Sattuipa mielenkiintoinen keskustelu baarissa viikonloppuna. Siinä rauhassa istuessani olvin ääressä, joku porukka tuli siihen norkoilemaan tiskille ja syntyihän siinä sitten juttuakin illan mittaan.
No mielenkiintoiseksi asian teki seikka että eräs nuori nainen porukasta otti puheeksi sen, että opiskelupaikka yliopistossa oli häneltä jäänyt saamatta tänäkin vuonna. No siinä sitten keskusteltiin ja kävi ilmi että itse olen hieman vanhempana eli yli 30-vuotiaana hakeutunut opiskelemaan yliopistoon. Ja ihan normaalin pääskykoemenettettyn kautta.
No se tytöntyllerö ei oikein sulattanut asiaa ollenkaan ja koska kuitenkin olen tällainen ikäloppu, niin jostainhan se perustelu piti saada. Minun ei kuulemma pitäisi opiskella vaan antaa viemäni opiskelupaikka jollekin nuoremmalle. Siis täh! Olin aivan halolla päähän lyöty ja siinä toipuessani yritin sitten saada jotain perusteluja tuollaiselle mielipiteelle. Mitään järkevää perustelua tuo luomakunnan kruunun kylkiluu ei sitten saanutkaan aikaan. Ainoa oli tuo ikäperuste.
Jouduin siinä sitten rautalangasta vääntämään opiskeluoikeuksista ja sen saamisesta. Eli jos on saanut opiskelupaikan pääsykoemenettelyn kautta, niin kellään ei ole siihen mitään naputtamista. Ylempi korkeakoulututkinto on monesti edellytys parempaan palkkaan ja uralla etenemiselle. Minulla on oikeus urakehitykseen. Minulla ei aikaisempaa korkeakoulututkintoa ole, joten katson että olen oikeutettu saamaan korkeinta opetusta koska haluan sitä ja koska täytän sen saamisen vaatimukset.
En ole vienyt kenenkään opiskelupaikkaa, se paikka kuuluu minulle ja olen sen ansainnut.
Tuollaiset tylleröt saavat minun puolestani myös hakeutua yliopistoon jos haluavat ja pystyvät menestymään sisäänpääsyssä. Mutta on aivan turha tilittää siitä, että joku on paikan saanut samalta lähtöviivalta.
Tytön tylleröt
29
4726
Vastaukset
- jakelupäällikkö
Puhut ihan asiaa. Tyllerö oli kateellinen kun ei itse ollut tarpeeksi fiksu saadakseen opiskelupaikkaa. Nuo tuollaiset lässyttäjät ovat yleensä niitä tyyppejä jotka ovat aina , lapsesta asti totuneet saamaan kaikki (pappa betalar). Likka tuskin ansaitsee mitään paikkaa ainakaan yo:sta jos tuollaisia jutteli.
- Hmm
Olen samaa mieltä kanssasi: Valintakokeen kautta saatu opiskelupaikka on hankittu reilulla kilpailulla eli parhaat on valittu koulutukseen. Jos todella haluaa yliopistoon hinnalla millä hyvänsä kannattaa hakeutua luonnotieteelliselle tai yhteiskuntatieteelliselle alalle.
Henkilökohtaisesti ei kaduta lainkaan vaikka plakkarissa on 6 ansaíttua opiskeluoikeutta ja 2 suoritettua tutkintoa yliopistossa. Vieläköhän sitä jotain jaksaisi vielä opiskella? Kauppatieteet tai oikeustiede kieltämättä vielä kiinnostavat...- klaara
taidat olla aika rikas kun varaa on opiskella yli tarpeiden??
- ninnuli
jos nyt satut näkee tän viestin nii voisitko selittää mitä tarkoitit tuolla,että jos haluaa päästä yliopistoon hinnalla millä hyvänsä ni kannattaa hakeutua luonnontieteellisiin tai yhteiskunta...jotain tuonne päin,,ei muuta mut se vaivaa..
- Hmm
ninnuli kirjoitti:
jos nyt satut näkee tän viestin nii voisitko selittää mitä tarkoitit tuolla,että jos haluaa päästä yliopistoon hinnalla millä hyvänsä ni kannattaa hakeutua luonnontieteellisiin tai yhteiskunta...jotain tuonne päin,,ei muuta mut se vaivaa..
Paikkoja on reilusti ja hakijoita suhteessa vähän. Vaikein on kai päästä opiskelemaan taidealoja kun halukkaita on paljon suhteessa paikkoihin. Luonnontieteellisellä alalla riittänee tasollisesti laajan matematiikan niin silloin pääse opiskelemaan esim matematiikkaa tai ainakin takavuosina pääsi.
- hieman
Lainaus: "Henkilökohtaisesti ei kaduta lainkaan vaikka plakkarissa on 6 ansaíttua opiskeluoikeutta ja 2 suoritettua tutkintoa yliopistossa. Vieläköhän sitä jotain jaksaisi vielä opiskella? Kauppatieteet tai oikeustiede kieltämättä vielä kiinnostavat..."
