Sen verran olen saanut kommenttia ja epäilemättä aiheestakin, etten malta olla kommentoimatta.
Näissä keskusteluissa ei ensinnäkään ikinä voi tietää sitä, kuka kukin on. Kirjautumispakko epäilemättä muuttaisi tilannetta, mutta karkottaisi toisaalta keskustelijoita poiskin. Puskista vaihtuvilla nikeillä on helpointa huudella.
Räväkin keskustelu syntyy siitä, kun ihmiset ovat täysin vastakkaista mieltä asioista. Jos kaikki ovat samaa mieltä, mielipiteiden vaihto hyytyy nopeasti. Siinä vaiheessa esiin sitten astuu sheriffimmekin penäämä ja toivoma asiallisuus. Se ei ihan kaikilta - allekirjoittanut mukaanlukien - onnistu. Eri mieltä oleminen nähdään loukkaavana ja järjen sijasta pelataankin tunteilla. Siitä ei aina hyvää seuraa.
Lapset ja kasvatus ovat asioita, joissa ne tunteet esiin helposti nousevat. Siinä ei sinänsä ole mitään ihmeteltävää. On kuitenkin jossain määrin surullista, että jotkut kirjoittajat sokeasti "ampuvat kaikkea mikä liikkuu". Heidän maalinaan on koko sosiaalisektori ja oman osansa saavat myös muut virkamiehet, opettajat mukaanlukien. Ihan oikeasti ajoittain voi puhua lähes vihateksteistä, valitan.
Olen hieman liian kokenut ihminen uskoakseni kaiken, mitä väitetään. Koulussa lasten ja vanhempien kanssa työskennellessä huomaa sen, miten vaihteleva "totuus" milloinkin on. Kaikki riippuu näkökulmasta. Jokaisella on oma eri tavoin värittynyt käsityksensä tapahtumista. On aivan varmaa, että jopa lastensuojelusta vastaavilla viranomaisillakin on omansa. Sitä kuulee hyvin harvoin. Ymmärrän hyvin, että kovin kiltti ja hiljainen ihminen ei tänne halua tulla. Niin kovaa tekstiä niskaansa saa.
Virkamiehenä olen ilman muuta sisällä järjestelmässä ja tavallaan siis osa sitä. Koneiston osana myöskin tunnen alan toimijoita. Tunnen työmetodeja ja ajattelumalleja. Tunnen myös ihan yksityiselämäni kautta jokusen sijaisperheen. Olen selvillä heidänkin toimintatavoistaan ja ajattelustaan. Näen jopa laitostenkin toimintatapoja.
Siksi tuntuukin äärimmäisen loukkaavalta lukea tekstejä, joissa kaikki "sossut" tuomitaan suoraan alimpaan kadotukseen ja puhutaan "huostahulluista" ym. En tunne itse yhtään sellaista ihmistä, joka haluaisi toisen lapset pois ottaa vain siksi, että se olisi kivaa. Sen sijaan, tunnen ihmisiä, jotka kantavat oikeasti huolta lapsista. Kyllä ainakin minua itseäni huolestuttavat ja toisaalta myöskin turhauttavat tapaukset, joissa asiat selvästi eivät muutu, tehtiin mitä tahansa. Kun järjestelmän vieteri on lopulta venynyt ääripäähän, järjestelmä reagoi. Kaikki eivät sitä kestä.
Todella moni teksti täällä julistaa yhtä totuutta. Minusta se totuus ei ole ainoa oikea. Esitän mielipiteeni välillä suoraankin ja en suostu aivan kaikkia ajatuksiani katumaankaan. Kuten olen usein jo sanonut, joillekin ihmisille tekisi oikeasti HYVÄÄ tutustua esim. tämän päivän koulumaailmaan tai jopa parjattuun lastensuojeluun. Asioiden tutkiskelu eri näkökulmasta tekisi jokaiselle hyvää.
