Saako lääkkeitä käyttää?

Isckonin sivuilta luin ettei krishna-tietoinen voi käyttää huumeita eikä mitään päihteitä, ja lihaa kananmunia ja niin edelleen on vältettävä. Mitäs jos käyttää vaikka Ritalinia tai muuta aivoihin vaikuttavaa lääkettä, joka on huumereseptin takana kun on amfetamiinijohdos? Tai jotain morfiinijohdosta kovaan hermosärkyyn..tai jotain muuta sellaista? Jos siis on vaikka narkoleptikko ja käyttää amfetamiinilääkettä, ei voi ruveta krishnalaiseksi? Pitääkö tämä ymmärtää näin?
13750
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 13

Vanhimmat

Kaikki lääkkeet ovat Krishna-liikkeessä sallittuja. Muutenkin Krishna-tietoisuuden harjoittamisen voi aloittaa kuka tahansa, vaikka ei pystyisikään luopumaan lihansyönnistä tai päihteistä. Noista asioista luopuminen tapahtuu itsestään kun ihminen alkaa saada korkeampaa nautintoa henkisen elämän harjoittamisesta. Aluksi tärkeintä on vain ruveta toistamaan Hare Krishna mantraa:

Hare Krishna Hare Krishna
Krishna Krishna Hare Hare
Hare Raama Hare Raama
Raama Raama Hare Hare

On myös tärkeää opiskella Bhagavad-gitaa ja seurustella muiden Krishnan palvojien kanssa. Näillä eväillä pääsee hyvin alkuun. Kaikki muu seuraa sitten itsestään perässä.

Hare Krishna!

Äänestä
  • Vähän luulen ettei vaikka nyt ADHD-syndroomainen tai narkoleptikko, joilla on liian vähän välittäjäaineita aivoissa, ja jotka joutuu syömään amfetamiinijohdoksia jotteivät nukahtelisi ja kärsisi liian alhaisesta tai liian korkeesta vireystilasta, joitten arkiset hommat ei hoidu ilman 'huumetta', niin vähän luulen ettei ne välittäjäainetasot korjaannu 'itsestään' vaan mantraa hokemalla ja uskomalla. Eihän muutkaan sairaudet parane välttämättä vaikka uskoisi mihin ikinä.

    Äänestä

  • Tota noin.. kirjoitti:

    Vähän luulen ettei vaikka nyt ADHD-syndroomainen tai narkoleptikko, joilla on liian vähän välittäjäaineita aivoissa, ja jotka joutuu syömään amfetamiinijohdoksia jotteivät nukahtelisi ja kärsisi liian alhaisesta tai liian korkeesta vireystilasta, joitten arkiset hommat ei hoidu ilman 'huumetta', niin vähän luulen ettei ne välittäjäainetasot korjaannu 'itsestään' vaan mantraa hokemalla ja uskomalla. Eihän muutkaan sairaudet parane välttämättä vaikka uskoisi mihin ikinä.

    Siksi sanoinkin, että lääkkeiden käyttö terveyden hoitamiseen on toki sallittua.

    Äänestä

  • Tota noin.. kirjoitti:

    Vähän luulen ettei vaikka nyt ADHD-syndroomainen tai narkoleptikko, joilla on liian vähän välittäjäaineita aivoissa, ja jotka joutuu syömään amfetamiinijohdoksia jotteivät nukahtelisi ja kärsisi liian alhaisesta tai liian korkeesta vireystilasta, joitten arkiset hommat ei hoidu ilman 'huumetta', niin vähän luulen ettei ne välittäjäainetasot korjaannu 'itsestään' vaan mantraa hokemalla ja uskomalla. Eihän muutkaan sairaudet parane välttämättä vaikka uskoisi mihin ikinä.

    En voi olla tunkematta lusikkaani tähänkin soppaan, koska aihe koskettaa minua henkilökohtaisesti.

