Joo eli siis oon 15-vuotias poika ja uni ei meinaa tulla ni ajattelin kertoo mun tarinan...
Olin ihan penestä lähtien ylipainoinen lapsi ( varmaa johtu siintä ku ei ollu isähahmoo tai jotai :D) ja mun äiti oli aina hirveen ylisuojeleva et en kauheesti saannu olla pienempänä pihoilla yksin, joten ei niitä kavereitakaa paljoo ollu. ni en ollu vaa sosiaalisesti valmis kouluu. no eka luokka siellä häämötti ja en meinannu millää jäädä ilman äitiä sinne :D
no, muistaakseni toisena tai kolmantena päivänä istuin sellasella kivellä ja katoin kun isommat pojat pelas jalkapalloo. sit siihe tuli 4-6 kpl kutosluokkalaisia, ne otti mun lippiksen ja nosti sen mun ulottamattomiin, ja sano jotai et "hypi läski" tjsp. sit loppujenlopuks sain lippiksen takas ja läimäytyksen kasvoille. koulupäivän jälkee sit kerroin äidille ja äiti otti yhteyttä opettajiin ja asia sovittii. toi oli mun eka kokemus kiusauksesta
1-3 luokat suju sit melko hyvin, kuitenki sai kuulla melkein joka päivä jotai huudahtuksii et "possu" " läski" ym. 4-luokalla alko sit ne vaikeudet. sillon mua enemmän alettiin haukkuu mun etnisen taustan takia, ja liikkatunneilla ku en ollu yhtähyvä ja nopee ku muut. myös oma serkkuni (tää oli siis samalla luokalla) käännytti mun kaverit mua vastaan, ja ne rupes vihaa mua.
onneks äiti on ollu mulla aina tukena, en sit tiiä mitä oisin tehny jos sitä ei ois ollu :D vitosella aloin lintsaamaan, se oli mun pakokeino sitä maanpäällistä helvettiä jota kutsutaan kouluks.. siihen aikaan elin pelkästään roskaruualla, painoa kertyi aivan liikaa :D onneks murrosikä iski just sillon niin se pituus vähän tasotti mun pulleroisuutta.
kutosluokalla lintsasin jokaikisen liikuntatunnin, en siis harrastanu liikuntaa melkein ollenkaa. kiusaaminen oli tällöinki päivittäistä. jollain ihmeenkaupalla pääsin luokalta, ja jouduin yläasteelle, siellä jossa ne oikeat ongelmat alkoivat.... muistan sen päivän ku eilisen, äiti kyyditsi mut siihe pihalle ja lähti.
en ollu koulussa sillonku meillä oli joku tutustumispäivä , ni en tuntenu sitä rakennusta ollenkaa, etin sitä ovea ainakin 10 minuuttia jonka jälkee joku opettaja tuli korjaamaan mut sisälle. pääsin luokalle jossa oli 3 tuttua poikaa ala-asteelta. en kuitenkaa ollu niiden kanssa mikään kaveri, joten olin melko yksinäinen.
meidän luokalla oli suurinpiirtein 20 henkeä. siellä oli eräs poika joka oli jäännyt luokalle, eli siis mua vuoden vanhempi. alussa se oli ihan mukava juttelukaveri, kun ei mulla ollu ketää muutakaan. suurinpiirtein 3 kuukauden jälkeen tämä sama poika rupes levittelemään musta homojouruja koko koululle. meille sit järjestettii tappelu koulun jälkeen, josta en tienny mitään ennenku yks luokkalaisista kysyi että oonko valmistautunu.
