Vieläkö kuuntelette vanhoja kasetteja tai vinyylilevyjä? Itselläni niitä on paljon.
Levysoittimesta meni hihna jo vuosia sitten ja uutta ei saa enää mistään. Kasetit kaivoin esiin tässä eräänä lauantaina. Olipa antoisa kokemus kuunnella vuosien jälkeen aikoinaan tehtyjä nauhoituksia. Valitettavasti osa kaseteista alkaa olla elinkaarensa päässä.
Levysoittimesta meni hihna jo vuosia sitten ja uutta ei saa enää mistään. Kasetit kaivoin esiin tässä eräänä lauantaina. Olipa antoisa kokemus kuunnella vuosien jälkeen aikoinaan tehtyjä nauhoituksia. Valitettavasti osa kaseteista alkaa olla elinkaarensa päässä.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Harvoin tulee kunneltua, vaikka on sekä vinyylilevyjä että kasetteja, myös välineet niiden soittamiseen.
Joissakin vinyyleissä on musiikkia, joita en ole CD-levyiltä löytänyt, siinä mielessä niitä olisi kiva kuunnella.
Tai pitäisi siirtää toiseen olomuotoon.
Kasetit ovat kyllä aika ankeita kuunnella, osassa ryppyjäkin, kun kone on vetäissyt nauhan sisäänsä.
Maija Hapuojan laulama Kaksi vanhaa varista on meidän laulumme, ja se löytyy meiltä vain kasetilta. Vinyylejäkin on valtava valikoima, mutta myös meillä oli soitin rikki. Ratkaisin ongelman ostamalla tällaisen aparaatin http://www.kotitavarakauppa.fi/tuotteet.html?id=57/697
Nyt on varikset tallessa muistitikulla, eikä tarvitse pelätä kasetin lopullista irtisanoutumista. Vehje on hyvän näköinen vanhassa kirjhyllyssämme, eikä vaadi insinöörin taitoja käyttämiseen.
Titääkö kukaan, onko tuota Hapuojan laulua millään CD:llä?
Maija Hapuojan esittämä kappale on "viralliselta" nimeltä Syksy.
Löytyy LP-levyltä "Sarmanto; Syksy ja muita lauluja"
Ei valitettavasti ole julkaistu CD muodossa.
Joku luopuisi omastaan hintaan 30 euroa
http://www.discogs.com/Sarmanto-Syksy-Ja-Muita-Lauluja/release/1864938
Molempia on, mutta vinyylilevyjä ei ole kuunneltu aikoihin. Kasetteja kuunnellaan lähinnä pitkillä automatkoilla, autossa kun ei ole CD-soitinta (uudemmista vimpaimista puhumattakaan).
Viime syksyn muutossa heitin kasetteja paljon pois, mutta aika paljon niitä jäikin. Niihin liittyy niin paljon muistoja, ettei kaikista raaski luopua niin kauan kuin on toimivia soittimia (yksi kotona ja toinen mökillä, sen autossa olevan lisäksi).
" Hoppyhallissa" levysoitin maksaa noin sataeuroa.
Pelkkiä levysoittimia saa toki edullisesti, mutta ne pitäisi osata liittää tietokoneeseen jos haluaa tallentaa vinyylejä digitaalimuotoon.
?
Mitä hankalaa on yhden USB- piuhan liittämisessä?
=DW=
Enää on yksi vinyyli tallessa, Spencer Davies Group, se kun on ihqu-original.
Jääköön se perintönä hippi-ajoistani.
Kaiken muun olen siirtänyt digitaaliseen muotoon, ja ne ovat parilla DVD: llä.
Pari VHS: ää pitäisi vielä digitoida, kunhan saisin aikaiseksi virittää tupla-nopeus nauhurini kiinni tietokoneeseeni. Tarvittavat palikat minulla on.
H.
Hihnoja kyllä löytää, kun haeskelee. Levysoittimia ollut älyttömät valikoimat, ois hyvä jos ois vanha hihna, mistä ottaa mittoja. Katteles, mitä ttolta löytyy:
https://www.google.fi/search?q=öevysoittimen hihna&ie=utf-8&oe=utf-8&aq=t&rls=org.mozilla:fi:official&client=firefox-a#hl=fi&client=firefox-a&hs=I08&rls=org.mozilla:fi:official&spell=1&q=levysoittimen hihna&sa=X&ei=vQuBUNOnEafm4QSCqYBg&ved=0CB8QvwUoAA&bav=on.2,or.r_gc.r_pw.r_qf.&fp=fe54c26939594437&bpcl=35466521&biw=1366&bih=627
Kaseteilla sama heittää vesilintua. Tai saahan niille paljonkin tehtyä, kohinoita poisteltua jne, vaatii tekemistä ja audio-ohjelmia. En ole erityisemmin perehtynyt asiaan, kaikenlainen kuitenkin mahdollista. Noita vinyylisoittimia MP3 muuntimella saa reilulla satasella, levysoittimen laatu tuskin häävi tuohon hibtaan on, mutta eipä se MP3.kkaan ole mitän high end laatua:
https://www.hobbyhall.fi/p/fi/iLP-levysoitin-MP3-muunnin/333648/92374/92365/92371
Nojoo, itellä vinyylisoitin hajalla, ei oikein tietoa, mikä vika, ei vain oikein kuulu. Eipä arvokkaat vinyylit suotta kulu käytössä. Digitointihommia mun käsittääkseni voi ainakin joissain kirjastoissa käydä tekemässä, jos ei viitsi ostaa lev ysoitinta.itelle.
