... opintieni aikoinaan alkoi 1960-luvulla, ja pienen maalaiskunnan kansakoulussa.
Noniin, ekaluokan opettajana toimi nainen, joka oli todella tyylikäs, hoikka, ruskeaverikkö, hiukset olivat välillä nutturalla ja välillä ei. Hän pukeutui todella tyylikkäästi hameeseen ja jakkuihin. Aito, musta turkki kuului talvikauteen, ja kengät olivat opettajallamme todella hienot korolliset, mustanahkaiset avokkaat ja talvisaapikkaatkin, joita muistan ihailleeni pulpettini takaa. Sitten eräs päivä opettaja vaihtoikin vaatetyyliään, ja hänellä oli päällään aina löysähkö mekko; muistan niiden värinkin sinisen lilaa, todella sattui opettajalle nuo värisävyt. Hän siis alkoi odottaa ensimmäistä lastaan, eli vatsa siinä sitten kirjainten opettamisen ja aapisen lukemisemme sekä laskennon opettelemisen kuin myös patalapun virkkuun ohella alkoi pikkuhiljaa suurentua. Mutta kyllä hän oli tuima ja tiukkakin aika-ajoin tietysti tarpeen vaatiessakin, koska olihan luokallamme villejä poikia, joita pitikin ojentaa nurkassa seisomisineen jne. karttakeppiä ja tukkapöllyäkin antaen. Luunappi oli kova juttu sen aikaisista kurinpitokeinoista.
Ajatella, mutta näin jälkeen päin sitä aina vertailee sen aikaista koulun open käytöstä nykypäiväiseen, ja ei enää ole sallittuja sen aikaiset kurinpitotoimet, joita ainakin minun aikaiset kansakoulun opettajat käyttivät siihen aikaan. Tuon ekaluokan opettajan käytökseen varmasti vaikutti myös hänen raskautensakin aiheuttamat muutokset hormooneineen, koska kyllä hänellä oli ns. ylilyöntejäkin käytöksessään. Helpotuin jotenkin kun tuo samainen varsinainen ekan ja tokan luokan naisopettaja lähti äitiyslomilleen kahteenkin eri kertaan ja saimme mitä lempeimmän sijaisopettajan; hän oli kirjastonhoitajana samaisen kansakoulun yhteydessä toimivassa kunnan kirjastossa, joka ei siihen aikaan ollut auki kuin pääasiassa iltaisin tietyt tunnit ja eikä ihan joka iltakaan.
Toisen luokan avajaisissa koimme kaikki tokaluokkalaiset todellakin mieleenpainuvan jutun, sillä tämä samainen naisopettaja yhtäkkiä puhetta pitäessään otti opettajan pöydän kulmista kiinni ja alkoi kallistumaan pöydän yli silmät ammollaan meidän eturivissä seisovien päälle eli hän pyörtyi, jonka jälkeen muut opettajat riensivät apuun ja saattelivat hänet pois luokasta. Tilanne oli hämmentävä suorastaan kauhea, ainakin meille alakoulun oppilaille. Jälkeen päin kuulimme, että opettajamme oli jälleen raskaana, ja maha alkoi taasen kasvaa tuon episodin jälkeen lukukauden aikana. Opettajamme sai kaksi poikaa ja myöhemmin ilmeisesti lisääkin lapsia muutettuaan pois kyläkoulustamme.
Siihen aikaan opettajat asuivat kansakoulumme yhteydessä sijaitsevissa asunnoissaan, kuten tämä ekaluokan opettajakin perheineen, ja hänellä oli lasten myötä myös kotiapulainen. Opettajamme aina sipsuttivat välitunneilla käymään kotosallaan koulun pihan poikki, paitsi rehtorilla oli suora oviyhteys yläkoulun käytävältä kotiinsa kuin myös tietysti ulkoakin menevä sisäänkäynti rappuineen.
Muisteloni jatkuvat, mutta tässä ensialkua. Mitenkäs teillä muilla yli viiskymppisillä tuo ekaluokan opettaja, millainen hän oli jne.?
