Olin tilaisuudessa jossa amanuenssi n.50v piti tervasta luennon, ikävä kyllä luento oli melko ohut, käsitteli vain alueita missä tervanpoltto oli laajimmillaan, Sinänsä tervanpoltto on ollut koko maata käsittävä tapahtuma, onhan tervan käyttä tosi monipuolista.
Pikiöljy jota tervanpolton yhteydessä tuli, oli erinomainen lunssalääke varsinkin yskään. Muistan miten lapsena lusikalliseen maitoa tiputettiin pikiöljyä ja jo yskä ja virukset saivat äkkilähdön.
Tervaa tai pikiöljyä sisältävät monet lääkevoiteet ja kosmetiikka, aika äsäkkää on istua saunassa jossa löylyveteen on ripautettu pikiöljyä.
Edellinen saunoja on vannoutunut luonnosta tulevien tuotteiden vannoutunut käyttäjä, saanpa minäkin niitä jälkilöylyissä osakseni.
Pikiöljy jota tervanpolton yhteydessä tuli, oli erinomainen lunssalääke varsinkin yskään. Muistan miten lapsena lusikalliseen maitoa tiputettiin pikiöljyä ja jo yskä ja virukset saivat äkkilähdön.
Tervaa tai pikiöljyä sisältävät monet lääkevoiteet ja kosmetiikka, aika äsäkkää on istua saunassa jossa löylyveteen on ripautettu pikiöljyä.
Edellinen saunoja on vannoutunut luonnosta tulevien tuotteiden vannoutunut käyttäjä, saanpa minäkin niitä jälkilöylyissä osakseni.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tosiaan! Tervahan on ollut suomalaisille tärkeä vientituote, jota valmistettiin suurissa tervahaudoissa ja vietiin koskiveneillä ulkomaille.
Tervahan on ollut myös kaiken kattava terveyslähde yhdessä saunan ja viinan kanssa.
Piestä kirjoitettiin paljon, muutama vuosi sitten. Nuo kirjoitukset olivatkin erinomaisia mainoksia - pikiöly oli seuraavana päivänä loppu lähes joka apteekista.
Koskiveneillä terva tuotiin tynnyreissä jokia pitkin rannikolle, josta suuret laivat sitä veivät muualle maailmalle.
Kuin silloista toista maailmanvalloittajaa, lohta, kuninkaallistenkin herkuksi.
Errääsä ruukinkylässä on ollut tervanpolttomiilu ja vielä myöhemmin tervatehdas. Kyläläiset murskasi kantoja koneella ja käsivammoja siinä tuli myös. Tehtaalta laski jokeen oja jota nimitettiin tervaojaksi. Kuulemma jos jollakin lapsista oli paremmat vaatteet kuin toisilla ne käytiin tahrimassa siellä ojassa.
Se tekniikka millä sitä tehdastervaa ja pikiöljyä on valmistettu olis miälenkiintoinen, mutta varmaan silloinen tehtaan Insinööri Susi, on jo kuollut lieneekö laitteista tietoa kenelläkään enää.
Täällä on juttua ja kuvaa tervan maailmasta, ensimmäisestä vientituotteestamme.
http://www.kainuunterva.com/index.php?option=com_content&task=view&id=14&Itemid=40
Lämmis kiitos terva-ojalainen sinulle mielenkiintoisesta tervan valmistusta käsittelevästä linkistä. Monistin sen myöhempääkäyttöä varten koska olen kiinnostunut tervan käytöstä erilaisten sairauksien hoidossa joista yleisimpiä ovat ihotaudit.
Tervanpoltto on tosi vaativaa, moniulotteista touhua. Ei ihme että siitä on Kainuussa tehty matkailua edistävä tapahtuma seurata tervahaudan polttoa.
Kotiseudullani sydän Suomessa kesäisin poltettiin koko kylän voimin tervahautoja, rännistä tuli kauniin väristä ruskeaa tervaa jota oli kiva ottaa sormeen ja maistella sitä.
