Tutkittiinpa uusien asuntojen hintoja, kun olisi lisätilan tarvetta. ja todettiin, että onpa keksitty kieroja tapoja saada ihmiset ostoaikeisiin. Asuntoja myydään myyntihinnalla, joka on 30% velattomasta hinnasta. Hyvä juttu, kun se velaton hinta sentään ilmoitetaan. Siitä sitten laskemaan, montako vuotta roikutaan hirressä, jotta asunto on maksettu. Kaksi-kolmekymmentä vuotta! Ja korkoa on maksettu helkutisti, sillä hyvin on pojat arvioineet hinnat. Ei helpota yhtään vaikka alkaisi olla loppusuoralla maksut. Nouseekohan asunnon arvo koskaan samaa tahtia? Joo, onhan ne niitä tasaerälainoja, tiedetään ja ymmärretään.
Mutta se pommihan onkin tuo vuokratontti, joka nostaa lopullista hintaa kymmeniä tuhansia. Jos et maksa tonttia pois, maksat kovaa vuokraa, joka ei lyhennä tonttilainaa. Tavallisen perheen asumiskulut 3-4 huoneen kämpästä on vähintään tonnin luokkaa.
Sitä, mitä välittäjät eivät ekana kerro, on se, että kannattaa lunastaa tontti ja jättää asunnonlainaa enemmän, sillä sitä voi sitten lyhentää pikkuhiljaa. No, ihan hyvä juttu, sopii niille, jotka voivat maksaa enemmän kuin sen myyntihinnan. Jää vaan ihmettelemään, ketkä näitä puolen miljoonan euron perheasuntoja ostavat?
Pitäisi hiukan laskea nippelitasoa kämpistä, jotta saataisiin hintoja alemmaksi. Saunat pois, normaalit huoneet ilman kaikenlaista kikkailuja ikkunoilla ja ovilla. Yhdessäkin kämpässä yhden lapsen huoneeseen ei mahtunut kuin pinnasänky ja hoitopöytä, kun ovi aukeni keskelle huonetta vieden pari neliötä mennessään. ja vanhempien makuuhuoneeseen olisi mahtunut 160 cm vuode seinän viertä pitkin, jotta komeron kokoisen koristeparvekkeen ovi olisi mahtunut aukeamaan sisäänpäin. Keittiöihin ei mahdu edes kahden hengen pöytä vaan koko porukka syö olohuoneessa, jossa sitten katsellaan tv:tä astianpesukoneen, mikron ja tiesituulettimen metelöidessä sekä emänän kiroilun säestämänä kun pöperöt palaa pohjaan kakaroiden kirkuessa tv.n tahdissa.
Eikö näitä kukaan valvo,? Onko oikein, että normaali palkansaaja ei voi edes unelmoida uudesta asunnosta? Huoneistoja osattiin rakentaa 70-luvulla tilaviksi. Ne pohjat ja parempi äänieristys, siinä sabloonaa "arkkitehtitaiteilijoille".
Mutta se pommihan onkin tuo vuokratontti, joka nostaa lopullista hintaa kymmeniä tuhansia. Jos et maksa tonttia pois, maksat kovaa vuokraa, joka ei lyhennä tonttilainaa. Tavallisen perheen asumiskulut 3-4 huoneen kämpästä on vähintään tonnin luokkaa.
Sitä, mitä välittäjät eivät ekana kerro, on se, että kannattaa lunastaa tontti ja jättää asunnonlainaa enemmän, sillä sitä voi sitten lyhentää pikkuhiljaa. No, ihan hyvä juttu, sopii niille, jotka voivat maksaa enemmän kuin sen myyntihinnan. Jää vaan ihmettelemään, ketkä näitä puolen miljoonan euron perheasuntoja ostavat?
