Yleensä sanotaan, ettei kuolleista saa puhua pahaa. Miksi pitäisi olla hienotunteinen, jos vainaja on ollut läpeensä paha ihminen.
Eikös se ole tekopyhä, jos alkaa ylistää sellaista tyyppiä, joka ei sitä ansaitse. Mitä mieltä olette?
Eikös se ole tekopyhä, jos alkaa ylistää sellaista tyyppiä, joka ei sitä ansaitse. Mitä mieltä olette?
Vastaukset 43
Vanhimmat
Noo, joku yritti huomauttaa siitä esimerkiksi Tony Halmeen kohdalla ja joutui kovan ajojahdin kohteeksi, ja viimeksi näkyi torstaisessa vaaliväittelyssä Soini kovin yrittävän tehdä Halmeesta jonkinlaista persujen pyhimystä.
Hmm..tarviiko sitä vainajasta sitten ylipäätään tuollaisessa tilanteessa puhua mitään. Onkohan toi jotenkin taikauskoa tai jotain jos pelkkää hyvää pitää puhua. Ajattelin että kai sitä jokaisessa kuitenkin on joskus ollut hyvääkin.
Tiedä tuosta taikauskosta?
Yleensähän poissa olevasta ei puhuta, eikä etenkään pahaa.
Katsotaan, että ihmisellä pitäisi olla mahdollisuus puolustautua ja esittää oma versionsa tms..
Kun selän takana puhumisesta/puhujista ei yleensä pidetä, niin harva sitä isommassa seurassa tekee vaikka tuntisi tarvettakin.
Omaisten takia. Kuolleille se ja sama.
=DW=
Mikähän asia sinuu jäi vaivaamaan kun et saanut asias sanottua nois kahressa aikasemmassa ketjussa?
olisko mahrollista et sanoisit nyt sen mikä mieltäs painaa ja keksittäis sitten uusia aiheita,Sopiiko?
Mä sain aamun urakkani tehtyä ja mulla olis nyt aikaa kuunnella.
En ole kyllä ennen kirjoitellut tänne mitään. Olet varmaan erehtynyt henkilössä.
Jos et ole huomannut viikolla esillä olleita ketjuja juur tästä asiasta niin sitten anteeks.
Mut oliko sulla jotain erikoista jostain kuolleesta jotain sellasta pahaa mitä et saanut sen eläessä sanottua ja haluaisit nyt avautua?
sitä mieltä, en puhu mittää,
aina olen kehunu omaani, kertonu vain hänen hurmaavia puoliaan,
nyt kirjoitan,
h e l v e t t i oli irti usein, koulemaa katsoin silmästä silmään liian usein,
loppuelän tulen olemaan sokissa,
muutaman kerran sanoin naapurille totuuden vihjaavasti ( hän on sairas )
sain ällistyttävän vastauksen ( älä valehtele )
niin hurmaava oli kumppanini.
Tätini mies oli vissiin tuollainen "hurmaava" mies, joka kävi naiskentelemassa lähiseudun otolliset naiset, kävi heidän kanssaan saunassa ja juopottelemassa.
Täti oli uskovainen ja luuli elämsä loppuun asti, että hänen täytyy tyytyä osaansa.
Hän kuoli jo 72 vuotiaana sydänkohtaukseen, joita oli ollut jo monta. Muistan heti heidän häittensä jälkeen, kun menin tätini kanssa heidän asuntoonsa, oli sänky verinen jne. Tätini sai kestää monet pahoinpitelyt, joita seurasi sitten polvillaan anteeksipyytely.
Mikä helvetti, vuodesta toiseen sama, eikä jättänyt omia lapsiaan eikä lapsenlapsiaan käyttämättä hyväkseen. Ja kukaan ei ilmoittanut hänestä???
Kun hänen hautajaisensa tuli, en tietenkään mennyt sinne. Muuten olisin hypännyt arkulle pomppimaan.
niin että miksi et ilmoittanut hänestä?
Onko tästä tullut kuoleva palsta?
Ei seksiin liittyvät asiat jaksa aina kiinnostaa. Hyvä on joskus puhua vakavammista aiheista.
Kukas tässä on seksikeskusteluja vailla ollutkaan????
