Minuu on kiusattu koulussa ja muutenkin koko pienen ikäni (18 vuotta). Olen hieman köyhemmästä perheestä ja rikkaiden perheiden lissutyttäret nauroivat mun vaatteille ja kengille. Aina sain kuulla V*ttuilua.
Nykyään olen vapaa ja onnellinen, koska olen tajunnut, että voin tehdä mitä haluan, eikä mun tarvi kuulla muilta ihmisiltä, että olen kaunis ja viisas.
Aloin noin puoli vuotta sitten elää in your face -asenteella. Tajusin, että muut ihmiset voi korkeintaan saada mut uskomaan, että niillä on jalansijaa mun elämässä, ja että ne voi päättää mun elämästä mun puolesta. Ja sen on valhe. Minun elämä on minun käsissä. Mie teen päätökset. Ja ne, jotka yrittää sekaantua ja tulee väittämään, ettei musta tule mitään, voi mun puolesta suksia kuuseen.
Muistan aina sen, kun minua pyydettiin laulamaan ala-asteella. Eräät tytöt pyysi minua laulamaan pätkän jostain laulusta. Olen laulanut pienestä asti. Kun lauloin niille, ne nauroi mulle, ja sanoivat, että musta ei tule koskaan mitään, koska olen ruma.
Ja ne oli väärässä... Heh : )
Muistan, kun koulun suosituin ja "kaunein" tyttö tuli sanomaan mulle suoraan, etten ikinä saa seurustelukumppania.
Tossa vieressä sängyllä se komea ja hauska poikaystäväni nyt istuu ja soittaa kitaraa, eikä sitä haittaa, vaikka moonwalkkaan Billie Jeanin tahdissa ja pelleilen alusvaatteissa samalla kun teen ruokaa. Kelpaan juuri sellaisena kuin olen. Ja hänen sydämensä valloitin vain olemalla oma itseni.
Opiskelin päivälukiossa. Minua ei hyväksytty porukoihin mukaan, koska poliittinen kantani ja elämänkatsomukseni poikkesivat muiden aatemaailmoista.
Olin aina yksin. Kaikki välitunnit tuijotin naulakkoa ja kuuntelin musiikkia puhelimesta.
Minua alkoi pikku hiljaa v*tuttaa. Hain rehtorilta eropaperit ja lähdin matkoihini. Olin vähän aikaa paskaduunissa. Kyllästyin riistopalkkaan ja lähdin. Hain töitä muualta. En saanut. Menin työkkäriin. Sain työharjottelupaikan. 560€ kuussa (verot sisällytetty) ei ole paljoa, mutta kun säästää ahkerasti, niin massia alkaa kertymään. Ainakin mun työharjottelupaikka on kiva. Helmikuussa mulla on matkalippu helvettiin tästä pienestä tuppukylästä, jossa olen joutunut asumaan koko elämäni. Muutan toiselle paikkakunnalle vuokralle, suoritan yo-tutkinnon loppuun iltalukiossa ja perustan oman yrityksen pidän taidenäyttelyitä. Musta voi tulla mitä tahansa, vaikka kiusaajat ja kusipäät sanookin vastaan.
Olen viillellyt, yrittänyt itsemurhaa, itkenyt helvetisti, sairastunut bulimiaan, parantunut, sairastunut masennukseen, päässyt jaloilleni. Olen kuullut v*ttuilua, naljailua, kokenut jopa väkivaltaa ja seksuaalista ahdistelua.
Kiusaajat vittuun! Good guys fucking rock!!
Nykyään olen vapaa ja onnellinen, koska olen tajunnut, että voin tehdä mitä haluan, eikä mun tarvi kuulla muilta ihmisiltä, että olen kaunis ja viisas.
Aloin noin puoli vuotta sitten elää in your face -asenteella. Tajusin, että muut ihmiset voi korkeintaan saada mut uskomaan, että niillä on jalansijaa mun elämässä, ja että ne voi päättää mun elämästä mun puolesta. Ja sen on valhe. Minun elämä on minun käsissä. Mie teen päätökset. Ja ne, jotka yrittää sekaantua ja tulee väittämään, ettei musta tule mitään, voi mun puolesta suksia kuuseen.
Muistan aina sen, kun minua pyydettiin laulamaan ala-asteella. Eräät tytöt pyysi minua laulamaan pätkän jostain laulusta. Olen laulanut pienestä asti. Kun lauloin niille, ne nauroi mulle, ja sanoivat, että musta ei tule koskaan mitään, koska olen ruma.
Ja ne oli väärässä... Heh : )
Muistan, kun koulun suosituin ja "kaunein" tyttö tuli sanomaan mulle suoraan, etten ikinä saa seurustelukumppania.
Tossa vieressä sängyllä se komea ja hauska poikaystäväni nyt istuu ja soittaa kitaraa, eikä sitä haittaa, vaikka moonwalkkaan Billie Jeanin tahdissa ja pelleilen alusvaatteissa samalla kun teen ruokaa. Kelpaan juuri sellaisena kuin olen. Ja hänen sydämensä valloitin vain olemalla oma itseni.
Opiskelin päivälukiossa. Minua ei hyväksytty porukoihin mukaan, koska poliittinen kantani ja elämänkatsomukseni poikkesivat muiden aatemaailmoista.
Olin aina yksin. Kaikki välitunnit tuijotin naulakkoa ja kuuntelin musiikkia puhelimesta.
Minua alkoi pikku hiljaa v*tuttaa. Hain rehtorilta eropaperit ja lähdin matkoihini. Olin vähän aikaa paskaduunissa. Kyllästyin riistopalkkaan ja lähdin. Hain töitä muualta. En saanut. Menin työkkäriin. Sain työharjottelupaikan. 560€ kuussa (verot sisällytetty) ei ole paljoa, mutta kun säästää ahkerasti, niin massia alkaa kertymään. Ainakin mun työharjottelupaikka on kiva. Helmikuussa mulla on matkalippu helvettiin tästä pienestä tuppukylästä, jossa olen joutunut asumaan koko elämäni. Muutan toiselle paikkakunnalle vuokralle, suoritan yo-tutkinnon loppuun iltalukiossa ja perustan oman yrityksen pidän taidenäyttelyitä. Musta voi tulla mitä tahansa, vaikka kiusaajat ja kusipäät sanookin vastaan.
Olen viillellyt, yrittänyt itsemurhaa, itkenyt helvetisti, sairastunut bulimiaan, parantunut, sairastunut masennukseen, päässyt jaloilleni. Olen kuullut v*ttuilua, naljailua, kokenut jopa väkivaltaa ja seksuaalista ahdistelua.
Kiusaajat vittuun! Good guys fucking rock!!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mie fanitan sua! Just paras asenne.