Pitäisi hiukan laskea nippelitasoa kämpistä, jotta saataisiin hintoja alemmaksi. Saunat pois, normaalit huoneet ilman kaikenlaista kikkailuja ikkunoilla ja ovilla. Yhdessäkin kämpässä yhden lapsen huoneeseen ei mahtunut kuin pinnasänky ja hoitopöytä, kun ovi aukeni keskelle huonetta vieden pari neliötä mennessään. ja vanhempien makuuhuoneeseen olisi mahtunut 160 cm vuode seinän viertä pitkin, jotta komeron kokoisen koristeparvekkeen ovi olisi mahtunut aukeamaan sisäänpäin. Keittiöihin ei mahdu edes kahden hengen pöytä vaan koko porukka syö olohuoneessa, jossa sitten katsellaan tv:tä astianpesukoneen, mikron ja tiesituulettimen metelöidessä sekä emänän kiroilun säestämänä kun pöperöt palaa pohjaan kakaroiden kirkuessa tv.n tahdissa.
Eikö näitä kukaan valvo,? Onko oikein, että normaali palkansaaja ei voi edes unelmoida uudesta asunnosta? Huoneistoja osattiin rakentaa 70-luvulla tilaviksi. Ne pohjat ja parempi äänieristys, siinä sabloonaa "arkkitehtitaiteilijoille".
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Jää vaan ihmettelemään, ketkä näitä puolen miljoonan euron perheasuntoja ostavat?"
Perheelliset näitä perheasuntoja ostavat. Asuntoja rakennetaan kunkin aikakauden trendin mukaan. Nykyään suositaan pieniä makuuhuoneita ja isoa avaraa oleskelutilaa. 70-luvun asunnoissa oli isot makuuhuoneet ja pienet yhteiset oleskelutilat. Tai oikeastaan olohuone ei eronnut makuuhuoneista mitenkään, yhteen huoneeseen vaan ostettiin sohva ja toiseen sänky. Tämä on ihan mistä kukin pitää.
Nykyajan asunnot ovat niin pitkälle suunniteltuja, että sohva pitää ostaa asunnon mukaan ja tv:tä ei voi sijoittaa muualle kuin siihen valmiiksimitattuun paikkaan. Asunnot eivät enää elä perheen mukana, vaan asuntoa vaihdetaan sitä mukaan kun perheen tarpeet muuttuvat.
Joo, asuntoa pitää vaihtaa muutaman vuoden välein, jotta erikokoiset sängyt mahtuvat makuuhuoneisiin. Yksi välittäjä keksi, että siirretään makuuhuoneen komerot pois (siis pois, koska ei ollut vaihtoehtotilaa niille) , niin mahtuu sängyn molemmille puolille kulkutila. Tämän jälkeen n. 100m2 asuntoon olisi jäänyt yhteensä 6 komeroa viidelle hengelle. Siinä oli eteisen komerokin mukana. Eikä ollut vaatehuonetta. Toinen fiksu välittäjä kehotti poistamaan toisesta uudesta asunnosta väliseinän kahden kopinkokoisen makuuhuoneen väliltä, jotta se parisänky olisi mahtunut sisään. Se niistä lasten omista huoneista, heille olisi jäänyt kerrossänkyvaihtoehtoinen huone. Kerrossängyt vanhemmillekin voisi olla oiva ratkaisu näissä kopeissa. Taitaisi lapsilukukin vähentyä eikä enää tarvittaisi noinkaan monta nukkumakomeroa. Kas kun ne komerot eivät ole kuten ennen vanhaan, tuvan seinustalla verhojen takana. Siinä sitä tilaa ja seinämateriaaleja säästettäisiin
Ja mitä iloa on "isosta" olohuoneesta, jos siinä tehdään suksien tervaamisesta lähtien kaikki perheen puhde- ja hengissäpysymistyöt? Salaa taitavat arkkitehdit vaalia lapsuuden maalaistupien muistoja.
