Kaunista ei ole vampyyri-tarinoiden kaltaiset runot
Ilman vapahtajaa elämisestä
Kaunista ei ole syksyn ruskan vähän, jo puiden latvoista
pudoneet ja lapsillekin liian jo rikki-menneet lehdet
Kaunista ei ole veren ja sosiopatian omaiset kuvat,
jotka kuvastavat narsismin heijastusta veden pinnasta.
Kaunista ei ole verenimemisen ja hyttysen pienen ihmisen
kaltaiset mietteet, elämästä ja yksinkertaisuudesta, yksityisyydestä.
Kaunista ei ole vetten päällä sammakon ja prinssin kanssa ratsastelu.
Onkohan se joku ihmis-hirviö?
Näin kysyi prinssi, kopea ja niin kovin kaunoinen, kasvoiltaan kapea, ja asemaltaan auvoinen.
Hänen mietteistään kaunista on pitkät hiukset, nuo kullanvaaleat, ja aavistuksen, veden laineiden liplatuksen lailla, kiharat.
Kaunista on sähkönsininen, se älykkyyden voi ilmentää, kiharoiden sähkön kaltaisten, sojottavien antennien sijaan.
Kaunista on maailma, ja sängen täyttämät jo leikatut pellot, elokuun pitkä, punainen kuu, ja pimeä, mustan tuova, ilta-tee. Hetki....
Kaunista on ukkosen jyrähdys, ja maailman yhteinäisyys, pienien hetkien, kapoisten taivaiden teitten, polut, kuin yhteisen pitkän taipaleen aloittamat, monet pienet kengät....
Kaunista on tuulenvire puissa, se kertoo salaisuuksien ja kuiskauksien olemassaolosta, ajatuksesta, meidän yhteisestä yksityisyydestä, ja ajattelusta.
Kaunista on abstraktin ja modernin luoma yksiköllisyys, ja yhteiselämme, me maailman ja maailmojen rauhassa, vain värien assosiaation voimasta, kuin nuori, herännyt katse tulen loimusta.
Ilman vapahtajaa elämisestä
Kaunista ei ole syksyn ruskan vähän, jo puiden latvoista
pudoneet ja lapsillekin liian jo rikki-menneet lehdet
Kaunista ei ole veren ja sosiopatian omaiset kuvat,
jotka kuvastavat narsismin heijastusta veden pinnasta.
Kaunista ei ole verenimemisen ja hyttysen pienen ihmisen
kaltaiset mietteet, elämästä ja yksinkertaisuudesta, yksityisyydestä.
Kaunista ei ole vetten päällä sammakon ja prinssin kanssa ratsastelu.
Onkohan se joku ihmis-hirviö?
Näin kysyi prinssi, kopea ja niin kovin kaunoinen, kasvoiltaan kapea, ja asemaltaan auvoinen.
Hänen mietteistään kaunista on pitkät hiukset, nuo kullanvaaleat, ja aavistuksen, veden laineiden liplatuksen lailla, kiharat.
Kaunista on sähkönsininen, se älykkyyden voi ilmentää, kiharoiden sähkön kaltaisten, sojottavien antennien sijaan.
Kaunista on maailma, ja sängen täyttämät jo leikatut pellot, elokuun pitkä, punainen kuu, ja pimeä, mustan tuova, ilta-tee. Hetki....
Kaunista on ukkosen jyrähdys, ja maailman yhteinäisyys, pienien hetkien, kapoisten taivaiden teitten, polut, kuin yhteisen pitkän taipaleen aloittamat, monet pienet kengät....
Kaunista on tuulenvire puissa, se kertoo salaisuuksien ja kuiskauksien olemassaolosta, ajatuksesta, meidän yhteisestä yksityisyydestä, ja ajattelusta.
Kaunista on abstraktin ja modernin luoma yksiköllisyys, ja yhteiselämme, me maailman ja maailmojen rauhassa, vain värien assosiaation voimasta, kuin nuori, herännyt katse tulen loimusta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Etkö ollutkin sä autolla pihalla, tässä yksi iltapäivä, iltasella?
Kuten tämä on runo tullut aikoinaan kirjoitettuna, se oli vanhempieni päiväkahvi, joka juodaan päivällisen jälkeen, ennen töihin lähtemistä.
-Minä vain että mikä vahinko sulle oli ehkä tapahtunut.
- Mitä minä tätä vahinkoa mukanani kannan?
Ei, en ole lainkaan kellekään koskaan kateellinen, olen kantanut sellaista ihmisen ja elämän oppiarvoa. Miksi eivät ole suojatuneet?
- Ei minulle ole mahdollista, mahdollisuutta edes sattua tällaista vahinkoa.
Ready to corporated...
- Tämä on iskää, juuri sitä joka seisoi auton kanssa pihalla, ja näytti hieman matkailevalta. Kun hänellä oli ulkoiluun, ja metsästykseen viittaava toppa-liivi, joka muistutti mua, ja kertoi jostakin...
Jostakin kaukaisesta, jostakin aavasta, ja mulle horisontista, jo mun aikaisemmin tekemästä, jostakin mun kauan sitten haaveilemasta. Viattomuudesta....