Hieman ihmetyttää yllä oleva. En tiedä, mistä opinahjoista ja miltä alolta opiskeluoikeutesi ovat, mutta ilmeisesti oikeutesi ovat jo vuosien takaa, sillä ymmärtääkseni nykyään on ns. yhden paikan käytäntö, jonka perusteella voi ottaa vastaan vain yhden opiskelupaikan - ainakin samana vuonna. Eri vuosien haut kaiketi ovat eri asia. Lisäksi ainakin joillakin aloilla opinto-oikeuden säilymiseen (ainakin sivuaineet) tarvitaan vuosittain tietty määrä suorituksia. No, meillähän on toistaiseksi periaatteessa ikuinen opinto-oikeus, joten kai tilanteesi mahdollinen on.
Niin, ei sinua tietenkään kaduta, että oikeuksia on, sen ymmärrän, mutta jos vain pidät opinto-oikeuksia "plakkarissasi" ylimääräisinä periaatteella "jos tässä vielä viitsisi opiskella jotakin", ajatusmaailmasi heijastaa valittettavasti itsekeskeisyyttä ja ahneutta. Opiskelija, jolla on opinto-oikeus mutta joka ei saavu opiskelemaan, vie paikan halukkaalta, joka ei taatusti ole sen huonompi kuin sinäkään. Myös kyseinen oppiaine kärsii, koska sen tiliin ei opintosuorituksia ja tutkintoja kerry sisäänoton edellyttämässä laajuudessa. Näin etenkin pienemmissä oppiaineissa ja yksiköissä.
Tämä kaikki voi tuntua vähäiseltä, mutta opinto-oikeuksien väärinkäyttö on yksi tekijä, joka edesauttaa vaatimusta opinto-oikeuden ajallisesta rajoittamisesta. Tätähän taas opiskelijajärjestöt vastustavat. Siitä olen samaa mieltä, että opinto-oikeudet annettakoon parhaimmille, kuten yliopistot tekevätkin. Monialaisuus ja vaikkapa pari tutkintoa on myös varmaan henkilökohtainen meriitti, mutta rajansa silläkin. Useiden tutkintojen opiskeleminen ei aina suinkaan ole merkki lahjakkaasta tai kyvykkäästä yksilöstä, vaan päättämättömyydestä, keskittymiskyvyn puutteesta sekä kyvyttömyydestä syventää oman alansa tuntemusta myös käytännössä. On tapauksia, joissa sosiaalisten ja muiden työelämässä tarvittavien taitojen puute tai vajavaisuus ajaa henkilön opiskelemaan yhä uudelleen. Edellisen viestin kirjoittajaa en voi tietenkään arvioida, koska en häntä tunne, mutta suhtaudun varauksellisesti henkilöön, joka on suorittanut liian monia tutkintoja. Tutkinnon suorittaminen ei aina ole merkki onnistumisesta. Joskus henkilökohtainen epäonnistuminen naamioidaan yhä uusilla opinnoilla ja tutkinnoilla, jotka eivät loppujen lopuksi johda mihinkään. Etenkin nykyaikana, jolloin korostetaan elinikäistä oppimista ja muuntautumiskykyä, useiden tutkintojen suorittamisen todelliset syyt saattavat jäädä hämärään.
Tämä saattoi mennä ketjun aiheen vierestä, mutta on silti tärkeä pitää mielessä - Hmm
hieman kirjoitti:
Lainaus: "Henkilökohtaisesti ei kaduta lainkaan vaikka plakkarissa on 6 ansaíttua opiskeluoikeutta ja 2 suoritettua tutkintoa yliopistossa. Vieläköhän sitä jotain jaksaisi vielä opiskella? Kauppatieteet tai oikeustiede kieltämättä vielä kiinnostavat..."
Hieman ihmetyttää yllä oleva. En tiedä, mistä opinahjoista ja miltä alolta opiskeluoikeutesi ovat, mutta ilmeisesti oikeutesi ovat jo vuosien takaa, sillä ymmärtääkseni nykyään on ns. yhden paikan käytäntö, jonka perusteella voi ottaa vastaan vain yhden opiskelupaikan - ainakin samana vuonna. Eri vuosien haut kaiketi ovat eri asia. Lisäksi ainakin joillakin aloilla opinto-oikeuden säilymiseen (ainakin sivuaineet) tarvitaan vuosittain tietty määrä suorituksia. No, meillähän on toistaiseksi periaatteessa ikuinen opinto-oikeus, joten kai tilanteesi mahdollinen on.
Niin, ei sinua tietenkään kaduta, että oikeuksia on, sen ymmärrän, mutta jos vain pidät opinto-oikeuksia "plakkarissasi" ylimääräisinä periaatteella "jos tässä vielä viitsisi opiskella jotakin", ajatusmaailmasi heijastaa valittettavasti itsekeskeisyyttä ja ahneutta. Opiskelija, jolla on opinto-oikeus mutta joka ei saavu opiskelemaan, vie paikan halukkaalta, joka ei taatusti ole sen huonompi kuin sinäkään. Myös kyseinen oppiaine kärsii, koska sen tiliin ei opintosuorituksia ja tutkintoja kerry sisäänoton edellyttämässä laajuudessa. Näin etenkin pienemmissä oppiaineissa ja yksiköissä.