    Minulla on ADHD (olen sitä ylivilkasta sorttia), enkä ole tähän päivään mennessä käyttänyt ritaliineja. Olen opiskellut, mitä dopamiinijuttuja pääkopassani tapahtuu ja hiljalleen oppinut hallitsemaan itseäni. Hyviä tapoja selvitä ADHD-levottomuuskohtauksesta on panna musaa soimaan tai mennä kävelylle. Kofeiinistakin on paljon apua, joten hörpin teetä ja mutustan suklaata (kahvia pidän liian epäterveellisenä jopa tähän tarkoitukseen). En kuitenkaan rajattomasti, koska silloin saattaisin ruveta tarvitsemaan aina vain suurempia annoksia...

    Myös Krishnan palvelemisesta on ollut hyvin konkreettista apua. Ennen kuin aloin meditoida Häntä säännöllisesti, kuvailin usein omaa päätäni seitsemän valtatien risteykseksi ja kakofoniaksi. Mutta kun kerran päivässä Krishnan armosta sain pääni tyhjäksi kaikesta paitsi hänestä, olo helpottui kummasti. Nykyään meditoin hetken viidesti päivässä (tai sitten harvemmin mutta pitempään kerrallaan).

    Teen ja ajattelen edelleenkin jatkuvasti monta asiaa yhtä aikaa, aikamoisella vauhdilla. Mielestäni se on kuitenkin rikkaus eikä vamma. En enää koe olevani ADHD:n armoilla vaan ADHD:sta on tullut minulle mahtava potkuri aivoihin.

    Ja lopuksi: minähän en sitten ollut ISKCONin tai minkään muunkaan liikkeen jäsen. En pidä lääkkeitä pahoina enkä väitä, että kaikkien ADHD-ihmisten olisi parempi olla ilman. Turhan usein vain näyttää siltä, että todellinen ongelma, jota "huumeella" lääkitään, on erilaisuutensa vuoksi kiusatun ja syrjityn ADHD-ihmisen huono itsetunto sekä hänen huono itsekurinsa (ihminen tekee kovin helposti tyhmyyksiä jos hän ei usko mihinkään), ei ADHD itsessään.

    Tuohon voisi lisätä vielä lukemisahdistuksen. Hyvin monella tuntemallani ADHD-ihmisellä levottomuusahdistus iskee, jos pitäisi lukea jotakin. Tässä yhteiskunnassa se tietää usein työelämäkatastrofia, mikä taas helposti sysää kohti pulloa, ja kun ADHD-ihmisillä näkyy muutenkin olevan taipumus päihderiippuvaisuuteen, siinä sitä ollaan. Varmaankin enemmistö Suomenkin spurguista on vain onnettomia ADHD-tapauksia.

    Minulle taas kirjoihin uppoutuminen on yksi keino päästä pakoon tuota levottomuusahdistusta, keino nostattaa dopamiinit aivokanaviin. Jos näin ei olisi, ties missä ojassa minäkin nyt makaisin.

    Äänestä

  • Vaisnava kirjoitti:

    En voi olla tunkematta lusikkaani tähänkin soppaan, koska aihe koskettaa minua henkilökohtaisesti.

    Minulla on ADHD (olen sitä ylivilkasta sorttia), enkä ole tähän päivään mennessä käyttänyt ritaliineja. Olen opiskellut, mitä dopamiinijuttuja pääkopassani tapahtuu ja hiljalleen oppinut hallitsemaan itseäni. Hyviä tapoja selvitä ADHD-levottomuuskohtauksesta on panna musaa soimaan tai mennä kävelylle. Kofeiinistakin on paljon apua, joten hörpin teetä ja mutustan suklaata (kahvia pidän liian epäterveellisenä jopa tähän tarkoitukseen). En kuitenkaan rajattomasti, koska silloin saattaisin ruveta tarvitsemaan aina vain suurempia annoksia...

