täällä kirjoittelun myötä...mutta minulle parasta antia on ollut se, että olen oppinut soveltamaan sitä ennemminkin itseeni ja omaan elämääni...

Noh, psykologista tietoa ja koulukuntia on hyvin monelaisia, toiset painottavat eri asioita kuin toiset...ihan en usko että silläkään saralla on yhtä ainoaa oikeaa faktaa...joka sovellettavissa kaikkiin ihmisiin...kun ollaan erilaisia, eletty erilaista elämää...kaikki vaikuttaa kaikkeen...

Että mikä itselle on faktaa...niin ei välttämättä ole faktaa toiselle...samat "auttamismenetelmätkään" eivät toimi kaikissa elämän/ihmisenä olemisen vaikeuksisssa...

vaikea tietää...mistä syystä itse kukin tänne tulee...useat tulevat hakemaan apua itselleen/omaan vaikeaan elämäntilanteeseensa...silloin ei ole syytä pahoitella ettei kykene auttamaan muita...miten sokea voisi taluttaa toista sokeaa...

joskus riittää sekin, että jakaa oman kokemuksensa, omat ajatuksensa, niistäkin joku voi löytää itselleen jotain...vaikka sitä hienoa psykologista tietoa ei hallitsekkaan...

Kun elämää ny kuitenkin eletään muuallakin kuin teoriossa...

Perheautoilussa on samanlaista draivia kuin palstassa :)

Linkin takana vain musiikkia, tällä kertaa Adagio in G minor, teos jota wikipedian mukaan kutsutaan virheellisesti Albinonin teokseksi.

Sopii syksyyn.

M.B. kirjoitti:

Perheautoilussa on samanlaista draivia kuin palstassa :)

Linkin takana vain musiikkia, tällä kertaa Adagio in G minor, teos jota wikipedian mukaan kutsutaan virheellisesti Albinonin teokseksi.

Sopii syksyyn.

Lue lisää

"Perheautoilussa on samanlaista draivia kuin palstassa :)"

Minulla on perheauto ja mielestäni siinä on parempaa draivia kuin palstassa. Autoni on ehkäpä vähän tylsä, mutta minulle auto on vain pakollinen kulkuväline. Ehkäpä autoni kuvaa minua :)

" teos jota wikipedian mukaan kutsutaan virheellisesti Albinonin teokseksi."

Tästä teoksesta en tiedä mitään, mutta mielestäni on kerrassaan törkeää vaittää että wikipediassa voisi olla virheellistä tietoa. Wiki on avoin kaikille ja eihän kukaan voi olla niin epärehellinen että kirjoittaisi sinne virheellistä tietoa.

juhani lehtinen kirjoitti:

"Perheautoilussa on samanlaista draivia kuin palstassa :)"

Minulla on perheauto ja mielestäni siinä on parempaa draivia kuin palstassa. Autoni on ehkäpä vähän tylsä, mutta minulle auto on vain pakollinen kulkuväline. Ehkäpä autoni kuvaa minua :)

" teos jota wikipedian mukaan kutsutaan virheellisesti Albinonin teokseksi."

Tästä teoksesta en tiedä mitään, mutta mielestäni on kerrassaan törkeää vaittää että wikipediassa voisi olla virheellistä tietoa. Wiki on avoin kaikille ja eihän kukaan voi olla niin epärehellinen että kirjoittaisi sinne virheellistä tietoa.

Lue lisää

:D Aika vinkeetä perheautoilua..

Hmm, en väittänyt wikipedian tietoa virheelliseksi :) Minulla ei ole tietoa siitä, onko tieto kyseisen teoksen kohdalta virheellistä vai ei. Mutta muuten olet aivan oikeassa tuossa sarkastumisessasi :D

M.B. (palsta ei anna enää allekirjoittaa tuolla nimimerkillä)

- - kirjoitti:

:D Aika vinkeetä perheautoilua..

Hmm, en väittänyt wikipedian tietoa virheelliseksi :) Minulla ei ole tietoa siitä, onko tieto kyseisen teoksen kohdalta virheellistä vai ei. Mutta muuten olet aivan oikeassa tuossa sarkastumisessasi :D

M.B. (palsta ei anna enää allekirjoittaa tuolla nimimerkillä)

Lue lisää

Menitkö karitsaiseni hyppimään jonkun varpaille?

Valtaansa käyttävät usein pyrkivät sitomaan toisen suun kiinni. Ja pyrkivät alistamansa menettämään identiteettinsä, yksilönsä, jonkin tärkeänä pitämänsä ja jos ei muuhun pystytä vaikuttamaan - jopa nimensä.

*tarjoo nimialmanakkaa*

Vaikka olisit Albus Dumbledore, niin tiedämme kuka Sinä olet MääBää. Tätä tietoisuutta terroristitkaan eivät voi muuttaa.

*hali*

elisakettu kirjoitti:

Menitkö karitsaiseni hyppimään jonkun varpaille?

Valtaansa käyttävät usein pyrkivät sitomaan toisen suun kiinni. Ja pyrkivät alistamansa menettämään identiteettinsä, yksilönsä, jonkin tärkeänä pitämänsä ja jos ei muuhun pystytä vaikuttamaan - jopa nimensä.

*tarjoo nimialmanakkaa*

Vaikka olisit Albus Dumbledore, niin tiedämme kuka Sinä olet MääBää. Tätä tietoisuutta terroristitkaan eivät voi muuttaa.

*hali*

Lue lisää

Ei kun tuo oli jo aikoinaan varattu ja jollekin rekattu, tuo M.B., joten olen siitä asti kun määbäästä pois vaihdoin, seilannut "vapaamatkustajana". Nyt ei enää saa, kun ilmoittaa, että on varattu nimimerkki. Systeeminvaihdos, mitä ilmeisimmin.

M.B.1 olisi ollut vapaa :D

- - kirjoitti:

Ei kun tuo oli jo aikoinaan varattu ja jollekin rekattu, tuo M.B., joten olen siitä asti kun määbäästä pois vaihdoin, seilannut "vapaamatkustajana". Nyt ei enää saa, kun ilmoittaa, että on varattu nimimerkki. Systeeminvaihdos, mitä ilmeisimmin.

