Mä pyydän sua asemalle vastaan, kun sä tuut me katuvalojen alla, lumisateessa suudellaan. Ja jokainen hetki, sua enemmän rakastan. Mä tulin kotiin.
(1) Jos sä pyydät mua jäämään, niin mä jään. Jos sä pyydät mua lähtemään, mä lupaan pysyy pois.
En mitään sulta pyydä, mut kaiken lupaan antaa. En turhaan toivo jos tiedän, etten toista koskaan saa.
Lupaan muistaa kaiken, mitä meillä on ollutkaan. Jos tää kaikki loppuu, ja lumi peittää maan.
Mä pyydän sua asemalle vastaan, kun sä tuut me katuvalojen alla, lumisateessa suudellaan. Ja jokainen hetki sua enemmän rakastan. Kun sut nään kaiken muun mä unohdan. Mä tulin kotiin.
(2) Kaikki esteet tähän mennessä voitettu on. Lopulta viereesi päätyminen ainut vaihtoehto on. Onko jossain tuolla meille sateenkaaren pää? Uskon siihen vaikka tiedän etten sitä koskaan nää.
Loppuuko tää rakkaus milloinkaan?
Jos uskoo jaksaa siihen sen voi vielä tavoittaa.
Mut riittääkö tää, selvitäänkö me loppuun asti koskaan? Jaksanko toivoo meiltä niin paljon suuntaan tuntemattomaan?
Onko tää tarina meidän yhteinen?
Vai kaunis lause yhden ihmisen?
Sitä ei voi tietää, ennenkuin ymmärtää, kuuluuko yhteen, vai käykö läpi tiensä yksinään.
Viimeinen juna sumuun katoaa,
Seison yksin katoksessa ja mietin suuntaa seuraavaa.
Tahdon pois jo tästä, tää on liikaa.
Mä tulin joskus kotiin ja nyt mä lähden.
(noi numerot tarkottaa 1 ja 2 säkeistöjä, koska alunperin kirjotin tän kappaleeks :D)
(1) Jos sä pyydät mua jäämään, niin mä jään. Jos sä pyydät mua lähtemään, mä lupaan pysyy pois.
En mitään sulta pyydä, mut kaiken lupaan antaa. En turhaan toivo jos tiedän, etten toista koskaan saa.
Lupaan muistaa kaiken, mitä meillä on ollutkaan. Jos tää kaikki loppuu, ja lumi peittää maan.
Mä pyydän sua asemalle vastaan, kun sä tuut me katuvalojen alla, lumisateessa suudellaan. Ja jokainen hetki sua enemmän rakastan. Kun sut nään kaiken muun mä unohdan. Mä tulin kotiin.
(2) Kaikki esteet tähän mennessä voitettu on. Lopulta viereesi päätyminen ainut vaihtoehto on. Onko jossain tuolla meille sateenkaaren pää? Uskon siihen vaikka tiedän etten sitä koskaan nää.
Loppuuko tää rakkaus milloinkaan?
Jos uskoo jaksaa siihen sen voi vielä tavoittaa.
Mut riittääkö tää, selvitäänkö me loppuun asti koskaan? Jaksanko toivoo meiltä niin paljon suuntaan tuntemattomaan?
Onko tää tarina meidän yhteinen?
Vai kaunis lause yhden ihmisen?
Sitä ei voi tietää, ennenkuin ymmärtää, kuuluuko yhteen, vai käykö läpi tiensä yksinään.
Viimeinen juna sumuun katoaa,
Seison yksin katoksessa ja mietin suuntaa seuraavaa.
Tahdon pois jo tästä, tää on liikaa.
Mä tulin joskus kotiin ja nyt mä lähden.
(noi numerot tarkottaa 1 ja 2 säkeistöjä, koska alunperin kirjotin tän kappaleeks :D)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.