Pahalta piilossa

Mihin loppuu kohtuus kirjoitti:

rakkaudentunnustus
saa
aina sekoamaan

vivahteikas,
ja täyteläinen
tyrmäys, joka
tiputtaa kanveesiin

moiskauttaa poskelle
hypäten samalla
tasajalkaa olemalla
seitsemäs taivas

tullen ja loitontuen
tuleen pukeutuneena,
helmiin koristettuna

läpinäkyvän yöpaidan
naisellinen uhkeus
vyöttää rintani

valkosipulin tuoksuun,
joka herauttaa
veden kielelle

merellinen keinahtelu

vuoren huiput ja
kauniit kallion
kielekkeet allamme

vierin kivenä
jumalattareni vuoteella

luomalla kuusi
päivää
valtameren
rakkaudellisissa aalloissa

ja seitsemäntenä

näkymän rauhallisuus
elämän vauhdissa
päihdyttää olemalla
seksikäs ja
ujouden rujous
kaikessa
häpeämättömyydessään

suloinen hengitys
korvissa, joka
piileksii kaulalle
osuvaa suudelmaa

saaden ihokarvat
nousemaan koholle
yhtä luonnollisesti kuin
kävelyn opeteltuaan
osaa juosta

neitseellisenä
luovana pisarana
kohti tajunnanräjäyttävää
adrenaliinin virtaa,
joka muuttaa
suudelman luonteen
lupauksista harhailuihin

höyhenen kevyt
kutitus sieluun

päivän tuoma
jännitys ja
yön pehmeys
vihkilahjojen kulkueessa

mahdollisuus taistella
oma taistelunsa

täydellisesti istuva
luonne myötäilee ja
hyväilee satiinin
sileää,
ylikiihottuneessa tilassa
olevaa ihoa

syleillessään tuulta
tahto rullautuu
kohti vapautumistaan

veden muuttumista
viiniksi,
vartalon kietoutumista
silkkihuivimaisesti

mieleni, sydämeni
ja sieluni ympärille
tehden vartalostani
orjan,
viiniköynnöksen

tutustuessani koviin
ja pehmeisiin
ominaisuuksiin

tänään,
jo tänään
silmäsi ovat
minusta varmat

olen rakastaja
asuessani
kasvoissasi,
äänessäsi

aamuisin kannan
sinua harteillani,
iltaisin piirrän
näyiksi piirteissäni

nostamalla tähdet
lasken ankkurin ja
asetan itseni
arvoiseksesi
syntymällä
herkkien sanojesi
sateisessa yössä

rakastamalla tätä
lempeää kiveä,
nimeämällä sinut
pilveksi

tuulen
alla nukkuvaksi
lehdeksi,
joka käpertyy
suojaan

valitsee tuhansista
teistä sen,
jossa taivas ja
maa ovat yhtä

mahdottomia komentaa,
kun tunnen
suun suussasi

olemalla itsemme
kokoisia kuin

rimpuileva koira
väkevien säärien
lukituksessa

mies ei
voi vahvemmin
huutaa ja
tunnustaa tulleensa
hämmennyksen rajalle

tahtomalla soutaa
anteliaiden pakaroiden
hirmuisessa aallokossa
ja samalla
olla valmis
hukkumaan
sykkivästä lihassa

joka kuolee
nauruun huomatessaan
ettei niistä
kivistä jauhamallakaan
riitä jokapäiväistä leipää

sormen ympärille
kierrettyä kehää

elämän onnellisuutta

josta ilon mainingit
lähtevät imeytyen
janoisiin juonteisiin

ihmisen vahva usko,
maistettuaan

mätänevä lehti ja
parittelevien paskanhaju

mies,
joka haluaa kuolla
ja
nainen,
joka luovuttaa
limakalvonsa elinkautiseen

ikiliikkuja vaeltaa
jokaisessa syntyvässä
sikiössä niin kuin
mikään ei koskaan
voisi haavoittaa

luominen on helppoa
tunnustus vaikeampi
lunastaa

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä