Te kaikki, jotka olette olleet vakavassa onnettomuudessa, haluaisin kysya teilta kokemuksianne ensihoidosta ja paivystyspoliklinikalta, jonne teidat vietiin.(mikali muistatte tilanteesta ylipaataan mitaan)
Esim.Kerrottinko teille, kuinka vakavasti olitte loukkaantuneet, mitka olivat tunteenne maatessanne hoidettavana?
Olisi mukava tietaa, potilaan nakokulma asiaan.
Kiitos vaivauteneille!
Esim.Kerrottinko teille, kuinka vakavasti olitte loukkaantuneet, mitka olivat tunteenne maatessanne hoidettavana?
Olisi mukava tietaa, potilaan nakokulma asiaan.
Kiitos vaivauteneille!
Vastaukset 3
Vanhimmat
koko viikon ennenkuin heräsin.
Se oli sellainen "ikkunallinen" huone.
Näin hoitsun, jolle tuli kiire kertomaan lekurille, että heräsin.
Sit taas meni filmi poikki.
Eipä siinä pulistu, valitan.
Vuosia sitten olin isäni kanssa autolla liikkeellä kun yhtäkkiä ilman syytä automme suistui ojaan pyörien ympäri.Minä olin 4 vuotias ja istuin takana turvaistuimessa,kolarin jälkeen isä ei puhunut mitään vaikka koitin huutaa.
Muistan etten saanut turvaistuimen vöitä auki
vaikka yritin jotta olisin voinut auttaa isää.
Ambulanssin tullessa minut nostettiin turvaistuimen kanssa autoon jossa tutkittiin,yritin katsoa isää mutta ei näytetty.
Sairaalassa muistan kun itkin ei sen takia että olisi sattunut vaan kun en saanut nähdä isää eikä kukaan kertonut mitään.
Minulle tuo oli järkytys kun sain katsella usean minuutin isää kahden metrin päästä voimatta edes silittää.En sitten myöhemminkään saanut sillä isä ei herännyt koomasta vaan kuoli viikon päästä.Isäni rakasti minua ja ajatteli aina parastani hän hankki minulle parhaan turvaistuimen mikä silloin oli saatavilla,mutta unohti itse turvavyönsä.
mä oon tosi tyytyväinen "palveluun" ajoin pahan autokolarin ja kuin ihmeenkaupalla selvisin naarmuitta, shokissa olin tietenkin ja ensihoitajat sai tosi hyvin rauhoteltua ja tutkittua, koko ajan kerrottiin mitä tehään jne. Mulle jäi todella hyvä kuva, ei oltu liian asiallisia vaan heittivät hiukan huulta, tosin varmaan saadakseen mut rauhottumaan.