    Myös Krishnan palvelemisesta on ollut hyvin konkreettista apua. Ennen kuin aloin meditoida Häntä säännöllisesti, kuvailin usein omaa päätäni seitsemän valtatien risteykseksi ja kakofoniaksi. Mutta kun kerran päivässä Krishnan armosta sain pääni tyhjäksi kaikesta paitsi hänestä, olo helpottui kummasti. Nykyään meditoin hetken viidesti päivässä (tai sitten harvemmin mutta pitempään kerrallaan).

    Teen ja ajattelen edelleenkin jatkuvasti monta asiaa yhtä aikaa, aikamoisella vauhdilla. Mielestäni se on kuitenkin rikkaus eikä vamma. En enää koe olevani ADHD:n armoilla vaan ADHD:sta on tullut minulle mahtava potkuri aivoihin.

    Ja lopuksi: minähän en sitten ollut ISKCONin tai minkään muunkaan liikkeen jäsen. En pidä lääkkeitä pahoina enkä väitä, että kaikkien ADHD-ihmisten olisi parempi olla ilman. Turhan usein vain näyttää siltä, että todellinen ongelma, jota "huumeella" lääkitään, on erilaisuutensa vuoksi kiusatun ja syrjityn ADHD-ihmisen huono itsetunto sekä hänen huono itsekurinsa (ihminen tekee kovin helposti tyhmyyksiä jos hän ei usko mihinkään), ei ADHD itsessään.

    Tuohon voisi lisätä vielä lukemisahdistuksen. Hyvin monella tuntemallani ADHD-ihmisellä levottomuusahdistus iskee, jos pitäisi lukea jotakin. Tässä yhteiskunnassa se tietää usein työelämäkatastrofia, mikä taas helposti sysää kohti pulloa, ja kun ADHD-ihmisillä näkyy muutenkin olevan taipumus päihderiippuvaisuuteen, siinä sitä ollaan. Varmaankin enemmistö Suomenkin spurguista on vain onnettomia ADHD-tapauksia.

    Minulle taas kirjoihin uppoutuminen on yksi keino päästä pakoon tuota levottomuusahdistusta, keino nostattaa dopamiinit aivokanaviin. Jos näin ei olisi, ties missä ojassa minäkin nyt makaisin.

    saanko ihan näin rohkeasti tiedustella että oletko kenties sitten ns."ritvik" krsna??? :)

    Äänestä

  • Jdas kirjoitti:

    saanko ihan näin rohkeasti tiedustella että oletko kenties sitten ns."ritvik" krsna??? :)

    Mikä on "ritvik" krsna? :)

    Äänestä

  • Vaisnava kirjoitti:

    En voi olla tunkematta lusikkaani tähänkin soppaan, koska aihe koskettaa minua henkilökohtaisesti.

    Minulla on ADHD (olen sitä ylivilkasta sorttia), enkä ole tähän päivään mennessä käyttänyt ritaliineja. Olen opiskellut, mitä dopamiinijuttuja pääkopassani tapahtuu ja hiljalleen oppinut hallitsemaan itseäni. Hyviä tapoja selvitä ADHD-levottomuuskohtauksesta on panna musaa soimaan tai mennä kävelylle. Kofeiinistakin on paljon apua, joten hörpin teetä ja mutustan suklaata (kahvia pidän liian epäterveellisenä jopa tähän tarkoitukseen). En kuitenkaan rajattomasti, koska silloin saattaisin ruveta tarvitsemaan aina vain suurempia annoksia...

    Myös Krishnan palvelemisesta on ollut hyvin konkreettista apua. Ennen kuin aloin meditoida Häntä säännöllisesti, kuvailin usein omaa päätäni seitsemän valtatien risteykseksi ja kakofoniaksi. Mutta kun kerran päivässä Krishnan armosta sain pääni tyhjäksi kaikesta paitsi hänestä, olo helpottui kummasti. Nykyään meditoin hetken viidesti päivässä (tai sitten harvemmin mutta pitempään kerrallaan).

