Ymmärsin noin 30-vuotiaana olevani lesbo, tosin biromanttinen. Minulla on vaikeuksia elää tämän asian kanssa, olen kieltänyt sen toistuvasti itseltäni tyyliin kaapista ulos ja kaappiin takaisin. Laitoin treffiprofiilini suuntautumiseni, mutta siitä tuli kauhea päänsisäinen sekasotku ja jotain omantunnon tuskiakin, huomasin, että minun on livenä vaikea suhtautua nyt naisiin ja otin suuntautumisen pois, olen kaapissa taas... :-( Miten te muut olette käsitelleet asian, kaapista pois tuleminen itselle ja itsensä hyväksyminen? Missä lesboja voi tavata? Onko Suomi24: n Treffit paras paikka netissä?
Lesboutensa hyväksymiseen vinkkejä?
nainenkaapissa
8480
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olin itse nuorena epävarmuutta,että joko ulos kaapista tai pysyä kaapissa.Pidin melko kauan kaapissa,mutta päätin lopulta nyt ulos kaapista.Minulla ei enää hävettää suuntautumiseen joissa näkisivät.Jos tietäisit olevasi lesbo niin ei sitä tarvitse pelättävä,eiköhän suhtautuvat hyväksyisivät.Sen hyväksyminen voi ehkä olla vaikea,mutta kutenkin helpoutua.Olin miettinyt ja ajatellut paljon asioita,että jos osa eivät hyväksyisi suuntautumiseeni siksi otin riskiä.Lesboja voisi tavata vaikka helsingin DTM:ää.Laitoin tuonne ollut suomi24:n treffit ja otin pois,koska ei mitään tapahtunut.Onhan muuta netin sivustoja on(tapahtuisi kyllä).Kuulostaisi,että sinussa jotakin pelkoa että ulos kaapista ja takaisin kaappiin.Ei ole varmasti helppoa,mutta Voit ottaa pikkuhiljaa rohkaisua itsellesi ettei mitään pelkoa.Asun itä-suomessa joka paikkakunnallani ei ole gay baareja oma,joten törmäsin jopa muita lesboparit(emme tunne vielä).Kerroppas vielä,että vaivautuuko sinulla jotain tai pelkoa?Olen itse nyt 30 v jo :)
Minulla on joskus niin, että jos yritän liian tarkkaan määritellä itseni julkisesti eli rajata itseni tiettyihin lokeroihin, niin se alkaa ahdistaa eikä se sinänsä välttämättä liity siihen, että kuinka hyvin hyväksyn seksuaalisuuteni. En vain tykkää tuoda sitä ominaisuutta enkä muitakaan yksityisiä ja henkilökohtaisia piirteitäni julkisesti kaikkien nähtäväksi. Se liittyy enemmän minun kohdallani yksityisyyttä arvostavaan luonteeseeni kuin niinkään itseni hyväksyntään.
Mutta jos nyt ajatellaan ihan vain itsensä hyväksymistä, josta minulla on myös jonkinlaista omakohtaista kokemusta. Jos ihminen hyväksyy itsensä sellaisena kuin on rehellisesti, hyvine ja huonoine puolineen ja sitten vasta hänelle selviääkin jokin ominaisuus itsessään, joka onkin jotain muuta kuin mitä hän on sen luullut olevan (esim. lesbous) niin tämän uuden oivalluksen ei periaatteessa pitäisi mitenkään vaikuttaa siihen kuinka hyvin hän sen voi hyväksyä, koska se on vain osa kokonaisuutta. Mutta jos ihminen on jo ennestään epävarma ja kärsii huonosta itsetunnosta niin tällaisen oivalluksen tekeminen voi olla haastavaa, mutta senkin hyväksyminen kuuluu osana tähän kokonaisvaltaiseen itsensä hyväksymiseen. Eli jos on vaikea hyväksyä yhtä osaa itsessään niin se voi johtua siitä ettei ylipäänsä ole oppinut hyväksymään muitakaan osia itsessään. Kannattanee siis kiinnittää huomiota itsetunnon kehittämiseen.
Toisin sanoen, ole oma itsesi ja jos ahdistaa määritellä itseään niin älä sitten määrittele. Jos tuntuu hyvältä olla kaapissa niin ole, äläkä vaadi itseltäsi liikoja sen asian suhteen. Ei sinun ole pakko julkisesti kertoa suuntautumistasi. Tee mikä tuntuu hyvältä ja ota askel kerrallaan. Kokeile käydä vaikka tuolla chatissä juttelemassa niitä näitä tai mene Setan järjestämiin tapahtumiin etsimään uusia ystäviä. Älä aseta liian suuria odotuksia vaan tutustu ensin vaikka vain kaverimielessä ja katso mitä sitten tapahtuu ja anna elämän yllättää. Kukaan ei vaadi sinulta selvitystä seksuaalisuudestasi, ellet itse tee siitä isoa numeroa itsellesi. Sitten kun olet enemmän sinut itsesi kanssa niin kaapista ulostulo tapahtuu melkein itsestään ja luontevasti. Olisi hyvä, jos sulla olisi hyväksyviä läheisiä, joille voisit ensin tulla ulos ennen kuin otat sen vaikeamman askeleen kuuluttaa asiasta kaikille.
Näiden keskustelujen kypsin ja hienoin kommentti tuli "ole oma itsesi" -nimimerkiltä. Thank you!
mulla on pari tuttua jotka on ollu sun kanssa samassa veneessä. heille tuntui olevan suurin asia se että he olettivat että heti aletaan seksihommiin kun lesbolle vain suunsa aukaiseekin. Että se on kaiken ydin lesboudessa, ettei normaalia elämää olekkaan, on vain senn yhden perässä juoksemista ja vain sitä odotetaan.
Lesbous on ihan normaali olotila, sen hyväksyminen ei ole aina helppoo mutta aloita sillä ett mietit omat ennakkoluulosi läpi ja korjaa ne. Ehkä se auttaa sua ymmärtämään ettei sun lesbous pysäytä maailman pyörimistä. Jos sä et ole ylpeä itsestäsi, ihan joka tavalla, sun on vaikee seistä omillasi ja vahavana. Se pätee kaikkiin osa-alueisiin elämässä. Opettele ensin itsesi ja rakasta ittees. Sen jälkeen maailmassa ei ole mitään mikä kaataa sua, ja löydät vierellesi ihmisiä jotka ei halua vain käyttää heikkouksiasi.
Tosiaan, opettele rakastamaan itseäsi.
Sitten meet ja rakastut tulisesti naiseen (ja tietty se nainenkin on suhun rakastunu) ja kaikki tommonen (kaapissa vai ei) menettää sillä sekunnilla merkityksensä ;P
Ääh, voi kun näin kävisikin. Valitettavasti ainakaan mä en saa vastakaikua kun ihastun ja kun muhun ihastutaan, en kiinnostu... Höh.
eli..tästä tulee mieleen, et ihastut varattuihin, koska ne on kelvannu jollekkin toiselle..
Ja pidät omituisena tyyppejä jotka sinuun ihastuu...
Mikä dilema ...
Mites olis androgyyni , joka osaa olla biromanttinen ...????
Mulle useemmat naiset on sanonnu, et moon ihan kun miehet, vaan on ne siitähuolimatta musta tykänny ...