Olin ihan penestä lähtien ylipainoinen lapsi ( varmaa johtu siintä ku ei ollu isähahmoo tai jotai :D) ja mun äiti oli aina hirveen ylisuojeleva et en kauheesti saannu olla pienempänä pihoilla yksin, joten ei niitä kavereitakaa paljoo ollu. ni en ollu vaa sosiaalisesti valmis kouluu. no eka luokka siellä häämötti ja en meinannu millää jäädä ilman äitiä sinne :D
no, muistaakseni toisena tai kolmantena päivänä istuin sellasella kivellä ja katoin kun isommat pojat pelas jalkapalloo. sit siihe tuli 4-6 kpl kutosluokkalaisia, ne otti mun lippiksen ja nosti sen mun ulottamattomiin, ja sano jotai et "hypi läski" tjsp. sit loppujenlopuks sain lippiksen takas ja läimäytyksen kasvoille. koulupäivän jälkee sit kerroin äidille ja äiti otti yhteyttä opettajiin ja asia sovittii. toi oli mun eka kokemus kiusauksesta
1-3 luokat suju sit melko hyvin, kuitenki sai kuulla melkein joka päivä jotai huudahtuksii et "possu" " läski" ym. 4-luokalla alko sit ne vaikeudet. sillon mua enemmän alettiin haukkuu mun etnisen taustan takia, ja liikkatunneilla ku en ollu yhtähyvä ja nopee ku muut. myös oma serkkuni (tää oli siis samalla luokalla) käännytti mun kaverit mua vastaan, ja ne rupes vihaa mua.
onneks äiti on ollu mulla aina tukena, en sit tiiä mitä oisin tehny jos sitä ei ois ollu :D vitosella aloin lintsaamaan, se oli mun pakokeino sitä maanpäällistä helvettiä jota kutsutaan kouluks.. siihen aikaan elin pelkästään roskaruualla, painoa kertyi aivan liikaa :D onneks murrosikä iski just sillon niin se pituus vähän tasotti mun pulleroisuutta.
kutosluokalla lintsasin jokaikisen liikuntatunnin, en siis harrastanu liikuntaa melkein ollenkaa. kiusaaminen oli tällöinki päivittäistä. jollain ihmeenkaupalla pääsin luokalta, ja jouduin yläasteelle, siellä jossa ne oikeat ongelmat alkoivat.... muistan sen päivän ku eilisen, äiti kyyditsi mut siihe pihalle ja lähti.
en ollu koulussa sillonku meillä oli joku tutustumispäivä , ni en tuntenu sitä rakennusta ollenkaa, etin sitä ovea ainakin 10 minuuttia jonka jälkee joku opettaja tuli korjaamaan mut sisälle. pääsin luokalle jossa oli 3 tuttua poikaa ala-asteelta. en kuitenkaa ollu niiden kanssa mikään kaveri, joten olin melko yksinäinen.
meidän luokalla oli suurinpiirtein 20 henkeä. siellä oli eräs poika joka oli jäännyt luokalle, eli siis mua vuoden vanhempi. alussa se oli ihan mukava juttelukaveri, kun ei mulla ollu ketää muutakaan. suurinpiirtein 3 kuukauden jälkeen tämä sama poika rupes levittelemään musta homojouruja koko koululle. meille sit järjestettii tappelu koulun jälkeen, josta en tienny mitään ennenku yks luokkalaisista kysyi että oonko valmistautunu.
Vastaukset 9
Vanhimmat
koulu päättyi, ja tappelu lähestyi.... jokaikinen osa mussa halus karata paikalta. mutten voinnut, siinä ois ollu taas yks syy lisää kiusata mua. tää poika oli siis yli 180cm, suurinpiirtein 100kg, mä 172cm, 84kg. tappelu järjestettiin koulun jalkapallokentällä. mahaa väänteli ja oksetti mut kävelin paikalle. sain mustan silmän ja aivotärähdyksen :) onneks sit opettaja tuli välii ettei muuta kerenny tapahtuu.
itkin sillon itseni uneen tosi usein. alotin taas lintsaamisen. ja jäin luokalle. kesäloman alkaessa tajusin ettei vika oo mussa, vaan niissä. uskaltauduin tulla enemmän ulos kuorestani, sain jopa kavereitakin jonki verran. mutta sitten...
olin kävelemässä kaupasta poispäin, mutta joku jengi jossa oli ala-asteelta tuttuja piiritti meidät (mut ja mun kaverin) ja yks niistä tuli pyytää tupakkaa (tätä en ollu koskaa ennen ees nähny), sanoin ettei oo ni se rupes kaivelee mun taskui ja nappas sytkärin ja paiskas sen maaha. meillä oli sit siinä jotain sananharkkaa ja sit siintä synty käsirysy. sain sit tilanteen jotenki rauhotettuu ja olin kävelemäs poispäi ja sit se juoksee sielt takaapäi ja pamauttaa nyrkillä mua takaraivoo, mul rupes mustenee näkökenttä ja horjahdin, mutten onneks kaatunu.
