Huostaanottoasioissa hallinto-oikeuksien päätösten perusteluissa oli
selvää vaihtelua. Erot eivät kuitenkaan ole hallinto-oikeuskohtaisia, vaan
kyse on kirjoittajien henkilökohtaisesta osaamisesta. Osassa päätöksiä
näyttöä oli arvioitu varsin kattavasti ja selkeästi. Heikoimmillaan perustelut
oli kopioitu suoraan sosiaalitoimen huostaanottohakemuksesta.
Vaikka viranomaisen hakemuksen perustelut olisivatkin perusteelliset, arvioi tällainen ratkaisu vain harvoin monipuolisesti esitettyä näyttöä ja jättää usein
lukijan arvailtavaksi, mihin seikkoihin huostaanotto perustuu.
Perusteluosiot sisältävät hyvin vähän eri suuntaan vaikuttavien todisteiden
arviointia, vaikka varsin tyypillistä on, että tällaista ristikkäistä näyttöä
esitetään. Myös keskeinen ratkaisuperuste eli lapsen etu näyttää jäävän arvioimatta.
Ratkaisun saatetaan sinänsä todeta olevan lapsen edun mukainen,
mutta päätöksestä ei selviä, miten tähän johtopäätökseen on päädytty.
Asiaan on kiinnittänyt huomiota myös YK:n Lapsen oikeuksien komitea,
joka nimenomaisesti toteaa viimeisimmässä Suomea koskevassa raportissaan,
että kaikkien tuomioistuimien ja hallintoviranomaisten oikeudelliset
perustelut tulee perustaa lapsen edun periaatteeseen.256
Myös eri toimenpidevaihtoehtojen vertailu puuttuu perusteluista usein
lähes kokonaan. Tämä koskee muun muassa sen arvioimista, millä tavoin
ja miksi kodin ulkopuolelle sijoittaminen turvaa lapsen kehityksen paremmin
kuin kotiin jääminen.
http://www.optula.om.fi/Satellite?blobtable=MungoBlobs&blobcol=urldata&SSURIapptype=BlobServer&SSURIcontainer=Default&SSURIsession=false&blobkey=id&blobheadervalue1=inline; filename=260_de_Godzinsky_2012.pdf&SSURIsscontext=Satellite Server&blobwhere=1324303619216&blobheadername1=Content-Disposition&ssbinary=true&blobheader=application/pdf
selvää vaihtelua. Erot eivät kuitenkaan ole hallinto-oikeuskohtaisia, vaan
kyse on kirjoittajien henkilökohtaisesta osaamisesta. Osassa päätöksiä
näyttöä oli arvioitu varsin kattavasti ja selkeästi. Heikoimmillaan perustelut
oli kopioitu suoraan sosiaalitoimen huostaanottohakemuksesta.
Vaikka viranomaisen hakemuksen perustelut olisivatkin perusteelliset, arvioi tällainen ratkaisu vain harvoin monipuolisesti esitettyä näyttöä ja jättää usein
lukijan arvailtavaksi, mihin seikkoihin huostaanotto perustuu.
Perusteluosiot sisältävät hyvin vähän eri suuntaan vaikuttavien todisteiden
arviointia, vaikka varsin tyypillistä on, että tällaista ristikkäistä näyttöä
esitetään. Myös keskeinen ratkaisuperuste eli lapsen etu näyttää jäävän arvioimatta.
Ratkaisun saatetaan sinänsä todeta olevan lapsen edun mukainen,
mutta päätöksestä ei selviä, miten tähän johtopäätökseen on päädytty.
Asiaan on kiinnittänyt huomiota myös YK:n Lapsen oikeuksien komitea,
joka nimenomaisesti toteaa viimeisimmässä Suomea koskevassa raportissaan,
että kaikkien tuomioistuimien ja hallintoviranomaisten oikeudelliset
perustelut tulee perustaa lapsen edun periaatteeseen.256
Myös eri toimenpidevaihtoehtojen vertailu puuttuu perusteluista usein
lähes kokonaan. Tämä koskee muun muassa sen arvioimista, millä tavoin
ja miksi kodin ulkopuolelle sijoittaminen turvaa lapsen kehityksen paremmin
kuin kotiin jääminen.
