11. runo
Se tuli viime tipassa,
hetkenä, jona kello löi huti.
Ja me kävelimme pitkin poikin punaisissa lehdissä.
Valuit puhetta,
minä kirjaimia, puut maasta nousseita lehtiä.
Pilvet olivat matto.
Rata sulkeutui nimeesi viittä yli kuusi.
Se tuli viime tipassa,
hetkenä, jona kello löi huti.
Ja me kävelimme pitkin poikin punaisissa lehdissä.
Valuit puhetta,
minä kirjaimia, puut maasta nousseita lehtiä.
Pilvet olivat matto.
Rata sulkeutui nimeesi viittä yli kuusi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
En ole kirjoittanut rakkausrunoa sitten vuoden 2000... jotain. Aika piristävä kokemus.
(naurua)
Poikkeama ajassa. Kaunis runo erosta. Taitoa on sisällyttää runoonsa lehtiä ,puita ja pilviä kuulostamatta loppuunkalutulta. Mielikuva on todella hieno, miten toinen pystyy ajattelemaan ja puhumaan vain rakastetun nimen muodostavia kirjaimia.
Sano olenko väärässä...aistin tässä runossasi syksyisen kauniin keskipäivän sen tuoksun siinä päivässä, lehtien vaahteroiden tuoksun...ja värin-. Paistoi aurinko ja valo...se hohti..koska valo oli siinä hetkessä kevyenä ja kirkkaana mielessäsi? Tuntui sydämessä (ehkä?)...upea pieni tuokiokuva ajasta ja rakkauden tunteestasi. Kiitos. Kun jaoit tänne....iloksemme.
Tsau:Friidu