No viimeksi tässä on julkisuudessa puitu jo kuolleen BBC:n huippujuontajan pedofiiliharrastuksia. Olisi tietysti ollut uhrien kannalta parempi että media olisi kehdannut käsitellä niitä tekijän vielä eläessä, koska tiedossa ne taisivat olla jo silloin.
Aikoinaan 1980-luvulla kuulin kun eräälle samalla työpaikalla työskenneelle naiselle ilmaistiin syvä osanotto hänen miehensä kuoleman johdosta. Hän vaan totesi lakonisesti, että piru korjasi omansa. Ei ilmeisesti ollut mikään mukava mies tämä vainaja.
Tästä kuolemisesta on hyvinkin monipuolinen sivu jo olemassa. Miksi sama uudestaan, en ainakaan koe että' tämä sivu olisi kummempi kuin ensimmäinen!
Mitä se sinulle kuuluu millaisia aloituksia muut tekevät? Ohita jos ei aihe miellytä. Voisitte keskustella jossain uudessa aloituksessasi hunksin kanssa vaikka siitä, kuinka kamalia aloituksia jotkut laittavat.
Samainen ketju on vielä tällä 1 sivulla, jos kiireissäsi ehdit lukemaan. En ohita, vaan sanon mielipiteeni justiin silloin kun sanottavaa on, et uskohan kerralla ettet toiste minua erehdy ohjailemaan.
Älä sevo toisia kirjoittelijoita mukaan kun minulle kirjoitat.
Mitä sitten? Itsehän siinä olet muita komentelemassa.
Taasko toi alkaa. Kyllä minuakin nyppii jos samantyylisiä aloituksia on montakin, mutta asian voisi varmaan sanoa toiselle asiallisemminkin. Itsekkin voisit olla lukematta tai vaikka vastaamatta jos jonkun vastaus ei miellytä. Suo sillä vetelä täällä, jos ymmärät.
Voi vihtu..toi edellinen vastaus oli mirkulle.
Olinpa kaverin siunaustilaisuudessa -80 luvulla. Pienen Seurakunnan Kirkkoherra Siunasi Vainajan.
Puhe oli kyllä sitä luokkaa että jos minun sukulaistani olis sillä tavoin mollattu siunaustilaisuudessa, olisin käynyt ajamassa Kirkkoherran hemmetin kuuseen Alttarilta, vaikka olisin saanut minkälaisen sakon tempustani.
Ei tämä edesmennyt kaverini ollut aivan niin tarkka tuosta moraalisen elämän vaatimuksista, raittiusaatteesta eikä aina osannut katsoa naisen vasempaan nimettömään, mennessään yökylään Bubi-illan jälkeen.
Ponupannukin pihisi aika useasti. Siitä riitti kyllä iloa koko kylän miesväelle, ikään ja säätyyn katsomatta, jos seuraan eksyi.
Muutoin kaverini oli mies, joka ei apuaan kieltänyt keneltäkään, jos apua pyysit, oli kyseessä rakennushommat, putkihommat, hitsaukset tai puun ajoa metsästä. Siis - Miesten mies paikallaan. Armottoman hauskanen juttujen kertoja, jonka seurassa pieni naukku maistui ja aika kului.
Täytynee todellakin kuunnella moniaisia vuosia Teologisen tiedekunnan hospotipomiloita ja muita luentoja, ennen kun osaa niin v-maisin sanakääntein mollata vainajan elämän, mainitsematta tai yksilöimättä suorin sanoin kaikkia noita kuolemansyntejä, joihin kuopattava olikaan syysllistynyt Papin mielestä.
On se tosi taito vittulla siunauspuheessaan rivien välistä, teeskennellen vakavaa ja osaa ottavaa Pappia siten, ettei joudu tuomiokapitulin moitittavaksi.
Taisi tuo ruoja sen kuolleen - sitten loppujen lopuksi - päästää taivaan iloihin, arvelisin, vaikka en varmuutta asiasta koskaan saanutkaan. En kyllä menisi vannomaan, vaikka olisi siunannutkin - käsi selän takana - sormet ristissä. Amen
Omaisiltahan pappi vainajasta tiedot saa... Toisekseen, kyllä omaiset tietävät tasan tarkkaan omansa ominaisuudet.
Hyviin tapoihin ei kuulu moittia ketään ja silti siihen jokainen sorrutaan. Heittäköön ensimmäisenä kivellä se, joka ei ole syntiin langennut. Kivet jää maahan.
