Pöydällä makasivat paksusankaiset, isolinssiset silmälasit ja vesiputousta esittävä suurikokoinen maalaus oli vinossa. Pöly leijui auringossa ja Samira polvistui lattialle. Matto tuntui kämmeneen kuivalta, isä oli ehtinyt riisua kenkänsä. Painavuus rinnan kohdalla hengästytti, ikkunasta kantautui lasten ääniä. Samira ei uskaltanut mennä vessaan, vaikka rakko oli halkeamaisillaan, kello oli varmasti lähes 13.
Askeleet hukkuivat mattoihin, mutta Samira kuvitteli, että hänen läsnäolonsa muuttaisi ilman rakennetta tai hänet haistaisi? Oliko häntä varten viritetty ansoja? Laatikon vetäminen ulos paikoiltaan aiheuttti lähes ylivoimaista meteliä ja Samira irvisti, kirosi. Hän upotti kätensä pimeyteen ja hapuili käsivarrellaan tulevaisuutta, johon ei vielä uskaltanut uskoa.
Askeleet hukkuivat mattoihin, mutta Samira kuvitteli, että hänen läsnäolonsa muuttaisi ilman rakennetta tai hänet haistaisi? Oliko häntä varten viritetty ansoja? Laatikon vetäminen ulos paikoiltaan aiheuttti lähes ylivoimaista meteliä ja Samira irvisti, kirosi. Hän upotti kätensä pimeyteen ja hapuili käsivarrellaan tulevaisuutta, johon ei vielä uskaltanut uskoa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tässä sulle palautetta:
ei kyllä nyyrikkiin kelpaa. Kirjoitappa uusiksi. Ihan bimboa tekstiä. Voi äly !
Ikävä kyllä aika kapulakielistä. Varmaan tuossa on takana aivan kelpo idea, mutta sinun täytynee tutustua ihan kirjoittamisen teoriaan, jotta se pääsee esiin. Toistaiseksi novellimaiset rivienväliinpiilotukset kuulostavat vain väkisin väännetyiltä ja hakemalla haetuilta. Tai umpimähkään ammutuilta.
Niin kuin miinaharavaa pelaisi lukematta sääntöjä, jos ymmärrät mitä tarkoitan.
Se sääntöjen lukeminen voisi tehdä ihmeitä.
H.E.H.
On selkeästi kirjoittamisen ytimessä ja otaksuttavasti jo se Neuromaani luettuna.
Kuin myös.
Joten yhdyn aatoksiinsa, elikkäs:
jokurotinen tolkku se kirjoittamisessakin olla pitää notta tuloksia syntyy.
Mistä kirjoittamisen teorioista puhut???
Tai säännöt?
Milloin sellaiset on tehty?
Ihan aluksi voisit kuvailussa siirtää kerronnan Samiran näkökulmaan.
Eli: Samira katsoi pöydällä olevia silmälaseja, jotka näyttivät isän laseilta, niiden sangat...
Tai: Pöydällä oli silmälasit. Niiden sangoista Samira päätteli, että ne olivat isän lasit. Hän käytti juuri sellaisia, paksusankaisia ja mustakehyksisiä lukulaseja.
Kielen perusasiat kuntoon, niin lähtee teksti sujumaan. Päälauseiden väliin tulee pilkku, ellei lauseissa ole yhteistä lauseenjäsentä:
"Pöydällä makasivat paksusankaiset, isolinssiset silmälasit, ja vesiputousta esittävä suurikokoinen maalaus oli vinossa. Pöly leijui auringossa, ja Samira polvistui lattialle."
Pilkulla "lueteltuja" lauseita kannattaa alkuun ehkä välttää. Nämä ovat makuasia, mutta yleensä kikkailu sopii vasta pidemmälle hiottuun tekstiin. Siis riko sääntöjä vasta sitten, kun osaat ne todella hyvin.
Näihin siis tarvittaisiin jotain muuta(kin) kuin pilkku:
Matto tuntui kämmeneen kuivalta, isä oli ehtinyt riisua kenkänsä.
Painavuus rinnan kohdalla hengästytti, ikkunasta kantautui lasten ääniä. Samira ei uskaltanut mennä vessaan, vaikka rakko oli halkeamaisillaan, kello oli varmasti lähes 13.
Kysymysmerkki vain kysyvän lauseen perään, eli tässä turha:
Askeleet hukkuivat mattoihin, mutta Samira kuvitteli, että hänen läsnäolonsa muuttaisi ilman rakennetta tai hänet haistaisi?
