"Aamulla, kun tulikukko nukkui ja pimeys oli tähtipeitto,
niin pikkupoika Elias jo juoksi kuunvalon alla metsänrajan taa.
Täällä rajan takana taivaasta roikkui seitti,
joka kiipi läpi pilvien aina auringon valoluukulle asti.
Oli hällä tällainen tehtävä.
Sellainen uskottu hälle, että vähinkin voimin saa päivän luomakuntaan loistamaan.
Elias veti jälleen, ja jo näki, kuinka kalat vetten pinnalla pomppasivat,
puut heilahtivat ja lukemattomat kukat esiin purjehtivat.
Kaikkeuden siipien kuiske oli valmiina.
Vaan narupa tuo katkesi. Poikkasi aivan.
Oli otettava askel taakse, sitten toinen, jotta väistäisi putoavan kaiken tuon.
Elias otti askeleen taakse. Sitten kaksi.
Oli juostava pakoon seittivuorta, joka kohosi ja kohosi kuin muinainen musta pyramidi mustempana muuta.
Taustakohinana yltyi jylinäksi. Oli kuin taivahan vedet nuo kaikki tänne tippuisivat.
Kaukaa kukkuloiltaan hän katsoi, kun seitti nousi esiin torneina, vääntäytyi silltoina merten yli, patosi joet ja peitti maan ja metsät hunnullaan. Taivaan pilvissä seilaavat pylonit välkkyivät yössä kuin asuttuina, ja seittijoet kimmelsivät punaista ja kirkasta valoa, valuivat sisään ja ulos lukemattomista kuvajaisista.
Kaupungit kaatuivat toistensa päälle ja katosivat vain noustakseen uudelleen jaloilleen, sykkiäkseen alati ja levittäytyäkseen vielä kauemmas alkulähteestään.
Eliaksesta tuntui, että oli tullut ikuinen yö, sillä hän pelkäsi ensimmäistä kertaa sitten ullakon kummituksen, joka hälle kertoi, mistä narusta vetää.
Kummitus oli hauska kuollut nainen, joka asui vintillä ja teki räpättimiä rukkiinsa vanhoista sanomalehdistä. Meteli oli kammottava. Oli huudettava sen ylitse, jos halusi tietää, mitä kullekin kummitukselle tänään kuului.
Oli ampiaispesiä, hämähäkkejä, lukkeja, koiperhosia ja lepakoita.
Räystäspääskyt asuivat kaiken ulkopuolella, sillä niillä oli siivet. Oli pölyä, loputtomasti vanhoja vaatteita, kenkiä ja saappaita, hattuja - sekä vaarallisen näköisiä esineitä monesta eri sodasta.
Suttuista ikkunalasia.
Hiljaisuutta sohittiin kaikkialla.
Tyven.
Neulatyyny täynnä neuloja: rannemalli 1800-luvulta.
Tykinkuula.
Valunut ikkunalasi.
Pöly.
Kirjekuori uskomattomalla käsialalla. Kirje ja kieli kadoksissa.
Stå vid spisen och föda barn, oli kuin kaiku hänen huulillaan.
- Piditkö sadustani, kummitus sanoi. Kummitus oli siirtynyt ikkunan ääreen ja katseli kaduilla vellovaa vettä. Oli satanut viikkotolkulla. Odotimme vesisateen muuttumista lumeksi. Ilmat olivat kylmenemässä.
- Eikö se ole hieman keskeneräinen?
- Kaikki asiat tuntuvat olevan aina kesken… Ja sekavia.
- En ole koskaan ollut näiden seinien ulkopuolella, hän jatkoi. Joten luulisi, että ajatukseni olisivat suht säntilliset ja selkeät. Mutta katin kontit. Meistä näkee läpi, mutta ihmisestä ja seinästä ei.
- Ja sinä, Elias, olet minun unelmani. Sinä olet silmäni ja korvani, sydämeni."
Hän nauroi.
niin pikkupoika Elias jo juoksi kuunvalon alla metsänrajan taa.
Täällä rajan takana taivaasta roikkui seitti,
joka kiipi läpi pilvien aina auringon valoluukulle asti.
Oli hällä tällainen tehtävä.
Sellainen uskottu hälle, että vähinkin voimin saa päivän luomakuntaan loistamaan.
Elias veti jälleen, ja jo näki, kuinka kalat vetten pinnalla pomppasivat,
puut heilahtivat ja lukemattomat kukat esiin purjehtivat.
Kaikkeuden siipien kuiske oli valmiina.
Vaan narupa tuo katkesi. Poikkasi aivan.
Oli otettava askel taakse, sitten toinen, jotta väistäisi putoavan kaiken tuon.
Elias otti askeleen taakse. Sitten kaksi.
Oli juostava pakoon seittivuorta, joka kohosi ja kohosi kuin muinainen musta pyramidi mustempana muuta.
Taustakohinana yltyi jylinäksi. Oli kuin taivahan vedet nuo kaikki tänne tippuisivat.
Kaukaa kukkuloiltaan hän katsoi, kun seitti nousi esiin torneina, vääntäytyi silltoina merten yli, patosi joet ja peitti maan ja metsät hunnullaan. Taivaan pilvissä seilaavat pylonit välkkyivät yössä kuin asuttuina, ja seittijoet kimmelsivät punaista ja kirkasta valoa, valuivat sisään ja ulos lukemattomista kuvajaisista.
Kaupungit kaatuivat toistensa päälle ja katosivat vain noustakseen uudelleen jaloilleen, sykkiäkseen alati ja levittäytyäkseen vielä kauemmas alkulähteestään.
Eliaksesta tuntui, että oli tullut ikuinen yö, sillä hän pelkäsi ensimmäistä kertaa sitten ullakon kummituksen, joka hälle kertoi, mistä narusta vetää.
Kummitus oli hauska kuollut nainen, joka asui vintillä ja teki räpättimiä rukkiinsa vanhoista sanomalehdistä. Meteli oli kammottava. Oli huudettava sen ylitse, jos halusi tietää, mitä kullekin kummitukselle tänään kuului.
Oli ampiaispesiä, hämähäkkejä, lukkeja, koiperhosia ja lepakoita.
Räystäspääskyt asuivat kaiken ulkopuolella, sillä niillä oli siivet. Oli pölyä, loputtomasti vanhoja vaatteita, kenkiä ja saappaita, hattuja - sekä vaarallisen näköisiä esineitä monesta eri sodasta.
Suttuista ikkunalasia.
Hiljaisuutta sohittiin kaikkialla.
Tyven.
Neulatyyny täynnä neuloja: rannemalli 1800-luvulta.
Tykinkuula.
Valunut ikkunalasi.
Pöly.
Kirjekuori uskomattomalla käsialalla. Kirje ja kieli kadoksissa.
Stå vid spisen och föda barn, oli kuin kaiku hänen huulillaan.
- Piditkö sadustani, kummitus sanoi. Kummitus oli siirtynyt ikkunan ääreen ja katseli kaduilla vellovaa vettä. Oli satanut viikkotolkulla. Odotimme vesisateen muuttumista lumeksi. Ilmat olivat kylmenemässä.
- Eikö se ole hieman keskeneräinen?
- Kaikki asiat tuntuvat olevan aina kesken… Ja sekavia.
- En ole koskaan ollut näiden seinien ulkopuolella, hän jatkoi. Joten luulisi, että ajatukseni olisivat suht säntilliset ja selkeät. Mutta katin kontit. Meistä näkee läpi, mutta ihmisestä ja seinästä ei.
- Ja sinä, Elias, olet minun unelmani. Sinä olet silmäni ja korvani, sydämeni."
Hän nauroi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuis nää tällee menee pötköön?
Pitääkö täällä alkaa ohjelmistoguruksi vai mitä?
(naurua)
katinkonttisen hyvä runo !
Kiitos lukuelämyksestä.
Rakkausrunot -palstalle on näemmä tuotu vaihteeksi hieman erilainen näyte taidosta kirjoittaa eri tyylein.
Mariko Vaaralle tuli tosin tästäkin tekstistä haalea muistuma, että olisi jo aikaisemmin tullut lukeneeksi jossakin toisaalla saman tekstin tai jotakin tyyliltään hyvin samankaltaista tekstiä .
Rivinvälitkin jo sitten tämän aamun hyvin nähtävissä.:)