Voiko jotkut koirat olla niin hyviä, että on perusteltua teettää satoja pentuja niiden elinaikana? Selailin oman noutajani sukupuuta ja huomasin, että erään noutajakennelin uros Romeo on jo lähes 200 pentua saanut. Voisi kuvitella, että Suomen kokoisen maan koirat alkaa hyvin pian olla kaikki sukua keskenään, jos muutama uros on niin "huippuyksilöitä", että kaikki haluavat astuttaa narttunsa niillä..
Sukupuu
17+15
469
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Suomen kokoisen maan"
-Tarkoitatko suurta vai pientä maata? Mitä harvempaa urosta astutukseen käytetään maan asukaslukuun suhteutettuna, sitä suuremmaksi kasvaa sukusiitosprosentti. Jos vaikkapa muutamaa kultainennoutajaurosta käytetään suomessa kaikkien jalostusnarttujen astuttamiseen, sukusiitosprosentti olisi huomattavasti pienempi kuin vaikkapa USA:ssa, jos sielläkin astutettaisiin muutamalla kultainennnoutajauroksella kaikki jenkkiläisten jalostusnartut.
Tarkoitan, että eikö Suomi ole kuitenkin aika pieni maa. Jos ollaan kovin tarkkana että saadaan pennuille arvostettu uros isäksi ja sen alkuperä on yleensä muutamasta kennelistä joissa on uroksia listoilla. En tiedä miten sukusiittoisuus vaikuttaa, mutta yleensä näiden huippujen jälkikasvu taitaa olla se seuraava "siitossonni".
Luultavasti mitä pienempi maa, sitä pienempi on myös hyvien jalostusurosten määrä. Silti USA:ssa koirien sukurutsaaminen maan väkilukuun suhteutettuna on huomattavasti normaalimpaa kuin Suomessa.
En itse usko, että joku tietty uros voisi olla niin loistava, että sillä kannattaisi teettää satoja pentuja. Noiden matadorien kohdalla näyttää monesti olevan sitä, että ko. uroksen haluaa "kaikki" oman pentueensa isäksi ja aika monesti syyksi on riittänyt näyttelymenestys. Mitä paremmin menestynyt, niin sen tunnetumpi piireissä. Tai että yksilö on ulkomailta tuotu ja hyvin menestynyt, voi aiheuttaa tuon matadoriuden myöskin. Onneksi nykyään ainakin osa kasvattajista hakee uutta verta eikä ota isäksi sitä kaikkien tuntemaa urosta, joka ei välttämättä edes olisi se paras vaihtoehto omalle nartulle. Rodun geeniperimän monimuotoisuuden vuoksi olisi parasta, että uroksillakin saisi olla vain maksimimäärä pentueita, jotta sen osuus ei yksilömäärästä kasvaisi liian suureksi. "Tavallisten kotikoirien" osuutta jalostuksessa olisi hyvä lisätä, siellä on varmasti sellaisia kultakimpaleita, jotka toisivat rotuun arvokkaan lisän, ne pitäisi vain löytää, etenkin jos omistaja ei harrasta näyttelyitä.
Ja sitähän se on, kun sukupuita katselee, matadori-isän pojasta on hyvin usein tullut seuraava matadori, monesti useastakin saman koiran jälkeläisestä.