http://www.optula.om.fi/Satellite?blobtable=MungoBlobs&blobcol=urldata&SSURIapptype=BlobServer&SSURIcontainer=Default&SSURIsession=false&blobkey=id&blobheadervalue1=inline; filename=260_de_Godzinsky_2012.pdf&SSURIsscontext=Satellite Server&blobwhere=1324303619216&blobheadername1=Content-Disposition&ssbinary=true&blobheader=application/pdf
Vastaukset 11
Vanhimmat
Puutteet perusteluissa voivat johtua siitä, että hallinto-oikeuksissa kirjallisen
käsittelyn perinne on vahva, ja on mahdollista, ettei suullisessa käsittelyssä
saadun selvityksen analyysiin ole vielä riittävästi rutiinia erityisesti
suhteessa kirjalliseen aineistoon. Toisaalta puutteelliset perustelut
voivat olla merkki myös siitä, ettei asian valmistelu ole onnistunut.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että sosiaalitoimen huostaanottohakemukset ovat usein perusteiltaan puutteellisia tai epäselviä. Jos näitä puutteita ei asian käsittelyn aikana onnistuta prosessinjohtotoimenpitein poistamaan, näkyvät epäselvyydet väistämättä lopputuloksessa.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että huostaanottoasian selvittämiseen
tähtäävässä aineellisessa prosessinjohdossa on puutteita. Nämä
puutteet vaikuttavat siihen, millaisen aineiston perusteella päätös tehdään ja
millainen päätöksestä tulee. Siihen, kuinka oikeita hallinto-oikeuden päätökset
sisällöllisesti ovat, ei tämän tutkimuksen aineiston perusteella ollut
mahdollista ottaa kattavasti kantaa.
Tutkimuksen perusteella myös menettelyllisessä prosessinjohdossa oli
heikkouksia. Esimerkiksi lapsen kuulemisen käytännöt ja siinä tehtävät
ratkaisut ovat osa menettelyllistä prosessinjohtoa, josta huolehtiminen ja
tiedottaminen kuuluvat puheenjohtajan velvollisuuksiin. Oikeudenkäynnin
muiden osapuolten näkökulmasta valituista kuulemisen tavoista ei aina
tiedoteta riittävän ajoissa ja selvästi. Osapuolten oikeus esittää lapselle kysymyksiä ei myöskään aina toteudu.
Paitsi asianosaiselle myös ulkopuoliselle lukijalle tulisi selvitä, mitkä
ovat ne syyt, joiden vuoksi lapsi on otettu huostaan. Erityisen tärkeää tämä
on silloin, kun huostaanottoperusteet on perustellusti kiistetty.234
Viranomaisen esittämiltä perusteilta edellytetään paitsi lainmukaisuutta,
myös tasapuolisuutta ja puolueettomuutta (HL 6 §). Se, että
virkamies toimii virkavastuulla (PL 118 §), ei automaattisesti tee viranomaisen
selvityksestä julkisesti luotettavaa. Hallinto-oikeuden tehtäviin kuuluu saadun selvityksen arviointi. Arviointi perustuu myös viranomaisen esittämän selvityksen osalta vapaaseen harkintaan
(HLL 51 §).235
Pahimmillaan sosiaalitoimen hakemuksen teksti toistuu hallinto-oikeuden päätöksessä kaksi kertaa; ensin osiossa ”Hakemuksen perusteet” ja sittemmin kohdassa ”Asiassa esitetty selvitys”. Asianosaisille käytäntö ei anna hyvää kuvaa tuomioistuimen toiminnasta.
Hallinto-oikeuden arviointia ja johtopäätöksiä koskeva osio on puolestaan
usein hyvin suppea. Vasta tämä osio sisältää kuitenkin ratkaisun varsinaiset
perustelut. Siitä tulee selvitä, miten ja millä perusteilla hallinto-oikeus
on päätynyt tekemäänsä ratkaisuun asiassa.237
Esimerkkinä voidaan mainita vaikkapa tilanne, jossa vanhempien ja
sosiaalitoimen välillä vallitsee erimielisyys siitä, millainen on vanhemman
psyykkinen vointi lapsen kannalta. Asiasta on saatettu esittää niin vanhempaa vastaan kuin puolesta puhuvaa selvitystä, joka sinänsä tuodaan yleensä hyvin esille päätöksessä.
Sen sijaan päätöksissä ei juurikaan analysoida selvitysten mahdollisia epäjohdonmukaisuuksia tai vertailla esimerkiksi todistajanlausuntojen luotettavuutta suhteessa asiakirjojen teksteihin saatikka oteta kantaa siihen,
millä perusteella tietty todistelu on luotettavin.
Myös keskeinen ratkaisuperuste eli lapsen etu jää poikkeuksetta arvioimatta.
Ratkaisun todetaan sinänsä olevan lapsen edun mukainen, mutta päätöksestä
ei selviä, miten tähän johtopäätökseen on päädytty.239 Laissa on lueteltu seikkoja, jotka tulee ottaa huomioon lapsen etua arvioitaessa. Koska oikeudenkäynnissä on kyse tietystä lapsesta, on tärkeää, että käsittelyn aikana
on selvitetty, mikä on juuri tämän lapsen kannalta paras ratkaisu.