Olen joskus kertonut itsekin omista lapsuusvaiheistani täällä. En saanut osakseni juuri muuta kuin kettuilua siitä, miten oma lapsuuteni selittää "typeryyttäni". Eipä siinä mitään, jokainen on oman menneisyytensä tuote. Niin minäkin.
Toivon, että jokainen asiattomaksi katsottu tekstini poistetaan. Siitänän sitten minäkin opin.
Näissä keskusteluissa ei ensinnäkään ikinä voi tietää sitä, kuka kukin on. Kirjautumispakko epäilemättä muuttaisi tilannetta, mutta karkottaisi toisaalta keskustelijoita poiskin. Puskista vaihtuvilla nikeillä on helpointa huudella.
Räväkin keskustelu syntyy siitä, kun ihmiset ovat täysin vastakkaista mieltä asioista. Jos kaikki ovat samaa mieltä, mielipiteiden vaihto hyytyy nopeasti. Siinä vaiheessa esiin sitten astuu sheriffimmekin penäämä ja toivoma asiallisuus. Se ei ihan kaikilta - allekirjoittanut mukaanlukien - onnistu. Eri mieltä oleminen nähdään loukkaavana ja järjen sijasta pelataankin tunteilla. Siitä ei aina hyvää seuraa.
Lapset ja kasvatus ovat asioita, joissa ne tunteet esiin helposti nousevat. Siinä ei sinänsä ole mitään ihmeteltävää. On kuitenkin jossain määrin surullista, että jotkut kirjoittajat sokeasti "ampuvat kaikkea mikä liikkuu". Heidän maalinaan on koko sosiaalisektori ja oman osansa saavat myös muut virkamiehet, opettajat mukaanlukien. Ihan oikeasti ajoittain voi puhua lähes vihateksteistä, valitan.
Olen hieman liian kokenut ihminen uskoakseni kaiken, mitä väitetään. Koulussa lasten ja vanhempien kanssa työskennellessä huomaa sen, miten vaihteleva "totuus" milloinkin on. Kaikki riippuu näkökulmasta. Jokaisella on oma eri tavoin värittynyt käsityksensä tapahtumista. On aivan varmaa, että jopa lastensuojelusta vastaavilla viranomaisillakin on omansa. Sitä kuulee hyvin harvoin. Ymmärrän hyvin, että kovin kiltti ja hiljainen ihminen ei tänne halua tulla. Niin kovaa tekstiä niskaansa saa.
Virkamiehenä olen ilman muuta sisällä järjestelmässä ja tavallaan siis osa sitä. Koneiston osana myöskin tunnen alan toimijoita. Tunnen työmetodeja ja ajattelumalleja. Tunnen myös ihan yksityiselämäni kautta jokusen sijaisperheen. Olen selvillä heidänkin toimintatavoistaan ja ajattelustaan. Näen jopa laitostenkin toimintatapoja.
Siksi tuntuukin äärimmäisen loukkaavalta lukea tekstejä, joissa kaikki "sossut" tuomitaan suoraan alimpaan kadotukseen ja puhutaan "huostahulluista" ym. En tunne itse yhtään sellaista ihmistä, joka haluaisi toisen lapset pois ottaa vain siksi, että se olisi kivaa. Sen sijaan, tunnen ihmisiä, jotka kantavat oikeasti huolta lapsista. Kyllä ainakin minua itseäni huolestuttavat ja toisaalta myöskin turhauttavat tapaukset, joissa asiat selvästi eivät muutu, tehtiin mitä tahansa. Kun järjestelmän vieteri on lopulta venynyt ääripäähän, järjestelmä reagoi. Kaikki eivät sitä kestä.
Todella moni teksti täällä julistaa yhtä totuutta. Minusta se totuus ei ole ainoa oikea. Esitän mielipiteeni välillä suoraankin ja en suostu aivan kaikkia ajatuksiani katumaankaan. Kuten olen usein jo sanonut, joillekin ihmisille tekisi oikeasti HYVÄÄ tutustua esim. tämän päivän koulumaailmaan tai jopa parjattuun lastensuojeluun. Asioiden tutkiskelu eri näkökulmasta tekisi jokaiselle hyvää.
