Niin tympäisee taas elon kulku

Kulje avoimin silmin ja mielin
katso ympärillesi
näe kaiken kauneus
Jätä taaksesi mennyt
käännä katse kohti tulevaa

Ellet näe kauneutta
varo edes sutta
Opettele rakastamaan
anteeksi antamaan
pahan unohtamaan

Avaa sydämesi ovi
kuuntele tovi
Opi itseäsi rakastamaan
tulevaa onnea kohtamaan.
Huomenna on päivä uusi
salli ilosta laulaa suusi.

Lohdutan
ilman sanoja
hyväilen
ilman kosketusta
murheet katoaa
uskotaan parempaan
kenties huominen
rakkautta antaa

Rohkea on mieli sulla
murheiden kun annat tulla

Vaan miksi viina ?
siitä kasvaa uusi piina
vaikka hetkeks helpottaa
kohta siitä maksaa saa.

Ystävää on sulla monta
vaikka sitten tuntematonta
kerro meille tuntosi
siitä kasvaa kuntosi
ota vastaan kaikki hyvä
näe myöskin tunne syvä
usko uuteen luomiseen
siirrä murhe huomiseen.

Mikä kuljijaa tympii
elämäkö
älä välitä
en minäkää onnistunu
niitä rakastin
ne unohtivat
yksin taivallan
kuoppaista elämän tietä
sanoja sirottelen
kukkasiksi polkuni varrelle
iloksi kulkijalle
jotkut niistä kauniita on,
joillaki piilossa
piikki pistävä
kuljen pystypäin elontietä
hymyillään
jos tavataan

tuuli ulvoo puissa
vanhuus jäytää luissa
kalman haju tuulessa
yskänrokko huulessa
tyhjänä kurnii suoli
siitäpä tuli huoli

mut´ tuulelle en anna lupaa
tehdä meille tupaa
lämmin roihu takassa
tunnelma kuin kyyhkyslakassa
kaksi on keinutuolia
istujilla ei huolia

pois pessi lähti
kuin öinen tähti
opti paikalle tuli
kylmä tunnelma suli
nämä mistit tutut
heillä eri jutut

mitä opimme tästä
tuttua elämästä
optimistilla iloinen mieli
ja helkähtävä kieli
pessimistillä molli pauhaa
ei anna koskaan rauhaa

Terveisiä tutuille!

Mitä tuota suotta vouhottamaan.

Paistetaan lettuja, oikein kunnon räiskäleitä.
Syödään hillon ja kermavaahdon kera.
Jälkiruuaksi kuppi kuumaa kahvia ja konjakit.

Niin kyllä sitten olo on niin lupsakka,
sen kuin vain sulkee silmänsä
haaveilee ja uneksii toiveunia.

Taaskin uusi aamu koitti,
öiset pelkopeikot voitti.
Aamusilmin päivä maistaa,
kahvin tuoksunkin jo haistaa.

Uusi kierros tekis' tenää,
siihen voimia ei enää.
Tuskin toisen kertainen,
olis' edes tämän vertainen

Näin kun elonpäiviä on tuotu,
kaipa vähän järkeäkin suotu,
riittää ihan mulle tämä,
käteeni jää enemmän kuin jämä.

Hieno loppusoinnullinen, tämä on runo !