aivoissa on oikosulku
nykyaika haihtuu tyystin
huomasin kun viinaa ryystin.
Menneet vuodet palaa mieleen
pahan maun ne tuovat kieleen
kaikki vanhat muistot kurjat
nuoruuteni teot hurjat.
Uudelleen jos elää voisin
tekisin mä paljon toisin
uskaltaisin toisiin luottaa
tietäisin, se hyvää tuottaa.
Ja avaisin tään kovan kuoren
vapauttaisin tulivuoren
hellät tunteet vallan saisi
herkkä nainen minut naisi!
Haaveita ja toiveunta
aaveita ja kylmää lunta
pelkkää turhaa vouhotusta
edessä taas yö niin musta.
nykyaika haihtuu tyystin
huomasin kun viinaa ryystin.
Menneet vuodet palaa mieleen
pahan maun ne tuovat kieleen
kaikki vanhat muistot kurjat
nuoruuteni teot hurjat.
Uudelleen jos elää voisin
tekisin mä paljon toisin
uskaltaisin toisiin luottaa
tietäisin, se hyvää tuottaa.
Ja avaisin tään kovan kuoren
vapauttaisin tulivuoren
hellät tunteet vallan saisi
herkkä nainen minut naisi!
Haaveita ja toiveunta
aaveita ja kylmää lunta
pelkkää turhaa vouhotusta
edessä taas yö niin musta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kulje avoimin silmin ja mielin
katso ympärillesi
näe kaiken kauneus
Jätä taaksesi mennyt
käännä katse kohti tulevaa
Ellet näe kauneutta
varo edes sutta
Opettele rakastamaan
anteeksi antamaan
pahan unohtamaan
Avaa sydämesi ovi
kuuntele tovi
Opi itseäsi rakastamaan
tulevaa onnea kohtamaan.
Huomenna on päivä uusi
salli ilosta laulaa suusi.
Lohdutan
ilman sanoja
hyväilen
ilman kosketusta
murheet katoaa
uskotaan parempaan
kenties huominen
rakkautta antaa
Rohkea on mieli sulla
murheiden kun annat tulla
Vaan miksi viina ?
siitä kasvaa uusi piina
vaikka hetkeks helpottaa
kohta siitä maksaa saa.
Ystävää on sulla monta
vaikka sitten tuntematonta
kerro meille tuntosi
siitä kasvaa kuntosi
ota vastaan kaikki hyvä
näe myöskin tunne syvä
usko uuteen luomiseen
siirrä murhe huomiseen.
Mikä kuljijaa tympii
elämäkö
älä välitä
en minäkää onnistunu
niitä rakastin
ne unohtivat
yksin taivallan
kuoppaista elämän tietä
sanoja sirottelen
kukkasiksi polkuni varrelle
iloksi kulkijalle
jotkut niistä kauniita on,
joillaki piilossa
piikki pistävä
kuljen pystypäin elontietä
hymyillään
jos tavataan
tuuli ulvoo puissa
vanhuus jäytää luissa
kalman haju tuulessa
yskänrokko huulessa
tyhjänä kurnii suoli
siitäpä tuli huoli
mut´ tuulelle en anna lupaa
tehdä meille tupaa
lämmin roihu takassa
tunnelma kuin kyyhkyslakassa
kaksi on keinutuolia
istujilla ei huolia
pois pessi lähti
kuin öinen tähti
opti paikalle tuli
kylmä tunnelma suli
nämä mistit tutut
heillä eri jutut
mitä opimme tästä
tuttua elämästä
optimistilla iloinen mieli
ja helkähtävä kieli
pessimistillä molli pauhaa
ei anna koskaan rauhaa
Terveisiä tutuille!
Mitä tuota suotta vouhottamaan.
Paistetaan lettuja, oikein kunnon räiskäleitä.
Syödään hillon ja kermavaahdon kera.
Jälkiruuaksi kuppi kuumaa kahvia ja konjakit.
Niin kyllä sitten olo on niin lupsakka,
sen kuin vain sulkee silmänsä
haaveilee ja uneksii toiveunia.
Taaskin uusi aamu koitti,
öiset pelkopeikot voitti.
Aamusilmin päivä maistaa,
kahvin tuoksunkin jo haistaa.
Uusi kierros tekis' tenää,
siihen voimia ei enää.
Tuskin toisen kertainen,
olis' edes tämän vertainen
Näin kun elonpäiviä on tuotu,
kaipa vähän järkeäkin suotu,
riittää ihan mulle tämä,
käteeni jää enemmän kuin jämä.
Hieno loppusoinnullinen, tämä on runo !