Olen onnellinen että olen saanut kasvaa maalaistalossa ja nähdä monia perinteisiä työtapoja tervanpolton lisäksi, kuten pellavasta palttinaksi, mitä kaikkea työtapoja pallavan kasvatus ja käsittely vaati jotta saadaan hyvää aivina lankaa.
Tervaoja oli todellisuutta. Kysymyksessä oli suurimuotoisempi tehdas kun perinteinen miilu. Siellä oli ollut suuret varastot puuhiiltä varten jota syntyy tervan sivutuotteena tai päinvastoin. Toimintaa oli ollut johtamassa Susi niminen insinööri.
Kotitarpeiksi tervaa on tehty ja tehdään vieläkin peltitynnyrissäkin. Kiinnostaisi kyllä tietää kuinkahan suuri tehdas siellä on ollut. Siikajoen Ruukissa olen siitä tehtaasta kuullut.
Oulun Pikisaaressa viimeksi kävin muutama vuosikymmen sitten. Siellä todella tuoksui maa tervalta. Kuinka paljon ja kuinka monen moista saari osaisikaan kertoa.
Onneksi tervan ja saaren historiaa on saatettu kirjoihin ja kansiin.
Ouluhan oli oikea tervaporvarien kaupunki.
Toinen toimiala oli laivanvarustus.
Sinulla on hienoja ja ainutlaatuisia muistoja, joista monilla meistä ei ole tietoakaan.
Toisten linkkien kuvista ainakin minä sain oppia tervahaudan rakennuksesta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pikisaari_(Oulu)
http://oulu.ouka.fi/ppm/turkansaari/terva.htm
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Oulun Turkansaaren tervahauta syttyi juhannusaattona/1135267213740
Vieläkin muistista saa nostettua tervanhajun mieleen. Ne keväällä tervatut rysät, ruuhet ja laiturit haisivat hyvältä.
Ihottumien hoidossakin tervaa on käytetty. Olin kai n.12 ikäinen kun kyynärtaipeeseeni tuli kutiava ihottuma. Nyt kun ajattelen, että se oli varmaan omasta kissastani saatu Microsporum-sieni-ihottuma.
Äiti kääntyi silloin vanhan tätini puoleen neuvoa kysymään ja tervalla tämä vanhanajan ihminen kehoitti voitelemaan ihottuman.
Niin tehtiin, mutta voi kauhistus kun kesäaikana se sai aurinkoa niin se iho paloi ja oli tosi kipeä. Mutta kun se rauhoittui niin ihottuma oli poissa eikä ikinä palannut.
Mutta kehno itikoiden torjuja.
Kun minut laitettiin 12-vuotisena yksin viikoiksi saareen venematkan taakse propsien kourintaan, käsitti majoittumisvarusteeni yhden huovan.
Yöt valmistamassani havumajassa olivat itikkatäyteisiä pikiöljystä huolimatta.
Lapsuuteni mummolassa oli Papan tervaaman veneen tuoksu niin mieluinen yhdistettynä järviveden puhtaaseen tuoksuun.
Samoin tervatut mononi pohjat säilyttivät tuon hyvän tuoksun
kaupungissakin vielä.
Olin ensin kyllä ihmeissäni, miksi piti monot käsitellä tuolla aineella, mutta lienee se kyllästi ne kastumiselta.
Niin ne on jääneet mieleeni,vastaleivottu reikäleivän, ja tervan tuoksu, muistoina maalaiselämästä. On toki monta muutakin mummolaan liittyvää,,...uunipuuron maukkaus voisilmän kanssa, vastakirnuttu voikin tuoksuu erilailla kuin meijerivoi, suolalahnat ja savumuikut, herkkuja kaikki vieläkin.
Tervatun veneen pohjalla olleet
kalat maistuivat aina tervalta vie-
lä kalakeitossakin.
oli kiinni kuin täi tervassa.