Isäni jäämistössä on pienoiskivääri ja puoliautomaattinen pistooli (saman paukut kuin pienarissa) muistaakseni kymmenen kudin lippaalla.
MIten saan nämä pyssyt myydyksi laillisesti? Ostajalla pitää varmman olla luvat tai lupa valmiina?
MIkä olisi sopiva hinta? Kiväärin valmistaja on Sako ja pistoolin Colt.
MIten saan nämä pyssyt myydyksi laillisesti? Ostajalla pitää varmman olla luvat tai lupa valmiina?
MIkä olisi sopiva hinta? Kiväärin valmistaja on Sako ja pistoolin Colt.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Aseet ovat niin vähäarvoisia, että tuskin kukaan niistä mitään maksaa. Pistooliin tuskin löydät sellaista ostajaa, joka saisi siihen luvan.
Aseet voi luovuttaa valtiolle ja poliisilta voi kysyä, onko heillä sellaista huutokauppaa, missä poliisi niitä voisi kaupata. Poliisi tietysti tilittää kauppasumman sinulle , jos aseet menevät kaupaksi.
Kiitos tiedoista. En kuitenkaan kysynyt, mistä ostaja löytyisi, vaan miten kauppa laillisesti hoidetaan ja mikä olisi kohtuuhinta.
Tiedossa on ostaja jolla on entuudestaan samantyyppiselle pistoolille lupa.
MIten myynti hoidetaan, ja mikä olisi sopiva kauppahintaverattuna esim uuden samantyppisen aseen hintaan. PIenarin voin antaa kaupanpäälle, jos lupa on kunnossa.
Ostajan oma lupa ei riitä, vaan hänen on saatava poliisilta erikseen hankkimislupa kauppaamaasi pistooliin. Eikä kaupan päälle voi noin vain antaa, samanlaisen luvan se vaatii plenarikin.
Arvioikoot muut, minkä arvoisia aseesi ovat, mutta tuskin ovat kovin arvokkaita.
Tuota
Jäämistöstä löytyvät ampuma-aseet ovat aina harmin paikka perillisille, sillä sen joka ottaa pesän haltuunsa on päästävä aseista eroon kuuden kuukauden kuluessa kuolemasta.
Keinoja on useita, tässä muutama esimerkki.
- saatava poliisilta itselleen aseiden hallussapitoluvat
- myytävä/luovutettava aseet sellaiselle, joka on saanut poliisilta hankkimisluvan
- deaktivoitava aseet ja esitettävä ne sen jälkeen poliisille
- luvutettava aseet valtiolle/poliisille joko ilmaiseksi, tai huutokaupattavaksi
Taskuasetta (erikoisen pienikokoinen käsiase) ei nykyisin juurikaan kannata itselleen yrittää, vaikka tavalliset papat ovat aikoinaan niihin vallesmanneilta lupia saaneet.
Tässä tapauksessa isolla 10 patruunan lippaalla varustettu pienoispistooli (kaliiberi .22) ei kuitenkaan varmaankaan voi olla taskuase. Taskuaseeseen ei normaali ihminen enää lupaa saa, paitsi ehkä sellainen keräilijä jonka keräilysuunnitelmaan se sopii. Silloin taskuaseen täytynee kuitenkin olla harvinainen tai erikoisen hyväkuntoinen.
Aseen deaktivointi eli "dekoaminen" on nykyisin myös tarkkaa puuhaa. Sitä ei saa tehdä itse, vaikka osaisikin. Työ on annetttava asesepän tehtäväksi ja tarvitaan deaktivointitodistus josta käy ilmi että ase on vaaraton. Jos vetelet aseet rälläkällä viiden sentin pätkiksi, niin se ei ole lain tarkoittamaa deaktivointia, vaan se on rangaistava teko!
Nykyiset deaktivointimääräykset tekevät ampuma-aseista keräilyesineinä jokseenkin arvottomia ja ruman näköisiä.
Tavallisilla aseilla ei nykyisin ole erikoisen suurta arvoa. Luvat ovat kallita ja erikoisesti lyhyiden aseiden uusien lupien saaminen kiven takana. Jos haet lupaa käsiaseeseen, niin täytyisi mm. löytää sellainen lääkäri joka on valmis kirjallisesti todistamaan ettet ole hullu!
Mainittavampaa taloudellista arvoa on vain hyvälaatuisilla ja erikoisilla aseilla. Esimerkiksi vanhat tavalliset 16-kaliiperiset 1-piippuiset haulikot ovat käytännössä arvottomia. Halutuimpia ovat esim. kilpa-aseet ja hirviaseiksi soveltuvat.
Pienoispistooliin (kaliiberi .22) saattaa nykyisin olla vaikea saada hankintalupaa sellaisenkin jolla on sellainen entuudestaan. Aseen luvan hakeminen on myös käsittämättömän kallis prosessi.
Niinpä huokeampia aseita on vaikea myydä kun lupakin voi olla samaa hintaluokkaa kuin aseen markkina-arvo. Ilmeisesti viranomainen haluaa kerätä aseet köyhiltä pois.
Voihan niistä koettaa tehdä myynti-ilmoituksen nettiin. Ja aseliike voisi ottaa aseet arvioitaviksi, mutta eihän se niitä itselleen ostaisi, vaan edelleen (voitolla) myytäviksi ja hinnat ovat nykyisin aika alhaalla, joten aika tiukka on markkinarako.
Jos aseisiin liittyy muistoja ja tunnearvoja niin periaatteessa voisi yrittää säilyttää tuo omaisuus suvussa hakemalla lupaa "muistoaseeseen" (en muista tarkkaa termiä), mutta sekin on tehty todella hankalaksi.
Voisi myös itse hakea lupaa aseisiin metsästysperusteella, mutta pienoispistoolia ei ehkä nykyisin helposti saa luville edes loukkumetsästyksen lopetusaseeksi. Ja aika rajallisiahan ne metsästysmahikset käytännössä tavallisella .22LR pienoiskiväärillä ovat koska Suomessa sen tehon ei katsota riittävän esim. ketun metsästykseen (vaikka Briteissä se riittää).
Tuota
Jos puheena olevat aseet halutaan säilyttää suvussa, niin vaikeaa on. Niihin pitää anoa poliisilta normaali hankkimislupa käyttötarkoituksena muistoesineenä säilyttäminen.
Laki taas määrää, että muistoaseeseen myönnetään hankkimislupa vain jos hakija kykenee osoittamaan, että aseella on hänelle erityistä historiallista tai muuta muistoarvoa.
Niin ja ampua niillä muistoaseilla ei sitten saa. Ne ovat vain muistoesineitä.
Eipä tosin taida käytännössä aseita juurikaan muistoaseiksi saada tavallinen kuolevainen ...
Voit viedä aseet aseliikkeeseen. Liike voi laittaa nuo myyntiin ja liike myös hoitelee paperityöt. Yleensä liike voi sitten ottaa saadusta hinnasta esim 20% itselleen. 6 kk on aikaa pitää noita hallussaan. Sitten voi nuo dumpata poliisille, joka yrittää myydä noita huutokaupassa. Käsiaseille on nykyään hankala löytää ostajia, kun tuo aselaki tiukentui noiden osalta.