=DW=
"..."
Aika monta vuotta sitten, kun alkoi olla mahdollista siirtää VHS -> tietokone, oli jo "joka-miehen" laadunkorjausohjelmia.
Kyllä niillä jo silloin erotti aisteilla jotain parantuneen.
Tämän päivän ohjelmistot taitavat olla jo ihan toista luokkaa.
Minulla on uudehko, Cyber Linkin ohjelmisto, ostin sen kun tunsin tarvetta Blu-Ray elokuvien katseluun.
Sillä tulen kokeilemaan näitä uusia ominaisuuksia, kun noita loppuja alan digitoimaan.
Kuinkahan siinä käy, vanhan-aikainen nörtti, uuden-aikaisen tekniikan parissa :)
Muuten, aika monta muinaista musiikki-videota olen laittanut digitaaliseen roskakoriin, ne alkavat olla kaikki jo saatavissa netistä, ja paljon laadukkaimpina.
H.
Ja vielä, minulla oli sekin Music-Television-pätkä mistä Maria Gutzeninan rinnoista nousi Suomessa iso haloo. :)
Muistelen hänen joutuneen, kiemurrellen puolustautumaan että hän ei mitään ole leikellyt, vaan hänellä oli sellaiset..uudentyyppiset rintaliivit.
Taisipa olla aikaa jolloin Push-Upit lähtivät nousuun. :)
Tänä päivänä säästäisin kyllä sen pätkän, en tietenkään rintojen vuoksi, vaan siksi että se saattaisi olla jo historiallistakin?
H.
Joop.
Itteä ei nauhojen kanssa ähertäminen oikein innosta, melkein mitä tahansa saa paremmissa formaateissa. Niin, samaa kamaa c-kasetilla, vinyylinä, cd-levynä ja jotain taitaa olla puhelimessakin. Ainoa vaan, ei tule kuunneltua juuri koskaan yhtään mitään. Hokasin tossa, autossa on kasettisoitin, videonauhureita ei ole enää ollenkaan. Eikä taida videonauhoistakaan olla enää mihinkään. Vinyyleistä olen koittanut pitää kiinni, niissä kun on net kannet eikä musa ole kompressoitua, yllättävän hyvät soundit monissa, ei digitoimalla kummene, korkeintaan vääristyy.
=DW=
"..."
Niin se on...huokaus..
Ennen, niin kullan-arvoisilta tuntuneet nauhoitukset ja ostetut vinyylit, ovat tänäpäivänä Netti-arkistoissa, jokaisen saatavilla.
Aidot Hi-Fi: stit vielä kuuntelevat Vinyylejä, joihin on äänitetty pelkkää hiljaisuutta, ja valittavat että CD: llä se särkee jotenkin korvaa.
Mutta, kuten sanoit, monet huippusoittajat soittavat vieläkin Radioputki- vahvistimilla.
Transistori pilaa, heidän mielestään soundin.
Ja minä olen samaa mielipuolta.
Minulla on vinyyliltä siirretyt alkuperäiset Beatlesit, ja sitten olen ostanut sen kalliin paketin (en kehu, paremminkin haukun hintaa) missä musiikki on re-masteroitu.
Kammottava ero, saattaa tietysti johtua muistojen kultauksesta, olkoon vain, kuuntelen mieluummin omia digitoimisiani.
Oli mukava huomata että joku muukin on kiinnostunut asiasta.
H.
Katso myös se (taitaa löytyä jyytuubesta) kun yksi "toimittaja" polttaa häpykarvat:
"..."
Piti ihan kaivella yhtä laatikkoa ja sieltä löytyi toinen aarteeni.
Anneli Sarin original single: En vastaa jos nyt soitat.
Sen digitoi kerran yksi kaverinini, silloin ei minulla vielä ollut palikoita.
Aikasti vaikeaa oli se aikanaan löytää, eikä sitä ole vieläkään netissä.
Se ei ole Mattilan neidon versio, vaan ihan eri zipale.
Voi että, tuo Sarin kappale oli aikoinaan nuoren ja yltiö-romanttisen miehen ihastus, laulajineen.
Ihan vieläkin alkoi pikkasen kutiamaan.
H.
Ps. Muistelen askarteluliikkeissä olleen Silikoni-renkaita, eri kokoisia.
Niistä vois syntyä hihna levypyörään. Ainakin sen aineen uskoisin uppoutuvan ja muotoutuvan myös kiilamaiseen uraan.
