Kiva tehdä pitkästä aikaa itseään kehuva aloitus, niin nääs tykkään ittestäin. Höperömpi on mukava olla kuin ihan sivistynyt, kaupassakin tulee joskus ihan ääneen kiroiltua, kun ei jotain löydy ja kauhistella hintoja. Erittäin paheksuvasti katsoo silloin lähettyvillä oleva ihminen ja mumisee jotain. Eilen päivittelin ääneen munien hintaa, oiskoha hinta kohta noussut 100 prosenttia, ihan kuin vast´ikkään oisivat maksaneet alle kahen euron, nyt jo 330. Mitenkä munat just niin arvokkaita ovat, sellasen 15 pakkauksen ain ostan, kun munat kuuluvat olennaisena osana breakfastiini. Huomaatkaas nyt sekin, että osataan sitä kielilläkin välillä puhua.
Mutta mitenkäs minusta nyt ´grand old lady´ kehittyisi, arvo on noussut huimasti kun mitataan tällaisilla nykypäivän arvoilla....asunkin jopa omistusasunnossa, en toki missään kaupungin vuokrataloläävässä ja altistuneena huonoille vaikutteille vierasmaalaisten ja muitten alempiarvoisten naapurina. Vuokran kyllä maksan, kun en itse asuntoa omista.
Kamalalta tuntuu ylpistyä liikaa, kun lapsetkin tupaantuliaisiksi uudistivat kysymättä minulta astiavalikoimanikin, joka ennen oli kirppareilta koottua iloisen värikästä sekasotkua. Miten tottua samanvärisiin astioihin, huippuna on vielä astianpesukonekin....mihin sitä tarvitsen. Entäpä uusi paistinpannu, entinen parikymmentä vuotta vanha ois kelvannut.
Hohhoijaa tässä muutosten tuulissa, pelkona on liikaa järkiintyminen, pitää nyt muistaa arvokasta olemusta vielä tavoitella, jotta erehtyvät luulemaan arvokkaankin henkilön taloonsa muuttaneen....arvatkaas, naurattakaako nyt nää omat juttuni. Sanokaas nyt, sopiiko grand old ladyn käyttää huivia päähineenään, erehtyvätkö vielä luulemaan minuakin mamuksi, joita kyllä vilisee täällä yltympäriinsä.
Oikeesti....helkutin tyytyväinen oon täällä asumiseeni...nyt vaan vielä arvokkuuteeni sopiva harrastus vielä, mut mikähän se olis. Ei ehki arvokas voi mennä mahaansa hetkuttelemaan mahatansseihin !!!
Mutta mitenkäs minusta nyt ´grand old lady´ kehittyisi, arvo on noussut huimasti kun mitataan tällaisilla nykypäivän arvoilla....asunkin jopa omistusasunnossa, en toki missään kaupungin vuokrataloläävässä ja altistuneena huonoille vaikutteille vierasmaalaisten ja muitten alempiarvoisten naapurina. Vuokran kyllä maksan, kun en itse asuntoa omista.
Kamalalta tuntuu ylpistyä liikaa, kun lapsetkin tupaantuliaisiksi uudistivat kysymättä minulta astiavalikoimanikin, joka ennen oli kirppareilta koottua iloisen värikästä sekasotkua. Miten tottua samanvärisiin astioihin, huippuna on vielä astianpesukonekin....mihin sitä tarvitsen. Entäpä uusi paistinpannu, entinen parikymmentä vuotta vanha ois kelvannut.
Hohhoijaa tässä muutosten tuulissa, pelkona on liikaa järkiintyminen, pitää nyt muistaa arvokasta olemusta vielä tavoitella, jotta erehtyvät luulemaan arvokkaankin henkilön taloonsa muuttaneen....arvatkaas, naurattakaako nyt nää omat juttuni. Sanokaas nyt, sopiiko grand old ladyn käyttää huivia päähineenään, erehtyvätkö vielä luulemaan minuakin mamuksi, joita kyllä vilisee täällä yltympäriinsä.
Oikeesti....helkutin tyytyväinen oon täällä asumiseeni...nyt vaan vielä arvokkuuteeni sopiva harrastus vielä, mut mikähän se olis. Ei ehki arvokas voi mennä mahaansa hetkuttelemaan mahatansseihin !!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kirpparit ovat minulle tätä päivää ja muutaman esineen lasin tai lautasen olen löytänytkin, kaupasta ei edes kannata hakea, ei löydy.
Joku aika sitten tuli kuivauskaapista kaksi alinta hyllyä astioineen alas, just ne hyllyt joilla yleensä astioita pidän olihan se räminää ja siruja riitti.
Vanhoja Riihimäen lasin juomalaseja ei ole enää kirpparilla, eikä Revontulilasi ole hirvittävän vanha, joitain aina löytyy ja mikäs siellä on kiva kierrellä.
Tulihan sitä manattu tullen mennen kun niitä sirpaleita kuskasin jäteastiaan sitä en muista helpottiko, varmaan siksihän niitä sanoja käytetään.