M.B.1 olisi ollut vapaa :D

Lue lisää

Meille sie oot ykkönen MääBää.

"Minäkin välitän sinusta, siksi yritän auttaa sinua."

Niin...joskus on vaan niin, että ehkä arvioimme sen avuntarpeen auttamisvimmassamme väärin...kuin myös että meidän mielestämme avuntarpeessa olevalla ihmisellä itsellään on oikeus kieltäytyä avusta...eikä siitä ole syytä loukkaantua, vaikka apumme ei kelpaakkaan...On aikas turhaa yrittää auttaa ihmistä, joka itse ei katso olevansa avuntarpeessa...

Itsellä tulee mieleen esimerkki muutaman vuoden takaa...lenkillä ollessani tapasin nyttemmin jo kuolleen paikallisen alkkiksen kyyryssä jalkakäytävällä...
hänen "historiastaan" tiesin, että hän kärsi usein voimakkaista vatsakivuista...

Noh kohdalle päästyäni kysyin ystävällisesti häneltä, että tarvitsetko sinä apua...ja vastaukseksi sain...Mikä V.tun äiti teresa sä luulet olevas...

Matkaa jatkaessani minua huvitti, että joo...joskus kai luulen niin...tietyllä lailla hyvä opetus tuokin...hänkin kait pysähtynyt vain hetkeksi huiloomaan...

"En pääse yksin narsistista eroon."

Pääset sinä jos oikeasti haluat...

Sinun suhteesi kuullostaa siltä, että olet käytettävissä silloin kun hän haluaa...ehkä silloin kun jollein toiselle naiselle ei ole sopinut...sellaisessako suhteessa sinä haluat olla...

rakastat ihmistä, joka suo sinulle armopaloja omasta kalliista ajastaan...silloin kun hänelle itselleen sopii...

Voisitko ajatella mahdollisesti että ansaisisit parempaakin...

Tuskin tuo sinua käyttävä ihminen...tekee mitään maagisia taikoja...jotka saa sinut sekaisin...ihan oma valintasi se on...vastaatko puhelimeen vaiko et...

Voisin jopa ajatella, että jos suhteenne on tuota lajia...niin hän hyvinkin jättää sinut rauhaan...jos sinusta ei ole hänelle mitään hyötyä...kun ilmeisesti niitä muitakin naisiakin on...

"En pääse yksin narsistista eroon."

Silti se on sinun tehtäväsi.

http://youtu.be/-s-4IzLzcV0

Me voidaan vain pitää sun kädestä kiinni.

*tarjoo käpälää*

elisakettu kirjoitti:

"En pääse yksin narsistista eroon."

Silti se on sinun tehtäväsi.

http://youtu.be/-s-4IzLzcV0

Me voidaan vain pitää sun kädestä kiinni.

*tarjoo käpälää*

Lue lisää

KIITOS!:) pidä sitten kunnolla kiinni että pääsen yli kaikesta

elisakettu kirjoitti:

"En pääse yksin narsistista eroon."

Silti se on sinun tehtäväsi.

http://youtu.be/-s-4IzLzcV0

Me voidaan vain pitää sun kädestä kiinni.

*tarjoo käpälää*

Lue lisää

"Silti se on sinun tehtäväsi."

Kuka on päättänyt että tämä on uhrin tehtävä? Ymmärrätkö miksi ihmiset elävät yhteisöissä?

Ihmiset elävät yhteisöissä sen vuoksi että heikot ihmiset pärjäävät vahvoja ihmisiä vastaan paremmin kun he yhdessä puolustautuvat vahvoja vastaan. Samoin ihmiset elävät yhteisöissä koska tehtävien jakaminen tuo helpomman elämän jokaiselle. Jos narsistit käyttävät muita ihmisiä hyväkseen sen sijaan että he tekisivät itsenäisesti itselleen töitä, tällöin muut tekevät töitä heille.

Ei todellakaan ole uhrin tehtävä selviytyä yksin koska uhri ei tule ikinä pärjäämään vahvempia ihmisiä vastaan ilman yhteisön tukea. Narsistit pyrkivät pitämään uhrin heikkona jotta hän ei pääse karkaamaan narsistin luota ja jotta uhri ei pysty puolustautumaan narsistia vastaan.

Taidat itse olla narsisti kun tuet ajatusmallia missä uhreja ei auteta silloin kun heillä ei ole mahdollisuuksia selviytyä yksin.

http://www.narsistienuhrit.info/
http://www.narsistienuhrientuki.info/

kettu olet kirjoitti:

"Silti se on sinun tehtäväsi."

Kuka on päättänyt että tämä on uhrin tehtävä? Ymmärrätkö miksi ihmiset elävät yhteisöissä?

Ihmiset elävät yhteisöissä sen vuoksi että heikot ihmiset pärjäävät vahvoja ihmisiä vastaan paremmin kun he yhdessä puolustautuvat vahvoja vastaan. Samoin ihmiset elävät yhteisöissä koska tehtävien jakaminen tuo helpomman elämän jokaiselle. Jos narsistit käyttävät muita ihmisiä hyväkseen sen sijaan että he tekisivät itsenäisesti itselleen töitä, tällöin muut tekevät töitä heille.

Ei todellakaan ole uhrin tehtävä selviytyä yksin koska uhri ei tule ikinä pärjäämään vahvempia ihmisiä vastaan ilman yhteisön tukea. Narsistit pyrkivät pitämään uhrin heikkona jotta hän ei pääse karkaamaan narsistin luota ja jotta uhri ei pysty puolustautumaan narsistia vastaan.

Taidat itse olla narsisti kun tuet ajatusmallia missä uhreja ei auteta silloin kun heillä ei ole mahdollisuuksia selviytyä yksin.

http://www.narsistienuhrit.info/
http://www.narsistienuhrientuki.info/

Lue lisää

Aaahahahahaa..

