Lagotoista kysymyksiä

Täältä löytyy kaksi rodun edustajaa, narttuja molemmat :) Karva ei kuivana haise, mutta kyllähän nyt varmaankin jokaisesta koirasta lähtee märkänä se märän koiran haju. Omasta mielestäni tuoksu ei kuitenkaan ole ylitsepääsemättömän voimakas. Turkki vaatii kuitenkin jonkin verran työtä. Takkuja tulee aijoittain, sillä kuollut karva ei tipu koirasta, vaan jää iholle ja muodostaa huopaantumia. Ne täytyy avata, kuollut karva poistaa ja turkki kastella aina harjauksen jälkeen. Muuten riittää silmien, tassujen ja perän siistiminen, korvien nyppiminen ja trimmaus kun turkki alkaa olla liian pitkä. Jos ei aio näyttelyttää ja turkin aikoo pitää lyhyenä, se on tottakai helppo ajella alas, mutta se saattaa huonontaa turkin laatua. Turkista voi tulla höttöinen ja helpommin takkuuntuva. Mutta toisaalta turkki voi kyllä hötöytyä ihan itsekseenkin. Valkoisilla koirilla on yleensä vaikeampi turkki, kuin tummemmilla. Ja kun pentukarva vaihtuu aikuiskarvaan, voi olla että turkki on pakko ajella alas. Meillä kävi näin. Avasin takkuja ja uitin koiraa viikon välein hoitoaineessa, mutta taas viikon kuluttua koko otus oli täynnä nyrkinkokoisia huopapalloja. Nyt odotellaan, että aikuisturkkikasvaisi, niin pääsee ehkä kesällä taas näyttelyihin :)

Meillä vanhempi koira (6v) on sosiaalistettu pentuna huonosti, ihan omaa tyhmyyttämme ja tietämättämyyttämme. Silti siitä tuli onneksi melko hyvä koira. Se pitää ihmisistä ja rakastaa rapsutuksia. Muita koiria se ei aikaisemmin sietänyt lähellään (heti alkoi murina ja hampaiden näyttely), mutta nyt viime vuosien kovan työn tuloksena sillä on jo muutama kaverikoira ja se leikkiikin tämän meidän nuoremman hurtan kanssa. Nyt se omaa jo melko hyvät sosiaaliset taidot koirien kanssa, mutta liian villit tapaukset se yrittää pitää pois luotaan. Harrastuskoirana lagotto on ihan hemmetin mahtava! Tämä meidän vanhempi aloitti tokoilun pari vuotta sitten ja nyt on alokasluokan liikkeet hallussa ja muutamat kisatkin jo takana hyvin tuloksin. Temppuja se osaa kymmeniä, jos niitä jollekin esitän, niin en koskaan edes muista kaikkia yhdellä kertaa. Tekemisen intoa ja miellyttämisen halua löytyy, mutta on tämä vanhempi vähän jääräpäinenkin, kun on saanut pienestä asti tehdä oman päänsä mukaan eli tämäkin vain omia virheitä. Ollut aina melkoinen sohvaperuna, eli ei tarvitse pitkiä lenkkejä joka päivä, mutta jaksaaa kyllä painella useammankin tunnin pitkin metsää, jos on tilaisuus.

Nuorempi (1v) on hyvin sosiaalistettu niin ihmisiin kuin koiriinkin. Koirien kanssa välillä arastelee alkuun isoja mustia koiria, koska sai sellaiselta pentuna köniinsä. Ihmisten kanssa on nyt vuoden iässä tullut jonkinlaista arastelua, mutta lämpenee kyllä vieraille nopeasti ja on mielellään rapsuteltavana. Nuori on aikamoinen rämäpää verrattuna tuohon toiseen. Virtaa riittää ihan mielettömästi ja tyyli on sellainen, että ensin mennään ja sitten mietitään kannattiko, jos mietitään ollenkaan. Tämä on kuitenkin ollut näistä se alistuvampi ja pomottavia piirteitä ei juuri ole. Pentuna oli melkoisia vaikeuksia opettaa sisäsiistiksi, kun se oli niin nöyrä, ettei voinut edes pihalle pyytää. Nuoremman kanssa ollaan tokoiltu viime kesästä asti ja nyt ollaan suuntaamassa kokeisiin. Ihan mieletön tykki harrastuskentillä, mutta kuitenkin sellainen hömelö, että joka treeneissä sille saa nauraa, kun se tekee jotain hölmöä.

Mielettömän oppivaisia kumpikin, mikä on sekä hyvä, että huono asia. Vanhempi on todella herkkähaukkuinen ja nuorempi sitten oppi melko pian tämän ikävän tavan. Mutta koska tämä nuorempi ei ole itse oppinut haukkumista, vaan on aina vain lähtenyt vanhemman mukaan haukkumaan, se ei hauku muuta kuin muiden koirien läsnäollessa.

Meidän koirat ovat kyllä melko kiintyneitä omistajiinsa, mutta kyllä voin viedä ne ihan huoletta hoitoon muualle ja voin lainata niitä, jos joku muu haluaa tehdä niiden kanssa temppuja yms. Kuuntelevat kyllä vieraita, kunhan niille on ensin näytetty namia ;) Niillä on kuitenkin perheessä "ykköshenkilönsä", joita tottelevat parhaiten.

Lagottoa hankkiessa mielestäni isoin asia, mikö pitää ottaa huomioon on luonne. Arkoja lagottoja löytyy ihan liikaa ja liika arkuus johtaa helposti aggressioon, mitä on nähtävissä tuossa meidän vanhemmassakin koirassa, jos sitä painostaa. Tämän välttää helposti ostamalla hyvältä kasvattajalta (hanki etukäteen tietoa monesta eri lähteestä, niin kasvattajasta kuin tulevan koirasi vanhemmistakin) ja sosiaalistamalla koiran kunnolla heti pennusta lähtien. Terveys on toinen seikka. Lonkkaniveldysplasia on perinnöllinen sairaus, jota esiintyy myös lagotoilla. Kannattaa käydä kennelliiton jalostusjärjestelmässä hankkimassa tietoa eri kasvattajien lonkkatilanteista. Lagotoilla esiintyy myös pentuepilepsiaa. Se kuitenkin häviää kokonaan pentuiän mentyä ohitse. Lagotoilla esiintyy myös iho- ja korvaoireita, johtuen useimmiten allergiasta, jonka yleisin aiheuttaja on vehnä.

Meidän koirista vanhemmalla on ollut pari kertaa todella paha hiivatulehdus, mutta antibiooteilla se on parantunut hyvin. Allergiasta ei kuitenkaan ole kysymys. Luulen, että siihen vaikuttaa korvakäytävien ahtaus. Sillä on selvästi ahtaammat korvat kuin nuoremmalla ja niihin kasvaa helpommin ja enemmän karvaa. Lonkat ja kyynärät on kuvattu, tuloksena A/B, 0/0. Nuorempi on menossa lonkkakuvaukseen.

Huh, tulipas paljon tekstiä :D Kysyjän viesti näytti olevan jo melko vanha, mutta toivottavasti tästä on apua edes jollekin :) En halunnut kaunistella asioita, vaan yritin kertoa rodusta myös niitä negatiivisia puolia, joita täytyy ottaa huomioon lagottoa hankkiessaan. Ei lagotto oikeasti ole vaikea rotu, jos jollekulle jäi sellainen kuva tästä tekstistä ;)