    Teen ja ajattelen edelleenkin jatkuvasti monta asiaa yhtä aikaa, aikamoisella vauhdilla. Mielestäni se on kuitenkin rikkaus eikä vamma. En enää koe olevani ADHD:n armoilla vaan ADHD:sta on tullut minulle mahtava potkuri aivoihin.

    Ja lopuksi: minähän en sitten ollut ISKCONin tai minkään muunkaan liikkeen jäsen. En pidä lääkkeitä pahoina enkä väitä, että kaikkien ADHD-ihmisten olisi parempi olla ilman. Turhan usein vain näyttää siltä, että todellinen ongelma, jota "huumeella" lääkitään, on erilaisuutensa vuoksi kiusatun ja syrjityn ADHD-ihmisen huono itsetunto sekä hänen huono itsekurinsa (ihminen tekee kovin helposti tyhmyyksiä jos hän ei usko mihinkään), ei ADHD itsessään.

    Tuohon voisi lisätä vielä lukemisahdistuksen. Hyvin monella tuntemallani ADHD-ihmisellä levottomuusahdistus iskee, jos pitäisi lukea jotakin. Tässä yhteiskunnassa se tietää usein työelämäkatastrofia, mikä taas helposti sysää kohti pulloa, ja kun ADHD-ihmisillä näkyy muutenkin olevan taipumus päihderiippuvaisuuteen, siinä sitä ollaan. Varmaankin enemmistö Suomenkin spurguista on vain onnettomia ADHD-tapauksia.

    Minulle taas kirjoihin uppoutuminen on yksi keino päästä pakoon tuota levottomuusahdistusta, keino nostattaa dopamiinit aivokanaviin. Jos näin ei olisi, ties missä ojassa minäkin nyt makaisin.

    Mihinkäs on hävinnyt Vaisnava, sun viesti toiselta keskustelualueelta, jossa pidit amfetamiinijohdoslääkitystä ihan hyväksyttävänä ja kirjoitit avoimesti kaikille että olit miehesi kanssa harkitsemassa sen käyttöön ottamista? On se kummaa jos puhut toisaalla nettiympyröissä toista ja täällä toista...Ymmärrän kyllä halusi sensuroida viesti, paljastui siinä ikävästi kuinka sun puheet menee ristiin. Siinä viestissä jonka olet nyt sitten vaatinut poistettavaksi, annoit kyllä ymmärtää etteivät rukoukset ja krisnan palvominen auttaneet sua riittävästi..hmm? en millään pahalla. Varmaan haluut tämänkin silti poistettavaksi, eiks niin?

    Äänestä

  • Hmmm? kirjoitti:

    Mihinkäs on hävinnyt Vaisnava, sun viesti toiselta keskustelualueelta, jossa pidit amfetamiinijohdoslääkitystä ihan hyväksyttävänä ja kirjoitit avoimesti kaikille että olit miehesi kanssa harkitsemassa sen käyttöön ottamista? On se kummaa jos puhut toisaalla nettiympyröissä toista ja täällä toista...Ymmärrän kyllä halusi sensuroida viesti, paljastui siinä ikävästi kuinka sun puheet menee ristiin. Siinä viestissä jonka olet nyt sitten vaatinut poistettavaksi, annoit kyllä ymmärtää etteivät rukoukset ja krisnan palvominen auttaneet sua riittävästi..hmm? en millään pahalla. Varmaan haluut tämänkin silti poistettavaksi, eiks niin?

    Käsittääkseni tämä palsta on tarkoitettu keskusteluun hindulaisuudesta ja sitä kautta vakaumuksesta ja vakaumuksen kautta suhtautumisesta.

