Huokaus...Mua niin väsyttää...Noh, kerron nyt huoleni:
Mun vahemmat eros 4 ja puol vuotta sitten. Iskä rupes juomaan ja sit äiti sai vielä tietää et se petti sitä yhen muijan kaa jonka luo isäni muutti sitten eron jälkeen yhteen. Mun isä on kuitenkin aivan ihana ihminen, kukaan ei koskaan oo sanonu muuta [paitsi mun äiti tietenkin].Mun pikkveli muutti isäni luo asumaan. Isäni ja sen uus muija sai ensin yhden pikkuvelipuolen, sit toisen. Mutta nuorempi veli... Menehtyi kesällä v.2003 kätkytkuolemaan. Mä en tuntenut oikeutta surra mutta surin silti. Ja kun menin vihdoin pitkän vitkuttelun jälkeen isäni luo, missä suru seisoi ja pysäytti ajan, tunsin tulevani toimeen isäni muijan kanssa. Olin melkein perhettä. Isäni ei puhunut mitään surusta, enkä kyllä mäkään. iskällä oli ollut joka vuosi eron jälkeen alkoholi-ongelmia, se on melkein jo eronnut uudelleen. Lopulta, ennen veljeni kuolemaa, ne sopi Isin avovaimon kanssa, että se loppuisi... Ja se loppuikin, kunnes tänä kesänä se alkoi taas. Niille syntyi vielä uusi lapsikin keväällä tyttö. Näin menee kuviot: iskä ei puhu muijalleen, lähtee juomaan. Muija suuttuu ja lähtee itsekkin. Lapset vain jonnekkin, aito pikkuveljeni tulee aina mun ja äitin luo ja äitihän saa siitä aina mulle paasata, se oikein nauttii siitä. Mut mä vain suren, iskä ei osaa enää puhuu mulle, se on mulle mun elämäni tärkein ihminen, mutta tuntuu kauheelta roikkua kiinni kohta rikkoontuvassa perheessä. Nämä asiat on käyty läpi reilut neljän vuoden aikana niin, niin monta kertaa, mutta ei, se vain toistuu. pari viikkoa sitten isi lähti taas, avovaimo ei puhunut mulle mitään, heitti vain sisarpuoleni tuttunsa luo ja mut ja mun pikkuveljen äitin luo. Myöhemmin äiti kertoi että muija lähti etsimään asuntoa viereisestä kaupungista. Mutta nyt on kaikki taas "hyvin"!!! Täälä viikolla on siskopuoleni kastajaiset, mun on PAKKO mennä sinne, mutta mä en jaksa enää.... Kuulunko mä muka perheseen? Miksei iskä voi lopettaa? "Ikinuori, kohta tulee ero ja se hankkii uuden naisen kanssa pari pentua", lueonnoi äiti. Ja mä oon hiljaa ja haluisin että tää painajainen loppuis, joskus kulta-aika ennen eroa palaisi eikä mun tarvis venyä kahden perheen välillä joihinkin kumpaankaan mä en kuulu.
Mun vahemmat eros 4 ja puol vuotta sitten. Iskä rupes juomaan ja sit äiti sai vielä tietää et se petti sitä yhen muijan kaa jonka luo isäni muutti sitten eron jälkeen yhteen. Mun isä on kuitenkin aivan ihana ihminen, kukaan ei koskaan oo sanonu muuta [paitsi mun äiti tietenkin].Mun pikkveli muutti isäni luo asumaan. Isäni ja sen uus muija sai ensin yhden pikkuvelipuolen, sit toisen. Mutta nuorempi veli... Menehtyi kesällä v.2003 kätkytkuolemaan. Mä en tuntenut oikeutta surra mutta surin silti. Ja kun menin vihdoin pitkän vitkuttelun jälkeen isäni luo, missä suru seisoi ja pysäytti ajan, tunsin tulevani toimeen isäni muijan kanssa. Olin melkein perhettä. Isäni ei puhunut mitään surusta, enkä kyllä mäkään. iskällä oli ollut joka vuosi eron jälkeen alkoholi-ongelmia, se on melkein jo eronnut uudelleen. Lopulta, ennen veljeni kuolemaa, ne sopi Isin avovaimon kanssa, että se loppuisi... Ja se loppuikin, kunnes tänä kesänä se alkoi taas. Niille syntyi vielä uusi lapsikin keväällä tyttö. Näin menee kuviot: iskä ei puhu muijalleen, lähtee juomaan. Muija suuttuu ja lähtee itsekkin. Lapset vain jonnekkin, aito pikkuveljeni tulee aina mun ja äitin luo ja äitihän saa siitä aina mulle paasata, se oikein nauttii siitä. Mut mä vain suren, iskä ei osaa enää puhuu mulle, se on mulle mun elämäni tärkein ihminen, mutta tuntuu kauheelta roikkua kiinni kohta rikkoontuvassa perheessä. Nämä asiat on käyty läpi reilut neljän vuoden aikana niin, niin monta kertaa, mutta ei, se vain toistuu. pari viikkoa sitten isi lähti taas, avovaimo ei puhunut mulle mitään, heitti vain sisarpuoleni tuttunsa luo ja mut ja mun pikkuveljen äitin luo. Myöhemmin äiti kertoi että muija lähti etsimään asuntoa viereisestä kaupungista. Mutta nyt on kaikki taas "hyvin"!!! Täälä viikolla on siskopuoleni kastajaiset, mun on PAKKO mennä sinne, mutta mä en jaksa enää.... Kuulunko mä muka perheseen? Miksei iskä voi lopettaa? "Ikinuori, kohta tulee ero ja se hankkii uuden naisen kanssa pari pentua", lueonnoi äiti. Ja mä oon hiljaa ja haluisin että tää painajainen loppuis, joskus kulta-aika ennen eroa palaisi eikä mun tarvis venyä kahden perheen välillä joihinkin kumpaankaan mä en kuulu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Älä sä kanna huolta aikuisten ongelmista, vaan ole nuori ja nauti nuoruudestasi.
Sä et voi tehdä tilanteelle mitään joten irrottaudu siitä ja etsi itsellesi oma ihana elämä.
Sano äitilles ja isälles, et sä et jaksa enää...
Puhu jollekkin.
Kyllä uskoisi vanhempien vähän edes välittävän lasten hyvinvoinnista!
Moi.
Ongelmahan ei ole sulla, toivottavasti tiedät.
Eli, Isälläsi on surua tapahtuneista, äitisi on varmaankin hämillään ja jonkin verran katkerakin ja isäsi avovaimo taas tuntee olonsa epävarmaksi moisessa tilanteessa. Joten, ymmärrät varmaan että hekin ovat ihmisiä niin paras keino on ottaa ainakin isäsi ja äitisi saman pöydän ääreen ja sanoa se että sinäkin olet olemassa, sinuunkin sattuu puhumattakaa sisaruksistasi.
Joskus vanhemmilla käy niin että he ikääkuin unohtaa muiden olemassa olon oman surkeudensa keskellä ja siksi sinun on nyt otettava, jos vain mahdollista, asia puheeksi ja todellakin muistuttaa että heillä on vielä jotain josta iloita ja joita opastaa "tukevalle maaperälle", sinä ja sisaruksesi ja sisarpuolesi.
Älä vain syyllistä, muistuta.
Kyl se siitä =)