Tässä se suuri ottelu, jolla Halme nousi
suomalaisten suururheilijoitten luokkaan
Juha Miedon rinnalle.
http://www.youtube.com/watch?v=egaKTxKRggU&feature=related
Ei ihmisen ole pakko päästellä suustaan kaikkia sammakoita, jotka tietää tai luulee tietävänsä.
Luulisi, ettei niin katkeraa ja kaunaista ihmistä maa päällään kanna, jonka mieli tekee vielä räkyttää vainajasta.
Hänen mahdollinen pahuutensa on poissa, kunpa kukin tulisi toimeen omien pahojensa kanssa.
Mitä ylistystä tarvii valehdella, muttei sivistykseen, normaalisti, kuulu puhua pahaa kuolleista.
Eikö todellakaan saa muistaa omiaan hyvällä, kun kukin meistä ihmisistä on vain erehtyvä ja heikko ihminen?
Kadehtiiko joku muitten hyviä muistojakin, eikö kaikilla ole yhtäläistä tympeyttä.
Kukaan ihminen ei ole läpimätä, jokaisessa on hyvääkin.
Kiiti faija...
Ostit minulle oman mopon ja opetit minut korjaamaan ja virittämään sitä.
Sviddu, et ostanut kuitenkaan sitä kaasaria minkä halusin, etkä sarjaa sovitus-prikkoja.
Duunistakin toit vain vanhaa, käytettyä vaihteisto-öljyä.
Onneksi sentään uudet kytkin-levyt.
Minä arvostin sinua myöskin siitä, että opetit minut tislaamaan Pontikkaa itse-tekemälläsi pannulla. Siitä oli paljon iloa koko suvulle ja mun kaveri-piirille.
Kuulin huhuja että ympäristökin olisi tykännyt.
Mutta Sviddu, miks sä ite dokasit niin paljon?
Olisin tarvinut jeesiä mopon ja koulun kanssa, enemmän kuin minulle pystyit koskaan antamaan.
Ja luulen että kaverit opettivat minua paremmin naisiin menemisestä, mihin sinä olisit kyennyt.
Uljaana säilyy myös muistoissain sinun sotatiesi.
Ikuisesti olen kiitollinen jokaisesta ryssästä jonka sait tapetuksi.
Svidun tuppisuu, olisit saanut kertoa niitä juttuja enemmän.
Kutes tiät, minä en tykännyt että sä olit Kommari sit myöhemmin.
Kunniakas olkoon tiesi nyt jatkossakin, tulen ja jylinän seassa saat uudelleen taivaltaa.
Mutta anna kuoleman kuljettaa, minä kerron Jesselle sinun tarinasi, joten, eiköhän jonkun taivaallisen pubin portsari tule sinut taas sieltä ylös nostamaan.
Minä tulen aina jatkamaan sinun perinteitäsi, niin hyvässä kuin pahassa.
H.
eikö ne pitäisi sanoa jo eläissä
Vainajat harvemmin tulevat vastaamaan.
Kumma riekkuminen alkoi Kekkosen kuoleman jälkeen.
Koiviston virheet olisi hyvä käydä nyt läpi, kun voisi itse vastata.
Vaietakin voi.
Kuolemaa ei ole.
Henget elävät ilman aikaa.
On aivan sama vainajista puhuminen
Jesse sanoi, että kavererinsa Pietari päättää milloin kenellekin avataan,
Muuten haahuillaan kuin Ellun kanat yökerhon ovella.
Enkelit, kuitenkin katsovat perään.
Monet vainajat ovat Pietarille aikasti vaivana.
Joskus Enkelitkin joutuvat käyttämään sähköisiä Salamoita.
H.
Tämä siis henki1:selle
H.
Voi olla.
Uskoni on vain mitä näen ja kuulen ei mitään tekemisissä raamatun tai engelien kanssa.
Tätä tuleva tiede tutkii.
En kyllä ymmärrä
miksi juuri kuolema olisi pyhä -
miksei elämä ja ihmishenki ole pyhä,
rajallinen syntymästä kuolemaan päättyvä ihmiselo?
Kukaan syntyvä lapsi ei valitse elämäänsä eikä elinolosuhteita ei liioin
vanhempiaan eikä sitä onko elämä kevyt ja helppo vai meneekö kuormitus yli kestokyvyn elinaikana.