    Itse en näe mitään ihmeellistä että harkitsee asioita välillä toiselta ja välillä toiselta puolelta... Sehän on juuri sitä pienimmän pahan etsimistä, jota olemme saaneet usein Vaisnavan kirjoituksista lukea;)

    Mielestäni viestistäsi paistaa hyökkäys kirjoittajan persoonaa vastaan, mikä on aina ikävää näillä palstoilla:(

    Gandhi kirjoitti totuudesta seuraavasti:
    "Kuten usein olen sanonut, johdonmukaisuus ei ole ehdoton hyve. Jos tiedän jostakin asiasta tänään toista kuin eilen, onko epäjohdonmukaista, että muutan suuntaa? Olen silloin epäjohdonmukainen menneisyyttäni kohtaan, mutta johdonmukainen totuutta kohtaan(...) Johdonmukaisuus tarkoittaa että ihminen noudattaa sitä, minkä hän kulloinkin käsittää totuudeksi."
    (Gandhi´s view of life)

    Äänestä

  • admata kirjoitti:

    Käsittääkseni tämä palsta on tarkoitettu keskusteluun hindulaisuudesta ja sitä kautta vakaumuksesta ja vakaumuksen kautta suhtautumisesta.

    Itse en näe mitään ihmeellistä että harkitsee asioita välillä toiselta ja välillä toiselta puolelta... Sehän on juuri sitä pienimmän pahan etsimistä, jota olemme saaneet usein Vaisnavan kirjoituksista lukea;)

    Mielestäni viestistäsi paistaa hyökkäys kirjoittajan persoonaa vastaan, mikä on aina ikävää näillä palstoilla:(

    Gandhi kirjoitti totuudesta seuraavasti:
    "Kuten usein olen sanonut, johdonmukaisuus ei ole ehdoton hyve. Jos tiedän jostakin asiasta tänään toista kuin eilen, onko epäjohdonmukaista, että muutan suuntaa? Olen silloin epäjohdonmukainen menneisyyttäni kohtaan, mutta johdonmukainen totuutta kohtaan(...) Johdonmukaisuus tarkoittaa että ihminen noudattaa sitä, minkä hän kulloinkin käsittää totuudeksi."
    (Gandhi´s view of life)

    On kyllä ihan palstan aiheessa pitäytyvä kysymys kysyä. miten hindulaisuus suhtautuu mieltä stimuloiviin lääkkeisiin kun adhd ihmisiä on paljon ja muiyakin joiden elämää stimulantit helpottaa.

    Äänestä

  • admata kirjoitti:

    Käsittääkseni tämä palsta on tarkoitettu keskusteluun hindulaisuudesta ja sitä kautta vakaumuksesta ja vakaumuksen kautta suhtautumisesta.

    Itse en näe mitään ihmeellistä että harkitsee asioita välillä toiselta ja välillä toiselta puolelta... Sehän on juuri sitä pienimmän pahan etsimistä, jota olemme saaneet usein Vaisnavan kirjoituksista lukea;)

    Mielestäni viestistäsi paistaa hyökkäys kirjoittajan persoonaa vastaan, mikä on aina ikävää näillä palstoilla:(

    Gandhi kirjoitti totuudesta seuraavasti:
    "Kuten usein olen sanonut, johdonmukaisuus ei ole ehdoton hyve. Jos tiedän jostakin asiasta tänään toista kuin eilen, onko epäjohdonmukaista, että muutan suuntaa? Olen silloin epäjohdonmukainen menneisyyttäni kohtaan, mutta johdonmukainen totuutta kohtaan(...) Johdonmukaisuus tarkoittaa että ihminen noudattaa sitä, minkä hän kulloinkin käsittää totuudeksi."
    (Gandhi´s view of life)

    ja admata ei ole hyökkäys kysyä miksi hindulainen sanoo tällä palstalla kysymykseen yhtä ja toisella toista.

    Äänestä

  • suhtautuu näihin lääkkeisiin? kirjoitti:

    On kyllä ihan palstan aiheessa pitäytyvä kysymys kysyä. miten hindulaisuus suhtautuu mieltä stimuloiviin lääkkeisiin kun adhd ihmisiä on paljon ja muiyakin joiden elämää stimulantit helpottaa.

