Monet etsivät kiivaasti silmiinsä kohdetta purkaakseen kasvanutta vihaa, ja niin olen tehnyt itsekin. Tarjoiltu elämä ilman isänmaata, ilman Suomea, onkin kerrassaan kauhistuttavaa irtolaisuutta. Maailma globalistien hallinnassa on poliisivaltion valvomaa velkaorjuutta, vailla yhteisöllistä kotia ja keskinäistä turvaverkkoa.
On ymmärrettävä, että tuo vihollinen, joka on aiheuttanut kansakuntamme tuhoutumisen globalismin alttarilla, on istutettu myös syvälle meihin jokaiseen. Mikäli etsit syyllistä ainoastaan ulkopuoleltasi, etsit sitä väärästä paikasta. Kulje siis ensin peilin eteen ja katso eteesi. Taistelu Suomen puolesta alkaa meistä jokaisesta ja ensimmäiseksi meidän tulee nähdä vihollinen itsessämme. Tämä onkin tärkeää, jotta opimme tunnistamaan, hallitsemaan ja lopulta myös nujertamaan vastustajamme.
Tutki ahneuttasi. Ymmärrä ahneutesi määrä ja tarkkaile sen käyttäytymistä. Ole valpas. "Sinä, joka et pyri täyttämään tarpeitasi vaan toteutat halujasi, olet langennut vihollisesi langettamaan ansaan, joka on päästetty hallitsemattomasti valloilleen." Ahneus antaa sinulle luvan pettää isänmaatasi, perhettäsi, ystäviäsi ja myös itseäsi. Ahneus ei välitä tarpeistasi vaan seuraa intohimoja, joita nykyinen ympäristösi tarjoilee sinulle yllin kyllin. Taistelu ahneutta vastaan alkaa oman ahneuden taltuttamisesta, jonka jälkeen vahingollisen toiminnan havaitsee helposti myös ympäristössä.
Suomi on täytetty vahingollisilla, eliittiä palvelevilla mantroilla: "Ainahan sitä haluta saa" tai "se ei ole tyhmä joka pyytää vaan se joka maksaa"... mainokset, uutiset ja artikkelit ruokkivat eliitin etuoikeuksia, koska ne kaikki ruokkivat haluja, jotka ajavat ihmiset velkakierteeseen: "Sinun omat halusi ovat velkojesi syntysija".
Taistellaksemme ahneutta vastaan ja kääntääksemme Suomen pois tuhoisalta suunnalta, meidän onkin hallittava ja hillittävä ensin omat halumme. Suomea on rakennettu pitkään yli varojen, haluttuihin, muttei tarvittuihin suuntiin, mikä on aiheuttanut kansallisen velkavankeuden. Tämä ei ole sattumaa. Näin on käynyt myös lukuisille kansalaisille ja yhteisöille.
Kun tarpeet eivät sanele päätettyä politiikkaa vaan halut, me olemme menettäneet maamme hallinnan. Tämän vahingollisen ajattelun leviäminen on pahentunut aina viime vuosiin saakka: "Halutaan, vaikka siihen ei olisi enää edes varaa."
Tarveajattelulla jätämme kaiken turhan ja mielihalujen luoman pois. Tarpeiden sanelema ei ole halujen kaltainen taakka kannattevaksi, eikä se muodosta pysyvää velkaa - vaan luo kannattavia investointeja. Tällöin tarvittava velka on tehtävä yhteisöjen itse omista resursseistaan - yhteisinä päätöksinä.
Riippuen vastuusta, asemasta tai tarpeen määrittelemästä tavoitteesta, toinen meistä tarvitsee paljon mukanaan, toisen selvitessä pienoinen reppu selässään. Viisas kysyy toistuvasti itseltään, "tarvitsenko todella?" - kun taas hölmöläinen haluaa aina enemmän kuin kykenee kantamaan. Elämässä on paljon suuria opetuksia, ja moni niistä liittyy tarpeiden ymmärtämiseen, mutta siihen voit luottaa, että "sen saa mitä tarvitsee".
Tärkeintä ei kuitenkaan ole kysyä, "mitä minä tarvitsen?". Paljon tärkeämpää on sen jälkeen kysyä, "mitä ympäristöni tarvitsee?". Tämän kysymyksen vastaus antaa luonnollisen ja tasapainoisen suunnan myös omaan elämääsi. Yhteisön tarpeiden kautta myös omat tarpeesi saavat täyttymyksen:
"Rakas Suomi, älä milloinkaan halua enempää kuin tarvitset."
