Oon nyt 11-vuotias tyttö, ja oon huomannu, että olen selvästi kehittynyt niin henkisesti kuin fyysisestikkin. En kuitenkaan haluaisi muuttua.
Viime keväänä, kun oli viimeinen päivä koulua, olin kaverini kanssa ja hyvästelin heidät. En ollut koko kesän aikana kavereideni kanssa, ja nyt sitten tapasin kaverini tässä syksyllä. Sen päivän jälkeen kaveri sanoi, että olen muuttunut tosi paljon. Huonompaan suuntaan siis. Huumorintaju on erilainen ja kiinnostuksenkohteet ovat muuttuneet.
En haluaisi kuitenkaan muuttua. Kaverini pitivät minua ennen kivana, mutta nyt he eivät pidä minusta yhtä paljon. Mua on siis alkanu muodin sijaan kiinnostaa astrologia, ihmisen mieli, yliluonnolliset asiat ja psykologiset asiat. Kaverit ovat vieläkin kiinnostuneet erittäin paljon kynsistä ja leluista. En itsekkään viihdy enää ystäväni seurassa yhtä paljon, koska hänen kanssaan ei voi keskustella syvällisesti, eikä hän tue minua missään. Hän näkee elämän "iloisena huvipuistona". Niinkuin lastenohjelmissakin.
Mun menneisyys oli tosi hyvä, ja nyt tuleva pelottaa.
Mikä avuksi tähän?
Viime keväänä, kun oli viimeinen päivä koulua, olin kaverini kanssa ja hyvästelin heidät. En ollut koko kesän aikana kavereideni kanssa, ja nyt sitten tapasin kaverini tässä syksyllä. Sen päivän jälkeen kaveri sanoi, että olen muuttunut tosi paljon. Huonompaan suuntaan siis. Huumorintaju on erilainen ja kiinnostuksenkohteet ovat muuttuneet.
En haluaisi kuitenkaan muuttua. Kaverini pitivät minua ennen kivana, mutta nyt he eivät pidä minusta yhtä paljon. Mua on siis alkanu muodin sijaan kiinnostaa astrologia, ihmisen mieli, yliluonnolliset asiat ja psykologiset asiat. Kaverit ovat vieläkin kiinnostuneet erittäin paljon kynsistä ja leluista. En itsekkään viihdy enää ystäväni seurassa yhtä paljon, koska hänen kanssaan ei voi keskustella syvällisesti, eikä hän tue minua missään. Hän näkee elämän "iloisena huvipuistona". Niinkuin lastenohjelmissakin.
Mun menneisyys oli tosi hyvä, ja nyt tuleva pelottaa.
Mikä avuksi tähän?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Moi oon 13vuotias tyttö ja mulla on ihan samantapaisia tuntemuksia vaikka ei mun kaverit ei enää leiki niin tuntuu et ei niillä oo mitään tällasia ongelmia tai tuntemuksia kuin mulla vaikka todellisuudessa asia saattaa olla ihan toisin. No tää ikä on tällanen mut kyl se sit ajan kaa :)
Lisään vielä et ei se muuttuminen ole niin hirveää ja sä oot vasta oivaltanut asian niin kyllä sä opit tykkäämän tästä "uudesta"itsestäsi
Muutos tässä asiassa on ihan luonnollista eikä ollenkaan huono asia, kyllä sun kaveritki tulee kohtapuoliin perässä tossa muutoksessa. Koita tutustua uusiin ihmisiin ni kyllä sieltä löytyy niitäkin ihmisiä joiden kanssa voi jo nyt keskustella syvällisesti asioista. Mulla oli itsellä tuo aika kun olin suunnilleen 10v ja nykyään ollaan taas niidenkin kavereiden kanssa läheisiä jotka sillon tuntu lapsellisilta. :)
Eli älä ihmeessä ainakaan katkaise välejä niihin nykyisiin kavereihin.
Helvetin hyvä, että muoti lakkasi kiinnostamasta. Se onkin täysin typerää touhua. Ehkä ne sun kaveritki joskus vähän viisastuu. Ehkä.
Kiitos vastauksista
Hyvä! Oikein teit. Kyllä nekin niihin nukkeihin sun muihin aikanaan kyllästyy. Ja tosiaan; koskaan ei pitäisi pukeutua tai yleensäkään tehdä mitään kenenkään muun mieliksi. Oma mielipide siinä on se mikä merkkaa. Eli pidä vain juuri sellaisia vaatteita kuin mistä itse tykkäät äläkä välitä muiden rajoittuneista mielipiteistä.
Hei Pikkuinen vielä!
Minuakin alkoi kiehtoa kaikki tuollainen saman ikäisenä :). Ei minuakaan kiinnostaneet muoti tai kynsilakat. Sinusta on tulossa nuori, jolla on omat mielipiteet eikä sinun tarvitse mennä massan mukana. Kirjasto on hyvä paikka opiskella ja lukea. Muut tytöt kyllä seuraavat kehityksessä mukana.
Tsemppiä vain tulevaisuuteen :)
Kiitos kaikille vastaajalle