Eiköhän se ole jokaisen tehtävä päästä narsistiksi katsomastaan ihmisestä eroon, mikäli haluaa tästä eroon ja jokainen, joka ei halua on oikeutettu olemaan ottamatta eroa, vaikka se ihana ja kuuluisa yhteisö niin vaatimalla vaatisikin.

Hennako se siellä luuraa, kun taas luetaan pahimmin mahdollisimmin päin ja puoliksi solvataan perään? Eikun siis ensin solvataan ja sitten luetaan miten kuten sattuu huvittamaan..

"Taidat itse olla narsisti kun tuet ajatusmallia missä uhreja ei auteta silloin kun heillä ei ole mahdollisuuksia selviytyä yksin"

kettu olet kirjoitti:

"Silti se on sinun tehtäväsi."

Kuka on päättänyt että tämä on uhrin tehtävä? Ymmärrätkö miksi ihmiset elävät yhteisöissä?

Ihmiset elävät yhteisöissä sen vuoksi että heikot ihmiset pärjäävät vahvoja ihmisiä vastaan paremmin kun he yhdessä puolustautuvat vahvoja vastaan. Samoin ihmiset elävät yhteisöissä koska tehtävien jakaminen tuo helpomman elämän jokaiselle. Jos narsistit käyttävät muita ihmisiä hyväkseen sen sijaan että he tekisivät itsenäisesti itselleen töitä, tällöin muut tekevät töitä heille.

Ei todellakaan ole uhrin tehtävä selviytyä yksin koska uhri ei tule ikinä pärjäämään vahvempia ihmisiä vastaan ilman yhteisön tukea. Narsistit pyrkivät pitämään uhrin heikkona jotta hän ei pääse karkaamaan narsistin luota ja jotta uhri ei pysty puolustautumaan narsistia vastaan.

Taidat itse olla narsisti kun tuet ajatusmallia missä uhreja ei auteta silloin kun heillä ei ole mahdollisuuksia selviytyä yksin.

http://www.narsistienuhrit.info/
http://www.narsistienuhrientuki.info/

Lue lisää

"Ei todellakaan ole uhrin tehtävä selviytyä yksin koska uhri ei tule ikinä pärjäämään vahvempia ihmisiä vastaan ilman yhteisön tukea."

"Narsistit pyrkivät pitämään uhrin heikkona jotta hän ei pääse karkaamaan narsistin luota ja jotta uhri ei pysty puolustautumaan narsistia vastaan."

Niin kaksi lainausta, joissa toistetaan samaa asiaa...heikko uhri vs. vahva ihminen(=narsisti)

Niin mistä moinen määritelmä, että kaikki narsistien uhrit olisivat niin heikkoja etteivät IKINÄ tule pärjäämään vahvempia ihmisiä vastaan...

Entä keitä nuo vahvemmat ihmiset sitten olevat...narsistejako...Tuokin ajatusmalli kuullostaa hyvin narsistiselta...jos uhrille taotaan päähään, olet heikko, et IKINÄ tule pärjäämään...narsisti on sinua vahvempi...

Ikäänkuin vertaistuen sanoma olisi tämänkaltainen..tule joukkoomme, emme anna sinun koskaan unohtaa, että olet heikko uhri, älä edes kuvittele että IKINÄ pärjäisit narsistille...

hyvin kummallinen kirjoitus/ajatusmalli vertaistuesta...jossa vastuja ikäänkuin leimataan jo etukäteen ylivoimaiseksi...

17+4=21 kirjoitti:

"Ei todellakaan ole uhrin tehtävä selviytyä yksin koska uhri ei tule ikinä pärjäämään vahvempia ihmisiä vastaan ilman yhteisön tukea."

"Narsistit pyrkivät pitämään uhrin heikkona jotta hän ei pääse karkaamaan narsistin luota ja jotta uhri ei pysty puolustautumaan narsistia vastaan."

Niin kaksi lainausta, joissa toistetaan samaa asiaa...heikko uhri vs. vahva ihminen(=narsisti)

Niin mistä moinen määritelmä, että kaikki narsistien uhrit olisivat niin heikkoja etteivät IKINÄ tule pärjäämään vahvempia ihmisiä vastaan...

Entä keitä nuo vahvemmat ihmiset sitten olevat...narsistejako...Tuokin ajatusmalli kuullostaa hyvin narsistiselta...jos uhrille taotaan päähään, olet heikko, et IKINÄ tule pärjäämään...narsisti on sinua vahvempi...

Ikäänkuin vertaistuen sanoma olisi tämänkaltainen..tule joukkoomme, emme anna sinun koskaan unohtaa, että olet heikko uhri, älä edes kuvittele että IKINÄ pärjäisit narsistille...

hyvin kummallinen kirjoitus/ajatusmalli vertaistuesta...jossa vastuja ikäänkuin leimataan jo etukäteen ylivoimaiseksi...

Lue lisää

"koska uhri ei tule ikinä pärjäämään vahvempia ihmisiä vastaan ilman yhteisön tukea. Narsistit pyrkivät pitämään uhrin heikkona jotta hän ei pääse karkaamaan narsistin luota ja jotta uhri ei pysty puolustautumaan narsistia vastaan."

Vieläkin jäin miettimään tuota kohtaa...ja teki mieli verrtta sitä näihin ajatuksiin...

"Uhriutuminen on psykologinen tila, jossa kuvitellaan, että ollaan muiden ihmisten, elämän tai olosuhteiden uhreja. Vastuu omasta elämästä sysätään muille ihmisille tai yhteiskunnalle."

"On erittäin tärkeä elementti ihmisen hyvinvoinnin kannalta, kokeeko voivansa vaikuttaa omaan elämäänsä vai tunteeko olevansa pahan olonsa, menneisyyden tai muiden käytöksen uhri", valottaa psykologi Kati Raikamo http://www.city.fi/artikkeli/oman elamansa uhrit/4623/

Että kenen vastulla on pääsemmekö narsistista eroon jos ei itsemme...ja pääsemmekö narsistista eroon jos jo etukäteen ja koko ajan ajattelemme olevamme heikkoja ja vastustajamme/narsistin meitä vahvempi, suorastaan ylivoimainen...niin ettei hänelle ikinä tule pärjäämään...

ei kai virallinen vertaistuki sentäs tuota mieltä voi olla...eikö sen tuen pitäisi olla kannustavaa tyyliin sinä pystyt siihen kyllä, pääset eroon narsistista...jos haluat tosissasi ja olet valmis kaikissa olosuhteissa pysymään päätöksessäsi...