Olen joskus kertonut itsekin omista lapsuusvaiheistani täällä. En saanut osakseni juuri muuta kuin kettuilua siitä, miten oma lapsuuteni selittää "typeryyttäni". Eipä siinä mitään, jokainen on oman menneisyytensä tuote. Niin minäkin.
Toivon, että jokainen asiattomaksi katsottu tekstini poistetaan. Siitänän sitten minäkin opin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei, hieno kirjoitus sinulta!
Sinulla siis itselläsi on asiaan jollakin tasolla "lapsen näkökulmaa" tähän aiheeseen? Ymmärrän, mikäli et enää halua toistaa kertomustasi, jos olet jo aiemmin saanut ilkeileviä vastauksia osaksesi lapsuusmuistoihisi liittyen, mutta toivon oikeasti, että jakaisit muille keskustelijoille osan tarinastasi, jotta voimme ymmärtää omia lähtökohtiasi aiheeseen. En tiedä oletko se kyseinen lapsen näkökulmasta kirjoittanut joksi sinua luulen (enkä nyt tarkoita "ranttalikkaa") mikäli olet, niin ymmärrän paremmin kuin hyvin ahdistuksesi. Kyseinen henkilö sai todella rankkaa arvostelua osakseen, ja häntä haukuttiin myös vammaiseksi ja muuta ilkeää. Toivon, ettet ole joutunut tällaisen vyöryn kohteeksi, mutta pahoittelen jos kyse oli sinusta, tämä on tapahtunut jo ennen minun aikaani, joten en ole asioiden kulkuun juurikaan voinut vaikuttaa.
Minusta on hienoa että tuot mielipiteesi esille, aina tyylisi ei ole ollut asiallinen, ja siksi olen poistanut viestejäsi. Toivon kuitenkin, ettei kaikki tämä saa sinua katoamaan palstalta, sillä olet omalta osaltasi saanut täällä jälleen esille asioita, jotka olisivat muuten hautautuneet jälleen melko yksipuolisten näkemysten alle.
Toivon siis, että täällä kerrotaan ja annetaan kertoa omia näkemyksiään ja kokemuksiaan asiallisesti ja muita mollaamatta.
Ollaanhan ihmisiksi!
Niin...
Tähänkin ketjuun "linkittäjä" katsoi tarpeelliseksi skeä. No, se hänelle suotakoon.
Tyylini on ajoittain suoraviivainen. Näen työssä monenmoista ja joudun selittelemään asioita kierrellen ja kaarrellen joillekin vanhemmille. Siksi en täällä ihan aina toimi samoin. Se luettakoon ongelmakseni.
Kerroin jossain ketjussa omasta menneisyydestäni. En enää muista, mikä ketju se oli. Lienee kuitenkin kohtuullisen tuore, joten se on löydettävissä. Voin jossakin vaiheessa palatakin aiheeseen, mutta en tänään. Nyt taidan keskittyä seurailemaan vaalilähetyksiä.
Aiheeseen liittymättömät linkit poistettu!
Kysymys on oikeudenmukaisesta kohtelusta niin lapsia, kuin isejäkin kohtaan.
Isät valitettavasti on leimattu kautta aikojen vaimonsa hakkaajiksi, eikä ole haluttu nähdä asioita oikeasta näkökulmasta.
Suomen Milelnterveyslehti 2/2012.
Perhesurmiin uusia näkökulmia
Yhteiskunnassamme on vahva mielikuva miehestä väkivallan tekijänä ja tappajana, ja jo nuorena miehet opetetaan tuntemaan syyllisyyttä omasta sukupuolestaan.