Valitettavan usein asiakirjoista puuttui kuitenkin tieto (n=14, 30 %) siitä,
kenen todistajasta oli kyse.187
Erilaiset asiantuntijat olivat todistajina selvästi yleisempiä kuin yksityishenkilöt.
Pääsääntöisesti asiantuntijat olivat lääketieteen tai lastensuojelun alalta, yksityishenkilöt taas asianosaisten sukulaisia tai tuttavia. Sosiaalitoimen
todistajat olivat aina asiantuntijatodistajia, mutta myös asianosaiset
turvautuivat yllättävän usein asiantuntijatodisteluun; yli puolessa (55 %)
niistä tapauksista, joissa perheet esittivät ulkopuolista henkilötodistelua,
mukana oli myös asiantuntijatodistaja.
Hakemusasiakirjat sisältävät usein vain vähän perheen puolesta puhuvaa
materiaalia ja jos suullista käsittelyä ei pidetä, lapsen ja vanhempien ääni
voi jäädä ohueksi. Suullisissa käsittelyissä perhe pääsee itse mahdollisten
todistajien ohella kertomaan siitä, mitä perheessä on tapahtunut ja mikä on
tilanne nyt. Tällöin voi tulla esille myös aidosti huostaanottohakemusta
vastaan puhuvaa näyttöä.
Sosiaalityöntekijät saattavat piiloutua oman ammattiterminologiansa
taakse. Tästä seuraa se, että huostaanottoasioiden suullisissa käsittelyissä puhutaan paljon käsitteillä. Käsitteet ovat usein monimerkityksisiä, niiden sisältö
voi vaihdella tapauksittain ja eri henkilöt voivat käsittää ne eri tavoin. Mitä
merkitsevät esimerkiksi ”erityislapsi, ”tarvitsevuus”, ”suuri huoli”, ”rajaaminen”
tai ”jaksamattomuus” käsiteltävänä olevan lapsen tai perheen kohdalla
käytännössä ja konkreettisesti. Se jää istunnoissa usein selvittämättä.
Käsittelyn keskittyminen sivujuonteisiin näkyi myös siinä, että erityisesti
sosiaalitoimen loppulausunnot tulivat tutkijalle usein yllätyksinä. Vasta
niissä saattoi ulkopuoliselle selvitä, mikä asiassa on tosiasiassa ollut riitaista
tai epäselvää. Yhdessä tapauksessa kävi ilmi, että huostaanoton taustalla
vaikutti keskeisesti lapsen psyykkinen terveys, vaikka asiaa ei oltu edes sivuttu istunnon aikana. Toisessa istunnossa käsittelyn lopuksi selvisi, että riitainen asia oli erityisesti avohuollon tukitoimien tarjoaminen ja niiden riittävyys.
Niistä ei istunnossa kuitenkaan keskusteltu. Nämä seikat ovat luonnollisesti ilmenneet juttujen asiakirjoista. Kuvaavaa on, että eräässä istunnossa hakija totesi loppulausunnossaan nimenomaisesti: ”asiakirjojen perusteella kun katsotaan, niin huomattavasti vaikeammasta tilanteesta on ollut kyse kuin täällä tänään on keskusteltu.”