- - kirjoitti:

Aaahahahahaa..

Eiköhän se ole jokaisen tehtävä päästä narsistiksi katsomastaan ihmisestä eroon, mikäli haluaa tästä eroon ja jokainen, joka ei halua on oikeutettu olemaan ottamatta eroa, vaikka se ihana ja kuuluisa yhteisö niin vaatimalla vaatisikin.

Hennako se siellä luuraa, kun taas luetaan pahimmin mahdollisimmin päin ja puoliksi solvataan perään? Eikun siis ensin solvataan ja sitten luetaan miten kuten sattuu huvittamaan..

"Taidat itse olla narsisti kun tuet ajatusmallia missä uhreja ei auteta silloin kun heillä ei ole mahdollisuuksia selviytyä yksin"

Lue lisää

Jee Henna-kortti vedetty esiin!!!

Henna on tainut sinua oikeen satuttaa, kun muistelet häntä vieläkin ja näköjään oikeen lämmöllä.
Kieltämättä se Hotakaisen kirjasta otettu lainaus sai monet lämpeemään.
No narsistia loukkaa usein parhaiten sellaisella kommentilla, joka ei ole edes tarkoitettu loukkaukseksi, narsku vaan ottaa kaikki asiat henkilökohtaisesti.

juhani lehtinen kirjoitti:

Jee Henna-kortti vedetty esiin!!!

Henna on tainut sinua oikeen satuttaa, kun muistelet häntä vieläkin ja näköjään oikeen lämmöllä.
Kieltämättä se Hotakaisen kirjasta otettu lainaus sai monet lämpeemään.
No narsistia loukkaa usein parhaiten sellaisella kommentilla, joka ei ole edes tarkoitettu loukkaukseksi, narsku vaan ottaa kaikki asiat henkilökohtaisesti.

Lue lisää

Ei ole kuvaavampaa korttia ;)

Etpä malttanut sitten itsekään pitää näppejä erossa näppiksestä vai mistä moinen oma kommentoimisen pakko oikein kumpusi?

Sisäisestä autuudesta ja myötätunnon avaruudesta.. :D

- - kirjoitti:

Ei ole kuvaavampaa korttia ;)

Etpä malttanut sitten itsekään pitää näppejä erossa näppiksestä vai mistä moinen oma kommentoimisen pakko oikein kumpusi?

Sisäisestä autuudesta ja myötätunnon avaruudesta.. :D

Lue lisää

Jee Henna-kortti vedetty esiin!!!

Noh, minä luulin, että tuo Juhani Lehtinen on uusi "kasvo" täällä, mutta eipäs sitte ollutkaan...

Mutta minulla ei ole ollut kunnia tuntea tuota Hennaa... vaikka tässä oman matkani varrella olen joskus hänen muistelemiinsa törmännytkin...ja käsittääkseni hän on ollut täällä hyvin merkittävä vaikuttaja, joillekkin jopa guru j

mutta jos tuo on Hennankin ajatus, että uhrit ovat niin heikkoja etteivät tule IKINÄ pärjäämään heitä vahvemmille ihmisille/narsiteille...

niin en ole hänen kanssaan samaa mieltä...vaan pitäisin ajatusta enemmänkin narsitisena...uhreja mitätöivänä...

Kun ymmärtääkseni monikin uhri, ensin ymmärtäessään mikä se toinen/narsisti oli/on ...ei mikään vahva ihminen...vaan juurikin heikko, joka oman heikkoutensa kieltämisellä yrittää alistaa/mitätöidä toisen...

Niin uhri kykenee nousemaan narsistin yläpuolelle...siinä kohtaa kun ymmärrys itseä kohtaan lisääntyy, löytää ne syyt itsestään, ne omat heikot kohtansa ...mikä sai moiseen ryhtymään...

ja ymmärtää, että se oli vain yksi elämänvaihe, josta pääsee irti...hylkäämällä kaltoinkohetlijansa...kun löytää omat rajansa...sen mitä itse haluaa,ja sen mitä ei halua itselleen tehtävän...elämä jatkuu...kolhuista huolimatta, entistä vahvempana...

Kun taas narsistin kohdalla sama ralli jatkuu....uhrit vain vaihtuvat...kunnes tulee niin vanhaksi, ettei niitä uusia uhreja enää niin saa...voisin ajatella että narstille vanhuus saattaa olla hyvinkin yksinäinen...ei taida olla montaakaan ihmistä joka hänestä aidosti pitäisi...

12+1=13 kirjoitti:

Jee Henna-kortti vedetty esiin!!!

Noh, minä luulin, että tuo Juhani Lehtinen on uusi "kasvo" täällä, mutta eipäs sitte ollutkaan...

Mutta minulla ei ole ollut kunnia tuntea tuota Hennaa... vaikka tässä oman matkani varrella olen joskus hänen muistelemiinsa törmännytkin...ja käsittääkseni hän on ollut täällä hyvin merkittävä vaikuttaja, joillekkin jopa guru j

mutta jos tuo on Hennankin ajatus, että uhrit ovat niin heikkoja etteivät tule IKINÄ pärjäämään heitä vahvemmille ihmisille/narsiteille...

niin en ole hänen kanssaan samaa mieltä...vaan pitäisin ajatusta enemmänkin narsitisena...uhreja mitätöivänä...

Kun ymmärtääkseni monikin uhri, ensin ymmärtäessään mikä se toinen/narsisti oli/on ...ei mikään vahva ihminen...vaan juurikin heikko, joka oman heikkoutensa kieltämisellä yrittää alistaa/mitätöidä toisen...