Olemme lukeneet ja nähneet parin vuoden sisällä liian monta kertomusta, kuinka tavallisen perheen elämä päättyy, kun isä tappaa lapset, puolison ja lopuksi itsensä. Mediassa perhesurmissa näyttää toistuvan sama kaava. Tapahtumat tulevat lähipiirille lähes aina yllätyksenä. Kukaan ei olisi voinut kuvitellakaan, että juuri tämä isä pystyisi tappamaan omat lapset ja puolison.
Median lisäksi tilastot todistavat, että miesten maailmassa on paljon vialla. Vuosina 2003–2008 peräti 88 prosentissa henkirikosepäilyissä pääepäiltynä oli mies. Henkirikokset ovat tyypillisesti miesten välistä väkivaltaa ja usein päihteillä on osuutta asiaan.
Yhtä usein lähisuhdeväkivallan kohteina
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Martti Lehden kokoaman Henkirikoskatsaus 2010:n mukaan vuosina 2002–2009 Suomessa surmattiin 46 alle 15-vuotiasta lasta. 63 prosenttia lapsista oli äidin surmaamia ja 28 prosenttia isän. Oma äiti on siis tilastotietojen mukaan todennäköisin alle 15-vuotiaan lapsen surmaaja.
Ensi- ja turvakotien liitossa vuosina 2004–2008 Vaiettu naiseus -projektia vetäneen psykologi Hannele Törrösen mielestä tähän on hyvä pysähtyä hetkeksi.
– Yhteiskunnassamme on vahva mielikuva miehestä tappajana ja väkivallan tekijänä. Suurimmassa osassa tapauksista näin onkin, mutta myös nainen kykenee väkivaltaan. Meidän olisi hyvä hyväksyä tämä tosiasia, eikä sen hyväksyminen vähennä yhtään miesten tekemän väkivallan tuomittavuutta.
Poliisiammattikorkeakoulussa tutkittiin vuonna 2008 lasten ja nuorten väkivaltakokemuksia. Tutkimuksesta selvisi, että lapset ja nuoret näkevät kotonaan yhtä paljon niin äitien kuin isien tekemiä fyysisiä väkivallantekoja. Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin tutkimuksessa Tuhansien iskujen maa todetaan myös, että parisuhteissaan suomalaiset miehet ja naiset joutuvat yhtä usein väkivallan kohteiksi.
– Kyse saattaakin olla siitä, että haluamme suojella kuvaa naisesta hoivaajana. Naiset tekevät edelleen enemmistön kaikesta hoivasta ja huolenpidosta niin kodeissa kuin muuallakin. Kuka meistä haluaisi ajatella, että jättää rakkaimpansa pedon kynsiin, aprikoi Törrönen.
Jokainen kykenee hyvää ja pahaan
Perhesurmien takia sisäisen turvallisuuden ministerityöryhmä käynnisti selvityksen perhe- ja lastensurmista. Selvitys on varmasti paikallaan. Toivottavasti selvitystyötä tekevä THL:n lähisuhde- ja perheväkivallan vähentämisyksikkö löytää uusia näkökulmia surmiin.
Väkivaltatyössä päästäisiin iso harppaus eteenpäin, jos uskallettaisiin tunnustaa, että jokainen ihminen kykenee niin hyvään kuin pahaan. Miehen näkeminen väkivaltaisena ja naisen näkeminen uhrina ei ole kovin hedelmällinen lähtökohta.
– Nykyisellään esimerkiksi neuvoloissa ei kysytä onko äidillä vaikeuksia hillitä raivoaan lapsen tai puolison kanssa. Sen sijaan kysytään käyttäytyykö puoliso väkivaltaisesti tai uhkaavasti, muistuttaa Törrönen.
Hannele Törrösen mielestä aika voisi olla kypsä sille, että lopetettaisiin patriarkaatin syyttäminen kaikesta maailman pahuudesta. On kohtuutonta, että nuoret miehet opetetaan tuntemaan syyllisyyttä omasta sukupuolestaan.