On ymmärrettävä, että tuo vihollinen, joka on aiheuttanut kansakuntamme tuhoutumisen globalismin alttarilla, on istutettu myös syvälle meihin jokaiseen. Mikäli etsit syyllistä ainoastaan ulkopuoleltasi, etsit sitä väärästä paikasta. Kulje siis ensin peilin eteen ja katso eteesi. Taistelu Suomen puolesta alkaa meistä jokaisesta ja ensimmäiseksi meidän tulee nähdä vihollinen itsessämme. Tämä onkin tärkeää, jotta opimme tunnistamaan, hallitsemaan ja lopulta myös nujertamaan vastustajamme.
Tutki ahneuttasi. Ymmärrä ahneutesi määrä ja tarkkaile sen käyttäytymistä. Ole valpas. "Sinä, joka et pyri täyttämään tarpeitasi vaan toteutat halujasi, olet langennut vihollisesi langettamaan ansaan, joka on päästetty hallitsemattomasti valloilleen." Ahneus antaa sinulle luvan pettää isänmaatasi, perhettäsi, ystäviäsi ja myös itseäsi. Ahneus ei välitä tarpeistasi vaan seuraa intohimoja, joita nykyinen ympäristösi tarjoilee sinulle yllin kyllin. Taistelu ahneutta vastaan alkaa oman ahneuden taltuttamisesta, jonka jälkeen vahingollisen toiminnan havaitsee helposti myös ympäristössä.
Suomi on täytetty vahingollisilla, eliittiä palvelevilla mantroilla: "Ainahan sitä haluta saa" tai "se ei ole tyhmä joka pyytää vaan se joka maksaa"... mainokset, uutiset ja artikkelit ruokkivat eliitin etuoikeuksia, koska ne kaikki ruokkivat haluja, jotka ajavat ihmiset velkakierteeseen: "Sinun omat halusi ovat velkojesi syntysija".
Taistellaksemme ahneutta vastaan ja kääntääksemme Suomen pois tuhoisalta suunnalta, meidän onkin hallittava ja hillittävä ensin omat halumme. Suomea on rakennettu pitkään yli varojen, haluttuihin, muttei tarvittuihin suuntiin, mikä on aiheuttanut kansallisen velkavankeuden. Tämä ei ole sattumaa. Näin on käynyt myös lukuisille kansalaisille ja yhteisöille.
Kun tarpeet eivät sanele päätettyä politiikkaa vaan halut, me olemme menettäneet maamme hallinnan. Tämän vahingollisen ajattelun leviäminen on pahentunut aina viime vuosiin saakka: "Halutaan, vaikka siihen ei olisi enää edes varaa."
Tarveajattelulla jätämme kaiken turhan ja mielihalujen luoman pois. Tarpeiden sanelema ei ole halujen kaltainen taakka kannattevaksi, eikä se muodosta pysyvää velkaa - vaan luo kannattavia investointeja. Tällöin tarvittava velka on tehtävä yhteisöjen itse omista resursseistaan - yhteisinä päätöksinä.
Riippuen vastuusta, asemasta tai tarpeen määrittelemästä tavoitteesta, toinen meistä tarvitsee paljon mukanaan, toisen selvitessä pienoinen reppu selässään. Viisas kysyy toistuvasti itseltään, "tarvitsenko todella?" - kun taas hölmöläinen haluaa aina enemmän kuin kykenee kantamaan. Elämässä on paljon suuria opetuksia, ja moni niistä liittyy tarpeiden ymmärtämiseen, mutta siihen voit luottaa, että "sen saa mitä tarvitsee".
Tärkeintä ei kuitenkaan ole kysyä, "mitä minä tarvitsen?". Paljon tärkeämpää on sen jälkeen kysyä, "mitä ympäristöni tarvitsee?". Tämän kysymyksen vastaus antaa luonnollisen ja tasapainoisen suunnan myös omaan elämääsi. Yhteisön tarpeiden kautta myös omat tarpeesi saavat täyttymyksen:
"Rakas Suomi, älä milloinkaan halua enempää kuin tarvitset."
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.