Olen 19v ja opiskelen lukiota ja ammattiopistoa viimeistä vuotta ja nyt iski kauhea vauvakuume. Elämäntilanteeni on omasta mielestäni hyvä, koska asun avopuolisoni (27v) kanssa ja auttelen häntä mm. maatilan töissä sen verran kuin osaan ja rahasta ei ole tällä hetkellä puutetta.
Olemme olleet yhdessä kohta 1,5 vuotta, mutta se on tuntunut paljon pitemmältä ajalta. Hänkin haluaisi lapsia ja oikein suurperheen, ja kahden ensimmäisen nimet on jo valittuna. :)
Olen asettanut itselleni toiveen, että haluan olla naimisissa ennenkuin lapsia tulee. (Tällä hetkellä emme ole edes kihloissa...) Olen miettinyt lapsen hankkimista monista eri näkökulmista ja pääni puhki sen suhteen, että miten minun kannattaisi tehdä. Haluaisin aloittaa lapsen teon nytten, mutta miten käy sitten minun toiveen, jonka olen itselleni asettanut...?
Voisitteko antaa minulle vinkkejä ja mietteitänne asiani suhteen.
-Kiitos :)
Olemme olleet yhdessä kohta 1,5 vuotta, mutta se on tuntunut paljon pitemmältä ajalta. Hänkin haluaisi lapsia ja oikein suurperheen, ja kahden ensimmäisen nimet on jo valittuna. :)
Olen asettanut itselleni toiveen, että haluan olla naimisissa ennenkuin lapsia tulee. (Tällä hetkellä emme ole edes kihloissa...) Olen miettinyt lapsen hankkimista monista eri näkökulmista ja pääni puhki sen suhteen, että miten minun kannattaisi tehdä. Haluaisin aloittaa lapsen teon nytten, mutta miten käy sitten minun toiveen, jonka olen itselleni asettanut...?
Voisitteko antaa minulle vinkkejä ja mietteitänne asiani suhteen.
-Kiitos :)
Vastaukset 16
Vanhimmat
Täällä kans 19-vuotias. Äiti toki jo olen. Vauvakuume iski jo 16-vuotiaana mutta silloin ei haluttu vielä kuitenkaan perhettä perustaa. Mies on 23-vuotias. 5 vuotta ollaan oltu yhdessä.
Itsellä oli kans se suunnitelma et ensin naimisiin.
Päätettiin keväällä 2011 että 18.8.2012 on sitten hääpäivä. Samaan aikaan jätettiin ehkäisy pois. Ajateltiin että katsotaan nyt muutama kuukausi, ja jos tärppää niin vauva ehtii hyvissä ajoin maailmaan ennen häitä. Jos ei muutaman kuukauden aikana tärppää, pidetään tauko yrittämisessä, ettei käy niin että olen hääpäivänä viimeisilläni.
No tärppäshän se neljän kuukauden yrittämisen jälkeen, itseasiassa jos ei olis tärpännyt, olis alkanut tauko yrityksessä.
ostettiin omakotitalo, rempattiin se ja päästiin muuttamaan jouluna 2011. Huhtikuun 29. Päivä tätä vuotta meille syntyi pikkuinen poikanen ja naimisissa tässä ollaan oltu kaksi kuukautta.
Opinnot on puolella vuodella mulla kesken.
Toinen vauveli on suunnittilla muttei vielä tekeillä. ;)
Tsemppiä ja kuulostele mieltäsi ja keskustele miehesi kanssa.
Tälle palstalle saattaa tulla niitä tylsiä pätijöitä mutta ei huomioida niitä. :)
Tsääs tylsää pätemistä:
Jos olet 5 vuotta "ollut yhdessä" miehesi kanssa, sinä olit 14-vuotias seurustelun alkaessa ja miehesi 18-vuotias. Miehesi on siis rikollinen!
Niin, mistäs tiedät ovatko harrastaneet seksiä silloin? Eihän seurustelu ole kiellettyä.
Onko sun mielestä 18-vuotiaalla nuorukaisella nuppi ihan kunnossa, jos on yhdessä 14-vuotiaan kanssa? Minusta ei.
Suosittelen, että ensin opiskelet ammatin ihan rauhassa, ilman että joudut raahaamaan lasta päivähoitoon koulupäivien ajaksi. Jos syystä tai toisesta joskus joudut elämään itseksesi (ero, leskeys) tai jos miehesi ei pysty enää töihin jostain syystä, niin sinun pitää pystyä elättämään sekä itsesi että lapsesi. Erityisesti yksinhuoltajana opiskelu on paljon raskaampaa kuin se on nyt. Mutta vaikka kaikki menisi hyvin, niin et voi loppuikääsi vain autella miestäsi, vaan jossain vaiheessa tarvitset oman ammatin. Jos sulla on vain ylioppilastutkinto ja ainoa työkokemus miehen maatilan apurina, niin olet työmarkkinoilla todella surkeassa asemassa.
Eli hanki oma ammatti ja siihen päälle muutama vuosi työkokemusta. Jos selviät siitä muutaman vuoden projektista kunnialla, niin voit ruveta miettimään 18 vuoden projektia eli lasta.