LIITETAULUKOT
Taulukko 1
Hallinto-oikeus N %* %**
Helsinki 39 24,5 19
Turku 26 16,4 26
Hämeenlinna 26 16,4 20
Oulu 22 13,8 32
Kuopio 17 10,7 22
Kouvola 13 8,2 23
Rovaniemi 10 6,3 18
Vaasa 6 3,8 13
Yhteensä 159 100,0
* %-osuus tutkimusaineiston tapauksista
** %-osuus ko. hallinto-oikeudessa koko vuonna ratkaistuista huostaanottoasioista
Taulukko 2
Lapsen sukupuoli N %
Tyttö 106 51,7
Poika 99 48,3
Yhteensä 205 100,0
Taulukko 3
Huoltajat N %
Molemmat 111 54,1
Äiti 89 43,4
Isä 3 1,5
Huoltaja + oheishuoltaja 1 ,5
Ei tietoa 1 ,5
Yhteensä 205 100,0
Taulukko 4
Huostaan otettuja lapsia/perhe N %
1 lapsi 125 78,6
2 lasta 27 17
3 lasta 4 2,5
5 lasta 2 1,3
4 lasta 1 0,6
Yhteensä 159 100,0
Taulukko 5
Perheen etninen tausta N %
Suomi 134 84,3
Moni kulttuuri 14 8,8
Ulkomaat/maahanmuuttaja 9 5,7
Ei tietoa 2 1,3
Yhteensä 159 100,0
Taulukko 6
Lasten ikäluokat N %
0-6 69 33,7
7-12 57 27,8
13-17 79 38,5
Yhteensä 205 100,0
Taulukko 7
Mihin vastustus tai valitus kohdistui N %
Huostaanottoon 80 50,3
Huostaanottoon ja sijaishuoltopaikkaan 72 45,3
Sijaishuoltopaikkaan 7 4,4
Yhteensä 159 100
Taulukko 8
Suullinen käsittely järjestetty N %
Kyllä 58 36,5
Ei 101 63,5
Yhteensä 159 100,0
Taulukko 9
Kuka pyysi suullista N %
Äiti 29 50,0
Isä 9 15,5
Lapsi 2 3,4
Vanhempi tai vanhemmat ja lapsi 2 3,4
Molemmat vanhemmat 9 15,5
Ei tietoa 7 12,1
Yhteensä 58 100,0
Taulukko 10
Miten lasta kuultu N %
Ei tietoa 14 66,7
Vain hallinto-oikeuden jäsenet 6 28,5
Sijaishuoltopaikassa 1 4,8
Yhteensä 21 100,0
Taulukko 11
Todistajat suullisessa käsittelyssä N %
1-3 todistajaa 27 46,6
4-6 todistajaa 14 24,1
Ei todistajia, vain asianosaiset 11 19
Yli 7 todistajaa 5 8,6
Ei tietoa 1 1,7
Yhteensä 58 100
Taulukko 12
Kumman osapuolen todistaja N %
Perheen 18 38,3
Ei tietoa 14 29,8
Molempien 9 19,1
Sosiaalitoimen 6 12,8
Yhteensä 47 100,0
Taulukko 13
Todistaja N %
Asiantuntija 22 46,8
Molempia 16 34,0
Yksityishenkilö 8 17,0
Ei tietoa 1 2,1
Yhteensä 47 100,0
Taulukko 14
Asianosaisten avustajat N %
Ei lainkaan 90 56,6
Avustaja ainakin yhdellä asianosaisella 69 43,4
Yhteensä 159 100
Taulukko 15
Hallinto-oikeuden päätös hakemusasiassa N %
Hakemus hyväksytty 136 89,4
Hakemus hylätty 8 5,3
Rauennut /sillänsä 5 3,3
Hyväksytty osittain 2 1,3
Jätetty tutkimatta 1 ,7
Yhteensä 152 100,0
Taulukko 16
Hallinto-oikeuden päätös valitusasiassa N %
Valitus hylätty 5 71,4
Kumottu ja palautettu 1 14,3
Jätetty tutkimatta 1 14,3
Yhteensä 7 100,0
Taulukko 17
Valitettu KHO N %
Ei 120 75,5
Kyllä 39 24,5
Yhteensä 159 100,0
Olisi tärkeää oikeudessa selvittää myös, ovatko sossun "todistajat" edes tavanneet perhettä millään tavalla.
Eikä tämä ole mitään sossua kohtaan tunnettua ilkeilynhalua, vaan hallinto-oikeuksien käytöntöihin pohjautuva perusteltu vaatimus. Eihän esim. surullisessa Haapasten tapauksessa edes moniammatillisen työryhmän jäsen ollut tavannut perhettä ikinä, mutta silti allekirjoitti hallinto-oikeutta varten myöntävän lausunnon lasten huostaanotosta. Ainut oikeudessa esitetty "todiste" sossuilla oli hallinto-oikeudelle lapsen alusvaatteista löytynyt eläimen karva. Se todisti sossujen mukaan insestin tapahtuneen. Poliisitutkinnassa ei löydetty viitteitä sellaisesta.
Paljonkohan esim. meillä löytyy lapsen alus-, ulko- ja sisävaatteista eläinten karvoja, kun kissat käyvät pusuttelemassa ja halimassa heitä joka käänteessä. Ei niitä tietenkään silminnähden ole, mutta Haapasten tapauksessakin sossujen älyvapaan logiikan mukaan todisteeksi riitti YKSI karva. Ja mitä ihmeen tekemistä eläintenkarvoilla on insestin kanssa?
Vastaus kuuluu: "Ei tietoa."
Mitä hiton väliä hallinto-oikeudenkaan silmissä sillä on, onko lasta kuultu ja yhtä vähän sillä, miten kuuleminen on tapahtunut.
Vastaus on suurin %-luku tuohon kysymykseen eli
66,7 %.
Kuvastaa suoraan sitä, miten jonnin joutavana asiana lapsen kuulemista pidetään. Surulllista.