Tänään käyskentelin tuolla läheisellä rannalla ja katselin kaihoisasti tyynelle järvelle. Mietin kohtaloa, ihmisten välisiä suhteita ja rakkautta. Tuli sellainen tunne, että jossain maailmankolkassa majailee minunkin suuri rakkauteni ja rakkaani, ihminen, jolle minä annan sydämeni. Ehkä hän on merten takana, kenties lähempänä. Voi olla, että löydän hänet näiltä lumisilta seuduilta tai jopa tästä kaupungista, sen kylmiltä kaduilta tai toreilta.
Uskon vahvasti kohtaloon. Tämä elämä on ikään kuin näytelmä, jonka käsikirjoitus on pääpiirteittäin ollut valmiina jo ikimuistoisista ajoista lähtien. Kullakin on täällä osansa. Toisen osa voi olla vähäpätöinen ja toisen loistelias. Jotkut kantavat suurta taakkaa ja jotkut pääsevät vähällä. Joidenkin elämällä on kauaskantoiset vaikutukset ja toisten piirit ovat pienemmät. Joka tapauksessa kaikki kohtalot ja elämät ovat tärkeitä. Elämäntaidossa on kyse siitä, kuka kykenee näyttelemään osansa hyvin ja kuka pelaa taitavasti saamillaan korteilla.
Rakkauteen liittyen sisimmässäni on aavistus siitä, että minun on määrä tavata se oikea, joka sytyttää suuren kaipuun ja lemmen. Kohtaloni on etsiä ja löytää hänet, todellinen sielunkumppanini. Ongelmana on vain se, etten tiedä missä tuo ihana neito tällä hetkellä on. Näinä outoina aikoina, jolloin ihmiset voivat saada yhteyden maailman toiselta laidalta toiselle silmänräpäyksessä, turvaudun etsinnässäni internettiin. Kulkekoon siis kaipuuni pitkin kaapeleita ajatuksennopeudella kaikkialle, levitköön yli taivaiden satelliittien matkassa.
Saattaahan olla, että suuri rakkauteni onkin lähempänä kuin aavistankaan, ehkä seinän takana tai seuraavassa korttelissa. Ettei tämä menisi aivan hakuammunnaksi, mainittakoon vielä, että olen 32-vuotias mies Jyväskylästä. Tällä palstalla en rohkene enempää itsestäni kertoa, mutta jos tämä sielunkumppani on jossain, minuun saa yhteyden sähköpostin kautta, joka on [email protected]. Toki otan riemulla vastaan kaikenlaiset viestit. Ystäviä, tovereita, ajatuksenvaihtajia ja muuten vain hienoja ihmisiä ei voi koskaan tuntea liikaa.
Uskon vahvasti kohtaloon. Tämä elämä on ikään kuin näytelmä, jonka käsikirjoitus on pääpiirteittäin ollut valmiina jo ikimuistoisista ajoista lähtien. Kullakin on täällä osansa. Toisen osa voi olla vähäpätöinen ja toisen loistelias. Jotkut kantavat suurta taakkaa ja jotkut pääsevät vähällä. Joidenkin elämällä on kauaskantoiset vaikutukset ja toisten piirit ovat pienemmät. Joka tapauksessa kaikki kohtalot ja elämät ovat tärkeitä. Elämäntaidossa on kyse siitä, kuka kykenee näyttelemään osansa hyvin ja kuka pelaa taitavasti saamillaan korteilla.
Rakkauteen liittyen sisimmässäni on aavistus siitä, että minun on määrä tavata se oikea, joka sytyttää suuren kaipuun ja lemmen. Kohtaloni on etsiä ja löytää hänet, todellinen sielunkumppanini. Ongelmana on vain se, etten tiedä missä tuo ihana neito tällä hetkellä on. Näinä outoina aikoina, jolloin ihmiset voivat saada yhteyden maailman toiselta laidalta toiselle silmänräpäyksessä, turvaudun etsinnässäni internettiin. Kulkekoon siis kaipuuni pitkin kaapeleita ajatuksennopeudella kaikkialle, levitköön yli taivaiden satelliittien matkassa.
Saattaahan olla, että suuri rakkauteni onkin lähempänä kuin aavistankaan, ehkä seinän takana tai seuraavassa korttelissa. Ettei tämä menisi aivan hakuammunnaksi, mainittakoon vielä, että olen 32-vuotias mies Jyväskylästä. Tällä palstalla en rohkene enempää itsestäni kertoa, mutta jos tämä sielunkumppani on jossain, minuun saa yhteyden sähköpostin kautta, joka on [email protected]. Toki otan riemulla vastaan kaikenlaiset viestit. Ystäviä, tovereita, ajatuksenvaihtajia ja muuten vain hienoja ihmisiä ei voi koskaan tuntea liikaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei sepä onkin jotenkin lohdullinen ajatus, että kaikkien elämäntarina olisi jotenkin kirjoitettu. Sitä vastaan on helpompi sietää elämäänsä joka ei aina mene kuten omat suunnitelmat. Itse nimittäisin tätä kohtaloa Jumalaksi, mutta uskon että ihmiset tarkoittavat samaa asiaa pohjimmiltaan. Vaikutat hienolta, omistautuvalta ihmiseltä. Itse ajattelen myös toisinaan, että olisi ikään kuin ennalta määrätty joku ihminen elämääni, toisinaan usko tähän horjuu.. (Huokaus) Elämä on raakaa peliä javälillä kaiken näköiset kohtalon jutut ja onnelliset näytelmät tuntuvat haaveilta vaan. Siis että asiat päätyisivät lopulta hyvin. Tietysti niin toivoisi juuri omalle kohdalleen. Tämän kohtalon sijaan uskon siis lopulta kuitenkin Jumalaan, joka jostain syystä sallii myös kärsimyksiä.. Onnea sun elämäntielle toivon, kuitenkin..
Hei, anteeksi minua hymyilytti tekstisi. Uskon että et suutu. Vaikutat aikamoiselta romantikolta. Tuollaisia ihmisiä ei ole kuitenkaan liikaa, jatka samaa rataa. : )
Loppujen lopuksihan ei ole niinkään väliä millä käsitteellä asioita kutsuu. Olkoon se vaikuttava voima sitten Jumalan käsi, kohtalo tai vaikka karman laki asiat tuntuvat kuitenkin suurten linjojen osalta menevän ennaltamäärätyn suunnitelman mukaisesti. Pahoja asioita tapahtuu ja kärsimystä on maailmassa, mutta arvelisin, ettei se ole pelkästään pahaksi ihmiselle. Vastoinkäymisistä myös oppii paljon, jos suhtautuu asioihin rakentavasti.
Hymyillä saa aina :) ja kyllä minä taidan romantikko ollakin. Kullakin meistä on oma ainutlaatuinen persoonansa. Tällä mennään!
Yep, olen myös miettinyt tuota että asiat tuntuva suurten linjojen osalta menevän jotenkin ennalta määräten. Vaikka kapinoisikin vastaan.