Tämä kaikki voi tuntua vähäiseltä, mutta opinto-oikeuksien väärinkäyttö on yksi tekijä, joka edesauttaa vaatimusta opinto-oikeuden ajallisesta rajoittamisesta. Tätähän taas opiskelijajärjestöt vastustavat. Siitä olen samaa mieltä, että opinto-oikeudet annettakoon parhaimmille, kuten yliopistot tekevätkin. Monialaisuus ja vaikkapa pari tutkintoa on myös varmaan henkilökohtainen meriitti, mutta rajansa silläkin. Useiden tutkintojen opiskeleminen ei aina suinkaan ole merkki lahjakkaasta tai kyvykkäästä yksilöstä, vaan päättämättömyydestä, keskittymiskyvyn puutteesta sekä kyvyttömyydestä syventää oman alansa tuntemusta myös käytännössä. On tapauksia, joissa sosiaalisten ja muiden työelämässä tarvittavien taitojen puute tai vajavaisuus ajaa henkilön opiskelemaan yhä uudelleen. Edellisen viestin kirjoittajaa en voi tietenkään arvioida, koska en häntä tunne, mutta suhtaudun varauksellisesti henkilöön, joka on suorittanut liian monia tutkintoja. Tutkinnon suorittaminen ei aina ole merkki onnistumisesta. Joskus henkilökohtainen epäonnistuminen naamioidaan yhä uusilla opinnoilla ja tutkinnoilla, jotka eivät loppujen lopuksi johda mihinkään. Etenkin nykyaikana, jolloin korostetaan elinikäistä oppimista ja muuntautumiskykyä, useiden tutkintojen suorittamisen todelliset syyt saattavat jäädä hämärään.
Tämä saattoi mennä ketjun aiheen vierestä, mutta on silti tärkeä pitää mielessäTosiaan aikoinaan opiskeluoikeuksia joillakin aloilla sai kun kävi kokeessa ja kyse ei ole siis taideaineista. Useammasta opinto-oikeudesta luovuin kun näin ettei kyseessä ole minun alani ja tiedän että muitakin vaihtajia oli. Kaksi tutkintoa menivät osin päällekkäin joten ei se opiskeluaika niin kovin pitkäksi venähtänyt.
Opinto-oikeus on kai periaatteessa ikuinen mutta ainakin Helsingissä kymmenen vuoden jälkeen on tehtävä opintosuunnitelma kuinka ja missä tahdissa aikoo valmistua. Olin kirjoituksessani hieman epätarkka näistä opinto-oikeuksista sillä olen valmistunut ja siirtynyt työelämään enkä ole enää yliopiston kirjoilla. Vaikka opiskeleminen ja uusien asioiden oppiminen oli todella hauskaa niin on kyllä myönnettävä että työnteossa on myös omat hyvät puolensa.
Kaupallisen alan asioita olisi hyvä osata jonkin verran enemmän mutta todellisuudessa ei taida innostaa enää alkaa lukea kauppakorkeakoulun pääsykokeeseen puhumattakaan oikeustieteestä.
Kyllä tutkintoja voi suorittaa useammankin mutta harvassa ovat ne työt jossa opittuja taitoja voi täysipainoisesti hyödyntää. Kun ensimmäinen oman alan työpaikka on papereilla saatu niin siitä eteenpäin työkokemus on tavallisesti tärkeämpää. - ????
Juu kaikki pääsee yhteiskuntatieteisiin...tiedotusopissakin oli tänä vuonna pääsyprosentti jotain 7.
- Hmm
???? kirjoitti:
Juu kaikki pääsee yhteiskuntatieteisiin...tiedotusopissakin oli tänä vuonna pääsyprosentti jotain 7.
Tiedotusoppi on ollut suosittu aihe vuosikausia. Muut alat eivät ole niin mediaseksikkäitä.
- hömpsuteekkari
Sanotaanko näin, että ehkä oli parempi ettei kyseinen tyttö vielä päässyt opiskelemaan. On ehkäpä parempi, että hän vielä kasvaa muutaman vuoden.
Yliopisto on vielä niitä harvoja paikkoja Suomessa, johon todella otetaan paras ja sillä siisti. Jos olet pääsykokeessa ollut jotakin tuoretta abia parempi niin sinulla on oikeus paikkaasi.
Mitenköhän tuo tyttö jos hän esim. 25-vuotiaanakaa ei ole vielä saanut opiskelupaikkaa niin meneekö häneltä sitten oikeus hakea opiskelemaan.