eli sain siltäki kauppareissult aivotärähdyksen ja kuhmun pääkoppaa. päätin sillä hetkellä että en varmana mene koskaan enään kouluun. painuin ton tappelun takia sit vaan syvemmälle mun kuoree. kaverisuhteet kuoli koska en kertakaikkiaan enää uskaltanu liikkua ulkona paljookaa.
koulut alko, sielläkää en kauheesti ollu, ja sitte sossu puuttu asiaa ja yritti lahjoo mua kaikenmaailman kitaratunneil ym et rupeisin käymään koulua, mut en vaa uskaltanu. masennuin taas. sit äiti päätti et tää saa loppua. niimpä me muutettii kauas pois.
sain maailman ihanimman koiran, joka autto mua hirveesti ton masennuksen kanssa. jälleen masennuksen selätettyä alotin koulun.
täysin puhtaalta pöydältä ilman mitään juoruja tai muutakaan paskaa. ekana päivänä kyllä jännitti, niinkun varmaan kaikkia :D
no mutta olin vaan avoin ja oma itteni niin kyllä mut siellä hyväksyttiin :) nykyään mulla on paljon kavereita ja jopa tyttöystävän löysin. mä myös oon laihduttanu semmoset 18 kiloo , ja siihe on kyllä ikinä uskonu onnistuvani. käytiin tossa kesällä siellä vanhalla paikkakunnalla moikkaamassa sukulaisia, tuli myös nähtyä niitä vanhoja "tuttuja". olisittepa oikeesti nähny niiden ilmeet ku ne näki mut :D nyt ne jopa halus ruveta kaveeraa mun kanssa. mikäs siinä.
mutta tän koko tarinan tarkotus oli se, että vaikka kui huonosti sun asiat on, ni toivoa on AINA. älkää luovuttako! mäkin oon kokenu kaikenlaista, mut arvatkaapa mitä. ne vaan vahvisti mua. voimia teille kaikille jotka olette koulukiusattuja, tai ylipäätänsä kiusattuja
niin ja sori jos toi kertomus oli hiukan sekava, tuli kirjotettuu tää viidenaikaa yöllä :D
Mäki oon koulu kiusattu :( oon siis tyttö ja mul on blondit hiukset :( muo kiusataa sen takii et ku mul on vaaleet hiukset ja joskus kolosel ku yks kutos luokkalaine kiusas muo nii sanoin opel siit nii ja sit ku rupesin itkee sillo nii nyt kaikki muistaa sen ja pitää muo itkupillinä vaik en oo enää :( ja nyt sit muo luullaan nörtiks vaik en oo ainakaa matikka ei oo hallus :( voisin sanoo et koko elämä on pilalla! Ja mun unelma ois et saisin vaihtaa kouluu :(
bump :)
aww resukka mitä oot joutunu kestään :( onneks kuitenkin onnellinen loppu =)
Aamen! Rupes itkettää toi teksti! Oot kokenu ihan sairaan kovia aikoja. Ymmärrän sua kun muakin on kiusattu mun lihavuuden takia, mut ei tietenkään tolleen "sain aivotärähdyksen kun yks idiootti pamautti nyrkil takaraivoon..."
Mut... Onneks sait aloittaa puhtaalta pöydältä ja sait kavereita! Munkin pitäis tota painoo saada pudotettuu mut eipä oo onnistunu, vielä;)
tahdonlujuutta se vaatii, mutta kyllä se loppujenlopuks on kaiken tuskan arvosta :)!
tää viesti oli siis suunnattu UHAlle :D
Miten tuo sun ylipaino olisi liitoksissa siihen ettei sinulla ole isähahmoa?
no joskus pienempänä mä aina ihmettelin miks muilla oli isä, mutta mulla ei. sit mä tavallaa rupesin syömään siihen suruun jonka se toi.