Sinä pudotat minut.
Todellisuuteen.
Huomaan, selittäväni sinulle
viime yöstä. Enkä tiedä oikein miksi..edes tämän selitän
kaikista ihmisistä
juuri sinulle.
Miksi en opi ajattelemaan ensin...
sanomaan vasta sitten..miettimään mikä on
sinulle lopulta tärkeää. Eikö se olisi aidointa puhtainta rakkautta.
Oppisin viimeinkin karsimaan pois turhaakin turhemmat sanat.
Sinähän olet aina riittänyt minulle.
Sinun silmäsi.
Ovat kertoneet ilman sanoja minulle.
Mikä on tärkeää.
Mikä on olennaisinta.
Elämässä.
Meille.
En ole edes kaivanut sanoja...
En koskaan..
Jotenkin.
Sanat
eivät kuulu tähän.
Eivät tähän meidän väliimme.
Ne eivät yksinkertaisesti
mahdu...
Tähän outoon tarinaan...
Sinä olet ajattelija..kuten minäkin...
minä ajattelen vain ääneen...
Ero on lopulta niin pieni...
Koska,
en osaa hahmottaa sinua muuten
elämääni kuuluvaksi...
En enää..
jokin muoto minun sinulle annettava. Sinulle.
Sanoilla..
Jotka koen tarpeelliseksi tai turhaksi..eikä sillä ole merkitystä.
Saat yksinkertaiset lauseet kuulostamaan
siltä kuin niitä oltaisiin hiottu loputtiin..
mietitty tarkkaan niiden tarpeellisuus..aika ja paikka.
Ei rakkaani- tuohon minä en sentään kykene..
Vaikenemaan. Olemaan aina hiljaa. Silloin kun sinä et kysy.
Vastamaan aina heti kysymyksiin silloin kun kysyt.
Miksi syyllistät jälleen minut?
Selitän kuin ystävälle..liian kärsivällisesti..
ja vaikenen.
Kuinka nousin viime yönä vähän väliä sängystäni ylös
Parin tunnin välein..sinähän tunnet minut...kuitenkin. Lopulta.
Nousten unenesta tokkuraisena.
Sytyttäen liian kirkkaat katto- valot..kävellen tokkuraisena...sängysi luokse
Painaen käteni sinun kuumalle otsallesi..
Kuume, se ei saisi nousta... ei näin..
Mutta, osa sydämestäni...on päässäsi..olen sinussa.
Äläkä väitä minulle, kaikkien näiden yhteisten vuosien jälkeen.
että, voisit olla ajattelematta...olen muovautunut palaksi osaksi sinua..
Niinkuin savinen kyhmy tai pahkura kylkeesi.. Vaikka kuinka rapsuttaisit
minä pysyn siinä...
Tiedätkö? - kysyn kuitenkin. Jostain kummasta
syttyy hilpeys nyt silmiini..ja hymy nousee suupieliini..
Et voi muuttaa minua...vähäänkään..
Tsau:Friidu
Todellisuuteen.
Huomaan, selittäväni sinulle
viime yöstä. Enkä tiedä oikein miksi..edes tämän selitän
kaikista ihmisistä
juuri sinulle.
Miksi en opi ajattelemaan ensin...
sanomaan vasta sitten..miettimään mikä on
sinulle lopulta tärkeää. Eikö se olisi aidointa puhtainta rakkautta.
Oppisin viimeinkin karsimaan pois turhaakin turhemmat sanat.
Sinähän olet aina riittänyt minulle.
Sinun silmäsi.
Ovat kertoneet ilman sanoja minulle.
Mikä on tärkeää.
Mikä on olennaisinta.
Elämässä.
Meille.
En ole edes kaivanut sanoja...
En koskaan..
Jotenkin.
Sanat
eivät kuulu tähän.
Eivät tähän meidän väliimme.
Ne eivät yksinkertaisesti
mahdu...
Tähän outoon tarinaan...
Sinä olet ajattelija..kuten minäkin...
minä ajattelen vain ääneen...
Ero on lopulta niin pieni...
Koska,
en osaa hahmottaa sinua muuten
elämääni kuuluvaksi...
En enää..
jokin muoto minun sinulle annettava. Sinulle.
Sanoilla..
Jotka koen tarpeelliseksi tai turhaksi..eikä sillä ole merkitystä.
Saat yksinkertaiset lauseet kuulostamaan
siltä kuin niitä oltaisiin hiottu loputtiin..
mietitty tarkkaan niiden tarpeellisuus..aika ja paikka.
Ei rakkaani- tuohon minä en sentään kykene..
Vaikenemaan. Olemaan aina hiljaa. Silloin kun sinä et kysy.
Vastamaan aina heti kysymyksiin silloin kun kysyt.
Miksi syyllistät jälleen minut?
Selitän kuin ystävälle..liian kärsivällisesti..
ja vaikenen.
Kuinka nousin viime yönä vähän väliä sängystäni ylös
Parin tunnin välein..sinähän tunnet minut...kuitenkin. Lopulta.
Nousten unenesta tokkuraisena.
Sytyttäen liian kirkkaat katto- valot..kävellen tokkuraisena...sängysi luokse
Painaen käteni sinun kuumalle otsallesi..
Kuume, se ei saisi nousta... ei näin..
Mutta, osa sydämestäni...on päässäsi..olen sinussa.
Äläkä väitä minulle, kaikkien näiden yhteisten vuosien jälkeen.
että, voisit olla ajattelematta...olen muovautunut palaksi osaksi sinua..
Niinkuin savinen kyhmy tai pahkura kylkeesi.. Vaikka kuinka rapsuttaisit
minä pysyn siinä...
Tiedätkö? - kysyn kuitenkin. Jostain kummasta
syttyy hilpeys nyt silmiini..ja hymy nousee suupieliini..
Et voi muuttaa minua...vähäänkään..
Tsau:Friidu
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.