Niin uhri kykenee nousemaan narsistin yläpuolelle...siinä kohtaa kun ymmärrys itseä kohtaan lisääntyy, löytää ne syyt itsestään, ne omat heikot kohtansa ...mikä sai moiseen ryhtymään...

ja ymmärtää, että se oli vain yksi elämänvaihe, josta pääsee irti...hylkäämällä kaltoinkohetlijansa...kun löytää omat rajansa...sen mitä itse haluaa,ja sen mitä ei halua itselleen tehtävän...elämä jatkuu...kolhuista huolimatta, entistä vahvempana...

Kun taas narsistin kohdalla sama ralli jatkuu....uhrit vain vaihtuvat...kunnes tulee niin vanhaksi, ettei niitä uusia uhreja enää niin saa...voisin ajatella että narstille vanhuus saattaa olla hyvinkin yksinäinen...ei taida olla montaakaan ihmistä joka hänestä aidosti pitäisi...

Lue lisää

"Noh, minä luulin, että tuo Juhani Lehtinen on uusi "kasvo" täällä, mutta eipäs sitte ollutkaan..."

Olen minä vieraillut täällä parisen vuotta. Juhanina vasta muutaman kuukauden tai jotain.....
Aikaisemmin huutelin puskista....

"ja ymmärtää, että se oli vain yksi elämänvaihe, josta pääsee irti...hylkäämällä kaltoinkohetlijansa...kun löytää omat rajansa...sen mitä itse haluaa,ja sen mitä ei halua itselleen tehtävän...elämä jatkuu...kolhuista huolimatta, entistä vahvempana..."

Varmaankin toi rajojen vetäminen ja varsinkin niiden pitäminen on se tärkein asia.

"mutta jos tuo on Hennankin ajatus, että uhrit ovat niin heikkoja etteivät tule IKINÄ pärjäämään heitä vahvemmille ihmisille/narsiteille..."

Ei Henna muistaakseni tuollaisia kirjoittanut, vaan hän taisi aika mustavalkoisesti ajatella ettei uhreissa ole mitään vikaa.
Tietenkin narsistin käytös on tuomittavaa ja niin ei kenenkään pitäisi toimia, mutta minua ihmetyttää miten uhrit suostuvat olemaan kaltoinkohdeltuina vuosikausia.
Narsisti on henkisesti sairas ja erittäin suurella todennäköisyydellä hän ei tule mihinkään muuttumaan. Fyysisesti hän vanhenee ja katkeroituu, mutta henkinen kasvu on loppunut jo lapsena.....

"ei mikään vahva ihminen...vaan juurikin heikko, joka oman heikkoutensa kieltämisellä yrittää alistaa/mitätöidä toisen..."

Toi oli erittäin hyvin sanottu.

juhani lehtinen kirjoitti:

"Noh, minä luulin, että tuo Juhani Lehtinen on uusi "kasvo" täällä, mutta eipäs sitte ollutkaan..."

Olen minä vieraillut täällä parisen vuotta. Juhanina vasta muutaman kuukauden tai jotain.....
Aikaisemmin huutelin puskista....

"ja ymmärtää, että se oli vain yksi elämänvaihe, josta pääsee irti...hylkäämällä kaltoinkohetlijansa...kun löytää omat rajansa...sen mitä itse haluaa,ja sen mitä ei halua itselleen tehtävän...elämä jatkuu...kolhuista huolimatta, entistä vahvempana..."

Varmaankin toi rajojen vetäminen ja varsinkin niiden pitäminen on se tärkein asia.

"mutta jos tuo on Hennankin ajatus, että uhrit ovat niin heikkoja etteivät tule IKINÄ pärjäämään heitä vahvemmille ihmisille/narsiteille..."

Ei Henna muistaakseni tuollaisia kirjoittanut, vaan hän taisi aika mustavalkoisesti ajatella ettei uhreissa ole mitään vikaa.
Tietenkin narsistin käytös on tuomittavaa ja niin ei kenenkään pitäisi toimia, mutta minua ihmetyttää miten uhrit suostuvat olemaan kaltoinkohdeltuina vuosikausia.
Narsisti on henkisesti sairas ja erittäin suurella todennäköisyydellä hän ei tule mihinkään muuttumaan. Fyysisesti hän vanhenee ja katkeroituu, mutta henkinen kasvu on loppunut jo lapsena.....

"ei mikään vahva ihminen...vaan juurikin heikko, joka oman heikkoutensa kieltämisellä yrittää alistaa/mitätöidä toisen..."

Toi oli erittäin hyvin sanottu.

Lue lisää

"mutta minua ihmetyttää miten uhrit suostuvat olemaan kaltoinkohdeltuina vuosikausia"

Noh, senkin tunnustaminen että uhriiksi kutsuttua ihmistä ei ole ehkä koskaan kukaan aidosti rakastanut...syystä tai toisesta...on perin vaikeaa...on surullista elää tietoisena siitä...helposti ajattelee, että itsessä on jotain vikaa...kun ei ole ollut kenenkään rakkauden arvoinen...

Kaikki vanhemmat rakastavat lapsiaan...ei ole mikään fakta sekään...

Monenkin kaltoinkohtelevan suhteen taustalla on uhrin haavekuva, että joku lapsena koetun vanhempansa kaltainen ihminen , jonka rakkautta on jäänyt vaille...jonain päivänä rakastaisi häntä, vaikka tosiasiat puhuvatkin muuta...

kuvitelma siitä, että kunhan tarpeeksi yritän, vastaan kaikkiin toisen tarpeisiin, en arvostele/soimaa häntä...vaikka saan osakseni huonoa kohtelua niin jonain päivänä se "ilkeä" vanhempi/kumppani muuttuu minun vuokseni, kun huomaa miten hyvä ihminen minä olen...

Eletään ikäänkuin lapsuuden/menneisyyden traumaa yhä uudelleen ja uudelleen...hyvin moni uhri onkin ns. läheisriippuvainen tai ns. ohutnahkainen narsisti...

