Ajattelin kirjoittaa palstalle asian johon olen törmännyt tässä vaiheessa elämääni. Siirryin suoraan työelämään aikoinaan koulunpenkiltä. Pari vuotta sitten jatkuva oravanpyörä sai minut ajattelemaan että ei ole järkeä koko elämäänsä paahtaa rahan perässä.Niinpä päätin pitää muutaman vuoden huilia, tarjoaahan yhteiskunta siihen rahallista avustusta päivärähän muodossa.
Irtisanouduin ja menin kortistoon. Karenssin jälkeen alkoi korvaukset juosta. Mutta sitten tasaiseen tahtiin on tarjottu työpaikkoja , työhaastatteluja yms. Välillä on tarvittu hyviä selityksiä työn välttämiseen välillä kerran on karenssi napsahtanut.
Ihmettelen kyllä miten tässä maassa valitetaan ettei töitä ole. Tarjontaa on ainakin kokemuksesta voin sanoa.
Irtisanouduin ja menin kortistoon. Karenssin jälkeen alkoi korvaukset juosta. Mutta sitten tasaiseen tahtiin on tarjottu työpaikkoja , työhaastatteluja yms. Välillä on tarvittu hyviä selityksiä työn välttämiseen välillä kerran on karenssi napsahtanut.
Ihmettelen kyllä miten tässä maassa valitetaan ettei töitä ole. Tarjontaa on ainakin kokemuksesta voin sanoa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
" Tarjontaa on ainakin kokemuksesta voin sanoa."
Aivan. Kadullakin kun kävelee, niin täynnään ovat kesäiset kadut kauniita ja antavaisen näköisiä naisia. Minua aivan pöyrrrristyttää (ranskalaisittain äännettynä), kun jotkut valittaa, ettei saa naista ollenkaan. Minäkin saisin noista kaikki, jos vaan aidosti haluaisin, mutta olen päättänyt toistaiseksi downshiftata naisten kanssa, ainakin siihen asti kunnes pussien kiristys käy totaalisen sietämättömäksi.