Elokuviin

Aion mennä jo ehkä ensiviikolla katsomaan tuon, jos tuntuu ns. otolliselta hetkeltä. Kävin tuossa muutama viikko sitten katsomassa tuon Puhdistus -elokuvan. Tiiä sitten, mutta kovin tuntui olevan tunteetonta porukkaa. Kotimatkalla ihan mietin, että olisiko johtunut siitä, että toisen (vanhana) pääosaesittäjän kasvoissa oli näkyviä haivenia. Itseä ne ei häirinneet, mutta sen sijaan ihmettelin sitä, että miksi ne uudennäköiset adidaksen? mustavalkoiset verkkarit oli jalassa. Olisiko unohtuneet päälle vahingossa? Harmaa hame olisi ollut niin kuin miljoona potenssiin sopivampi siihen vanhanaikaiseen taloon.

Niin, palatakseni tuohon havaittuun tunteettomuuteen, niin odotetusti vain panokohtaukset sekä brutaali joukkoraiskauskohtaus sai jotkut miespuoliset katsojat rykimään vaivautuneesti. Outoa.

Itsellä kyyneleet lähtee valumaan viimeistään niin tyypillisesti ihan loppumetreillä. Se on kait tarkoituskin. Melkein aina tai yleensä se on tietty ilme yhdistettynä lauseeseen joka saa sen aikaan, niin kuin tälläkin kertaa. Jos niin ei olisi käynyt, niin en olisi ollut täysin oma itseni. Ai, mikä se lause oli..? Niin. Jääköön se salaisuudeksi. Ehkä joku tietää jossain. Siitäkin huolimatta kyyneleet, vaikka toinen (nuorena) pääosaesittäjä myrkytti sen yhden. Olisiko ollut pelastettavissa?!

Lisään tähän loppuun vielä sellaisen seikan, että muiden läsnäolosta johtuen ei ollut ehkä yhtä tarkkaavainen, kuin mitä olisi ollut kotioloissa. En ole täysin varma siitä, että menikö ehkä jotain oleellista mahdollisesti ohi. Aion katsoa sen toisen kerran sitten, kun se tulee jostain sopivalla hetkellä.