Noniin, ekaluokan opettajana toimi nainen, joka oli todella tyylikäs, hoikka, ruskeaverikkö, hiukset olivat välillä nutturalla ja välillä ei. Hän pukeutui todella tyylikkäästi hameeseen ja jakkuihin. Aito, musta turkki kuului talvikauteen, ja kengät olivat opettajallamme todella hienot korolliset, mustanahkaiset avokkaat ja talvisaapikkaatkin, joita muistan ihailleeni pulpettini takaa. Sitten eräs päivä opettaja vaihtoikin vaatetyyliään, ja hänellä oli päällään aina löysähkö mekko; muistan niiden värinkin sinisen lilaa, todella sattui opettajalle nuo värisävyt. Hän siis alkoi odottaa ensimmäistä lastaan, eli vatsa siinä sitten kirjainten opettamisen ja aapisen lukemisemme sekä laskennon opettelemisen kuin myös patalapun virkkuun ohella alkoi pikkuhiljaa suurentua. Mutta kyllä hän oli tuima ja tiukkakin aika-ajoin tietysti tarpeen vaatiessakin, koska olihan luokallamme villejä poikia, joita pitikin ojentaa nurkassa seisomisineen jne. karttakeppiä ja tukkapöllyäkin antaen. Luunappi oli kova juttu sen aikaisista kurinpitokeinoista.
Ajatella, mutta näin jälkeen päin sitä aina vertailee sen aikaista koulun open käytöstä nykypäiväiseen, ja ei enää ole sallittuja sen aikaiset kurinpitotoimet, joita ainakin minun aikaiset kansakoulun opettajat käyttivät siihen aikaan. Tuon ekaluokan opettajan käytökseen varmasti vaikutti myös hänen raskautensakin aiheuttamat muutokset hormooneineen, koska kyllä hänellä oli ns. ylilyöntejäkin käytöksessään. Helpotuin jotenkin kun tuo samainen varsinainen ekan ja tokan luokan naisopettaja lähti äitiyslomilleen kahteenkin eri kertaan ja saimme mitä lempeimmän sijaisopettajan; hän oli kirjastonhoitajana samaisen kansakoulun yhteydessä toimivassa kunnan kirjastossa, joka ei siihen aikaan ollut auki kuin pääasiassa iltaisin tietyt tunnit ja eikä ihan joka iltakaan.
Toisen luokan avajaisissa koimme kaikki tokaluokkalaiset todellakin mieleenpainuvan jutun, sillä tämä samainen naisopettaja yhtäkkiä puhetta pitäessään otti opettajan pöydän kulmista kiinni ja alkoi kallistumaan pöydän yli silmät ammollaan meidän eturivissä seisovien päälle eli hän pyörtyi, jonka jälkeen muut opettajat riensivät apuun ja saattelivat hänet pois luokasta. Tilanne oli hämmentävä suorastaan kauhea, ainakin meille alakoulun oppilaille. Jälkeen päin kuulimme, että opettajamme oli jälleen raskaana, ja maha alkoi taasen kasvaa tuon episodin jälkeen lukukauden aikana. Opettajamme sai kaksi poikaa ja myöhemmin ilmeisesti lisääkin lapsia muutettuaan pois kyläkoulustamme.
Siihen aikaan opettajat asuivat kansakoulumme yhteydessä sijaitsevissa asunnoissaan, kuten tämä ekaluokan opettajakin perheineen, ja hänellä oli lasten myötä myös kotiapulainen. Opettajamme aina sipsuttivat välitunneilla käymään kotosallaan koulun pihan poikki, paitsi rehtorilla oli suora oviyhteys yläkoulun käytävältä kotiinsa kuin myös tietysti ulkoakin menevä sisäänkäynti rappuineen.
Muisteloni jatkuvat, mutta tässä ensialkua. Mitenkäs teillä muilla yli viiskymppisillä tuo ekaluokan opettaja, millainen hän oli jne.?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Eiks sulla ole mitään tähän päivään liittyvää?
Kuka hitto jaksaa murehti ajotain ekaluokan juttuja?
Vanhenetteko te ennenaikojaan, kun ei ole muuta mietittävää kuin menneisyys?
Oh shit....
:))On toki tähän päiväänkin, mutta ehkä parempi ottaa etäisyyttä tämän päivän juttuihin ennen kuin julkaisukelpoistan tämän päivän menoa - myöhemmin sitten;)
Olenko murehtinut mukamas ekaluokkani aikaa tuossa kirjoituksessani? En mielestäni.
Ei muisteleminen tarkoita sitä, että vanhentuisi ennen aikojaan; eihän toki, mutta kun elämisen retkeä on jo takanapäin yli viidenkympin, niin kaikillehan meille niitä muistoja kertyy, ja kuka kieltää miettiä menneitä, jos ja kun siihen joskus aikaa jää?
Aloittajalta (naiselta)
Se vaan kertoo ettei elämässä ole parempaa tekemistä, kun pitää muistella menneitä.