Tämä on minusta ihan hyvä:
Hän upotti kätensä pimeyteen ja hapuili käsivarrellaan tulevaisuutta, johon ei vielä uskaltanut uskoa.
Sisältö vaikuttaa ihan ok:lta. Tässä on jotain uhkaavaa, ja lukijalle ei heti paljasteta kaikkea. Samira voi olla ok henkilö. Yhtä kappaletta on vain todella vaikea arvioida, joten pidempää kaipaisin. :)
"Kielen perusasiat kuntoon, niin lähtee teksti sujumaan. Päälauseiden väliin tulee pilkku, ellei lauseissa ole yhteistä lauseenjäsentä:
"Pöydällä makasivat paksusankaiset, isolinssiset silmälasit, ja vesiputousta esittävä suurikokoinen maalaus oli vinossa. Pöly leijui auringossa, ja Samira polvistui lattialle."
tuo pilkku ja-sanan edessä on aikas outo:-)
Miksei tässä ole pilkkua?
"Mies nolostui ja lähti tiehensä ja nainen jatkoi lukemistaan."
Tai tässä?
"Mies sai kietaistuksi käsivartensa naisen ympärille ja kaatuivat veteen."
siis he kaatuivat:
"Mies sai kietaistuksi käsivartensa naisen ympärille ja he kaatuivat veteen."
Tämä oli hyödyllinen palaute, kiitän.
Tietysti kaunokirjallisuudessa kirjailija saa rikkoa sääntöjä, kuten hyvältä tuntuu. Kaikki tuossa antamani ohjeet ovat hyvin kaavamaisia ja säntillisiä. Ehkä aluksi on helpompi opetella säännöt kaavamaisesti, ja sitten vasta ryhtyä rikkomaan ja soveltamaan.
Ihan pätevä yleisohje on, että harkinnan mukaan lyhyiden lauseiden välistä pilkun voi jättää pois, vaikka se siihen oikeaoppisesti kuuluisikin. Eli on ihan ok kirjoittaa myös "Pöly leijui auringossa ja Samira polvistui lattialle." Mutta on varmaan hyvä tiedostaa, että siinä silloin rikkoo tietyn perussäännön.
Itseäni välillä häiritsee, kun julkaistussa kaunokirjallisuudessa pilkut ovat miten sattuu. Mutta jos tuntuu, että osaa pilkuttaa tarpeeksi hyvin ns. fiiliksen mukaan, niin siitä vaan. Ei kukaan pakota noita sääntöjä opiskelemaan.
Tännehän on tullut monta viestiä, kiitos, olen näytteen jättänyt kirjoittaja. Tekstiä on lyhennetty ja yksityiskohdat muutettu, halusin vain tietää erään asian. Kyseessä on aloituskappaleen vaihtoehtoinen versio. Samira hakee passiaan.
Ymmärsin, että teoriolla tarkoitetaan kirhjoitusoppaita, olen kyllä lukenut englanninkielisiä käsikirjoitusoppaita, suomalaista hyvää opasta en ole lukenut, joten vinkit kelpaavat. Pilkkusäännöt ainakin luulen osaavani, asia on niin kuin nimimerkki Quest999 sanoo. http://www.kotus.fi/index.phtml?i=469&s=2609
Tarkoitus oli kiittää Quest999 palautetta, mutta viesti meni väärään kohtaan. 12 12 ehdotus ei käy, koska käsikirjoituksessa on useita päähenkilöitä. Myös H.E.H palaute oli informatiivinen, koska siinä kuvattiin tekstiä.
Kielitoimisto on muistaakseni julkaissut painettujakin oppaita, ja yksi perusteos on Terho Itkosen Uusi kieliopas.
Ja tosiaan, jokaisen pilkun ei tarvitse olla "oikein". Jos olisin nähnyt pidemmän tekstin, en ehkä olisi kiinnittänyt noihin huomiota, mutta nyt takerruin yksityiskohtiin.
Ihan oikein takertua yksityiskohtiin eli muuta vaihtoehtoa ei ole, kun teksti on lyhyt. Periaatteessa pilkkusäännöt on osattava pilkulleen, vaikka sanomalehdissäkään ei välttämättä osata enää kirjoittaa virheettömästi äidinkieltä. Se ei kuitenkaan ole mikään puolustus omalle osaamattomuudelle. Kirjailijoita voi verrata muusikoihin, jotka kyllä tietävät mitä forte ja pianissimo soitetaan pianotunnilla, mutta eivät silti tottele kaikkia nuotiston merkintöjä omassa tulkinnassaan.