Olenko ajatusteni kanssa yksin kun tunnen suurta ahdistusta siitä miten kiire suomessa on laittaa lapset tarhaan ja palata pian takaisin työ elämään. Haluan sanoa että olen yksin huoltaja ja aina hoitanut lapseni itse ilman kenenkään apua!
Tuntuu kuin lapsia hankittaisiin vain omaksi iloksi ja kun äitiydestä on saanut tarpeeksi nauttia 1-2vuotta onkin jo hyvä aika työntää lapsi muiden harteille.
Tyttäreni on jo 6vuotias silti lähiympäristöni, työvoimatoimisto yms eivät voi käsittää sitä että mielestäni ensisijainen työni on olla äiti! En ole suostunut vastaanottamaan 8h työtä saati laittaa lastani vuoropäiväkotiin niinkuin minulle on ehdotettu. Minua puistattaa ajatus että mikäli tekisin töitä 8h päivässä, lapseni olisi 10h tarhassa ja 10h nukkuisi... voisinko tällöin kutsua itseäni vielä äidiksi?? saati sitten hyväksi äidiksi? kun minulla on aikaa lapselleni vain 4h päivä? tästä neljästä tunnistakin osa aika menisi kuitenkin vielä aikaa ruuanlaittoo, pyykin pesuun yms
Onko tässä maassa siis tarkoitus tehdä lapsia muiden kasvatettavaksi? vai olenko vain laiska joka ei halua tehdä täyttäpäivää töitä
Tuntuu kuin lapsia hankittaisiin vain omaksi iloksi ja kun äitiydestä on saanut tarpeeksi nauttia 1-2vuotta onkin jo hyvä aika työntää lapsi muiden harteille.
Tyttäreni on jo 6vuotias silti lähiympäristöni, työvoimatoimisto yms eivät voi käsittää sitä että mielestäni ensisijainen työni on olla äiti! En ole suostunut vastaanottamaan 8h työtä saati laittaa lastani vuoropäiväkotiin niinkuin minulle on ehdotettu. Minua puistattaa ajatus että mikäli tekisin töitä 8h päivässä, lapseni olisi 10h tarhassa ja 10h nukkuisi... voisinko tällöin kutsua itseäni vielä äidiksi?? saati sitten hyväksi äidiksi? kun minulla on aikaa lapselleni vain 4h päivä? tästä neljästä tunnistakin osa aika menisi kuitenkin vielä aikaa ruuanlaittoo, pyykin pesuun yms
Onko tässä maassa siis tarkoitus tehdä lapsia muiden kasvatettavaksi? vai olenko vain laiska joka ei halua tehdä täyttäpäivää töitä
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mielestäni et ole oikein kunnolla ja ajatuksella nyt tätä asiaa miettinyt. Kirjoituksesi on vaan omasta näkökulmastasi ja ns mututuntumasta.
On aika ala-arvoista kirjoittaa muita tuntematta että kun äitiydestä saadaan tarpeeksi nauttia on hyvä aika työntää lapsi muiden harteille. Mielestäni yrität vaan heittää hyvää viittaa omalle harteillesi.
Olisi aivan ihanaa olla kotona lapsen kanssa. Tehdä yhdessä,nauttia yhdessä lapsesta. Mutta sellainenkin asia tässä elämässä valitettavasti määrää kuin raha. Niin,niin materiaaliselta kuin se kuulosta. Mutta millä muullakaan täällä elää. Parisuhteessa olevilla on olemattomat tuet,kaikki punnitaan toisen mukaan. Tulot toisella ovat heikot,joten vaihtoehdoiksi ei jää kuin kummankin olla työelämässä. Halutaan kuitenkin hyvä elämä tarjota lapselle eikä "eioorahaa"-elämää.
En tunne että työnnän lapseni muiden hoidettavaksi. Kyllä minä lapseni itse hoidan kaikesta huolimatta. Äitydestä nautin vaikka lapsi onkin päiväkodissa päivät. Ei se ole hävinnyt mihinkään vaikka olen nyt työntänyt lapsen muiden harteille. MIkä on todella korni ajattelutapa. Meillä osataan perheessä järjestää aikaa yhdessäoloon. Emme todellakaan laske tunteja kauanko olemme nyt yhdessä ja kauan lapsi on nyt nukkumassa. Meillä elämää eletään yhdessä,pakolliset jutut tulevat siinä sivussa (työ yms.)
En tiedä mistä olet saanut päähäsi että päiväkoti kasvattaa lapsen. Aika mustavalkoista ajattelutapaa sinulla. Kyllä minä itse lapseni kasvatan ja tuen siinä päiväkotia.
Huomaa kirjoituksestasi että olet aika nuori ja naiivi vielä asioiden suhteen. Kun kasvat niin näet asiat vähän eritavalla ja eri perspektiivistä. Asiat kun eivät ole ihan noin mustavalkoista kun kirjoituksessasi annat ymmärtää.
Aivan en ole kasvattanut lastani parisuhteessa joten en voi todella käsittää sitä minkälaista se on kun toinen voi viedä lapsen aamulla vähän myöhempään tarhaan ja toinen hakea lapsen pois vähän aikaisemmin.
Kun minä tein töitä täysipäiväisesti vein lapseni kuudeksi tarhaan ja hain sen väsyneenä puolineljän aikaan pois se ei tuntunut kenenkään edun mukaiselta. Kumpikin meistä väsyi siihe. Ja minä en myöskään tiedä mitään siitä minkälaista on kun tuloissa huomioidaan kahden henkilön tulot. Mutta kun yksin kävin töissä ja hoidin lasta ei se raha mikä sieltä tuli n(1500e/kk) tuntunut niin isolta että se olisi sen arvoista minkä uhrauksen jouduin tekemään kun en saanut olla lapseni kanssa mielestäni tarpeeksi.
Haluan vielä korostaa sitä että tarkoitukseni ei ole tuomita ketään. Varsinkin kun olen todella huomannut muidenkin kuin sinun osalta että ajatusmaailmani on hyvin erillainen kuin monella muulla täällä elävällä!
Mun mielestä on tosi ikävää, että raha ja työelämässä menestyminen on Suomessa ihmisille nykyään pääasia. Monessa maassa asiat on tässä suhteessa paremmin. Mielelläni näkisin Suomessa enemmän mahdollisuuksia ihmisille työskennellä esim 20-30 tuntia viikossa, niin perheelle jäisi enemmän aikaa.
Se on ihan sama lasketaanko teidän perheessä tunteja vai ei, mutta kyllä pienelle lapselle (alle 3 v) 4 tuntia päivässä vanhempien kanssa on vähän. Eikä mun mielestä oikeen voida sanoa, että vanhemmat hoitaa lapsen kasvatuksen jos 2/3 ajasta, jonka lapsi on hereillä, lapsi viettää päiväkodissa. Kyllä päiväkodilla on sillon iso vastuu lapsen kasvatuksesta. No, onneksi useimmat lapset saa sentään viikonloppusin olla kotona vanhempien kasvatuksessa.
Se on tietty jokasen oma asia kuinka nämä asiat hoitaa, mutta itte pidän lapset mieluiten hiukan pitempään kotona. Kumpi sitten tekee lapsen onnellisemmaksi: se että vanhemmilla on rahaa vai se että saa viettää aikaa vanhempien kanssa??
On meitä kotiäitityyppejä muitakin. Aika harvinaisia vaan taidetaan jo olla. Mulla tyttö täytti just 2v, vasta opettelee puhumaan ja on vieroittumassa tissiltä. Ja muut jo kyselee, että milloin jatkan opini loppuun/ menen töihin. Pöyristyttävää. Aion olla tiiviisti kotona vielä monta vuotta. Mutta sulla on jo kuitenkin sen verran iso muksu, että menee kohta kouluun ja väkisinkin itsenäistyy. Pakko vähitellen katkaista napanuora :)
Mä asun ulkomailla ja tässä maassa on tapana että äiti jää pitemmäksi ajaksi kotiin lapsen/lapsien kanssa. Itte alotin hiljattain töissä (lapsi 1v 1kk) ja mies jäi vuorostaan kotiin. Meillä on suunnitelmissa, että mies on vuoden lapsen kanssa kotona ja sen jälkeen lapsi voi mennä puolipäiväsesti (20 h/vko) hoitoon. Toki vuoden päästä ois tarkotus jo alkaa yrittää seuraavaa lasta. Toi puolipäiväsesti työskentely on täällä myös melko yleistä perheissä, joissa lapset on vielä pieniä (alle teini-ikäsiä).
Nyt kun käyn sen 8 tuntia päivässä töissä, niin tuntuu, etten nää lasta oikeestan yhtään. Kyllä hirvittäis ajatus siitä, että lapsi ois 8-10 tuntia päivästä hoidossa ja sitten vaan pari tuntia meidän vanhempien kanssa ennen kun menee klo 19:30 nukkumaan.
Lapsia ei ole tarkoitus tehdä muiden kasvatettavaksi, mutta ei myöskään muiden elätettäväksi.
Jos olet joutunut kahnauksiin työ- ja elinkeinotoimiston kanssa, niin elelet ilmeisesti täysin sosiaaliturvan varassa. Se ei ole oikein muita veronmaksajia kohtaan. Kyllä tuonikäinen ja paljon nuorempikin pärjää päiväkodissa ja sinä voit tienata elantonne, kuten muutkin vastuulliset vanhemmat.
Vähän haiskahtaa, että perimmäinen syy oloosi on että työnteko ei houkuta ja keksit lapsen tarpeista tekosyyn olla kotona. Kolmi- nelivuotias on varmasti valmis jo ryhmätoimintaan, puhumattakaan 6-vuotiaasta. Hänenhän pitäisi ainakin eskarissa olla?