Se on oma vika jos ei ole opiskellut pääsykokeisiin tarpeeksi. Turha etsiä mitään tekosyitä. Yliopistoon päästään omilla ansioilla ja jos ei ole päässyt niin omissa ansioissa on vikaa, vaikka kuinka yrittäisi muita syyttää. - Tuikku
Mutta miten tämän katkeroituneen nuoren sukupuoli asiaan liittyy? Miksi se piti noin keskeisesti tuoda esille? Kyllä epäkypsät ja kateelliset pojan klopitkin osaavat päästellä vastaavia kommentteja suustaan, ja aika monet tylleröt tosiaan pääsevät yliopistoon ihan ansaitusti pääsykokeessa menestymällä. Tyhmyys ei ole sukupuoleen sidottua ;).
- tyttö
Vaikkei tuo sukupuoli pääasia jutussa ollutkaan.. niin suurin osahan korkeakouluopiskelijoista on "tytön tylleröitä" =) eli on meitä fiksujakin. (ethän edes kieltänytkään sitä)
Tollaset "tylleröt" sais olla mieluummin hiljaa ja hymyillä kauniisti, eikä nolata meittiä.
Itsekin pidän opiskeluopaikkaani ihan oikeutettuna vaikkei mikään "lapsesta asti unelma-ammatti" olekaan tähtäimessä ja vaikea päästä opiskelemaan alalle. Jokin piti valita, ja ekalla kerralla kun heti onnisti niin sinne mennään! nih. - Naisopiskelija yli 30 v.
Sukupuoli korostuu konfliktitilanteessa. Mutta ei pidä naistenkaan olla aina niin herkkiä ja takertua kritiikkiin. Tyhmiä naisia on nimittäin todella paljon.
- neiti
Se, ettei pääse mihinkään aiheuttaa tietysti turhautumista ja kiukkua niitä kohtaan jotka ovat päässeet. Ymmärrän tätä tyttöä sikäli, että ns oikea elämä siirtyy aina vain eteenpäin, kun opiskelupaikka jää yhä uudelleen saamatta. Nuorilla naisilla ei muutenkaan ole helppoa työmarkkinoilla, saati sitten että pohjana olisi pelkkä lukio. Nuoret ihmiset ovat kyllä hyvin tietoisia heihin kohdistuneista odotuksista: "pitäisi" olla hyvä koulutus, pitkä työkokemus, perhe jne. Onhan se turhauttavaa nähdä ihminen, jolla nyt näyttää olevan kaikkea tätä. Eli pistäisin ilkeilyn myös kateuden piikkiin. Pitäisi ymmärtää hakeutua alalle, jolle on mahdollisuuksia päästä sisään ja aitoa kiinnostusta. Moni varmaan meneekin sinne, minne sattuu pääsemään, vain siksi että haluaa yliopistoon. Alasta viis.
- Opa
Mahdollisimman objektiivisesti tarkasteltuna yhteiskunnallisesti ajatellen vanhemmat opiskelijat ovat ilmiönä kumma. Yksilötasolla nyky-yhteiskunnassa jokaisella tietysti täytyy olla samat oikeudet iästä riippumatta.
- Luomakunnan kruunu
Kuten sanottu, ylempi korkeakoulututkinto takaa sen että saan tulevaisuudessa paremman palkan ja tehtävätkin muuttuvat. Mitä kummaa asiassa on? Varsinkin julkisella sektorilla virat ja työtehtävät on edelleen kiinnitetty muodollisiin vaatimuksiin pätevyydestä joten ainoa tapa edetä on hankkia lisäkoulutusta yliopistotasolta. Yhteiskunnallisesti katsoen subjektiivinen näkökulmani on, että pidempi työkokemus ja hyvä koulutus takaa asiantuntevuuden paremmin ja teen näin lisäarvoa yhteiskuntaan.
- hieman
Yksilötasolla todellakin asia on ok ja hieno juttu, että ikä ei ole esteenä opiskelulle. Keskimääräistä vanhemman opiskelijan motiivit voivat olla moninaiset.
Syynä voi olla yleinen tiedonhalu uutta alaa kohtaan, mikä on tietenkin hieno asia. Toisaalta taustalla voi olla myös epäonnistuminen tai ainakin menestymisen puute jollakin toisella alalla, jota ko. henkilö on aiemmin opiskellut ja josta hänellä mahdollisesti jo on tutkinto. Kolmantena ryhmänä ovat sitten henkilöt, joilla on selvästi mielenterveydellisiä ongelmia. Ainakaan tässä viimeisessä tapauksessa opinnoissa menestyminen ei ole kovin todennäköistä.
Monilla aloilla kaiketi jo korkeakoulututkinnon suorittanut saatetaan ottaa opiskelemaan kiintiön ulkopuolelta, vaikka hänen täytyykin osoittaa riittävää valmiutta pääsykokeessa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että hänen on saatava vähintään sama pistemäärä kuin normaalijonosta viimeisenä valituksi tulleella on. Tämä on mielestäni hyvä asia, sillä näin ko. henkilö ei vie joskus vähäisiä aloituspaikkoja.