Ei ole minun osani maailmassa olla syyttäjä tai tuomari -- joiden elämä maailmassa on päättynyt, heille ansaittu lepo ja rauha kovan ja raskaan "työpäivän" päätteeksi.
Surulla, vihalla ja kärsimykselläkin oma osansa surutyössä, sehän aina jää
lähimmäisten ja jälkeenjäävien kannettavaksi -- kuka mitenkin kun elämä vain
on, kaikilla omanlaisensa.
Tätä olen myös pähkännyt monesti: miksi ihmisestä tulee niiin kauhian hyvä siinä kohdassa, kun heittää henkensä ja muuttaa manan majoille, vaikka eläissään olisi ollut millainen kuspaa.
Eihän vainajasta silti tarvitse enää pahaakaan puhua, mitä hyötyä siitä on, ikiuneen nukkunut saakoon nukkua jo rauhassa. Jos ei ihmisen eläessä ole voinut / saanut sanoa suorin sanoin ja rehellisesti mitä mieltä hänestä on, niin mitä tai ketä se lämmittää enää sitten. Kuolo korjaa kaiken pahan ihmisten mielissä, ehkä siinä se syy ...
Miksi toisesta pitäisi puhua, on hän sitten hyvä tai paha, varsinkin, jos hän jo on kuollut?
Yleensä toisista puhumista nimitetään juoruiluksi. Hedelmättömin keskustelunaihe lienee edesmenneen ihmisen repostelu.
Katkeruus ja kauna vahingoittavat ja jäytävät ihmisen omaa sisintä.
Jos joku puhuisi pahaa vainajasta hautajaisissa, se loukkaisi vain surevia omaisia ja osoittaisi puhujan todella alhaiseksi, pahantahtoiseksi, sivistymättömäksi ihmiseksi. Viisaampi osaa vaieta tai pysytellä poissa.
Mitä hyötyä kenellekään on pahan puhumisesta?
Tästä juolahti mieloseen sellainen 'hassu' juttu, että miksi puoliso sureen sairaasti edesmennyttä siippaansa, vaikka liitto on ollut maanpäällinen helvetti. Luulisi olevan helpotus, kun kaikki p-n luonti loppuu, mutta ei, siippa muuttuukin kuolemalla paremmaksi kuin hyväksi.
Ai niiin; no h e l w e e t t e sitten ...
Ehkäpä siksi, että aina suhteeseen on kuulunut myös onnea.
Kukaan ulkopuolinen ei voi tuntea sitä tunnetta, mitä puolisot ovat toisiinsa tunteneet.
Minusta on aivan turha vihata tai rakastaa mielessään muiden suhdekumppaneita, koska voi tuntea ja kuvitella vain omilla, ulkopuolisilla tuntemuksillaan.
Ihan kuin huonoimmassa ihmisessä, muiden mielestä, on aina myös hyvää, on jokaisessa suhteessakin sitä ollut.
Muutenkin ihmisen oman hyvinvoinnin kannalta, useimmilla pahojen asioiden pahuus hälvenee, hyvät muistot jäävät paremmin mieleen.
Katkeruus syö kaikkein eniten itseään katkeroitunutta.
No miksi ei sitä onnea muisteta kaiken sen lannan luonnin seassa milloinkaan eikä koskaan? Eikä toisella ole sen vertaa väliä eikä arvoa (vaikka on tuonut ja suonut sitä onnea), että olisi voinut mennä kotiinsa. Piti hankkia toinen huusholli, kun puoliso ei tahtonut viinan kittaamista katsella eikä kaikkea sitä, mitä siitä seurasi.
Vaikea täysin tuntemattomien asioihin ottaa kantaa.
Muuta en osaa yleisesti sanoa, kuin puhutaan, puhutaan ja puhutaan asioista.
Puolisoidemme kanssa.
Kyllä minullakin olisi lähisukullaisessani vihaamista vihaamisen perään.
Mutta kun hän oli myös 'aika hyvä ihmiseksi'.
Viina vei ihmistä, ei ihminen viinaa. Kaikki meni eikä piisannutkaan.
Kukaan ei "kuole" he pois menneet ovat tavallaan pyhiä vaikka olisivat tehneet mitä tahansa he eivät kuitenkaan voi puolustaa tekemisiään.