    >>
    Miten hindulaisuus
    Kirjoittanut: suhtautuu näihin lääkkeisiin?, 12.8.2004 klo 08.08

    On kyllä ihan palstan aiheessa pitäytyvä kysymys kysyä. miten hindulaisuus suhtautuu mieltä stimuloiviin lääkkeisiin kun adhd ihmisiä on paljon ja muiyakin joiden elämää stimulantit helpottaa.
    >>

    Tottakait on palstan aiheen mukainen kysymys.
    Etkö saanut jo vastausta, vai eikö vastaus ollutkaan odottamasi?

    Luepas uudelleen ensimmäinen vastaus aiheeseen:

    >>
    Lääkkeet
    Kirjoittanut: Bhaga, 2.8.2004 klo 19.26

    Kaikki lääkkeet ovat Krishna-liikkeessä sallittuja.
    >>

    Aivan samalla laillahan kristityille on huumeet kiellettyjä, mutta on täysin eri asia vaikka sama kemikaali on lääkkeen muodossa. Tällöin aineella parannetaan sairautta eikä haeta päihdyttävää oloa. adhd-ihmisille sitäpaitsi amfetamiinijohdannaiset toimivat päinvastoin kuin normaaleille käyttäjille; ne rauhoittavat, kun taas muut saavat piristävän vaikutuksen.

    Muutoin lääkityshän on sitten jokaisen henkilökohtainen asia.

    Äänestä

  • Hmmm? kirjoitti:

    Mihinkäs on hävinnyt Vaisnava, sun viesti toiselta keskustelualueelta, jossa pidit amfetamiinijohdoslääkitystä ihan hyväksyttävänä ja kirjoitit avoimesti kaikille että olit miehesi kanssa harkitsemassa sen käyttöön ottamista? On se kummaa jos puhut toisaalla nettiympyröissä toista ja täällä toista...Ymmärrän kyllä halusi sensuroida viesti, paljastui siinä ikävästi kuinka sun puheet menee ristiin. Siinä viestissä jonka olet nyt sitten vaatinut poistettavaksi, annoit kyllä ymmärtää etteivät rukoukset ja krisnan palvominen auttaneet sua riittävästi..hmm? en millään pahalla. Varmaan haluut tämänkin silti poistettavaksi, eiks niin?

    Arvelen viestisi päätyneen pois täältä siksi, että menet henkilökohtaisuuksiin etkä keskustele aiheesta yleisellä tasolla. Sekin on toki tyypillistä ADHD-ihmisille, mutta siitä VOI oppia eroon :)

    Joka tapauksessa vastasin viestiisi, ja voin tehdä sen uudelleen. Viime vuonna mieheni kuuli ADHD-ystävältään ylistäviä kommentteja Ritalinista, ja mieheni ehdotti, että minä kokeilisin sitä. Koska meillä hinduilla on tapana olla puolisoillemme mieliksi ja ainakin ottaa selvää asioista jos he niin toivovat suoran tyrmäämisen sijaan, ilmaannuin mainitulle ADHD-sivustolle etsimään tietoa lääkityksestä.

    Sainkin pian paljon tietoa siitä, mistä ADHD:ssa on kysymys ja miksi tietyt stimulantit (vahvimpana Ritalinin kaltaiset amfetamiinijohdannaiset, lievempinä esim. kofeiini) auttavat ADHD-ihmistä keskittymään. Sen sijaan että olisin hommannut Ritalinia rupesin uusien tietojeni valossa pelailemaan kofeiinilla, musiikilla, liikunnalla - ja totesin, että elämä helpottui.

    Jos luet viestini uudestaan, huomaat, etten ole täällä pitänyt amfetamiinijohdoslääkitystä epähyväksyttävänä. Totesin vain, että ainakin sellaiset ADHD-ihmiset kuin minä voivat selvitä ilmankin, ja että usein Ritalinilla lääkitään vääriä asioita.