Jotenkin soisi että tänäänkin, ihmisillä olisi mielenkiintoista tekemistä-
Vastauksesi kertoo, että sinulla ei ole elämää,
se on niin ankeaa, että joudut tyhjentämään aivokoppasi joka päivä,
ja menneisyytesi on niin surkeaa ja rikkinäistä, ettei siinä ole muisteltavaa.
Olen kävelevä aivokuollut, zombie.
Juuri tulin sauvakävelylenkiltä välillä metsäpolkujakin pitkin ja hyvässä seurassa. Sitä ennen valmistin ruokaa, luin kirjaa, juttelin naapurini kanssa, harrastin soittoharrastustani, juttelin puhelimessakin pariin otteeseen jne. jne.
Kyläänkin voisi lähteä, jos vaan viittis ja jaksaa, mutta koska on melko liukasta ja sattuneesta syystä ei ole vielä talvikumit alla auton, niin ei tule varmaankaan lähdettyä mihinkään.
Kalenterissa on ihan tarpeeksi menoja ensi viikollekin, että eipä tuu aika pitkäksi; ja tiedoksi vaan, että en asu todellakaan täällä netissä kaiken aikaa. Tekemistä riittää kyllä muutakin aivan tarpeeksi.
Voisitko pysyä aloittajan aloittamassa asiassa, vai mikä mättää?
Minä voin kyllä menneitä kouluaikojakin muistella, mutta mitenkäs sinä?
Eihän täällä kirjoittelu sitä merkkaa, ettei olisi tässä päivässä mitään muuta tekemistä.
niin, on se kiva joskus muistella vanhoja aikoja. oma muistoni on ekaluokan opettajasta jolla oli nuttura ja ikää jota en kuitenkaan osaa arvioida, hänellä oli tumma leninki jossa oli jotain kukkia, muistan sen vieläkin. kun häntä ajattelen.
hän oli kiltti ja tiesi että olin köyhistä oloista, jotenkin vaistosin että hän piti minua siipiensä alla enemmän kuin muita. sain häneltä luistimet, sellaiset jotka laitettiin remmeille kiinni tavallisiin kenkiin.
kun muutimme paikakkunnalta sain häneltä kaulakorun, nyt harmittaa etten ole ymmärtänyt säästää korua.
kaksi opettajaa on muistoissani jotka ovat merkinneet enemmän kuin muut, hän on nr. yksi.
Meil oli eka ja toka luokka samassa. Opettajar ei ollut kovin nuori.
Mieleen on jäänyt, kun ekalla ollessa meille oltiin aina ystävällisiä.
Tosi yllättynyt olin, kun kuulin hänen käyttävän ääntään kunnolla, komentavan tokalla olevia.
Yks mieleen painuva on yläasteen musan opettaja. Myös iäkkäämpi nainen.
Usein laulettiin "Heijaa ruusut tulipunaiset", mutta vähintään yhtä usein..
http://www.youtube.com/watch?v=EOL6IcBc-Kfeature=related.
Varmaan kaikilla opeilla oli lempinimet, hän oli Ankka, kait siks kun kengät narisi.
Mikäs tolla on.. uus yritys.. laulettiin
http://www.youtube.com/watch?v=sWeggf0U2Fg
Minäkin olin yhdistetyissä luokissa ekan ja tokan kanssa, ja vieläpä kolmas ja neljäs luokka oli samassa luokkahuoneessa.
Minä muistan tosi lämmöllä oman ekan luokan opettajani, nainen oli hänkin ja olimme hänen ensimmäiset oppilaansa valmistuttuaan. Näki paljon vaivaa meidän vuoksemme,söi kaalikeittonikin jota inhosin ja oli kuitenkin kuppi tyhjättävä :)
Itkimme kun toisen luokan jälkeen ei enää saanut opettaa meitä.
Vuosia vuosia myöhemmin työkaverini tytär kertoili aivan ihanasta vanhasta opettajasta ja käsityötunnin askarteluista jotka olivat niin tutun tyylisiä että kyselin opettajan nimeä ja sehän oli tuo iki-ihana opettajani.
Tuli lämpimät muistot kouluajoilta ja hyvä mieli siitä että edes nykyajan kiihkeä koulutahti ei ollut tappanut opettajan luonnetta, yhä oli ihailun kohde.
Ekaluokilla opettajat oli lähellä eläkeikää.
Opetus oli vanhakantaista.
Paljon ulkolukua, mitä hyötyä opetella laulujen sanoja ulkoa.
Muutenkin tuntuu näin jälkikäteen, että opettajat yrittivät tehdä alle kymmenvuotiaista heti aikuisia.
Sitten muutettiin, ja tuli vastavalmistuneet nuoret opettajat, niin opetus oli paremmin siihen ikään sopivaa.