Berliini 1946

Kesslerin poistuttua Hitler harppoii takaisin ikkunan ääreen ja sytytti vahvan, filtterittömän savukkeen. Oli saatava henkisavut, hitto vie! Vähemmästäkin saa raivarin. Ali-ihmisiltä on saatava nirri pois konstilla millä tahansa.

Hitler puhalsi savua keuhkoistaan ja rauhoittui hissun kissun. Kadulla partioi tuon tuostakin konepistoolein aseistautuneita SS-miehiä pamppuineen. Yleisesti ottaen homma toimi. Kiistatta. Rupusakki oli saatu hoideltua ajat sitten Berliinistä ja muualtakin... Ongelma oli enää tuo Alpeilla piileksivä surkea porukka Heidät pian hoideltaisiin.

Niin tuumittuaan Hitler päästi uuden, entistäkin mojovamman pierun, joka sai koko korttelin ikkunat helisemään aina Kurfürstendammille asti. Hitler nauraa hekotti tyytyväisenä ja alkoi piereskellä heti perään Horst Wesselin alkutahteja.

Die Fahne hoch...

Koko bunkkeri haisi pierulle, mutta sehän oli vain Kaikkivaltiaan kunniaksi.

Samassa Hitlerin sihteeri astui koputtamatta huoneeseen paperipino käsissään.

"Aber Mein Führer!" hän huusi, "raus, raus!"

Mutta samassa Nalin hätkähti. Hitleri oli neutraloitava ja paraati perustettava. Saksan voisi jakaa sama se. Mutta pukuun oli tullut tahra ja oli pakko nauttia päänsärkypulveri, piti varoa että syankalium jäi edellen puvun saumaan piiloon.

Samassa huoneen ovi pamahti auki, ja Erwin Rommel käveli ryhdikkäänä sisään mukanaan useita kymmeniä sotilaita. Kaikki sotilaat osoittivat konepistoolinsa suoraan kohti Hitleriä, joka ei voinut kuin istua tyrmistyneenä paikoillaan.
Rommel puhui: ''Aikasi on koittanut, Hitler. Vallankumous alkaa nyt. Goebbels, Himmler ja Göring sekä lukemattomia muita kansallissosialistien johtohenkilöitä on jo ammuttu. Antaudu, tai sinut tapetaan. Vastarinta on turhaa.''

Nyt Hitler päästi kauhuissaan sellaisen hätäpierun, että pari korttelia Reichstagista länteen meni remonttikuntoon...

Yhtäkkiä Hitlerin ylivertaisissa arjalais-aivoissa sikisi ennenkuulumaton idea. Pieru. Siinä oli ratkaisu. Rakennetaan pierupommeja ja pierupommitetaan Liittoutuneet mäsäksi.
- Göring kiiruusti paikalle, raakkui Hitler huitaisten Rommelin ja vitsinsä luotaan.

Rommel nousi lattialta jonne Hitler oli hänet huitaissut ja huomautti: ''Olen pahoillani, Fuhrer. On totta että Göringin ja Himmlerin tappaminen ei ole totta, mutta eräs asia on - Reichin johtavat biologian ja kemian asiantuntijat (jotka kaikki kuuluvat vastarintaliikkeeseen) ovat tulleet siihen tulokseen, että jatkuvien epäinhimmillisten pierujenne takia olette altistunut metaanikaasulle niin pahasti, että se on alkanut tuhota elimistöänne hengitysteiden kautta. Mikäli heidän laskelmansa pitävät paikkansa - ja saksalaisella täsmällisyydellä ne yleensä pitävät - teillä on noin...neljä tuntia elinaikaa.'' Päätti Rommel lauseensa, ja katsoi Hitleria kylmästi silmiin.

Hitler iski nyrkkinsä pöytään. -Jumalauta, ettekö te tajua että minä olen Jumala? Minä loin 14 miljardia vuotta sitten maailmankaikkeuden superpierullani.
Rommel nyökkäsi ja teki kunniaa. - Jawohl, sitä arvelinkin, hän huohotti. Rommel oli jo pitkään epäillyt Hitleriä jumalaksi, ja tässä oli nyt tunnustus. Ihan jees homma!