Mutta joo...mikä lie syysi/traumasi näihin asioihin /narsismiin liittyen...joka sinut on tänne tuonut keskustelemaan narsismista...

kun en hevin usko, että ihminen tulee tänne sattumalta ilman että "tuntee" joko narsistin/ollut/on läheisessä suhteessa häneen siten että siitä on haittaa itselle...

tai jollain tasolla tiedostaa oman narsisminsa...josta niinikään on haittaa omassa elämässä/sosiaalissa tilanteissa, vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa...

Molempien niin narsistin kuin uhrinkin käyttämisen taustalla on samaa ongelmaa...koettua rakkauden puutetta...

siinä kuin toinen etsii/kerjää sitä loputtomiin uhraten itsensä...niin toinen on päätellyt että kun olen rakkautta vaille jäänyt, niin en tarvitse sitä, eikä sellaista sitten ole olemassakaan...

juhani lehtinen kirjoitti:

"Noh, minä luulin, että tuo Juhani Lehtinen on uusi "kasvo" täällä, mutta eipäs sitte ollutkaan..."

Olen minä vieraillut täällä parisen vuotta. Juhanina vasta muutaman kuukauden tai jotain.....
Aikaisemmin huutelin puskista....

"ja ymmärtää, että se oli vain yksi elämänvaihe, josta pääsee irti...hylkäämällä kaltoinkohetlijansa...kun löytää omat rajansa...sen mitä itse haluaa,ja sen mitä ei halua itselleen tehtävän...elämä jatkuu...kolhuista huolimatta, entistä vahvempana..."

Varmaankin toi rajojen vetäminen ja varsinkin niiden pitäminen on se tärkein asia.

"mutta jos tuo on Hennankin ajatus, että uhrit ovat niin heikkoja etteivät tule IKINÄ pärjäämään heitä vahvemmille ihmisille/narsiteille..."

Ei Henna muistaakseni tuollaisia kirjoittanut, vaan hän taisi aika mustavalkoisesti ajatella ettei uhreissa ole mitään vikaa.
Tietenkin narsistin käytös on tuomittavaa ja niin ei kenenkään pitäisi toimia, mutta minua ihmetyttää miten uhrit suostuvat olemaan kaltoinkohdeltuina vuosikausia.
Narsisti on henkisesti sairas ja erittäin suurella todennäköisyydellä hän ei tule mihinkään muuttumaan. Fyysisesti hän vanhenee ja katkeroituu, mutta henkinen kasvu on loppunut jo lapsena.....

"ei mikään vahva ihminen...vaan juurikin heikko, joka oman heikkoutensa kieltämisellä yrittää alistaa/mitätöidä toisen..."

Toi oli erittäin hyvin sanottu.

Lue lisää

Juhani, oletko joskus kirjoittanut Nisse -nimimerkillä?

... kirjoitti:

KIITOS!:) pidä sitten kunnolla kiinni että pääsen yli kaikesta

Huomaatko että käpäläni on puutunut paljosta pitämisestä?

Miten käy silloin, kun ihminen pitää kiinni mutta tahto on vielä muualla? Taistelet minua - kiinnipitäjääsi - vastaan.

Jos kehoitan sinua lähtemään (joka todellisuudessa on ystäväsi, sisaresi, äitisi tms), se on vapaa tahtosi. Jos kehoitan sinua jäämään, sekin on vapaa tahtosi (kumppanisi, hyötysuhde, työnantajasi, kasvattajasi). Mielesi voi silti kapinoida. En voi pitää siitä kiinni, pidän kiinni vain siitä uskosta, joka on m i n u n mielestäni sinulle oikein.

Siksi se on se sinun oivallettavasi. Mikä tarve sinulla on tehdä - mitä ikinä teetkin - mitä haluatkin - mitä loppuelämältäsi vielä odotat. Ei kenelläkään muulla. S i n u n. Eikä sinun tarvitse enää myöskään välittää niistä tarpeista, joita oli toisella osapuolella, koska ne eivät palvele sinua.

Itseys ei tarkoita avun pyytämistä ja vastaanottamista. Se tarkoittaa sitä, että rohkaistutaan sanoilla puhumaan - jolle kulle - mitä tapahtuu. Sen jälkeen eri vaihtoehtoja ja teesejä kuunnellessaan, voi miettiä, kuinka edetä. Ja vastaanottaesaaen tukea, saa voimia ponnistelluissaaan. Mutta ei loputtomasti.

Kukaan ei kanna sinua. Mutta toisten avulla opit kannattelemaan itseäsi. Itse katsomallasi tavalla.

Hyvää lentomatkaa :)

juhani lehtinen kirjoitti:

"Noh, minä luulin, että tuo Juhani Lehtinen on uusi "kasvo" täällä, mutta eipäs sitte ollutkaan..."

Olen minä vieraillut täällä parisen vuotta. Juhanina vasta muutaman kuukauden tai jotain.....
Aikaisemmin huutelin puskista....

"ja ymmärtää, että se oli vain yksi elämänvaihe, josta pääsee irti...hylkäämällä kaltoinkohetlijansa...kun löytää omat rajansa...sen mitä itse haluaa,ja sen mitä ei halua itselleen tehtävän...elämä jatkuu...kolhuista huolimatta, entistä vahvempana..."

Varmaankin toi rajojen vetäminen ja varsinkin niiden pitäminen on se tärkein asia.

"mutta jos tuo on Hennankin ajatus, että uhrit ovat niin heikkoja etteivät tule IKINÄ pärjäämään heitä vahvemmille ihmisille/narsiteille..."

Ei Henna muistaakseni tuollaisia kirjoittanut, vaan hän taisi aika mustavalkoisesti ajatella ettei uhreissa ole mitään vikaa.
Tietenkin narsistin käytös on tuomittavaa ja niin ei kenenkään pitäisi toimia, mutta minua ihmetyttää miten uhrit suostuvat olemaan kaltoinkohdeltuina vuosikausia.
Narsisti on henkisesti sairas ja erittäin suurella todennäköisyydellä hän ei tule mihinkään muuttumaan. Fyysisesti hän vanhenee ja katkeroituu, mutta henkinen kasvu on loppunut jo lapsena.....