Hienoa että olet kotiutunut sittenhän elämäsi on mallillaan, kun on hyvä mieli sitä tuntee itsensä paljon nuoremmaksi, ja ajatus juoksee kuin villivarsa on valmis vaikka uusimaan koko maailman tai ainakin hiukan.
Hyvä että kaikki on hyvin! ;-).
Piti herättyä hierasta silmiä, maa on valkoinen lumesta, että se antaa valoa ja iloakin.
Susmorsian, olet varmasti ihan normaali, koska minäkin olen ja minäkin tykkään itsestäni juuri tämmöisenä ja uskon muutaman muunkin tykkäävän. Ruokakauppa onkin oikea paikka orientoitua ( tässä vastinetta sinun breakfastille) uuteen asuinympäristöön , näkee asujaimiston sosiaalisen tason läpileikkauksen ja paheet kerralla, kun seuraa , mitä he ostoskoreihinsa valitsevat. Onko kaljaa vai tuoremehua , onko suklaamuroja vai kauraryyniä jne.
Minä tykkään ruokakaupassa flirttailla. Katson miellyttävän näköisen iäkkäämmän herrasmiehen , ja kun näen hänen asettavan ostoksensa vaaálle, sujautan salamannopeasti oman reilunkaupanbanaaniterttuni siihen punnituslevylle samaan aikaan, voi siinä kädetkin hipaista sähköisesti toisiaan. Mitä pitempi kassajono, sitä enemmän flirtin mahdollisuuskia. Ihan totta, aina saa hymyjä , nauruja ja hauskaa sanailua aikaan. Tietenkin teen tätä vaakajuttua harvoin, ettei maine menisi, se ei saa olla harkitun näköistä. Mamuille on mukava olla vaikka tulkkina, muutenkin saa puhetta aikaan ihan luontevasti, jos itse on vähänkin aloitteellinen, hymyilee ja ihailee vaikka heidän suloisia lapsiaan. Näin eläkeläisenä on aikaa, miksi pitäisi kireää tai kiireistä esittää.
Olen aika hyvä lähestymään ihmisiä, tässä ketjussahan saa kehua itseään. Mutta minuakin tuntemattomat lähestyvät usein, jopa niin että olen saanut siitä kateutta osakseni. Kerrankin eräs pultsari bussipysäkillä mittaili katseellaan minua päästä jalkoihin, vaihtoi paikkaakin että saattoi tarkastella minua valoa vasten, tuulen hulmutellessa kevyttä kesämekkoani. Sitten hän syvään huokaisten totesi : tuollaset on tietysti avikses (siis avioliitossa). Kyllä bussin oodottajilla naurua piisasi, mutta otin kohteliauutena ja kiitin hymyillen.
Täälläkin tuuli ujelsi maahan valkoista mannaryynin näköistä ohuen läpinäkyvän kerroksen, en ihan ensilumen ihanaa tunnelmaa siitä saanut liian ohuissa vaatteissa postilaatikolla ja pikku aamukävelyllä käytyäni.
Kiitos mukavista osanotoistanne...mites se nyt on...vaiko osaaotoistanne, "sopeutumisessani" tähän mielenkiintoiseen uuteen ympäristööni. Olen kaiken muun hyvän lisäksi hyvä sopeutumaan, mitä monivivahteisempaa, sitä helpompi uida kuin kala vedessä.
Nyt käpyttelemään kohta kaupoille, huomenna vasta ovat tupaantuliaiseni, toi vaan yksi tyttäreni jo eilen illalla kassikaupalla tätä " kamaa ", että saan sitten huomenna nätisti pöydän kattaa.
Lunta, lunta, lunta vaan täälläkin, älkää liukastelko !
Vaikea olisikin toisenlaisena Sinuakaan tunnistaa! Oma personallisuus on paras pitää, omastanikin olen ihan ilahtunut:)
Itsessäni ihmettelen joskus tuota jatkuvaa uteliaisuuttani, vai kutsuisinko sitä tiedonhaluksi. Saatan alkaa tutkimaan jotakin asiaa joka kiehtoo, ei se ole miksikään muuttunut vielä. Ihmisiinkin ihastun yhtälailla kuin nuorena, ehkä pysyvä ominaisuus minussa.
Hauska kuulla, että hyvin olet sopeutunut, kaikesta kuulee, että olet taas elementissäsi, mikäs sen mukavampaa!
Hyvää jatkoa vaan!
PS
Onneksi haravoin eilen suurimmat, nyt kun on valkoisena maa täälläkin!
Ärräpäitä mutisin minäkin, kun äsken irtosi koko lasipohja kahvipannustani ja kahvit pitkin pöytiä ja lattiaa,...ei kun siivoamaan vaan ja hyvät kahvit hukkaan!
On vielä lähdettävä ostamaan uusi keitinkin tänään, ja uskoin lähikauppareissulla selviäväni. Pöööö,..