Opiskelijoina (hieman) vanhemmat voivat olla opettajan ja ryhmän kannalta aivan mahtavia - heillä on elämänkokemusta ja näkemyksiä, jotka korvaavat ehkä valmiuksia, joita nuoremmilla taas on. Tällöin heillä voi olla ryhmässä annettavaa toisille opiskelijoille. Toinen ääripää sitten on, että vanhempana opiskeleva ei yksinkertaisesti pysy nuorempien tahdissa, mutta saattaa sosiaalisesti aktiivisena ja uskaltavana pyytää opettajalta selityksiä sellaisiin kysymyksiin, jotka kaikille muille opiskelijoille ovat opetuksen perusteella selviä. Tällöin vaarana on, että vanhemman opiskelijan aktiivisuus hidastaa ryhmän etenemistä.
No, monet taitavat sijoittua ääripäiden väliin ja osaavat omalla työllään paikata sen, missä tarvitsevat enemmän työtä. Ihminen oppii missä iässä tahansa, siitä se ei ole kiinni, mutta ikähaitarinsa puolesta heterogeenisessä ryhmässä helposti syntyy erilaisia ongelmia kuin suurinpiirtein saman ikäryhmän kanssa. Oppiminen on erilaista ja tapahtuu ehkä eri tahdissa. Tässä suurin ongelma on, että oppiaineilla ei välttämättä ole resursseja huomioida opiskelijoiden erilaisia tarpeita, jolloin keskiverto-opiskelijaa selvästi vanhempi henkilö voikin olla rasite. Siksi opettaja ei pääsääntöisesti ilahdu, kun opetusryhmään ilmaantuu iäkkäämpi opiskelija. Onneksi jotkut kuitenkin osoittavat pelot aiheettomiksi. - hieman
Luomakunnan kruunu kirjoitti:
Kuten sanottu, ylempi korkeakoulututkinto takaa sen että saan tulevaisuudessa paremman palkan ja tehtävätkin muuttuvat. Mitä kummaa asiassa on? Varsinkin julkisella sektorilla virat ja työtehtävät on edelleen kiinnitetty muodollisiin vaatimuksiin pätevyydestä joten ainoa tapa edetä on hankkia lisäkoulutusta yliopistotasolta. Yhteiskunnallisesti katsoen subjektiivinen näkökulmani on, että pidempi työkokemus ja hyvä koulutus takaa asiantuntevuuden paremmin ja teen näin lisäarvoa yhteiskuntaan.
Kuten edellä on todettu, keskiverto-opiskelijaa vanhemman henkilön opiskelussa ei ole mitään kummaa. Ymmärrän sinun motiivisi ja ne ovat hyväsyttäviä.
Taisin vain intoutua pohdiskelemaan iän vaikutusta hieman laajemmalta, myös opetushenkilökunnan kannalta. Vanhempien henkilöiden läsnäolo opetusryhmissä ei ole yksiselitteisesti myönteinen eikä kielteinen asia, riippuu yksilöistä, kuten kaikkien muidenkin opiskelijoiden kohdalla. - Hmm
Ainakin Amerikassa tai maissa jossa koulutus maksetaan omasta pussista tai vanhempien varoista ei taida olla kovin paljoa iäkkäämpiä opiskelijoita. Suomalainen kohtalaisesti tuettu ja maksuton opetus mahdollistaa opiskelun missä iässä tahansa jos kyvyt riittävät pääsykokeen läpäisemiseen.
Yhteiskunnan kannalta edullisinta se että opiskelija löytää oman alansa kyvyt huomioiden mahdollisimman nopeasti ilman välivuosia ja valmistuu sekä siirtyy työelämään. Nykyisillä työmarkkinoilla valitettavasti työnantajien vaatimukset ja työntekijöiden toiveet tai kyvyt eivät kohtaa.
Jos vanhempi opiskelija siirtyy vanhalla omalla alalla yliopistokoulutukseen voi odottaa opintojen sujuvan nopeasti ja mallikkaasti. Työelämään siirtyminen onnistuu todennäköisesti helposti. Alan vaihtajalla taas on enemmän ongelmia kun vastassa on työkokemuksen kartuttaminen uudelta alalta. Rohkeutta joka tapauksessa opiskelemaan lähteminen vaatii ainakin jos taakse jää vakituinen työ. - Lise
Kieltämättä kun itse olin toisen vuoden opiskelijana assaroimassa matikan peruskursseja niin tuntui hieman oudolta löytää ryhmästä sellaisia 30-40 vuotiaita. Ensiyllätyksestä selvittyä kaikki meni kyllä ihan hyvin, mutta täytyy sanoa että kyseisillä yksilöillä olivat kurssilla vaadittavat esitiedot aika huonosti hallinnassa enkä oikein tiedä, miten paljon iloa ko. matikan kurssista sitten loppujen lopuksi heille oli.
Itse kokisin kyllä masentavana sen, jos olisin vielä kolmekymmpisenä opiskeluvaiheessa. Tuntuu, että siinä vaiheessa pitäisi jo olla elämän pidemmällä, mutta tämä on siis täysin subjektiivinen näkemys enkä pyri kritisoimaan ketään muuta.
Eikä muuten ehkä kannata ottaa kauhean vakavasti, jos joku alkaa baarissa avautumaan :) - Opa
Lise kirjoitti:
Kieltämättä kun itse olin toisen vuoden opiskelijana assaroimassa matikan peruskursseja niin tuntui hieman oudolta löytää ryhmästä sellaisia 30-40 vuotiaita. Ensiyllätyksestä selvittyä kaikki meni kyllä ihan hyvin, mutta täytyy sanoa että kyseisillä yksilöillä olivat kurssilla vaadittavat esitiedot aika huonosti hallinnassa enkä oikein tiedä, miten paljon iloa ko. matikan kurssista sitten loppujen lopuksi heille oli.
Itse kokisin kyllä masentavana sen, jos olisin vielä kolmekymmpisenä opiskeluvaiheessa. Tuntuu, että siinä vaiheessa pitäisi jo olla elämän pidemmällä, mutta tämä on siis täysin subjektiivinen näkemys enkä pyri kritisoimaan ketään muuta.
Eikä muuten ehkä kannata ottaa kauhean vakavasti, jos joku alkaa baarissa avautumaan :)Sellaistahan tämä useimmiten on.
Tutkimustietoakin aiheesta tosiaan on, kannattaa katsoa vaikkapa Kasvatus-lehden 35 (2) – 2004 artikkeli "…vitkaa käy veljesten oppi? Aikuiset opiskelijat yliopistossa" kirjoittajina Väisänen & Rautopuro.
Vanhemmat opiskelijat kiistämättä aiheuttavat ongelmia, mutta ovatko ne kovin suuria, sitä pitää jokaisen itse pohtia. - Kysyjä
Opa kirjoitti:
Sellaistahan tämä useimmiten on.
Tutkimustietoakin aiheesta tosiaan on, kannattaa katsoa vaikkapa Kasvatus-lehden 35 (2) – 2004 artikkeli "…vitkaa käy veljesten oppi? Aikuiset opiskelijat yliopistossa" kirjoittajina Väisänen & Rautopuro.
Vanhemmat opiskelijat kiistämättä aiheuttavat ongelmia, mutta ovatko ne kovin suuria, sitä pitää jokaisen itse pohtia.Taas joku nollatutkimus. Varmasti Jyväskylästä tai Joensuusta, mistä valmistuu näitä turhan tiedon maistereita oikein urakalla.
Eivätkös 20-vuotiaat ole aikuisia? Sinulla näyttäisi olevan niin paljon ongelmia tuon aikuinen-fiksaatiosi kanssa että kehottisin hakeutumaan toiselle alalle.
Kasvatustiede on ns. tekemällä tehty tiede, ja on tunnettua, että vanhemmat ovat kasvattaneet jälkeläisiään satoja tuhansia vuosia ilman että siinä mitään tiedettä olisi tarvittu. Koulujärjestelmäkään ei Suomessa ole kuin muutaman kymmenen vuotta vanha ja kansanopetus hieman vanhempi. Toki parannustakin on tullut kun kaikkein luonnevikaisemmat hylkiöt opettajakunnasta saatiin pois kun peruskoulu tuli, mutta tilalle on tullut näitä turhan tiedon tuhraajamaistereita. - Opa
Kysyjä kirjoitti:
Taas joku nollatutkimus. Varmasti Jyväskylästä tai Joensuusta, mistä valmistuu näitä turhan tiedon maistereita oikein urakalla.
Eivätkös 20-vuotiaat ole aikuisia? Sinulla näyttäisi olevan niin paljon ongelmia tuon aikuinen-fiksaatiosi kanssa että kehottisin hakeutumaan toiselle alalle.
Kasvatustiede on ns. tekemällä tehty tiede, ja on tunnettua, että vanhemmat ovat kasvattaneet jälkeläisiään satoja tuhansia vuosia ilman että siinä mitään tiedettä olisi tarvittu. Koulujärjestelmäkään ei Suomessa ole kuin muutaman kymmenen vuotta vanha ja kansanopetus hieman vanhempi. Toki parannustakin on tullut kun kaikkein luonnevikaisemmat hylkiöt opettajakunnasta saatiin pois kun peruskoulu tuli, mutta tilalle on tullut näitä turhan tiedon tuhraajamaistereita.Enpäs oikein nyt niinkään fiksaatiosta tiedä, jos tuolla hieman epämääräisellä viestillä minuun viittasit. Häiritsee lähinnä se (toki suomi24-keskusteluun sopivasti), että nuoret opiskelijat haukkuvat ja vanhemmat puolustautuvat. Sellaista "meidän isi on vahvempi kuin teidän isi" -väittelyä.
Itseäni ei häiritse kenenkään ihmisen ikä suuntaan eikä toiseen. Fiksu tyyppi on fiksu 15-vuotiaanakin ja idiootti pysyy idioottina vaikka olisi eläkeiässä.
Sen sijaan yliopisto ei oikein osaa tällä hetkellä vielä reagoida aikuisempiin opiskelijoihin, jotka luultavasti yleistyvät jatkossa edelleen. Ongelma on siis yliopiston, ei niinkään opiskelijoiden.
Tieteenalojen olemuksesta en jaksa lähteä täällä väittelemään. Miten kukaan yleensäkään voi arvottaa tieteitä? - ...
Kysyjä kirjoitti:
Taas joku nollatutkimus. Varmasti Jyväskylästä tai Joensuusta, mistä valmistuu näitä turhan tiedon maistereita oikein urakalla.
Eivätkös 20-vuotiaat ole aikuisia? Sinulla näyttäisi olevan niin paljon ongelmia tuon aikuinen-fiksaatiosi kanssa että kehottisin hakeutumaan toiselle alalle.
Kasvatustiede on ns. tekemällä tehty tiede, ja on tunnettua, että vanhemmat ovat kasvattaneet jälkeläisiään satoja tuhansia vuosia ilman että siinä mitään tiedettä olisi tarvittu. Koulujärjestelmäkään ei Suomessa ole kuin muutaman kymmenen vuotta vanha ja kansanopetus hieman vanhempi. Toki parannustakin on tullut kun kaikkein luonnevikaisemmat hylkiöt opettajakunnasta saatiin pois kun peruskoulu tuli, mutta tilalle on tullut näitä turhan tiedon tuhraajamaistereita.Kasvatustieteen tutkimusmetodit tulevat usein esim. psykologiasta tai sosiologiasta. Tutkimuskohde on sitten vain rajattu tieteenalan puitteissa, jolloin on kyse kasvatuspsykologiasta tai -sosiologiasta. Toisaalta voi tutkia vaikkapa koulutuksen historiaa historian tutkimuksen metodein.
Voidaan pohtia vaikkapa sitä, millaiset opetusmetodit sopivat parhaiten tietynlaisen ryhmän opettamiseen tietynlaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa - millaisia oppimistarpeita ko. ryhmällä on tietyssä elämänvaaiheessaan jne.
Voit tietysti alkaa mututuntumalta heittämään vastauksia, mutta silloin ei tosiaan ole kyse tieteellisestä tiedosta. Kasvatustieteestä tekee tieteen sama mistä muusta tahansa tieteenalasta, tieteelliseksi ymmärretyt ja tieteellisen tiedon tuottamiseen tarkoitetut metodit - ei valittu tutkimuskohde. Kasvatus on eräs sosiaalisen todellisuuden ilmiö, siinä missä vaikkapa vuorovesi on luonnonilmiö, jota/jonka vaikutuksia voidaan tutkia luonnontieteen menetelmin.
Varmasti lähes mitä tahansa asiaa voi tutkia ja mistä tahansa asiasta voidaan tuottaa tieteelliseksi luokiteltissa olevaa tietoa. - Sovinisti
... kirjoitti:
Kasvatustieteen tutkimusmetodit tulevat usein esim. psykologiasta tai sosiologiasta. Tutkimuskohde on sitten vain rajattu tieteenalan puitteissa, jolloin on kyse kasvatuspsykologiasta tai -sosiologiasta. Toisaalta voi tutkia vaikkapa koulutuksen historiaa historian tutkimuksen metodein.
Voidaan pohtia vaikkapa sitä, millaiset opetusmetodit sopivat parhaiten tietynlaisen ryhmän opettamiseen tietynlaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa - millaisia oppimistarpeita ko. ryhmällä on tietyssä elämänvaaiheessaan jne.
Voit tietysti alkaa mututuntumalta heittämään vastauksia, mutta silloin ei tosiaan ole kyse tieteellisestä tiedosta. Kasvatustieteestä tekee tieteen sama mistä muusta tahansa tieteenalasta, tieteelliseksi ymmärretyt ja tieteellisen tiedon tuottamiseen tarkoitetut metodit - ei valittu tutkimuskohde. Kasvatus on eräs sosiaalisen todellisuuden ilmiö, siinä missä vaikkapa vuorovesi on luonnonilmiö, jota/jonka vaikutuksia voidaan tutkia luonnontieteen menetelmin.
Varmasti lähes mitä tahansa asiaa voi tutkia ja mistä tahansa asiasta voidaan tuottaa tieteelliseksi luokiteltissa olevaa tietoa.Tieteen tasosta on olemassa nykyisin varoittava esimerkki. Kysymyksessä on naistutkimus, joka yleisesti tiedemaailmassa "kovien tieteiden" (luonnontieteet, matematiikka) asiantuntijoiden parissa mainitaan kauhuesimerkkinä. Tyypillisesti naistutkimuksen opinnäytteessä on käytetty seuraavaa kaavaa:
Vastaus on valmiina -> hankitaan satunnaisotannalla tutkimusmateriaali -> vedetään hatusta tieteellinen viitekehys-> keksitään mediaseksikäs kysymyksen asettelu -> soitetaan tiedotusvälineiden hengenheimolaistoimittajalle ja hankitaan julkisuutta.
Samaa kaavaa käytetään osin myös pulinatieteissä (sosiologiassa, taloustieteessä). - ...