Toinen hyvä syy odottaa muutama vuosi on ikäsi. Olet sellaisessa iässä, että muutut ja kypsyt ihmisenä nopeasti, ja muutaman vuoden päästä voit olla ihan erilainen ihminen kuin nyt. Voi olla, että kasvatte miehesi kanssa eri suuntiin. Voi olla, että keksit itsellesi uusia unelmia, jotka haluat toteuttaa ennen kuin on lasten aika. Odottamisesta ei voi olla mitään haittaa kenenkään kannalta.
Joo ei kannata ennen kolmeakymppiä eikä sittenkään ellei suhde kestänyt kymmentä vuotta.
Minun mielestäni se, että on kolmekymmentä tai että suhde on kestänyt kymmenen vuotta, ei todista mitään siitä, kannattaako hankkia lasta vai ei. Ihmiset eroavat myös kymmenvuotisista suhteista ja kaksikymmenvuotisistakin, eikä kolmekymmenvuotias välttämättä ole mikään kypsä ihminen. Jotkut ei ole koko ikänään niin kypsiä, että lapsia kannattaisi tehdä ikinä! Yhdeksäntoistavuotias ei toisaalta ole edes oikeasti vielä aikuinen, vaikka onkin jo paljon kypsempi kuin vaikka 16-vuotias.
Jokainen nainen tarvitsee ammatin. En tosiaan suosittele perustamaan suurperhettä lukiopohjalta miehen varaan kaksikymppisenä.
Joo, kyllähän se niin on, että esim. 15 vuotta kestänyt suhde kestää melkoisella varmuudella onnellisena senkin jälkeen kun lapset hankitaan. Joku 5v yhdessä ennen lapsukaisia on todella vähän, siinä on hyvin suuri tidennäköisyys epäonnistua - vaikka ette sitä myönnäkkään te jotka olette vauvakuumeessa.
Onhan se jokaisen oma asia ja minkäs me teemme muuta kuin neuvomme, mutta ette te tajua ja myönnä epäonnistuttuannekaan. Nykyajan maailma hullu paikka ja ei täällä suorituskeskeisessä Suomessa muönnetä virheitään.
Itsetuntovajaaba tehdään perse putkella lapsia kärsimään ajattelematta lasten parasta.
Aloittajahan kertoi että viiminen vuosi lukiota ja ammattiopistoa.
En suosittele pistämään sitä lekkeriksi yrjöämällä kirjoituksissa ym. Ensin koulut rauhassa valmiiksi asti, ja myös mahdollinen jatkokoulutus. Jotkut ammattikoulun linjat on sinällään työllistäviä, jotkut lähinnä lukiota vastaavia peruskoulun jatkoja tai pilipalikouluja, joilla on vaikeampi työllistyä. Mielellään vähän työkokemusta ja muuta kokemusta siihen päälle. Aloittajahan ei ole ollut ilmeisesti ikinä missään työssä, jos oikein tulkitsen. Kannattaa selvittää, mitä elämältä haluaa ja mikä on mahdollista ennen kuin tekee lopullisesti ratkaisunsa vaikka suurperheen perustamisesta.
Ja huom, en ole sitä mieltä että nuori ei voisi olla hyvä äiti (tai toisaalta vanhempi ihminen voi olla hulttio). Mutta en näe järkeväksi hankkia tarkoituksella lapsia liian nuorena, koska 19-vuotias on ihan keskenkasvuinen vielä. Ja lapsessa tai lapsissa on paljon muutakin etukäteen mietittävää kuin että ristimänimet on valmiiksi valittu. Se on iso vastuu, joka kestää lopun elämän.
Jokainen tekee omat ratkaisunsa, mutta aloittaja halusi mielipiteitä ja tämä on mielipiteeni.
ja kukahan teistä on sanomaan kuka on valmiina äidiksi ja kuka ei??? melkosta pätemistä ja tuollasta V*tun "minäpä tungen nokkani pätemään" asennetta ....hankkikaa elämä tai menkää muulle sivulle räyhäämään.....
Aloittaja kirjoitti: "Voisitteko antaa minulle vinkkejä ja mietteitänne asiani suhteen."
Ikävää, jos et pidä täällä esitetyistä mielipiteistä. Itse taidat kumminkin olla ainoa, joka tässä ketjussa räyhää. Olisiko mielestäsi pitänyt valehdella, että kuulostaa oikein hyvältä idealta? Voithan itse esittää sellaisen mielipiteen, ja on täällä esitettykin.
Vielä edelleen haen sitä, että mitä haittaa olisi odottaa muutama vuosi?
Sosiaalihuollon tilastot !!
Siitä vaan yrittämään jos siltä tuntuu :)
Itsellä kamala vauva kuume, olen kanssa 19, mutta pidän päänikylmänä,
koska aloitin vasta amiksen ja haluan valmistua uuteen ammattiin ennen kuin aloitan. Ja no, vaikea vielä kuitenkaan hankkiutua raskaaksi, kun miestä ei ole. Eikä kyllä tulekkaan, ikisinkkuna tässä ajattelin pysyä, mutta kyllä mä niitä lapsia haluan, mutta aikaisintaan sitten kun oon 23.
Mutta jos susta nyt oikeasti siltä tuntuu, että niitä lapsia kannatta tehdä, niin sitten vaan tekemään :)
Ei lapsenhankinta ole mikään tunneasia!! Järki pitää muistaa!
Enhän mä niin sanonutkaan ;)