    Yhteenvetona: jos tiedon lisääntymisen vaikutus omaan mielipiteeseen on mielestäsi ristiinpuhumista, muista sitten itsekin olla muuttamatta mieltäsi koskaan mistään asiasta :)

    Äänestä

  • Vaisnava kirjoitti:

    En voi olla tunkematta lusikkaani tähänkin soppaan, koska aihe koskettaa minua henkilökohtaisesti.

    Minulla on ADHD (olen sitä ylivilkasta sorttia), enkä ole tähän päivään mennessä käyttänyt ritaliineja. Olen opiskellut, mitä dopamiinijuttuja pääkopassani tapahtuu ja hiljalleen oppinut hallitsemaan itseäni. Hyviä tapoja selvitä ADHD-levottomuuskohtauksesta on panna musaa soimaan tai mennä kävelylle. Kofeiinistakin on paljon apua, joten hörpin teetä ja mutustan suklaata (kahvia pidän liian epäterveellisenä jopa tähän tarkoitukseen). En kuitenkaan rajattomasti, koska silloin saattaisin ruveta tarvitsemaan aina vain suurempia annoksia...

    Myös Krishnan palvelemisesta on ollut hyvin konkreettista apua. Ennen kuin aloin meditoida Häntä säännöllisesti, kuvailin usein omaa päätäni seitsemän valtatien risteykseksi ja kakofoniaksi. Mutta kun kerran päivässä Krishnan armosta sain pääni tyhjäksi kaikesta paitsi hänestä, olo helpottui kummasti. Nykyään meditoin hetken viidesti päivässä (tai sitten harvemmin mutta pitempään kerrallaan).

    Teen ja ajattelen edelleenkin jatkuvasti monta asiaa yhtä aikaa, aikamoisella vauhdilla. Mielestäni se on kuitenkin rikkaus eikä vamma. En enää koe olevani ADHD:n armoilla vaan ADHD:sta on tullut minulle mahtava potkuri aivoihin.

    Ja lopuksi: minähän en sitten ollut ISKCONin tai minkään muunkaan liikkeen jäsen. En pidä lääkkeitä pahoina enkä väitä, että kaikkien ADHD-ihmisten olisi parempi olla ilman. Turhan usein vain näyttää siltä, että todellinen ongelma, jota "huumeella" lääkitään, on erilaisuutensa vuoksi kiusatun ja syrjityn ADHD-ihmisen huono itsetunto sekä hänen huono itsekurinsa (ihminen tekee kovin helposti tyhmyyksiä jos hän ei usko mihinkään), ei ADHD itsessään.

    Tuohon voisi lisätä vielä lukemisahdistuksen. Hyvin monella tuntemallani ADHD-ihmisellä levottomuusahdistus iskee, jos pitäisi lukea jotakin. Tässä yhteiskunnassa se tietää usein työelämäkatastrofia, mikä taas helposti sysää kohti pulloa, ja kun ADHD-ihmisillä näkyy muutenkin olevan taipumus päihderiippuvaisuuteen, siinä sitä ollaan. Varmaankin enemmistö Suomenkin spurguista on vain onnettomia ADHD-tapauksia.

    Minulle taas kirjoihin uppoutuminen on yksi keino päästä pakoon tuota levottomuusahdistusta, keino nostattaa dopamiinit aivokanaviin. Jos näin ei olisi, ties missä ojassa minäkin nyt makaisin.

    Vaisnava mikä tauti on adhd?

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


Kiinnostunut kirjoitti:

Isckonin sivuilta luin ettei krishna-tietoinen voi käyttää huumeita eikä mitään päihteitä, ja lihaa kananmunia ja niin edelleen on vältettävä. Mitäs jos käyttää vaikka Ritalinia tai muuta aivoihin vaikuttavaa lääkettä, joka on huumereseptin takana kun on amfetamiinijohdos? Tai jotain morfiinijohdosta kovaan hermosärkyyn..tai jotain muuta sellaista? Jos siis on vaikka narkoleptikko ja käyttää amfetamiinilääkettä, ei voi ruveta krishnalaiseksi? Pitääkö tämä ymmärtää näin?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu