Rintaraivarit?

Hei! Tiedän niin tuon tunteen. Se on yllättävää, miten pahalta rintaraivarit voivat äidistä tuntua. Minun vauvallani raivarit olivat pahimmillaan kahden ja puolen kuukauden iässä, kun päiväsyötöistä ei meinannut tulla mitään. Kokeilin vaikka mitä ja huolestutti jo, että vauva kuivuu. Kävin kuitenkin neuvolassa ylimääräisellä punnituksella vauvan kanssa ja painoa oli tullut reilusti, joten kai se kikkailu sen verran auttoi, että vauva sai tarvitsemansa maitomäärän.

Nythän on niin, että se korvikkeen anto on vähän niin ja näin jos haluat täysimettää. Toki se monella ratkaisee nuo raivarit sillä, että korvike kelpaa rinnan sijaan, mutta se taas johtaa helposti siihen kierteeseen, että korvikkeen määrä lisääntyy ja lisääntyy, koska vauva saa maidon helpommin pullosta eikä oikein viitsisi sitten enää imeä. Jos teillä auttaa tuo kävellen imettäminen, niin sehän on mahtavaa! Ja sitä paitsi, jos raivarit ajoittuvat vain iltaan, niin vauva saa ihan varmasti riittävästi maitoa, jos päivällä ja yöllä kuitenkin imee normaalisti. Yleensä vauvoilla yösyötöt onnistuvat parhaiten, koska puoliunessa vauvan imemisrefleksi toimii kuin itsestään. Oletko kokeillut jo kaikki seuraavat jutut:

-imettäminen makuulla hämärässä huoneessa
-imettäminen kävellessä (olet kokeillut, hyvä juttu jos toimii!)
-imettäminen mielikuvituksellisissa asennoissa (mitä ikinä keksit, vauva pystyasennossa esim.)

Raivarit ovat tosiaan melko tavallinen juttu ja vauvat saavat niitä kuka minkäkin ikäisenä, joten on mahdotonta sanoa, paheneeko teidän tilanne tuosta. Yleensä kuitenkin raivarit helpottavat viimeistään parissa viikossa, jos ei pulloa oteta mukaan. Tietysti joskus ne jatkuvat jossain muodossa paljon pidempäänkin. Osaatko sanoa, voisivatko raivarit liittyä hitaaseen herumiseen? Eli alkaako maito herua vasta, kun vauva on jonkin aikaa imenyt? Väsyneenä illalla vauva saattaa nimittäin hermostua, jos ei maitoa tipu heti. Herumista voi helpottaa monin konstein, jos teillä kyse olisi siitä.

Olethan muuten imetystukilistan vinkit lukenut raivarointiin? Jos et, niin käy lukaisemassa:

http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view&id=72&Itemid=117

Ja vielä hurjasti tsemppiä toivotan. Tiedän, että se tuntuu siltä, että tuo vaihe ei ikinä mene ohi, mutta kyllä se yleensä menee. Itse itkin välillä yhtä aikaa vauvan kanssa ja tuntui, että mikä mussa on vikana kun vauva ei halua maitoani. Näin jälkikäteen nuo hormonihöyryiset ajatukset tuntuvat ihan hassuilta, mutta eipä naurattanut silloin. Niin ja lohdukkeeksi voin sanoa, että meillä pahin raivarivaihe kesti kyllä sen pari viikkoa, kunnes yhtäkkiä alkoi helpottaa. Täysimetin loppujen lopuksi yli viisi kuukautta, joten ei se imetys raivareihin välttämättä lopu, jos niitä vain suinkin jaksaa. :) Tämä oli nyt tällainen kannustus jatkaa täysimetystä, eikä ratkaista raivareita pullottelulla, mutta jos se tuntuu susta paremmalta, niin tee sitten niin. Kukaan ei voi sanoa, mikä kenellekin on se paras ratkaisu.

Siitä lienee liian kauan kun imetin lapsiani, ja tänne satuin ensimmäistä kertaa. Ihmettelen kovin, miksi silloin joskus en törmännyt tällaiseen asiaan.. rintaraivari. Hyvänen aika, onko ihmisen kehitykseen tullut joku uusi juttu, mikä on vuosien varrella jäänyt tietämättä tai huomaamatta. Toinen outo juttu on harjoitussupistukset, mutta ne kuuluvat toiselle palstalle.

Meidän esikoinen raivosi rinnalla n. kuukauden ikäisenä, sitä kesti muutaman viikon. Ei joka syötöllä, mutta välillä huusi pää punaisena ennenkuin rauhoittui syömään.
Kuopus oli pahempi. 3-4 kuukauden iässä rintaraivareita oli lähes joka syötöllä päivällä, kun alettiin syömään vauvan ollessa hereillä. Pahimmassa vaiheessa itkettiin molemmat, vauva ja äiti, ja olin melkein valmis luovuttamaan. Pahimmat raivarit tulivat vielä tietysti silloin kun olisi pitänyt lähteä johonkin. Joskus jätinkin imettämättä, pakkasin lapset autoon ja ajettiin sinne minne oltiin menossa, ja sitten imetin autoon nukahtaneen vauvan siellä määränpäässä, autossa. Nukkuessaan söi aina hyvin. Kotonakin rauhoitin ja nukutin usein vauvan syliin ensin, ja aloin sitten imettää kun vauva oli puoliunessa, ja kas, ruokailu sujuikin hienosti. Mutta oli siinäkin työtä välillä että sai vauvan rauhoitettua. :/ Niin, ja tutilla yritin hämätä, eli laitoin tutin vauvan suuhun, ja kun rauhoittui sitä imemään, otin äkkiä tutin pois ja livautin rinnan suuhun. Sekin toimi välillä.
Huh, tästä kaikesta on jo vuosi aikaa, ja muistan kyllä vielä hyvin sen turhautumisen tunteen! Eli tsemppiä kaikille asian kanssa painiskeleville!