– Perheissä tapahtuu kaiken aikaa ja kaikenlaista. Kohdataan äidit ja isät tasaveroisina kasvattajina ja tuetaan heitä kasvatustyössä, myös kriiseissä ja ongelmissa.
Perhesurmat otsikoissa
Perhesurmauutisointia tutkinut Pasi Kivioja muistuttaa, että surmista puhuttaessa mutu-tieto saa helposti vallan. Perhesurmauutisointi on nykyisin hillittyä 2000-luvun alkuun verrattuna.
Lukijat kokevat perhesurmat erityisen ahdistavaksi ja niihin suhtaudutaan torjuvammin kuin muihin rikosuutisiin. Kevään 2006 keskustelu lööppien väkivallasta herätti toimituksia miettimään enemmän asiaa ja linja on muuttunut aiempaa varovaisemmaksi.
– Jopa yksittäisiä sanoja, kuten äiti tai isä, vältetään käyttämästä lööpeissä näissä yhteyksissä.
Yksi selvä myönteinen puoli perhesurmauutisoinnin voimistumisella on. Käsittämättömien rikosten inhimilliset motiivit ovat tulleet näkyviksi ja niistä on ryhdytty keskustelemaan, kertoo Kivioja.
Pasi Kivioja työskentelee nykyisin toimituksellisista asioista vastaavana johtajana Sanomalehtien Liitossa. Kiviojan tutkimus on verkossa: http://tampub.uta.fi/tiedotusoppi/978-951-44-7496-5.pdf
Tekstit: Sami Liukkonen
------------
Onko ammattikasvattaja tutustunut Erc Bernen Transaktioanalyysiin?
Eric Bernen luomaa Transaktioanalyysiä käytrttiin 60-80 luvuilla työyhteisöjen palveluiden, työnjohdon ja henkilöstön kouluttamiseen.
Koulutus päättyi 1990-luvun lamaan, josta syystä monilta osin on jäänyt ns. Musta aukko yhteisöllisyyteen, jota jotkut tahot ovat yrittäneet saada aikaiseksi ilman tulosta.
Bernen transaktiot voisivat auttaa nyky-yhteiskuntaa, sekä isäliikettä nykyisissä lastensuojelukäytännöissä. Sosiaalialalla ei käsittääkseni vastaavaa koulutusta ole järjestetty.
Bernen koulutusohjelmaa on uudistettu vastamaan tämän päivän haasteita työelämässä, koulutus- ja luentotilaisuuksia on alettu järjestämään uudelleen.
Olen itse osliistunut kysieisiin koulutustapahtumiin, jonka lisäksi olen toiminut eräässä palveluyrityksessä kouluttajana
Suosittelen tutustumaan aineistoon, sillä uskoisin siitä olevan apua ja hyötyä käytännössä.
TA koulutuksessa ovat eräänä keskeisnenä tekijänä Minätilat.
Me kaikki olemme tallentaneet omalle tietokoneellemme, eli aivoihimme erilaisia käyttäytymismalleja ja teorioita, joista keskeisempiä ja tärkeimpiä ovat Minätilat.
Käyttäydymmeko Vanhempi Minätilassa, eli olen aina oikeassa.
Vai kätyttäydymmekö aikuinen Minätilaassa, joka on realistinen, tässä hetkessä ja nyt.
Kiukutteleva Lapsi Minätila on aika yleinen käyttäytymismalli, mikäli emme itse sitä tiedosta joka on myös suuri syy moniin parisuhde-, perhe-, isä-. äiti, - anoppia-, mummu, vaari ihmissuhde ongelmiin.
Tässä tietoa Transaktioanalyysin peruskäsitteistä.
Sivustoilla löytyy lisätietoa otsakkeissa.
Etusivu. Mitä TA on. Käytäntöjä. Yhdistys. Kontakti.
Otsikossa Viimeisimmät artikkelit on tietoa järjestettävistä koulutustapahtumista.
http://u31554.shellit.eu/peruskasitteita/
-----------------