Sovinisti kirjoitti:
Tieteen tasosta on olemassa nykyisin varoittava esimerkki. Kysymyksessä on naistutkimus, joka yleisesti tiedemaailmassa "kovien tieteiden" (luonnontieteet, matematiikka) asiantuntijoiden parissa mainitaan kauhuesimerkkinä. Tyypillisesti naistutkimuksen opinnäytteessä on käytetty seuraavaa kaavaa:
Vastaus on valmiina -> hankitaan satunnaisotannalla tutkimusmateriaali -> vedetään hatusta tieteellinen viitekehys-> keksitään mediaseksikäs kysymyksen asettelu -> soitetaan tiedotusvälineiden hengenheimolaistoimittajalle ja hankitaan julkisuutta.
Samaa kaavaa käytetään osin myös pulinatieteissä (sosiologiassa, taloustieteessä).Oletkohan sattumalta Oululaisia?
Aikanaan Kalevan keskustelupalstalla seurasin naistutkimukseen liittyvää keskustelua. Kun sinäkään et ko. oppiaineesta näytä kovin paljon tietävän, niin kenties siitä ei kannattaisi mutuilemalla huudella yhtään mitään.
Naistutkimuksen taustalla ovat mm. sosiologia (sinun mielestäsi pulinatiede, mitä sitten ikinä tarkoittaakaan), viestintätieteet, kulttuurintutkimus ja kirjallisuustiede. Naistutkimus sinällään ei ole tiede, sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan monitieteinen oppiala. - Anna
Lise kirjoitti:
Kieltämättä kun itse olin toisen vuoden opiskelijana assaroimassa matikan peruskursseja niin tuntui hieman oudolta löytää ryhmästä sellaisia 30-40 vuotiaita. Ensiyllätyksestä selvittyä kaikki meni kyllä ihan hyvin, mutta täytyy sanoa että kyseisillä yksilöillä olivat kurssilla vaadittavat esitiedot aika huonosti hallinnassa enkä oikein tiedä, miten paljon iloa ko. matikan kurssista sitten loppujen lopuksi heille oli.
Itse kokisin kyllä masentavana sen, jos olisin vielä kolmekymmpisenä opiskeluvaiheessa. Tuntuu, että siinä vaiheessa pitäisi jo olla elämän pidemmällä, mutta tämä on siis täysin subjektiivinen näkemys enkä pyri kritisoimaan ketään muuta.
Eikä muuten ehkä kannata ottaa kauhean vakavasti, jos joku alkaa baarissa avautumaan :)Jaa-a. Enpäs ole kokenut itseäni vanhemmaksi opiskelijaksi, vaikka ikää on 30 ja olen juuri valmistumassa tradenomiksi ja KTM-tutkintoa aloittelemassa. Joillakin asiat vain menee niin päin, että lapset tehdään alle 20-vuotiaana ja sen jälkeen lähdetään opiskelemaan, kun ollaan ensin oltu lasten kanssa kotona useampi vuosi kuin olisin voinut olla, jos olisin jo hankkinut itselleni ammatin ja vakituisen työpaikan. Joillekin sopii toisenlainen rytmi, ja ainakin minun kohdallani on sellainen tosiasia, että en kyllä tiennyt yhtään mitä haluaisinkaan opiskella ennenkuin lapset sain ja ikää kertyi.
Ja jos nyt jollakin käy mielessä, että olenko täysin vailla työkokemusta oleva, niin en ole. Ehdin työskennellä heti peruskoulun jälkeen useamman vuoden ja välillä olin erilaisissa pätkätöissä, kun lapset olivat pieniä ja nyt olen ollut alaa vastaavissa töissä 3 vuotta. Toinen valitsee toisen tien =)
- Shishi Gami
Itse olen nyt aika väärällä palstalla. Vasta 17 vuotias (tytöntyllerö) lukiolainen. Aika kummallinen asenne tuolla tytöllä. Itselläni on 27 vuotias mies puolinen kaveri, joka edelleen opiskelle yliopistossa. Tai, no. Hän on gradua vaille valmis. (Toivottavasti ei eksy tänne, paljastuisin). Itse olen sitä mieltä, että sinulla on täydet oikeudet opiskeluun, jos vain halukkuutta riittää. Et ole vielä todellakaan ikäloppu. Hyvähän se on, että opiskelemman pääsee, kypsä, edelleen oppimishaluinen nuori (mies?), joka haluaa edetä työelämässä.
- Shishi Gami
Sitä paitsi. Uskon, että vanhemmilta opiskelijoilta nuoremmat voivat saadaa uutta näkökulmaa asioihin. Kun laitetaan eri ikäisiä toimimaan yhdessä, saadaan varmasti hyviä tuloksia!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset
"Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-27399179Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta
Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir3737980Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/84070681625709William ja Sonja Aiello ERO
Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!542364Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."
Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun62097Se siitä sitten
Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy821746Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"
Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan201692Ihastumisesta kertominen
Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi921439Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon
Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.4381370Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista
Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt71327