"ei mikään vahva ihminen...vaan juurikin heikko, joka oman heikkoutensa kieltämisellä yrittää alistaa/mitätöidä toisen..."

Toi oli erittäin hyvin sanottu.

Lue lisää

"Olen minä vieraillut täällä parisen vuotta. Juhanina vasta muutaman kuukauden tai jotain.....
Aikaisemmin huutelin puskista...."

Olet siis lukenut kommenttejani 2 vuotta, ja nyt yhtäkkiä olet huolissani minusta, ei mee läpi.

Senkin maagisesti ajatteleva puskajustiina ;)

yxex kirjoitti:

"Olen minä vieraillut täällä parisen vuotta. Juhanina vasta muutaman kuukauden tai jotain.....
Aikaisemmin huutelin puskista...."

Olet siis lukenut kommenttejani 2 vuotta, ja nyt yhtäkkiä olet huolissani minusta, ei mee läpi.

Senkin maagisesti ajatteleva puskajustiina ;)

Lue lisää

Hyvä kysymys noin muuten, tuo, että miksi ihmiset elävät yhteisöissä..

Unohdetaan vaan usein, että se vastaus saattaa olla jokaiselle yhteisössäeläjälle ihan omanlaisensa ja siltikin yhtä tosi, vaikkakin maailman lainalaisuudet viittaavat siihen suuntaan, että joukossa on voimaa.

Toisaalta, nykyajasta käsin ihmisen alkuhämärään ulottuva katselmus yhteisöllisyyden alkusyistä on väistämättä aina aikansa ihanteiden värittämää tavalla tai toisella. Johan noita alkuperäiskansojen muinaisia rituaaleja pro yhteisö-meiningillä ei ensimmäisenä kyllä olla hyväksymässä nyjy-yhteiskunnan alkeellisimmiksikaan käytös- ja tapanormitusten perustaksi.

Vai mitä sanotte vanhuksista, jotka jättäytyivät yksinäisyyteen kuolemaan heimon jatkaessa matkaansa..? Äideistä, jotka riistivät hengen omilta jälkeläisiltään..? Ja niin edelleen.. Siinä yhteisöllisyydessä ei varmaankaan katottu kovin pahalla silmällä sellaista miestä, joka koulutti "lämmittäjänsä" hieman kovakouraisemmin tavoille, jotka palvelivat yhteistä hyvää, eli saumatonta olemista.

Nykyajan yhteisöllisyys kun on tuota, oman itsenäisyyden ja oman itsen julkituomista kaikin tavoin. Eli samankaltaiset petaavat sijaa toisilleen kaverihengen nimissä, muut menkööt menojaan. Ei kovin yhteisöllistä tämä nykyajan yhteisöllisyys enää nykyisin.

- - kirjoitti:

Hyvä kysymys noin muuten, tuo, että miksi ihmiset elävät yhteisöissä..

Unohdetaan vaan usein, että se vastaus saattaa olla jokaiselle yhteisössäeläjälle ihan omanlaisensa ja siltikin yhtä tosi, vaikkakin maailman lainalaisuudet viittaavat siihen suuntaan, että joukossa on voimaa.

Toisaalta, nykyajasta käsin ihmisen alkuhämärään ulottuva katselmus yhteisöllisyyden alkusyistä on väistämättä aina aikansa ihanteiden värittämää tavalla tai toisella. Johan noita alkuperäiskansojen muinaisia rituaaleja pro yhteisö-meiningillä ei ensimmäisenä kyllä olla hyväksymässä nyjy-yhteiskunnan alkeellisimmiksikaan käytös- ja tapanormitusten perustaksi.

Vai mitä sanotte vanhuksista, jotka jättäytyivät yksinäisyyteen kuolemaan heimon jatkaessa matkaansa..? Äideistä, jotka riistivät hengen omilta jälkeläisiltään..? Ja niin edelleen.. Siinä yhteisöllisyydessä ei varmaankaan katottu kovin pahalla silmällä sellaista miestä, joka koulutti "lämmittäjänsä" hieman kovakouraisemmin tavoille, jotka palvelivat yhteistä hyvää, eli saumatonta olemista.

Nykyajan yhteisöllisyys kun on tuota, oman itsenäisyyden ja oman itsen julkituomista kaikin tavoin. Eli samankaltaiset petaavat sijaa toisilleen kaverihengen nimissä, muut menkööt menojaan. Ei kovin yhteisöllistä tämä nykyajan yhteisöllisyys enää nykyisin.

Lue lisää

eläköön indiidualismi

"Ja näin tyypin uuden naisen kanssa noin 2 kuukauden kuluttua. Naisparka."

Tässä on jotain jota täällä harvemmin kuulee... myötätuntoa seuravaa/uutta uhria kohtaan...tuo naisparka...

Hyvin usein se yrittää olla niin, että ensin kerotaan laveasti mikä "sika" se narsisti oli ja mitä kauheaa teki, miten huonosti kohteli...

Ja sitten kun ero on tullut...

Tiedetään täysin varmasti, että sen "sian" uusi on milloin laitapuolen kulkija, täys narsisti, tai mikä lie pers. häiriöinen, mytomaanikko jne...

Kun ajattelisin, että jos se eksä on ollut oikeasti narsisti...niin "normaali" ihminen kokisi edes jonkinlaista hiljaista myötätuntoa kaikkia hänen uhrejaan kohtaan...oli ne sitten menneitä tai tulevia...

ja olisi itse jollain tasolla helpottunut, että omalta kohdalta "se kaikki" on ainakin fyysisesti ohi...vaikka sitä psyykkistä työtä koskien itseä joutuukin tekemään varsin pitkään...

19+10=29 kirjoitti:

"Ja näin tyypin uuden naisen kanssa noin 2 kuukauden kuluttua. Naisparka."

Tässä on jotain jota täällä harvemmin kuulee... myötätuntoa seuravaa/uutta uhria kohtaan...tuo naisparka...

Hyvin usein se yrittää olla niin, että ensin kerotaan laveasti mikä "sika" se narsisti oli ja mitä kauheaa teki, miten huonosti kohteli...

Ja sitten kun ero on tullut...

Tiedetään täysin varmasti, että sen "sian" uusi on milloin laitapuolen kulkija, täys narsisti, tai mikä lie pers. häiriöinen, mytomaanikko jne...

Kun ajattelisin, että jos se eksä on ollut oikeasti narsisti...niin "normaali" ihminen kokisi edes jonkinlaista hiljaista myötätuntoa kaikkia hänen uhrejaan kohtaan...oli ne sitten menneitä tai tulevia...

ja olisi itse jollain tasolla helpottunut, että omalta kohdalta "se kaikki" on ainakin fyysisesti ohi...vaikka sitä psyykkistä työtä koskien itseä joutuukin tekemään varsin pitkään...

Lue lisää

Minä ainakin tunnen empatiaa niitä naisia kohtaan jotka exäni on saanut naruunsa. Tiedän ja ymmärrän hänen vain kierrättävän kaikkea mielensä määrin. Nauttii vallastaan ja saa siitä itsetunnon kohotusta.

Mutta mitä se auttaa kun olin suhteessa todellakin koko sydämestäni. Ihastuin hänen alkuaikojen ihaniin sanoihin ja lupauksiin jotka sitten särkyivät. Sitten kun olen toipumassa ja vielä haavoittuvainen niin sitten hän soittaa. Ja aina eri numerolla enkä tiedä, että se on hän. Ja kun kuulen hänen äänensä olen taas siinä samassa pisteessä kuin alkuvaiheessa. Hän tuntee minut läpikotaisin :/

... kirjoitti:

Minä ainakin tunnen empatiaa niitä naisia kohtaan jotka exäni on saanut naruunsa. Tiedän ja ymmärrän hänen vain kierrättävän kaikkea mielensä määrin. Nauttii vallastaan ja saa siitä itsetunnon kohotusta.

Mutta mitä se auttaa kun olin suhteessa todellakin koko sydämestäni. Ihastuin hänen alkuaikojen ihaniin sanoihin ja lupauksiin jotka sitten särkyivät. Sitten kun olen toipumassa ja vielä haavoittuvainen niin sitten hän soittaa. Ja aina eri numerolla enkä tiedä, että se on hän. Ja kun kuulen hänen äänensä olen taas siinä samassa pisteessä kuin alkuvaiheessa. Hän tuntee minut läpikotaisin :/

Lue lisää

Niin kauan on vaikeaa kun tunteet ovat tavalla tai toisella kiinni toisessa. Tunteet eivät katkea fyysiseen eroon.

yxex kirjoitti:

Niin kauan on vaikeaa kun tunteet ovat tavalla tai toisella kiinni toisessa. Tunteet eivät katkea fyysiseen eroon.

"sitten hän soittaa. Ja aina eri numerolla enkä tiedä, että se on hän. Ja kun kuulen hänen äänensä olen taas siinä samassa pisteessä kuin alkuvaiheessa. "

Niin...sitten kun hän soittaa...palaat tähän pisteeseen..."Ihastuin hänen alkuaikojen ihaniin sanoihin ja lupauksiin jotka sitten särkyivät."

Ettäkö saman tien unohdat, ettei ne lupaukset pidä...

Noh...et voi syyttää pelkästään narsistiasi OMISTA tunteistasi...siitä että ihastut häneen yhä uudelleen ja unohdat ettei lupaukset pidä...

Kysy itseltäsi mitä sinä haluat...päästä hänestä eroonko...
vaiko sitä, että hän pitäisi lupauksensa...

Sillä vaikka erehtyisikin vastaamaan puhelimeen...niin puhelimen voi samantien sulkea...jos ei halua kuunnella...

Jos jäät kuuntelemaan häntä, teet sen OMASTA halustasi...koska toivot yhä...en usko, että narsistikaan voi sentäs tunteita toisen päähän laittaa...kyllä ne viriävät ihmisessä itsessään...

Ensin lie tärkeää miettiä ja tiedostaa...mitä itse oikein haluaa tai ei halua...ja toimia sen mukaan...narstiakaan ei ole pakko jättää jos kokee että on parempi hänen kanssaan kuin ilman häntä...

Mutta on aikas toivotonta toivoa, että toinen ihminen muuttuisi koska MINÄ haluan, että hän olisi toisenlainen...jos se toinen ei itse tunne siihen muuttumiseen minkäänlaista tarvetta...

Jos ihastuu toiseen ihmiseen yhä uudelleen...niin käsittääkseni silloin ihastuu/pitää siitä ihmisestä sellaisena kuin hän on...voiko ihastua ihmiseen, josta ei pidä...

Vai ihastuuko sitä sitten vaan pelkkiin sanoihin...ja niiden sanojalla ei niin suurta merkitystä olekkaan...millainen hän on/miten käyttäytyy...kunhan vaan aina silloin tällöin osaa lausua ne "oikeat" sanat...

yxex kirjoitti:

Niin kauan on vaikeaa kun tunteet ovat tavalla tai toisella kiinni toisessa. Tunteet eivät katkea fyysiseen eroon.

"Niin kauan on vaikeaa kun tunteet ovat tavalla tai toisella kiinni toisessa. Tunteet eivät katkea fyysiseen eroon. "

Niin...fyysinen ero on vasta alku...mutta tunteitaan voi hallita siten, ettei ne johda mihinkään...ne vaan tunnetaan...annetaan niiden tulla, olla ja mennä...kulloistenkin ajatusten myötä...

Usko mielessäsi oleva ajatus...
ja niinkuin uskot, niin sinulle tapahtuu...

Muuta ajatuksesi...
niin muutat kohtalosi...

Josep Murphu/alitajuntasi voima

Että joo...jos uskot ettet voi jättää/pääse eroon narsistista...niin ehkä tavallaan itsekin alitajuisesti yrittää vaikuttaa siihen, ettei niin tule käymäänkään...

Pitää yhteyttä, vastaa puheluihin jne...odottaa ja toivoo sitä soittoa...antaa ymmärtää olevansa saatavilla jos ja kun narsisti haluaa...