Vinyylit on hävitetty. Osa myyty, osa lahjoitettu. Levyjen arvo oli kääntäen verrannollinen oman arvostukseni kanssa.
Kasetit pitäisi käydä lähiaikoina läpi. Niiden joukossa on myös omia nauhoituksia, jotka haluan säilyttää nostalgia-syistä.
Tietääkö joku, voiko nauhoja kierrättää jossain, vai pitääkö ne vaan heittää sekajäteastiaan?
"Nainen, ei jätettä ;"
Vastentahtoisesti, kuten naisiakin kohtaan aina, suhtaudutaan jätteiden-polttolaitoksiin.
Mutta jätteissä on maailma muuttunut.
Toivotaan öljypohjaisten jätteiden olevan kaiken polttokelpoisen jätteen joukossa, eli tavallisessa roska-pussissa.
Kunnes Neste-Oil toisin määrää, EU:n direktiivien pohjalta.
H.
Tee itse hihna levysoittimeesi polkupyörän sisäkumista. Leikkaa sopiva suikale ja liitä kumisuikaleen päät pikaliimalla yhteen.
Näin minä tein jo yli 10 vuotta sitten ja aina toimii...
Tätä yritin kyllä, useammastakin materiaalista, mutta en saanut aikaiseksi sellaista
mikä olisi pyörinyt tasaisesti. Vetomoottorin hihnapyrässä on V-ura. Hihnan materiaalin pitäisi olla niin ohutta kumia, että se muotoutuisi uraan.
Jos siinä kerta on V-ura, niin kokeilisin pyöreää kumia, mistä konekorjaamoilla tekevät O-renkaita. Jostain koneliikkeestä tai kumi-muoviliikkeestä saattaisi löytyä metritavarana.
Kokeilin, O-rengas ei pysy levylautasen suoralla kehällä, joka siis toimii isompana hihnapyöränä.
Huonompi homma. Millainen oli alkuperäinen? Ja mikä merkki?
Minulla on DUX 1209 joka saattaa olla sama kuin joku Philips.
Dux, Philips ja Sierra ovat sama soitin, tällinenkin minulla on ollut joskus. Tämä murheenkryyni on halppis yhdistelmä, enkä taida sille uhrata enää voimavaroja.
Taidan hankkia uuden soittimen.
Kyllä kuuntelen edelleen molempia. Soitin on jo yli kaksikymmentä vuotta vanha ja kun ei sitä joskus tule käytettyä kuukausiin, niin se väsyy ja kuuluu pelkkää moukumista. Sitten vaan pyöritellään ja taas toimii. Harmittaa ettei Veikko Lavin laulua Sinfonia Armiitalle löydy juutuubista eikä Ylen elävästä arkistosta. Heikki Kinnusen esittämänä siis.
Joskus harvoin kuuntelen. Ostin just kirpputorilta laatikollisen sota-ajan lauluista parikymmentä vuotta sitten tehtyjä levyjä. Hyvin toimii soitin, onhan siinä polkupyörän sisäkumista itsetehty vetohihna. Kasetisoitinkin on, tupladekki, mutta ei juurikaan kasetteja. Avokelanauhuri soittaa yhteen suuntaan pari tuntia, sitten vaihtaa suuntaa ja soittaa toiset pari tuntia toista reunaa jne. Harvoin sitäkään enää kuuntelen, hiljaisuus on nykyään mukavampaa... Laitteet ovat vuodelta 1975 eivätkä häpeä uudempiakaan. Kalliita olivat aikanaan, mutta mitäpä tuosta... Sitten joskus kun on aikaa, ajan vinyylit ja avokelanauhat muistitikulle. Tekemistä vain on rästissä ainakin 50 vuodeksi eteenpäin jo muutenkin...
Veikko Lavi - Linja-automatka eli sinhvoonia Armiitalle
http://www.youtube.com/watch?v=uTRnaZFsI1g
Laitoin kuitenkin edes Lavin, en muista koskaan kuulleeni.
Joo, tiedän kyllä että tuo löytyy, mutta Heikki Kinnusen herkullisesti esittämää versioita ei löydy. Se on minulla vinyylilevyllä. Siinä on mahtavan hauskat sanat.
Lisään vielä, että Heikki Kinnusella on todella upea lauluääni. Eläytyvä, ilmeikäs ja miehekäs.
Johan meistä jokainen tuntee Heikin ja äänensä, metkasta miehikkääseen.
Osaa muunnella tarpeen mukaan ääni- ja mielialaa.
Vinyyliä kuuntelen, kasetti soittimen annoin tyttärelle. Mutta paljon on kasettejakin..
Vinyylit vinkuu meilläkin viikottain.
Kasetteja on kasapäin, muttei niitä tule yleensä koskaan kuunneltua.
Tosin vinyyleistäkin kuluu harvat ja valitut.
Minkäpä voi, että meillä ainakin musiikkimaku on jäsähtynyt 60-, 70-luvulle.