Tämä aika on itsekkyyden aikaa, se näkyy myös rakentamisessa. Jokaikisen itseään arkkitehdiksi kutsuvan pitää luoda monumenttinsa jälkipolville, mutta harvasta tulee Alvaria. Ulkonäöt näissä rumiluksissa kyllä näkyy ja vuosien jälkeen ihmetellään niin vesivuotoja kuin rapautumisia kaikenkarvaisissa ulokkeissa ja lisukkeissa.
Ja mitä tämä asuntojen vaihtaminen maksaa, sitä ei ole kukaan laskenut. On tosin näkyvissä kahden vuoden muuttovaelluksia, kun aletaan myydä ettei tarvitsisi alkaa lainanlyhennyksiin. Saadaan asunnon arvonnousu kokonaan, miinus uuden asunnon leimavero ja eikun uusi kahden vuoden kausi. Ei ehditä tavaroita lisää haalimaan eikä kaikkea purkamaan.Jotain hyvää sittenkin.
Kyllä tuota valinnanvaraa ainakin Helsingin liepeillä on mielestäni enemmän kuin riittävästi. On uutta, on vanhaa remontoimatonta ja remontoitua, vuokratontilla ja omalla, saunalla sekä ilman, erilaisilla pohjilla jne..
Hinnathan ovat tavikselle ensiajatukselta järkyttävät, mutta jos vertaa siihen, että jäisi lopuksi ikäänsä vuokralle, halvalta omistusasuminen alkaa näyttää olkoon sitten vaikka vuokratontti ja sauna.
Ja nämä vuokratonttien lunastusoikeudethan ovat vain plussaa, ostaja saa itse päättää jääkö vuokralle (jos ei ole varaa ostaa heti tonttia omaksi) vai ostaako omaksi. Tietysti asia erikseen, että ostajan täytyy olla sen verran asuntokauppatietoinen, että tajuaa vuokratontin vaikutuksen hintaan ja tietää sen lunastushinnan.
En ymmärrä mikä pakko se sitten on uuteen muutaa, jos kerran uudet eivät miellytä? Joku ihmisen perusoikeusko? Muuta sellaiseen 70-luvun asuntoon jos niistä enemmän tykkäät. Halvemman ostohinnan turvin remontoit sen mieleiseksesi.
100m2 kämppään luulisi johonkin seinille mahtuvan komeroita ihan riittävästi, kun niitä mahtuu yksiöönkin.
Muutto 70-luvun asuntoon alkaa olla paras vaihtoehto. Mutta pitää saada ylimmän kerroksen asunto, jotta naapurimelu olisi minimissä. Sattuu olemaan kokemusta kolmesta 70-luvun kämpästä. Autohalli tai -katos on vain toisi harvassa.
En ota kantaa perusoikeuksiin, mutta onhan se merkillistä että ihminen, joka ei voi saunoa, joutuu maksamaan siitä, että saa saunan pois. Mitäs jos olisikin niin, että saunasta pitää maksaa lisää kuten erilaisista sisustuksista, kodinkoneista, parvekelasituksista, koristeparvekkeista, autohallipaikasta mm. Jäisi aika monelta se sauna ostamatta eikä vinkunaa siitä tulisi.
Oltiin muuten vähällä ostaa uusi asunto, mutta ei ostettu, sillä siinä oli sellainen miniparveke, joka olisi maksanut muutaman tonnin lisää.
Olen seurannut niitä kohteita, joista olimme kiinnostuneita, mutta joissa oli näitä kummallisuuksia. Suurinta osaa ei ole myyty vaikka vuosi on kulunut ja asunnot valmistuneet, Emme siis ole ainoita, jotka eivät halua maksaa jostain jota ei tarvitse tai on vain hölmöilyä.
Saunoista samaa mieltä. En minä halua saunasta maksaa etenkään pienessä asunnossa, kun vielä kokemukset asuntojen omista saunoista vaihtelevat surkeasta keskinkertaiseen.
Mutta on uusia ilman saunojakin, joskin liian harvassa.
Olisiko äänieristys parempi vanhoissa paksuseinäisissä kivitaloissa?