adoptio käytännössä

Hei,
soitin muutaman kerran adoptioneuvontaan. Sitten sovittiin käyntiaika muutaman viikon päähän. Siellä kerrottiin perusasiat noin tunnin kestäneellä käynnillä, jossa molempien vanhempien tuli olla mukana. Olimme yhdessä yhteistilaisuudessa, jossa meidän lisäksemme oli noin 30 adoptiota harkitsevaa henkilöä. Sen jälkeen loput tapaamiset olivat taas viranomaisten ja meidän kesken. Muistaakseni tapaamisia oli vajaat 10 ja niistä sai kotiin luettavaa ja kotitehtäviä. Yksi tapaamisista oli kotikäynti. (Niitähän tulee sitten useampia, kun lapsi on kotona eli seuraavat kolme vuotta tehdään kotikäyntejä ja raportteja kohdemaahan 2kpl/vuosi (riippuu ehkä maasta).
Näiden jälkeen anottiin adoptiolupaa. Siihen piti jo määritellä, millaista lasta ja kuinka monta toivoisi saavansa. Luvan saaminen kesti 2 kk, ja siinä oli ehtoja mm. lasten lukumäärästä ja luvan voimassaoloajasta.
Tämän jälkeen alkoi yhteistyö palveluntarjoajan kanssa ja sielläkin käytiin muutaman kerran.
Jossain vaiheessa piti päättää, mistä maasta aikoo adoptoida ja myös, mistä kaupungista/lastenkodista.
Sekä adoptiolupahakemukseen että varsinkin kohdemaan viranomaisille menevään hakemukseen piti hankkia paljon dokumentteja. Ulkomaille menevät piti käännättää virallisella kielenkääntäjällä ja niille piti vielä hakea maistraatista apostillet.
Meillä kesti papereiden kohdemaahan lähettämisestä lapsiesityksen saamiseen puoli vuotta.
Sitten matkustettiin tapaamaan lasta ja viranomaisia. Tapaamisia oli 4. Mukana oli tulkki.
Meille kerrottiin lapsesta ja kysyttiin, haluammeko adoptoida hänet.
Lastensuojeluviranomainen ilmoitti, että hän puoltaa hakemustamme.
Oikeudenkäynti, jossa meidän kelpoisuuttamme vanhemmiksi punnittiin, pidettiin 4 kuukauden päästä ensimmäisestä lapsen tapaamisesta ja oikeuden päätöstä piti odottaa muutama viikko.
Oikeudenkäyntiin piti tietysti lähettää dokumentteja etukäteen.
Oikeuden päätöksen jälkeen piti odottaa muutama viikko, jos joku vastustaa adoptiota ja tämän ajan päätös oli julkisesti nähtävillä.
Tämän jälkeen piti järjestää lapsen hakemisasiakirjat, molempien maiden passit ym. ja sitten matkaan.
Ensimmäisestä yhteydenotosta siihen kun oltiin lapsen kanssa kotona meni 2 vuotta.
Adoptioneuvonnassa kerrotaan, mitä asiakirjoja mikin maa vaatii ja miten ne hankitaan. Prosessi etenee vaiheittain, eli ajoittain puuhataan itse niitä dokumentteja, ajoittain odotetaan viranomaisprosessien etenemistä.
Kyllä heti prosessin alussa kerrotaan, mitkä ovat kunkin maan adoptioehdot, joten jos ei niitä täytä, ei tarvitse nähdä turhaa vaivaa. Samoin se, mitkä ovat odotusajat papereiden lähettämisestä kohdemaahan siihen, kun saa lapsiesityksen, joten avoimin kortein pelataan.
Käykää keskustelemassa, niin saatte ajankohtaisimmat tiedot. Heidän tehtävänsä on auttaa teitä, joten ei niitä tapaamisia tarvitse jännittää.
Kaiken kaikkiaan prosessi on niin hankala ja pitkä, että siinä on monta paikkaa miettiä omia valmiuksia ja halua adoptioon. Eli motivaation pitää olla kohdallaan, jos sille tielle lähtee.
Hakemuksen hylkäämisen yleisyyteen en osaa vastata, koska sellaiset tiedot lienevät luottamuksellisia.

Taisi kysyjä ja vastaaja olla sama pelan rahanahne "ammattilainen"?